Terve kaikille!
Minulle on noussut hieman kissakuume. Olen aikoinani omistanut kissan, mutta en enää moneen vuoteen. Olen päälle kaksikymppinen kerrostalossa asuva PALJON LUONNOSSA LIIKKUVA mies.
Kysymys kuuluu, että onko mahdollista kouluttaa kissasta sellainen, joka kulkisi kanssani vapaana metsällä ja kalalla? Sellainen, joka seuraisi, eikä heti hukkuisi, kun pääsisi valjaista irti. Ajatus on vain tavattoman mukava, että voisin kotoani ottaa mukaan oman kaverin, joka istuskelisi veneessä tai nukkuisi kanssani metsässä, kun siellä patikoin. Tietysti se riippuu kovasti myös kissan luonteestakin, mutta jos jostakin löytäisin hyväluontoisen sellaisen (ja itseasiassa tiedänkin mistä löytyy kissamamma, jolta kohta tulee taas fiksuja pentuja).
Kuulostaahan tämä vähän erikoiselta, mutta kun kerta koiriakin voi ottaa sillai mukaansa, niin miksei kissojakin, kunhan niistä ensin kouluttaa riittävän ennakkoluulottomia ja rohkeita. Koiraa en ota, koska en ole koiraihminen. Kissan täytyisi varmaan perusluonteeltaan olla semmoinen rento ja ihmisläheinen, että se tähän touhuun pystyisi.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Jos ei, niin tarinat ihan yleensä kissan ulkoiluttamisesta valjaissa, kouluttamisesta, jne. kelpaavat!
Palaan astialle, kunhan ensin tulee vastauksia. Kiitos!
Minulle on noussut hieman kissakuume. Olen aikoinani omistanut kissan, mutta en enää moneen vuoteen. Olen päälle kaksikymppinen kerrostalossa asuva PALJON LUONNOSSA LIIKKUVA mies.
Kysymys kuuluu, että onko mahdollista kouluttaa kissasta sellainen, joka kulkisi kanssani vapaana metsällä ja kalalla? Sellainen, joka seuraisi, eikä heti hukkuisi, kun pääsisi valjaista irti. Ajatus on vain tavattoman mukava, että voisin kotoani ottaa mukaan oman kaverin, joka istuskelisi veneessä tai nukkuisi kanssani metsässä, kun siellä patikoin. Tietysti se riippuu kovasti myös kissan luonteestakin, mutta jos jostakin löytäisin hyväluontoisen sellaisen (ja itseasiassa tiedänkin mistä löytyy kissamamma, jolta kohta tulee taas fiksuja pentuja).
Kuulostaahan tämä vähän erikoiselta, mutta kun kerta koiriakin voi ottaa sillai mukaansa, niin miksei kissojakin, kunhan niistä ensin kouluttaa riittävän ennakkoluulottomia ja rohkeita. Koiraa en ota, koska en ole koiraihminen. Kissan täytyisi varmaan perusluonteeltaan olla semmoinen rento ja ihmisläheinen, että se tähän touhuun pystyisi.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Jos ei, niin tarinat ihan yleensä kissan ulkoiluttamisesta valjaissa, kouluttamisesta, jne. kelpaavat!
Palaan astialle, kunhan ensin tulee vastauksia. Kiitos!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kai nyt jollakin teistä on jotakin vinkkiä antaa?
huomenna kunhan hmmm.. migreenini on parantunut ;))) Mutta nyt sanoisin että ota pieni näppärä koira!!!
Houkutteleva ajatus sinänsä, mutta en ainakaan tämän nykyisen kanssa uskaltautuisi kalalle kulkemaan. Se on luontojaan puihin kiipeilijä, joten matkan teko olisi varmaan aika hidasta odotellessa kattia alas puusta.
Mutta toisaalta, ukilla oli narttukissa joka kulki kanssamme ongella ja istui veneessä mukana.
Ja entäpä, jos hankkimasi kissakaveri ei viihtyisikään metsässä ja pelkäisi vapaana kulkemista, palauttaisitko myyjälle?
vielä kivistää, mutta kokeillaan. Ensinnäkin, kissan irti pitäminen on aina pienoinen riski, sillä varsinkin vieraassa maastossa se saattaa ottaa jalat alleen ja kadota. Kissa on kuitenkin enemmän oman tiensä kulkija kuin koira, ja saattaa helposti lähteä saaliin perään kunhan vain sopivaa rapinaa kuuluu tai houkutteleva haju nenään tulee.
Itselläni on kissa jonka kanssa vaellan metsässä, käyn kalassa ja jopa retkeilen. Mutta kissani on valjaissa ja 5m fleksissä, enkä sitä vapaaksi laske monestakaan syystä. Kissani on pennusta saakka ollut aina mukanani liikuin melkein missä vain, eli se osaa ottaa tosiaankin ihan rennosti niin kaupunkivilinän kuin erämaankin.
Ja se tosiaan kävelee ihan reippaasti, jopa kilometritolkulla, kun on pennusta saakka valjasteluun tottunut. Ja tokihan jos kissalle iskee väsy tai muu jumi, on se kevyt kantaa sylissä tai jopa selkärepussa!!!
Retkillämme nukumme teltassa ja kissakin siellä viihtyy, ja leiriytymisen ajaksi laitan kissalle napakasta muovinarusta juoksulangan esim. puiden väliin ja siihen sitten fleksin kiinni. Näin kissalla on hieman liikkumatilaa, eikä minun tarvitse koko ajan pitää talutinta hyppysissäni. Tämäkin toimii oikein hyvin!!
Soutuveneessä kissani saa olla vapaana, mutta kun lähdemme moottoriveneellä liikkeelle, laitan sille pelastusliivit ja pidän sen talutinta kädessäni kaikeksi varaksi. Huonolla tuurilla kissa rukka nimittäin tippuisi kovassa vauhdissa aallokkoon jos veneen laidoilla kiikkuisi.
Tämä tuli mieleen, ja jos jotain muuta haluat tietää niin kirjoittelen. Voi pääparkaani ;((
eli voisit toki harkita myös pientä koiraa! Esim. joku pieni terrieri olisi oikein oiva kaveri reissuillesi, ja niillä on omaa tahtoa ja luonnetta kuten kissoillakin. Ja suoraan sanottuna, kyllä se koira on huolettomampi retkikumppani kuin kissa, sillä koira jopa joskus tottelee omistajaansa ;)))
Mulla oli ennen tätä kissaa sheltti, ja sen kanssa monet vaellukset vaellettiin ja kalansaaliita saatiin. Koiratkin on kivoja. Oikeesti.
Heti ensimmäisenä osanottoni vastanneen koville pääkivuille :P Koita parantua, ei ole kivaa, kun päätä tuollain särkee! kumma juttu...
Eläimiin takaisin: siis en ihan toivoton tapaus ole koirienkaan suhteen. En yleensä pidä koirista, mutta jos normaaleista läähättäjistä fiksun kaverin löydän, niin tykkään kyllä! Olen joskus harkinnut jack russelin terrierin hommaamista, mutta kerrostaloonhan sellainen ei tule kuuloonkaan käsitykseni mukaan. Koirista kuitenkin ehdoton suosikkini nro 1. on suomen pystykorva, ja ei mikää ihme olisi, jos joskus opiskelujen jälkeen mahd. oman omakotitalon pihassa sellainen olisikin :) Mutta tässä vaiheessa ja tänne (kerrostaloon) en koiraa hommaa.
Se on hyvä kysymys, että mitä kissalle tehdä jos ei hommasta tulekkaan mitään, mutta siihen on vastauskin: tuttavapiiristäni löytyy omakotitalollisia sekä kerrostalollisia ihmisiä, jotka voisivat tarpeen vaatiessa kissan ottaa. Tuskimpa kuitenkaan raskisin kissastani enää luopua, jos sellaisen kerran menen hommaamaan :D
Todella mielenkiintoista, kun kerroit kulkevan kissan kanssa sillai mettällä ja kalalla! Siis juuri tuollaista ajattelinkin, mutta vain ilman valjaita :P Ymmärrän ja uskon kyllä hyvin, että kissan kanssa suurimmaksi osaksi voikin mennä hyvin ulkosalla, mutta juuri tuo kissojen luonteen piirre, että sitten kun tarvii mennä niin sitten mennään! Tämä paikalleen jämähtäminen onnistuisi juuri repulla/sylillä, mutta jos katti lähtee vetämään, niin se on kyllä huono juttu.
Osaatko sanoa, että jos kissasi olisi vapaana kulkiessanne ulkona ja otettaisiin huomioon, tämä kissan kantaminen tarvittaessa, niin kuinka se onnistuisi/kauan pinnat kestäisi? Kissasi kuitenkin vaikuttaa juuri oikeanlaiselta tuohon hommaan, kun on kerta pennusta asti ollu ulkosalla mukana.
Mulla vuoden vanha kisu , poikani kissa joka tuli hänen matkansa ajaksi meille hoitoon enkä enää suostunut palauttamaan....
Asumme kerrostalossa ja vapaa-ajat vietämme saaressa mökillä.
Kissa siis kotonamme täysin sisäkissa , mutta mökillä saa liikkua vapaasti.
Hän hyvin kiintynyt minuun ( ja minä häneen!) ja ulkona ollessa tulee hyvin pian esille kun kutsun häntä. Meillä iso piha mökillä ja siitä jatkuu metsä , mutta ei lähde pihapiiristä pois. Pihalla olevasta suulista löytänyt itselleen hyvän piilopaikan , kiva nukkua siellä. Osaisin kuvitella , että kissani olisi uskollinen minulle kulkiessamme pois pihasta , en ole uskaltanut kuitenkaan kokeilla.
Valjaista olen samaa mieltä , niitä en ota käyttöön.
Tietenkin kissan luonteet niin erilaisia , mutta meidän kisumme uskoisin olevan sellainen perässäkulkija , on hyvin tottelevainen ja sopeutuu hyvin elämäänsä viikot sisällä ja viikonloput vapaana.
Itseasiassa viikot kuluvat nukkumiseen ja viikonloput saalistukseen.
Ja kissanluukusta kirjoittaneelle , olen harkinnut samaa asiaa , teettää mökkimme oveen kulkureitti kisulle , aamuyöstä kun naukuu pihalle niin saisi kulkea vapaasti.'
Ja sitten kiitos ei taas kaikille kauhistelijoille tästä tekstistä , tiedän kyllä mikä kissalleni hyväksi , moraalisaarnoja ja neuvoja en tarvitse!
päänsäryn suhteen, mutta sitä saa mitä tilaa ;)))
Kissani on tosiaankin reipas kävelijä ja tottunut luonnossa liikkumaan, mutta myös siihen että kun piuhan päässä nökötetään leirissä, niin siinä ei tempoilla. Okei, toki jos lintu tai hiiri hollille tulee, niin silloin unohdetaan että ollaan kiinni ja rynnätään saaliin perään.
Mutta vapaana, vapaana ei tule mitään. Kissani ei ole niin fiksu että kestäisi irti omalla pihalla, eikä tasan taatusti sitten luonnossakaan. Muutaman kerran sitä on kokeiltu, ja tuloksena on ollut se, että kissa lampsii omille teilleen ja sitten onkin suuretsinnät käynnissä.
Mutta vielä kehottaisin harkitsemaan sitä koiraa.. Russeli on aivan erinomainen koira, ei tosin helpoimmasta päästä, mutta en näe mitään syytä ettei sitä voisi kerrostaloonkin ottaa. Suomenpystiksen kanssa on ihan eri juttu, mutta muuten se onkin koirien koira!
Mulla oli aiemmin pystykorva vaikka kerrostalossa asuinkin. Mikä siinä on olevinaan ongelma? Omakotitalon pihassa ei viihtynyt vaan räksytti lähes taukoamatta, omassa kotona makasi tyytyväisenä sohvalla. :) Se on ihan koiran omistajasta kiinni miten jaksaa lemmikistään huolehtia; asumispaikka on melko toissijainen asia. Tämä kyseinen pystykorva eli 14 vuotiaaksi tyytyväisenä, vaikka julmasti kerrostaloon joutuikin...
Kissaa en kyllä vapaana ottaisi mihinkään metsäretkille, en uskaltaisi. Omat kissat on äärimmäisen sosiaalisia ja ihmisläheisiä, saattaisivat seuraillakin vapaina. Mutta itselleni en antaisi ikinä anteeksi jos kissalle sattuisi jotain tai se katoaisi. Sen verran rakkaita otuksia ovat.
on erinomainen ja kaunis koira, mutta se on sen verran metsäverinen haukku etten itse sitä kerrostaloelämään sijoittaisi, sillä sen kuuluukin haukkua. Siihen se on vuosien aikana jalostunut!
haukkuu jos sen unohtaa pihalle naruun. Ei siihen mitään erityistä rotua tarvita. Eikä pystärit kärsi vaikka kerrostalossa asuvatkin, jos omistaja vaivautuu järjestämään sopivasti virikkeitä.
mutta suomenpystykorvat kun on vaan jalostettu nimenomaan HAUKKUMAAN, joten niiden kieltäminen haukkumasta on jo sadistista. Eikä monikaan tykkää jos naapurin Murre jatkuvasti räksyttää.
ollut 2 kissaa jotka kummatkin olen saanut/ottanut vasta n. 8 v. iässä. Nämä kissat ovat kulkeneet mukanani viikon reissuilla eri erämökeillä. Joskus ovat kadonneet muutamaksi tunniksi mutta yleensä vain liikuskelevat lähimaaastossa. Ensimmäinen kissoista seurasti minua usein pikku lenkeillä.
Minulla ei ole koskaan ollut kissanpentua mutta kuvittelisin että rakkaudella ja kärsivällisyydellä voisi todellakin kissanpennusta kasvattaa oivan eräkissan. Tosin apuvälineitä varmaan tullaan retkillä tarvitsemaan: oikea kissoille tarkoitettu kantoreppu, valjaat, kuljetus- ja juoksuhihna tulevat varmaan olemaan välttämättömiä, ehkä myös joku GPRS-tyyppinen systeemi jos kissa todella katoaisi pitemmäksi aikaa, mikä ei KOSKAAN ole mahdotonta kun kissa on kyseessä. Onnea sinulle! Ota kissa! Yrittänyttä ei laiteta!
Kyllä se varmaan onnistuisi, mutta uskoisin että kestäisi kauan ennenkuin olisi kunnolla turvallista laskea se vapaaksi kulkemaan kanssasi. Nuorena kissa säikkyisi, ja jos ei ole tottunut koiriin tms niin se olisi menoa sitten kissalle.
Oma kissani, nyt jo kymmenvuotias, on monien vuosien ajan lähtenyt seuraamaan jos lähden jonnekkin. Joskus sitä voi kutsua ja houkutella mukaan, mutta yleensä se tulee itse perään jos huomaan että alan mennä kauemmas. Se ei säiky autoja tai koiria. Kun olin nuorempi, lähdin hiihtämään järvelle saaria ympäri ja kissa vain tuli perässä pyytämätti, ei suostunut menemään kotiin ;)
Käymme aina silloin tällöin yhdessä rannalla tai muuten vain kävelemässä metsiköissä, yleensä haluaa kipitellä vierelläni tai kävelee perässä. Pikku kilpajuoksutkin ovat ihania, kun kissa pyrähtää juoksemaan jos huomaa minun lähtevän juoksemaan.
Ikimuistoisia tuollaiset hetket on kissan kanssa, toivottavasti saat kissan josta saat loistavan seurakaverin.
Eikä kissan luonteesta koskaan tiedä, ajan myötä se selviää. Oma herrani oli villikissan pentueesta, ja kun tuli meille se ei antanut koskea itseään tai tulla lähelle. Lopulta siitä tuli huomionkipeä viisas kissa. Nuorena tykkäsi seikkailla enemmän ja olla itsenäinen, mutta ei enää nykyisin.
Kun taas toinen kissamme (pari vuotta edellistä nuorempi) oli tavallisesta kotipentueesta ja oli tarmokas, ei alistunut vanhemman kissani sähinöille ja kovisteluille tullessaan tänne 12viikkoisena. Sitten tästä rohkeasta kissasta tuli arka, omilla teillään kulkeva ja koiria/vieraita ihmisiä/kovia ääniä pelkäävä kissa (joka kylläkin omien ihmistensä seurassa aina halusi tulla nukkumaan syliin ja saada innokkaasti huomiota) - eikä tämä kissa koskaan ole tullut kävelemään kanssani rantaan vaikka kuinka houkuttelee ja maarittelee.
Kissamme saa päivittäin liikkua vapaana ulkona, asumme pientaloalueella, ja ihan vieressä on myös metsä. Aina silloin tällöin kissamme haluaa lähteä lenkille metsään kanssani tai kanssamme, ja siis seuraa meitä ja/tai on seurana, kun kiertelen/kiertelemme metsäpoluilla. Välillä perässä polulla, välillä juoksee eteen välillä vieressä. Joskus ihmiset katsovat pikkuisen ihmetellen... ;-)
Metsä on sopivan kokoinen, joten siinä ei voi kovin montaa kilometriä vaeltaa. Kiva silloin tällöin toistuva tapa... Joskus jos koira tulee vastaa, otan syliin, Tai sitten kissa väistää vähän matkan päähän. Kissa oikeastaan ehkä haluaisi tehdä tällaisen lenkin miltei joka päivä, mutta valitettavasti ei ole ollut aikaa lähteä tällaiselle lähilenkille joka päivä.
Pidemälle lenkille tai kaupunkikävelylle lähtiessä joskus pitää pistää kissa sisälle, että ei lähde perään väärään suuntaan (vaikka ei suuria teitä olekaan ihan lähellä).