Voimattomuus alkoholin suhteen on myytti - "voimattomat" eivät usko sitä, mutta JOKAINEN voi päästä alkoholista eroon omalla päätöksellä. Se vaatii vain yhden asian - sen oman päätöksen.
Voimattomuus on myytti
AgenttiOranssi
17338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotkut hokevat, että ensin pitää tunnustaa voimattomuutensa alkoholin edessä ja kääntyä jumalan puoleen. Samaan hengen vetoon samat ihmiset hokevat, että kyseessä on oma päätös, johon muut eivät voi vaikuttaa mitenkään.
tuossa oli se ristiriita?
Viittaat ilmeisesti AA:n toipumisohjelmaan, jossa todellakin sanotaan, että ihminen voi toipua vain omasta päätöksestään/halustaan. Tällä viitataan oman ymmärrykseni mukaan siihen, ettei alkoholismista voi toipua työnantajan tai edes puolison tai lasten takia.
Miten tämä on ristiriidassa ohjelman toisen ja kolmannen askeleen kanssa, jossa myönnetään, etteivät inhimilliset voimat voi auttaa?
AA.n "Korkeampi Voima" voi tarkoittaa myös genetiikkaa, biologiaa, evoluutiota.. Perustajajäsenet elivät vuosikymmeniä sitten silloisen tiedon valossa Yhdysvaltojen Keski-Lännessä, jossa ei tiedetty vielä mitään siitä mitä tiede on sittemmin opettanut mm. aivojen välittäjäaineista. Heille oli ymmärrettävää nimittää kaikkea tätä tuntematonta jumalaksi/Korkeammaksi Voimaksi.
Sittemmin "Korkeampi Voima" on saanut naurettaviakin tulkintoja - minäkään en ole koskaan ymmärtänyt lämpöpatterin tai ryhmän pitämistä korkeampana voimana, mutta meillä alkoholisteilla on monenlaisia koulutustaustoja ja toiset hyväksyvät kritiikittömämmin heille tarjotut mallit kuin toiset.
Mutta itse olen ainakin täysin voimaton sen suhteen, mitä kropassani molekyyli- tms tasolla tapahtuu. Voin pestä kädet joka kerta kun tulen kaupungilta, mutta en voi estää sikainfluenssaa tarttumasta jos se on tullakseen. En liioin voi tahdonvoimallani välttää sairastumasta reumaan, syöpään, depressioon...
Sähän nyt vääntelit selkeäsanaiset kirjoitukset ihan käsittämättömäksi raamatun tulkinnaksi ja kehittelit ihmemerkityksiä yksiselitteisille "käskyille", Heh "tällä askeleella Billyboi tarkoitti...."
Näin se sanotaan käytännössä koko asia:
1 pitää olla oma päätös
2 jumala hoitaa loput AA.n kautta.
Pitäisi olla:
Pitää olla oma päätös ja toimia niin, että se pitää.
Aika heikkoa ideologiaa kun seitsemässä komennoista mainitaan jumala, Kymmenessä käskyssä viitataan jumalaan kahdesti, muut asiat ovat hyviä elämän ohjeita. Noita kahdeksaa koitan minäkin noudattaa, en usko jumalaan.
joka voi nostaa itsensä niskasta ilmaan, is back! Sinulla on helppoa, kun ei tarvitse pelätä sikainfluenssaa tai syöpää - sen kun päätät parantua ja that's it.
Minä tällaisena tavallisena tallaajana olisin aika avuton, jos saisin vaikka syöpädiagnoosin. Käyttäisin luultavasti kaikki voimavarani siitä parantumiseen; turvautuisin lääketieteeseen ja ensimmäiseksi pahalaatuinen kasvain ja sitä ympäröivä kudos luultavasti poistettaisiin leikkauksella. Sitten säde- ja/tai kemoterapiahoidot. Sivusta seuraavana (syöpää sairastava läheinen) tiedän, että siinä vaaditaan aika hemmetisti voimia, kun niitä joutuu ottamaan. Ruoka on pakko yrittää pitää sisällä, vaikka pahoinvointi yrittää saada voiton. Voimia tarvitaan jo siihen, että jaksaa hakeutua hoitoihin; järjestää kyydit ja auttajan.
Joka hemmetin verikokeen jälkeen tarvitaan aika paljon voimia siihen, että kestää kuulla tulokset.
Työssäkäyvät ja opiskelijat joutuvat usein käymään läpi hoidot vieläpä töiden/opintojen ohella; kasvaimen poiston jälkeinen sairausloma on aika lyhyt. Perheellisten pitää jaksaa hoitaa lapset, tuntui miltä tuntui.
Jos syöpä vaatii rinnanpoistoa tai muuta näkyvää operaatiota, vaatii rohkeutta mennä uimahalliin. Jotkut hakevat apua vertaistukiryhmistä tullakseen sinuiksi poikkeavuutensa kanssa.
Ja jokaisen hoidon, kuurin, hiustenlähdön, rinnanpoiston, kivesleikkauksen etc jälkeen potilas on kuitenkin pohjimmiltaan yhtä avuton. Hän on tehnyt fyysisesti, henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikkensa voittaakseen sairautensa, mutta jos se pirun kasvain on lähettänyt metastaaseja ja jatkaa leviämistään, niin mikään tahdonvoima maailmassa ei riitä sitä kukistamaan (sanokoon Louise L. Hay ja muut ajatuksenvoimasta mitä tahansa).
Jos et ymmärrä kontekstia, niin se on tahallista ymmärtämättömyyttä. Minä uskon lääketieteeseen ja tutkimuksiin, joiden mukaan riippuvuus on aivokemian häiriö, johon tahdonvoimalla on mahdollista vaikuttaa tasan yhtä paljon kuin kliiniseen depressioon tai vaikkapa syöpään.
Laitan vain yhden linkin, mutta aiheesta löytyy sen kautta ja googlettamalla paljon lisää (hakusanoina esim. alkoholismi ja geenit/periytyvyys/perinnöllisyys).
Ei enempää kommentteja sinulle, on sen verran monta vuotta jauhettu näitä samoja asioita.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/alkoholistien_aivojen_mielihyvakeskuksen_toiminta_on_hairiintynyt/
Ja uskon, että riippuvuusasiaa pitää edelleen tutkia. Mutta kontekstisi syövästä oli täysin irrelevantti alkoholismiin nähden. Syöpä ei parane tahdonvoimalla, "alkoholismi" paranee.
"Minä uskon lääketieteeseen ja tutkimuksiin, joiden mukaan riippuvuus on aivokemian häiriö, johon tahdonvoimalla on mahdollista vaikuttaa tasan yhtä paljon kuin kliiniseen depressioon tai vaikkapa syöpään."
Syövän rinnastaminen tähän yhteyteen on varsin halpahintainen veto.
Jos tuo on kantasi, niin oletko todella sitä mieltä, että riippuvuuteen voi siten vaikuttaa vain lääkkeillä tai AA:lla ikäänkuin tahdonvoimalla ei olisi asiaan mitään vaikutusta?
Eikö AA:n toimintamenetelmä olekin juomattomuus, jota vertaistuella ylläpidetään?
Jos ihminen on juomaton vain tahdonvoimallaan ja omalla päätöksellään, niin eikö tulos ole sama, eli riippuvuudesta vapautuminen?
Erotuksena on vain se, että viimeksimainittu ei ole vertaistukiriippuvainen.
Siitä oli ilmentymänä ehkä vieläkin palstalla oleva viesti, jossa henkilö on kertomansa mukaan ollut 17 vuotta juomatta AA:n tuella, ja etsii itselleen AA-kummia.
Onko hän riippuvuuksista vapaa?
mutta en halunnut käyttää depressiota, joka myös on aivotoiminnan sairaus, koska niin monelle sekin on kuitenkin vain "vitutusta josta paranisi jos vain viitsisi tehdä asialle jotain".
Riippuvuuksiin tullaan löytämään lääkehoitoja kuten depressioonkin on löydetty, mutta ala naltreksoineen on vielä lapsenkengissä. Maallikkona arvelen että yksi iso ongelma on löytää tapa vaikuttaa alkoholin tuottamaan mielihyvään ilman, että poistetaan kyky reagoida mielihyvää tuottaviin asioihin yleensä.
Mitä tahdonvoimaan tulee, niin enkö yrittänyt rinnastuksellani nimenomaan kertoa, että totta helveltissä itsensä sairaaksi kokeva (sic!) ihminen pistää kaikki voimansa paranemiseen. Mutta me olemme silti voimattomia sen suhteen, mitä elimistössämme tapahtuu. JA alkoholismin kohdalla pitää ensin olla se sairauskokemus. Voihan ihminen olla riippuvainen ilman että kokee sitä itselleen ongelmaksi, josta haluaisikaan parantua.
Missä määrin alkoholismiin - tai depressioon - voi vaikuttaa terapialla, en tiedä. Toiset reagoivat ilmeisen positiivisesti, toiset menevät siitä entistä enemmän romuksi. Depressiotutkimuksissa on saatu tulokseksi, että terapialla, erityisesti kognitiivisella terapialla, voidaan luoda uusia "jälkiä/reittejä" aivoihin, ja terapian vaikutus perustuu siis siihen.
Vertaistukiriippuvuuskeskustelu ei kiinnosta minua pätkääkään enkä ole tarjonnut missään vaiheessa hoidoksi käymistä AA-palavereissa.
"Syöpä saattoi olla huono vertauskuva, mutta en halunnut käyttää depressiota, joka myös on aivotoiminnan sairaus,"
Rinnastit molempiin, jos luet aikaisemman viestisi.
Mitä tulee keskivaikeaksi diagnosoituun depressiooni, en alkanut käyttämään määrättyjä SSRI-lääkkeitä, vaan omalla päätökselläni aloitin säännöllisen liikunnan, ja muutin koko ruokavalioni.
Mikä depressiossa oli viinan seurausta, ja mikä jostain muusta syystä - se on vaikea määrittää, mutta sen elämäntilanteistani tiedän, että ainoa tekijä ei ollut viina.
En koe enää depressiota, enkä juo viinaa, eikä tee enää mieli yhtään.
Lopetin viinan juonnin yli vuosi sitten, aloitin liikunnan ja syön terveellisesti päätettyäni siitä itse, siis yksin, ilman lääkityksiä tai ulkopuolista tukea.
En missään nimessä kykene keskustelemaan kaltaisesi kirjoittajan kanssa rauhallisesti.
Tyylisi on niin etovan ylimielinen, että jos olisit nyt tässä saattaisin piestä sinut. Elleivät sitten peräsuoleen valuneet aivoni estä minua toimimasta ihan niin omavoimaisesti.
Olet kaikkine ulkoa opittuine sivistyssanoinesi säälittävä tyyppi, ja aiheutat monissa fuiksuissa palstalaisissa vain voimakkaan myötähäpeän tunteen.
Palstaa minäkin seurailen. Minusta kommenttisi sopii erittäinkin hyvin. Sinuun itseesi.Joku kirjoittaa asiapitoisia kirjoituksia, hänelle vastataan solvauksilla ja alatyylin ilauksilla. Tietenkinhän pulipalstalla voi olettaakkin ihmisillä olevan vähintäänkin baihteleva sivistys ja ehkä heikko älykkyysosamääräkin. Mutta ihmetuttää, että jollain ei ole ajatuksissa muuta, kuin haukkua muita.
Jos ei ole asiallista kommentoitavaa, on aika junttia alkaa haukkumaan tuntemattomia ihmisiä, onko se tosiaan Teille arvoisille "Palstalaisille(5. kpl) todellakin niin vaikea asia, jos joku muu kuin Te, saatte kirjoittaa asioistanne kaupalliselle, mutta ilmaiselle keskustelupalstallKiitos kun rehdisti kirjoitit rekisteröidyllä nimimerkilläsi, rehellisyyttä pitää aina arvostaa.
päästä eroon alkoholistia. Ei onnistunut. Sitten tuli sellainen hetki, jolloin tajusin olevani heikompi kuin alkoholi. Nielin ylpeyteni ja ohjasin askeleeni sellaiseen kokoukseen, jossa raitistunut alkoholisti luki ääneen kirjasta, että "myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden". Ja kas kummaa, sen kokouksen jälkeen minun ei ole tarvinnut ottaa alkoholia. Siitä kiitollisena käyn aika usein kertomassa toisille alkoholisteille oman kokemukseni ja kuulemassa muiden. Luen myös silloin tällöin siitä kirjasta muitakin kohtia. Niistä olen saanut voimaa esim. itsetutkisteluun ja vahingoittamieni ihmisten henkilökohtaiseen hyvittämiseen.
Tunne-elämälleni ja suhteellisuudentajulleni on hyväksi, että minulla on kohde, johon voin suunnata kiitollisuuteni raittiudesta. Jos raittiuteni olisi onnistunut ja pitänyt omalla päätökselläni, en olisi päässyt kokemaan niitä myönteisiä muutoksia, mitä toveripiiri ja ohjelma ovat tuoneet elämääni.
Tota, sun kokemukset ja sensellaiset pätee kyllä Suhun. Vaan ei ne ketään kiinnosta, eikä niitä voi soveltaa oppina keneeenkään muuhun. Ikinä kuullut puhuttavan, että ihmiset ovat erilaisia? Sä olet erilainen ihminen, sä et pysty yksin mihinkään. Noh, sääli sua, mutta ihmisen on oikeasti ite hoidettava asiansa. Toveriseurahan se natsiaatekkin oli, ja stalinismi jne. Kuule, aika harva on kiinnostunut mistään hihhuliparantumisista. Kuka muistaa Niilo Yläviljapellon? EI kukaan.
Jos on pakko koko ajan selitellä omaa raittiuttaan, on syytä ehkä miettiä minkä takia niin tekee. Kyllä sä teet sen ittes takia, koitat perustella itelles, että kaikki muutkin on yhtä säälittäviä kuin sä. Voihan net monet ollakin, mutta tollaset paskanjauhannat ei todellakaan innoita ketään suunnilleenkaan normaalijärkistä sekoilemaan minkään vitun uskonlahkon kanssa.
Mikset agentti hyvä viitsinyt tällä kertaa kirjautua sisään, kun tuli noinkin suuri pahan olon puuska.
On tästä periksi antamisesta ja sen ainaisen yrittämisen lopettamisesta! Silloin voi vapautua alkoholista täysin. On samantekevää tuleeko oivallus omasta päästä vai aa:sta. Kunhan ei ala luomaan uusia riippuvuuksia(kuten vaikkapa aa)
Ei se raittius mistään aa:sta tai muualta tule, se tulee ihmisen omasta päästä. Aa ja muut tahot voivat auttaa sen löytymisessä, mutta sitten ollaan menty mönkään jos siitä toveriseurasta tulee uusia riippuvuuden kohde. Tosin parempi tietysti sekin kuin ryypätä, mutta silloin ihminen ei ole vapaa.
Alkoholismi ei johdu mistään välittäjäaineista tai muusta, vaikka olisi niin hauska uskoa että alkoholismiinkin olisi olemassa jokin pilleri joka odottaa vain keksimistään. Masennuksessakaan ei pillereillä hoideta masennuksen syytä vaan oiretta. Aivot siis sekoitetaan kemiallisesti että ihminen taas kykenisi toimimaan "normaalisti" yhteiskunnassa. Onhan se toki paljon helpompaa ja halvempaa määrätä potilaalle pilleri oireeseen, kuin lähteä etsimään syytä sairaudelle. Monet masennuspotilaat joutuvatkin syömään pillereitä lopuikäänsä kyetäkseen elämään ns normaalia elämää.
Minäkin söin monet mielialalääkkeet, jotka eivät auttaneet. Sitten ajauduin alkoholi-bentso koukkuun. Lääkärit eivät voineet auttaa minua, olin toivoton tapaus. Kunnes itse oivalsin että minun on otettava itse vastuu itsestäni! Siitä se lähti. Tämä nykyinen pilleriusko on perseestä. Ihmisessä on olemassa myös se henkinen puoli johon ei pillereillä voi vaikuttaa.
Itsestä se juomisen(ja sekakäytön) lopettaminen lähtee, se on totta.
Kenellekään ei voi pumpata minkäänlaisella pyöränpumpulla raittiutta korvasta pään sisään, itse se on sinne hankittava.
Mutta, mutta.
Kysymyshän ei olekaan siitä, kuinka lopettaa. Juomisen lopettaminen on äärettömän helppoa. Minäkin lopetin sen aikoinaan satoja kertoja, ja aina yhtä vakuuttuneena siitä, että nyt se on lopullisesti loppu.
Mutta yhtä monta kertaa jouduin pettymään itseeni ja selkärangattomuuteeni, kun taas oli taas putki hyvässä vauhdissa.
Alkoholismissa, kuten päihderiippuvuuksissa yleensäkin, on kyse uudestaan aloittamisesta, ei niinkään lopettamisesta.
Kun ihminen on läpikäynyt vaikean heroiini-vierotuksen, ei normaali ihminen enää siihen koukkuun päätänsä pistä, mutta narkomaani tekee sen uudestaan ja uudestaan.
Samalla tavoin vaikean benzo-vierotuksen läpikäynyt ihminen ei enää aloita pillerien popsimista, sanoivatpa lääkärit mitä tahansa. Mutta päihderiippuvainen nielee koukun uudestaan jopa ihan oma-alotteisesti.
Sama pätee alkoholiin. Alkoholisti aloittaa uuden putken vastoin tahtoaankin, koska hänellä on siihen merkillinen sisäinen pakko.
Alkoholismissa ei siis ole kyse pelkästään siitä, että kaadetaan viinaa suuhun, vaan ihan jostain muusta.
Ja "tätä muuta" ei voi selittää sillä, että kyse olisi vain jostain omavoimaisesta itseään niskasta kiinni ottamisesta.
Ajattelen edelleen maailman parasta mäkihyppääjää, joka pystyi Holmenkollenilla hyppäämään yli sata metriä täydelliseen hernerokkasumuun, luottaen vain siihen, että siellä jossain on alamäki...
Hänellä oli siis selkärankaa enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä, mutta tämä mies oli jo silloin voimaton alkoholiin nähden.
Tämä voimattomuus ja uudelleen aloittamisen sisäinen pakko, on juuri sitä alkoholismia, jota ei minkäänlaisella niskalenkillä tai selkärankaisuudella voi selittää.
Alkoholismia on myös se olotila joka jokaisella alkoholistilla on ennen sitä pakollista aloittamista, eli se olotila jossa juomisen alkaminen vihdoinkin on vapauttavaa myös muulle perheelle.
Alkoholismia niinikään on myös se olotila, joka seuraa sen ensimmäisen paukun jälkeen, kun "se toinen mies" ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa kaatamaan viinaa suuhun kaksinkäsin.
Alkoholismia ovat myös kaikki ne maneerit, jotka jokaisella alkoholistilla itsessään tuntuvat olevan.
Näistä ei pääse eroon sillä, että ottaa itseään selkärangan jatkeesta kiinni, ei sitten millään.
Näitä ei selitä mikään muu kuin mainitsemasi välittäjäainevaje, josta nyt ollaan hakemassa syitä mahdolliseen päihderiippuvuuteen.
Minäkin söin Cipralex- mielialalääkettä 2 vuotta..join samalla...maaliskuussa mitta täyttyi, läheisilläni ja itsellänikin, olin jo tosi huonossa kunnossa..lopetin juomisen ja mielialalääkkeiden syönnin samana päivänä..en ainakaan oo huomannut, että kummankaan lopettamisesta olisi ollut mulle mitään haittaa..se van oli mun kohdalla vissiin niin, että alkoholismi aiheutti minulle masennusta ja yritin poistaa masennusta Cipralexilla..kierre varmaan jatkuis tänäpäivänkin, ellen ois kertakaikkiaan halunnut itse lopettaa terveyteni ja elämäni tuhoamisen..aurinkoista kesäpäivää kaikille!
kohdissa viestiäsi.
Kokemukseni tosiaan pätevät minuun, mutta saa niitä vapaasti soveltaa muutkin.
Yksin en todellakaan pystynyt hallitsemaan alkoholinkäyttöäni. Kun elän ihmisyhteisössä, en oikeastaan pysty toimimaan yksin juuri missään asiassa. Kaikissa asioissa joudun turvautumaan toisiin ihmisiin. Ei tämäkään viesti lähde muiden luettavaksi ilman ison ihmismäärän yhteistyön tuloksia.
Sääliä en kaipaa. Olet ehkä vitsin tapaisena kuullut, että sääli on sairautta.
Tänäänkin Suomessa moni alkoholia hallitsemattomasti juonut miettii, miten saisi vähennetyksi juomisensa haittoja. Todellakin aika harva on kiinnostunut täysraittiudesta ennen pohjansa löytämistä. Lopettamistapoja on erilaisia, minä olen tuhansien muiden tavoin löytänyt ratkaisun maailmanlaajuisen toveriseuramme ohjelmasta ja käytännöstä.
Siinäkin olet oikeassa, että itseni tähden halusin raitistua. En ole tehnyt hakenut apua perheen, työn, maksan tai haiman takia. Oletko ehkä joskus ajatellut, kun olet tavannut ihan oikean, elämässä menestyneen, mutta pakkomielteisesti juovan alkoholistin, että hänen järjenjuoksunsa olisi suunnilleenkaan normaali alkoholin suhteen?
Suomessa alkoholin väärinkäyttäjää ei saa pakkohoitoon pelkän juopottelun takia. Siksi työsarkaa riittää monille yhteisöille ja saa tietysti omalla päätökselläänkin raitistua.
Mikä on sinun tilasi?