Hei,
Jo vuosia ongelmanani on ollut erittäin raskas suhtautuminen elämän käännekohtiin, ennenkaikkea parisuhteessa tapahtuviin heilahteluihin.
Esimerkkinä, erosin aikanaan pitkäaikaisesta tyttöystävästäni enkä pystynyt moneen kuukateen ajattelemaan mitään muuta ja sain paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksia useita kertoja päivässä, toisin sanoen joka kerta kun jokin muistutti jo exäksi jääneestä naisesta.
Nyt olen seurustellut uuden naisen kanssa muutamia viikkoja vaille vuoden, ja jokainen hiemankaan tavallisuudesta poikkeava asia saa minut osittain pois tolaltani, ei kuitenkaan enää niin pahasti, mutta tämä todella rajoittaa elämääni ja parisuhteesta ja toisen läheisyydestä nauttimista.
Uskon että taustalla on jonkinlainen pelko, koska aiemmin mainitsemani ex-tyttöystävä kertoi viimeiseksi jääneessä keskustelussamme pettäneensä minua useamman kerran.
Kenelläkään minkäänlaista kokemusta asiasta taikka jonkinlaista tienviittaa osoittaa hoidon tarpeellisuudesta/mahdollisuudesta?
Kiitos.
Jo vuosia ongelmanani on ollut erittäin raskas suhtautuminen elämän käännekohtiin, ennenkaikkea parisuhteessa tapahtuviin heilahteluihin.
Esimerkkinä, erosin aikanaan pitkäaikaisesta tyttöystävästäni enkä pystynyt moneen kuukateen ajattelemaan mitään muuta ja sain paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksia useita kertoja päivässä, toisin sanoen joka kerta kun jokin muistutti jo exäksi jääneestä naisesta.
Nyt olen seurustellut uuden naisen kanssa muutamia viikkoja vaille vuoden, ja jokainen hiemankaan tavallisuudesta poikkeava asia saa minut osittain pois tolaltani, ei kuitenkaan enää niin pahasti, mutta tämä todella rajoittaa elämääni ja parisuhteesta ja toisen läheisyydestä nauttimista.
Uskon että taustalla on jonkinlainen pelko, koska aiemmin mainitsemani ex-tyttöystävä kertoi viimeiseksi jääneessä keskustelussamme pettäneensä minua useamman kerran.
Kenelläkään minkäänlaista kokemusta asiasta taikka jonkinlaista tienviittaa osoittaa hoidon tarpeellisuudesta/mahdollisuudesta?
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän tuota kutsuttaisi psyykkiseksi traumaksi. Olet saanut pahasti turpiin ja luonnollisesti muistat sen.
Latteuksia...
Laskettelussa ja rata-autoilussa on sellainen piirre, että jos ei uskalla antaa mennä, niin ei myöskään kykene nauttimaan. Oikestaan se pätee myös suhteisiin. Jos alat olla varovainen, epäileväinen, varautunut, niin syöt sitä potentiaalista hyvää. Olen huono neuvomaan, koska olen aika lailla samassa tilanteessa sinun kanssasi. En enää uskalla päästää ihmisiä lähelleni. Tajuan ongelman, mutten osaa tehdä sille mitään muuta kuin odottaa. Pitäisi uskaltaa luottaa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Kivun muistikuva on liian tuore.
Minä olen ollut terapiassa ja minulla on masennuslääkitys päällä. Hakeutua hoitoon on sinun oma päätöksesi. Jos kärsit paniikkihäiriöistä, niin silloin kehottaisin juttelemaan omalääkärisi kanssa. Päätä sitten.
Ymmärrän sinua hyvin! Itselläni samoja ongelmia. Saatan esim. saada ahdistuskohtauksen jos puolisoni yhtäkkiä lähtee johonkin kauas ilman minua, koska pelkään että hän pettää minua tai ei tule ollenkaan takaisin. Tiedän että tämä on tyhmää enkä järjellä usko että niin tapahtuu, mutta kun tunteet tulevat pintaan, alkavat pelot.
Voisiko sinulla olla kyseessä petetyksi/hylätyksi tulemisen pelko? Pelkäätkö olla yksin? Muista puhua tästä tyttöystävällesi! Kuulostaa siltä että et luottaisi omaan viehätysvoimaasi tarpeeksi ja siski et myöskään luota siihen että rakkaasi pysyy vierelläsi ja on uskollinen. Terapia yksin ja tyttöystävänkin kanssa saattaisi auttaa.
Puhuminen tärkeää.