kysely adoptointi

Olette olleet jonossa siis vuodesta 2003? Me ollaan oltu kotimaan jonossa vuodesta 2006. Eikös se jonotus yleensä pääty viidessä vuodessa? Odotatteko kotimaan vai ulkomaan lasta?

Odottava2006 kirjoitti:

Olette olleet jonossa siis vuodesta 2003? Me ollaan oltu kotimaan jonossa vuodesta 2006. Eikös se jonotus yleensä pääty viidessä vuodessa? Odotatteko kotimaan vai ulkomaan lasta?

Lue lisää

noin kauan? Ymmärtäisin vuoden tai kahdenkin mittaisen ajan jos ulkomailta adoptoi(paperisota) jne vai johtuuko se siitä että adoptiovanhemmat ovat niin valikoivia ettei sopivaa ole löytynyt? Onhan noita adoptiolapsia maassa kuin maassa pilvin pimein;ei se biologinenkaan äiti saa valita haluaako tummatukkaisen vai tytön vai pojan. Sillä vain kun niin paljon kuulee että me halutaan just siitä maasta ja just sen ikäinen ja just sen näkönen ja just sitä sukupuolta.

Odottava2006 kirjoitti:

Olette olleet jonossa siis vuodesta 2003? Me ollaan oltu kotimaan jonossa vuodesta 2006. Eikös se jonotus yleensä pääty viidessä vuodessa? Odotatteko kotimaan vai ulkomaan lasta?

Lue lisää

ja ollaan odotettu vuodesta 2003. Yleensä kyllä lapsen saa viidessä vuodessa, mutta jos ei ole tärpännyt ennen sitä (nyt on kaikilla meilläpäin odotusajat vähintään viiden vuoden hujakoilla) niin sitten saa jatkaa odottamista.

adoptiot kestää kirjoitti:

noin kauan? Ymmärtäisin vuoden tai kahdenkin mittaisen ajan jos ulkomailta adoptoi(paperisota) jne vai johtuuko se siitä että adoptiovanhemmat ovat niin valikoivia ettei sopivaa ole löytynyt? Onhan noita adoptiolapsia maassa kuin maassa pilvin pimein;ei se biologinenkaan äiti saa valita haluaako tummatukkaisen vai tytön vai pojan. Sillä vain kun niin paljon kuulee että me halutaan just siitä maasta ja just sen ikäinen ja just sen näkönen ja just sitä sukupuolta.

Lue lisää

tietoa, ennen kuin tulet tänne rääpimään. Adoptio-odotuksen kohtuuttoman pitkät ajat ovat monelle arka ja ahdistava asia. Ei auta yhtään, että joku päästelee sammakoita suustaan! Adoptiolapsia ei todellakaan ole pilvin pimein, vaan kansainvälisenkin puolen jonot ovat useita vuosia ruuhkaantumisen vuoksi. Kysyntä on moninkertainen tarjontaan nähden. Odotusajat ovat kansainväliselläkin puolella 3-7 vuotta! Lapsia ei myöskään ole pilvin pimein jaossa. Lapsen täytyy olla adoptiovapaa, ei kaikki orvot ja lastenkodeissa elävät lapset ole adoptoitavissa. Maailmassa ei myöskään ole kuin muutama maa, josta suomalainen voi adoptoida. Ja silloinkin vain tietystä harvoista kohteista.

Useilla paikkakunnilla joutuu odottamaan vuoden jo pelkästään adoptioneuvontaan pääsyä. Sitten neuvonta n.1 v, adoptioluvan odotus 0,5 - 1v, minkä jälkeen vasta pääsee lähettämään paperit kohdemaahan. Lapsiesitystä saakin sitten odottaa hyvässä lykyssä monta vuotta. Kyse ei todellakaan ole siitä, että joku lapsi ei kelpaisi. Adoptiolapsen sukupuolta, ihon tai silmien väriä yms. ei edes voi toivoa! Maavalinta täytyy tehdä sen vuoksi, että lasta voi odottaa vain yhdestä maasta, ei joka paikasta. Ikä määräytyy pääosin hakijoiden oman iän perusteella = lapsen ja vanhemman välinen ikäero ei saa olla yli 45 v.

hyvä ihminen kirjoitti:

tietoa, ennen kuin tulet tänne rääpimään. Adoptio-odotuksen kohtuuttoman pitkät ajat ovat monelle arka ja ahdistava asia. Ei auta yhtään, että joku päästelee sammakoita suustaan! Adoptiolapsia ei todellakaan ole pilvin pimein, vaan kansainvälisenkin puolen jonot ovat useita vuosia ruuhkaantumisen vuoksi. Kysyntä on moninkertainen tarjontaan nähden. Odotusajat ovat kansainväliselläkin puolella 3-7 vuotta! Lapsia ei myöskään ole pilvin pimein jaossa. Lapsen täytyy olla adoptiovapaa, ei kaikki orvot ja lastenkodeissa elävät lapset ole adoptoitavissa. Maailmassa ei myöskään ole kuin muutama maa, josta suomalainen voi adoptoida. Ja silloinkin vain tietystä harvoista kohteista.

Useilla paikkakunnilla joutuu odottamaan vuoden jo pelkästään adoptioneuvontaan pääsyä. Sitten neuvonta n.1 v, adoptioluvan odotus 0,5 - 1v, minkä jälkeen vasta pääsee lähettämään paperit kohdemaahan. Lapsiesitystä saakin sitten odottaa hyvässä lykyssä monta vuotta. Kyse ei todellakaan ole siitä, että joku lapsi ei kelpaisi. Adoptiolapsen sukupuolta, ihon tai silmien väriä yms. ei edes voi toivoa! Maavalinta täytyy tehdä sen vuoksi, että lasta voi odottaa vain yhdestä maasta, ei joka paikasta. Ikä määräytyy pääosin hakijoiden oman iän perusteella = lapsen ja vanhemman välinen ikäero ei saa olla yli 45 v.

Lue lisää

se sitten on että suomessakin lapsia odottaa adoptiovanhempia?

Mitä puhetta kirjoitti:

se sitten on että suomessakin lapsia odottaa adoptiovanhempia?

adoptiovanhempia, he saavat kodin ja perheen heti, kun lapsi on adoptioon vapaa. Sen sijaan on lukuisia suomalaisia pariskuntia, jotka odottavat suomalaista lasta. Muutamma pariskuntta vuosittain lykästää.

ei odottele kirjoitti:

adoptiovanhempia, he saavat kodin ja perheen heti, kun lapsi on adoptioon vapaa. Sen sijaan on lukuisia suomalaisia pariskuntia, jotka odottavat suomalaista lasta. Muutamma pariskuntta vuosittain lykästää.

Lue lisää

muuttaa jonkun mielipide ja kunnon korvaukset niin eiköhän ala adoptiolapsia löytyä.

ja koettakaa kirjoitti:

muuttaa jonkun mielipide ja kunnon korvaukset niin eiköhän ala adoptiolapsia löytyä.

maksaa korvausta tai muuta hyötyä. Silloinhan se olisi lapsikauppaa, ei adoptiota. Aika asiaton kommentti kaiken kaikkiaan!

Mitä puhetta kirjoitti:

se sitten on että suomessakin lapsia odottaa adoptiovanhempia?

kuin että kuu on juustosta. Tietämättömien turinaa.

Totuus on sellainen, että kotimaisia lapsia tulee adoptioon vuosittain noin 30 ja odottavia pareja on tälläkin hetkellä yli 1000. Laske siitä sitten todennäköisyys saada lapsi. Vain osa odottajista saa lapsen ja senkin useimmiten 4-5 vuoden odotuksen jälkeen. Loput jää nuolemaan näppejään.

Huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia on paljon. Sijaisvanhemmuudella ja adoptiolla ei sen sijaan ole mitään tekemistä keskenään. Niillä on hyvin erilaiset lähtökohdat. Lastenkodeissa ja sijoitettuna olevilla lapsilla on jo vanhemmat, jotka eivät heistä halua luopua (vaikka eivät itse pystyisikään heitä hoitamaan). Nämä lapset eivät ole adoptoitavissa.

ei saa kirjoitti:

maksaa korvausta tai muuta hyötyä. Silloinhan se olisi lapsikauppaa, ei adoptiota. Aika asiaton kommentti kaiken kaikkiaan!

ja ulkomailla maksetaan odottavalle äidille korvauksia esim. odotusajalta(en tiedä onko tämä käytäntö vai adoptiolasta odottavien vanhempien oma halu avustaa).

suostuu tuohon rahasta kirjoitti:

ja ulkomailla maksetaan odottavalle äidille korvauksia esim. odotusajalta(en tiedä onko tämä käytäntö vai adoptiolasta odottavien vanhempien oma halu avustaa).

lähteen, mistä tämä "tieto" on peräisin. Suomen laki kun nimen omaan kieltää korvauksien maksamisen. Ja adoptiot hoidetaan adoptiopalvelunantajien kautta juuri sen tähden, että pystytään valvomaan ettei näin tapahdu. Kansainvälisessä adoptiossa ei todellakaan makseta odottavalle äidille korvauksia!!! Suurin osa suomalaisista adoptiokohteista on sellaisia, joissa lapsen voi adoptoida vain silloin, jos hänet on hylätty (esim. lastenkodin rappusille), eikä vanhempia tai muita sukulaisia ole etsinnänkään jälkeen löydetty.

Kotimaisessa adoptiossa raskaana oleva nainen, joka haluaa antaa lapsensa adoptioon, ilmoittautuu adoptiopalvelunantajalle ja käy läpi adoptioneuvonnan. Tämän jälkeen sosiaaliviranomaiset valitsevat lapselle adoptiovanhemmat hakijoiden joukosta. Äiti itse ei pysty määräämään, kuka lapsen saa. Mitään kahdenkeskisiä sopimuksia kaupoista ta privaateista adoptiojärjestelyistä ei ole mahdollista tehdä. Raha ei todellakaan ole motiivina lapsen antamiseen adoptoitavaksi. Ainoa "korvaus" minkä lapsen adoptioon antamisesta saa, on juuri tuo 3kk:n äitiyslomaoikeus oikeus äitiyspakkaukseen. Tätäkö tarkoitit, että adoptioon ryhdytään rahasta? Aika ihmeellinen väite.

puhetta kirjoitti:

kuin että kuu on juustosta. Tietämättömien turinaa.

Totuus on sellainen, että kotimaisia lapsia tulee adoptioon vuosittain noin 30 ja odottavia pareja on tälläkin hetkellä yli 1000. Laske siitä sitten todennäköisyys saada lapsi. Vain osa odottajista saa lapsen ja senkin useimmiten 4-5 vuoden odotuksen jälkeen. Loput jää nuolemaan näppejään.

Huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia on paljon. Sijaisvanhemmuudella ja adoptiolla ei sen sijaan ole mitään tekemistä keskenään. Niillä on hyvin erilaiset lähtökohdat. Lastenkodeissa ja sijoitettuna olevilla lapsilla on jo vanhemmat, jotka eivät heistä halua luopua (vaikka eivät itse pystyisikään heitä hoitamaan). Nämä lapset eivät ole adoptoitavissa.

Lue lisää

Kyllä minusta adoptiolla ja sijaishoidolla on paljonkin tekemistä keskenään. Keräsin alapuolelle muutamia seikkoja, mutta listani ei varmaankaan ole täydellinen.

- Molemmat ovat lastensuojelun menetelmiä
- Molemmissa lapsi kasvaa ei-biologisten vanhempien/yksinhuoltajavanhemman kanssa
- Molemmissa perhemuodoissa elää lapsia, joilla on myös toiset vanhemmat sekä sukulaisia toisaalla ja näiden suhteen perheenjäsenten mielissä liikkuu kysymyksiä sekä monenlaisia tunteita.
- Molemmissa perheissä voi asua useita lapsia, jotka ovat keskenään sisaruksia olematta kuitenkaan välttämättä biologisesti sukulaisia
- Molemman systeemin kautta muodostuu perheitä, joissa eletään ja koetaan lapsiperheiden tavallista elämää, mutta joudutaan kohtaamaan myös ulkopuolisten ennakkoluuloja ja perheen muodostumistapaan liittyviä surullisia asioita sekä kuulutaan toivottavasti toisten samantapaisten perheiden verkostoon.
- Molemmille perheille on tarjolla yhdistysten kautta tukea kuten tällaisissa perheissä kasvaville lapsille, nuorille ja aikuisille.
- Molemman kaltaisille perheille pitäisi tarvittaessa olla tarjolla myös ammattilaisten tukea.


Erojakin näiden perheiden välillä on:
- Adoptioperheessä adoptiovanhemmilla on adoptoituihin lapsiin jurinen huoltajuusoikeus kun taas sijaisperheessä huoltajuus on usein lapsen sijoittaneen kunnan sosiaalivirastolla.
- Adoptioperheen kaikilla lapsilla on sama sukunimi, joka on myös vanhempien yhteinen tai toisen vanhemman sukunimi. Sijaisperheeseen sijoitetuilla lapsilla säilyy alkuperäinen sukunimensä ja perheessä voi näin olla lukuisia sukunimiä.
- Adoptiolapsilla voi olla alkuperäinen etunimi virallisena nimenä, mutta yleensä etunimi on adoptiovanhempien antama. Sijaisperheessä lapsilla on alkuperäiset etunimensä. Molemmissa perheissä lapsilla on usein useita lempinimiä.
- Sijaisperheeseen sijoitetut lapset saattavat tavata biologisia vanhempiaan tai esim. sisaruksiaan tai isovanhempiaan sillion tällöin tai hyvinkin säännöllisesti. Adoptiolapsista vain harvat tapaavat biologisia sukulaisiaan ennen täysi-ikäisyyttä.
- Sijaisperheisiin sijoitetuille lapsille tehdään vähintään vuosittain ns. kasvatus- ja huoltosuunnitelma yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa ja mukana voi olla biovanhempiakin. Adoptioperheen lapsia sosiaalityöntekijät eivät välttämättä tapaa kuin kerran tai pari adoption jälkeen.
- Sijaisvanhemmat saavat kuukausittain pientä korvausta sijoitettujen lasten hoitamisesta minkä lisäksi lapsen sijoittanut kunta saattaa maksaa esim. lasten harrastusmaksuja. Adoptiovanhemmat saavat kertaluontoisen adoptiokorvauksen ulkomailta adoptoidessaan, minkä jälkeen he saavat normaaleja vanhempain- ja perhetukia. Sijaisvanhemmat eivät vastaavia tukia sen sijaan saa.
- Sijaisperheeseen sijoitettu lapsi saattaa palata takaisin biologisten vanhempiensa luokse, mutta se ei ole mitenkään yleistä. Adoptiolapset eivät koskaan palaa takaisin biologisiin perheisiinsä asumaan ainakaan alle 18-vuotiaina. Sekä sijais- että adoptioperheisiin sijoitettuja lapsia ja nuoria joudutaan huostaanottamaan ja sijoittamaan esim. perhekoteihin suhteessa hieman enemmän kuin biologisissa perheissään asuvia lapsia ja nuoria. Tämä tapahtuu yleensä kouluiässä ja yleisimmin murrosiässä.

Outakalla käyty kirjoitti:

Kyllä minusta adoptiolla ja sijaishoidolla on paljonkin tekemistä keskenään. Keräsin alapuolelle muutamia seikkoja, mutta listani ei varmaankaan ole täydellinen.

- Molemmat ovat lastensuojelun menetelmiä
- Molemmissa lapsi kasvaa ei-biologisten vanhempien/yksinhuoltajavanhemman kanssa
- Molemmissa perhemuodoissa elää lapsia, joilla on myös toiset vanhemmat sekä sukulaisia toisaalla ja näiden suhteen perheenjäsenten mielissä liikkuu kysymyksiä sekä monenlaisia tunteita.
- Molemmissa perheissä voi asua useita lapsia, jotka ovat keskenään sisaruksia olematta kuitenkaan välttämättä biologisesti sukulaisia
- Molemman systeemin kautta muodostuu perheitä, joissa eletään ja koetaan lapsiperheiden tavallista elämää, mutta joudutaan kohtaamaan myös ulkopuolisten ennakkoluuloja ja perheen muodostumistapaan liittyviä surullisia asioita sekä kuulutaan toivottavasti toisten samantapaisten perheiden verkostoon.
- Molemmille perheille on tarjolla yhdistysten kautta tukea kuten tällaisissa perheissä kasvaville lapsille, nuorille ja aikuisille.
- Molemman kaltaisille perheille pitäisi tarvittaessa olla tarjolla myös ammattilaisten tukea.


Erojakin näiden perheiden välillä on:
- Adoptioperheessä adoptiovanhemmilla on adoptoituihin lapsiin jurinen huoltajuusoikeus kun taas sijaisperheessä huoltajuus on usein lapsen sijoittaneen kunnan sosiaalivirastolla.
- Adoptioperheen kaikilla lapsilla on sama sukunimi, joka on myös vanhempien yhteinen tai toisen vanhemman sukunimi. Sijaisperheeseen sijoitetuilla lapsilla säilyy alkuperäinen sukunimensä ja perheessä voi näin olla lukuisia sukunimiä.
- Adoptiolapsilla voi olla alkuperäinen etunimi virallisena nimenä, mutta yleensä etunimi on adoptiovanhempien antama. Sijaisperheessä lapsilla on alkuperäiset etunimensä. Molemmissa perheissä lapsilla on usein useita lempinimiä.
- Sijaisperheeseen sijoitetut lapset saattavat tavata biologisia vanhempiaan tai esim. sisaruksiaan tai isovanhempiaan sillion tällöin tai hyvinkin säännöllisesti. Adoptiolapsista vain harvat tapaavat biologisia sukulaisiaan ennen täysi-ikäisyyttä.
- Sijaisperheisiin sijoitetuille lapsille tehdään vähintään vuosittain ns. kasvatus- ja huoltosuunnitelma yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa ja mukana voi olla biovanhempiakin. Adoptioperheen lapsia sosiaalityöntekijät eivät välttämättä tapaa kuin kerran tai pari adoption jälkeen.
- Sijaisvanhemmat saavat kuukausittain pientä korvausta sijoitettujen lasten hoitamisesta minkä lisäksi lapsen sijoittanut kunta saattaa maksaa esim. lasten harrastusmaksuja. Adoptiovanhemmat saavat kertaluontoisen adoptiokorvauksen ulkomailta adoptoidessaan, minkä jälkeen he saavat normaaleja vanhempain- ja perhetukia. Sijaisvanhemmat eivät vastaavia tukia sen sijaan saa.
- Sijaisperheeseen sijoitettu lapsi saattaa palata takaisin biologisten vanhempiensa luokse, mutta se ei ole mitenkään yleistä. Adoptiolapset eivät koskaan palaa takaisin biologisiin perheisiinsä asumaan ainakaan alle 18-vuotiaina. Sekä sijais- että adoptioperheisiin sijoitettuja lapsia ja nuoria joudutaan huostaanottamaan ja sijoittamaan esim. perhekoteihin suhteessa hieman enemmän kuin biologisissa perheissään asuvia lapsia ja nuoria. Tämä tapahtuu yleensä kouluiässä ja yleisimmin murrosiässä.

Lue lisää

ajattelee. Mun mielestä sijais- ja adoptiovanhemmuudella ei ole mitään yhteistä. Ja lähtökohdatkin ovat täysin erit.

- Molemmat ovat lastensuojelun toimenpiteitä mutta lähtökohta on eri: adoptiossa vanhempi luopuu lapsesta omasta tahdostaan, sijoituksen taustalla on (pakko)huostaanotto.

- adoptiossa lapsi on perheessä biologisen lapsen asemassa ja vanhemmat biologisen vanhemman asemassa. Lapsi kuuluu sukuun laillisesti, hänellä on sama sukunimi ja hän myös perii adoptiosukunsa. Kaikki juridiset oikeudet biosukuun katkeavat adoption myötä. Adoptiovanhemmilla on samat vanhempain- ja hoitovapaaoikeudet kuin biovanhemmillakin ja oikeus saada lapsilisää.

- sijoitettu lapsi on perheessä perhehoidossa ja sijaisvanhemmat saavat korvauksen perhehoidosta. Lapsella ei ole juridista asemaa perheessä, eikä sijaisvanhemmilla ole mitään oikeuksia lapseen nähden. Sijoitetulla lapsella on oma biologinen sukunimensä. Huostaanotossa lapsen huoltajuus säilyy biologisella vanhemmalla. Jo pelkästään matkustamiseen lapsen kanssa täytyy saada lupa sosiaaliviranomasilta tai lapsen biovanhemmilta. Sijaispeerheellä on huoltosuhteen vuoksi jatkuvat kontaktit sosiaaliviranomaisiin.

- adoptio on pysyvä, peruuttamaton toimenpide, jonka tarkoituksena on löytää lapselle uusi pysyvä koti ja suku juurineen.

- sijaisvanhemmuus on aina tarkoitettu väliaikaiseksi, sillä sijoituksen tavoitteena on aina se, että lapsi pystyttäisiin palauttamaan biologisille vanhemmilleen.


Tältä pohjalta sanoisin, etä adotiovanhemmuus on enemmänkin biologisen vanhemmuuden kaltaista kuin sijaisvanhemmuuden. Toki kaikissa kolmessa perhemuodossa eletään yleensä ihan normaalia lapsiperheen elämää. Ja sukunimiä saattaa olla monta bioperheissäkin. Samoin vanhempiakin. Ratkaiseva ero on kuitenkin mielestäni tuo pysyvyys ja juridiset oikeudet = lapsi on biologisen lapsen kanssa yhdenvertaisessa asemassa.

vielä sun kirjoitti:

lähteen, mistä tämä "tieto" on peräisin. Suomen laki kun nimen omaan kieltää korvauksien maksamisen. Ja adoptiot hoidetaan adoptiopalvelunantajien kautta juuri sen tähden, että pystytään valvomaan ettei näin tapahdu. Kansainvälisessä adoptiossa ei todellakaan makseta odottavalle äidille korvauksia!!! Suurin osa suomalaisista adoptiokohteista on sellaisia, joissa lapsen voi adoptoida vain silloin, jos hänet on hylätty (esim. lastenkodin rappusille), eikä vanhempia tai muita sukulaisia ole etsinnänkään jälkeen löydetty.

Kotimaisessa adoptiossa raskaana oleva nainen, joka haluaa antaa lapsensa adoptioon, ilmoittautuu adoptiopalvelunantajalle ja käy läpi adoptioneuvonnan. Tämän jälkeen sosiaaliviranomaiset valitsevat lapselle adoptiovanhemmat hakijoiden joukosta. Äiti itse ei pysty määräämään, kuka lapsen saa. Mitään kahdenkeskisiä sopimuksia kaupoista ta privaateista adoptiojärjestelyistä ei ole mahdollista tehdä. Raha ei todellakaan ole motiivina lapsen antamiseen adoptoitavaksi. Ainoa "korvaus" minkä lapsen adoptioon antamisesta saa, on juuri tuo 3kk:n äitiyslomaoikeus oikeus äitiyspakkaukseen. Tätäkö tarkoitit, että adoptioon ryhdytään rahasta? Aika ihmeellinen väite.

Lue lisää

kyllä,niin kuin sijaissynnyttämisen yleensäkin ja kohdunvuokrauksen,mutta ei ole sanottua että sitä ei tehtäisi ja toisekseen on ollut paljon kirjoitusta että se pitäisi laillistaa jälleen. Esimerkiksi USA on tällainen maa jossa mainitsemani käytäntö on laillista:

"Osassa USA:ta sijaissynnyttäjyys (sisältäen rahallisen korvauksen) on laillista ja yleistäkin ja ainakin Californian lain mukaan biologiset vanhemmat saavat heti sijaissynnytksen jälkeen synnytysssairaalassa nimet vanhempien kohdalle syntymätodistukseen. Suomessa joudutaan menemään adoptioprosessin kautta.


Kokonaishintahan on Californiassa aika kova (yhtään väheksymättä raskauden ja synnytyksen aiheuttamaa taakkaa) 50 000 USD:n luokkaa."

Ja monia palstoja lukeneena olen huomannut että ihmiset suomesta tekevät tätä niin sanotusti ulkomaiden kautta;Sitä en tiedä miten se tapahtuu.

En sanonut että adoptioon ryhdytään rahasta,vaan että esimerkiksi monelle aborttia harkitsevalla voisi mieli muuttua jos siitä saisi jonkun korvauksen. Kantaahan hän lasta 9kk ja antaa lapselle elämän sekä lapsettomille sen kauan kaivatun lapsen,vaikkei sitä itse halua pitää.

Minä voisin helpostikin pitää adoptioon antamisen yhtenä vaihtoehtona(jos tulisin vahingossa raskaaksi enkä haluisi pitää lasta) jos siitä maksettaisiin rahallinen korvaus.

sen nyt kirjoitti:

ajattelee. Mun mielestä sijais- ja adoptiovanhemmuudella ei ole mitään yhteistä. Ja lähtökohdatkin ovat täysin erit.

- Molemmat ovat lastensuojelun toimenpiteitä mutta lähtökohta on eri: adoptiossa vanhempi luopuu lapsesta omasta tahdostaan, sijoituksen taustalla on (pakko)huostaanotto.

- adoptiossa lapsi on perheessä biologisen lapsen asemassa ja vanhemmat biologisen vanhemman asemassa. Lapsi kuuluu sukuun laillisesti, hänellä on sama sukunimi ja hän myös perii adoptiosukunsa. Kaikki juridiset oikeudet biosukuun katkeavat adoption myötä. Adoptiovanhemmilla on samat vanhempain- ja hoitovapaaoikeudet kuin biovanhemmillakin ja oikeus saada lapsilisää.

- sijoitettu lapsi on perheessä perhehoidossa ja sijaisvanhemmat saavat korvauksen perhehoidosta. Lapsella ei ole juridista asemaa perheessä, eikä sijaisvanhemmilla ole mitään oikeuksia lapseen nähden. Sijoitetulla lapsella on oma biologinen sukunimensä. Huostaanotossa lapsen huoltajuus säilyy biologisella vanhemmalla. Jo pelkästään matkustamiseen lapsen kanssa täytyy saada lupa sosiaaliviranomasilta tai lapsen biovanhemmilta. Sijaispeerheellä on huoltosuhteen vuoksi jatkuvat kontaktit sosiaaliviranomaisiin.

- adoptio on pysyvä, peruuttamaton toimenpide, jonka tarkoituksena on löytää lapselle uusi pysyvä koti ja suku juurineen.

- sijaisvanhemmuus on aina tarkoitettu väliaikaiseksi, sillä sijoituksen tavoitteena on aina se, että lapsi pystyttäisiin palauttamaan biologisille vanhemmilleen.


Tältä pohjalta sanoisin, etä adotiovanhemmuus on enemmänkin biologisen vanhemmuuden kaltaista kuin sijaisvanhemmuuden. Toki kaikissa kolmessa perhemuodossa eletään yleensä ihan normaalia lapsiperheen elämää. Ja sukunimiä saattaa olla monta bioperheissäkin. Samoin vanhempiakin. Ratkaiseva ero on kuitenkin mielestäni tuo pysyvyys ja juridiset oikeudet = lapsi on biologisen lapsen kanssa yhdenvertaisessa asemassa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että ratkaiseva ero adoptio- ja sijaisvanhemmuudessa on juuri sijoitetun lapsen juridinen asema. Kuitenkin minusta vaikuttaa, että katsomme tätä asiaa eri näkökulmista. Sinä tunnut painottavan juridisiin ja ulkoisiin (sukunimi, periminen, kontakti sosiaalityöntekijöihin yms) asioihin. Minä painotan perheen muodostumistapaan (ei-biologinen) ja psykologisiin asioihin kuten perheenjäsenten väliseen kiintymykseen ja rakkauteen, hoivaan ja luottamukseen.

- Adoption takana ei aina ole biol. vanhemman halu luopua lapsestaan. Adoptionkin takana on silloin tällöin huostaanotto ja sitäkin useampia ihmisiä on painostettu lapsen adoptioon luovuttamiseen. Etenkin teiniäitien painostaminen adoptioratkaisuun on edelleen melko yleistä. Painostajana on usein biol.äidin omat vanhemmat, vauvan isä, uusi poikaystävä tai vauvan isän vanhemmat. Myös esimerkiksi kehitysvammaiset äidit ns. suostutellaan luopumaan lapsistaan. Vastaavasti sijaisperheisiin sijoitettavien lasten taustalla on yllättävän usein biologisten vanhempien pyytämä huostaanotto. Biologiset vanhemmat saattavat olla nuoria, väsyneitä, kokea pärjäämättömyyttä lastensa kanssa ja ehkä tavallisessa arjessakin, masentuneita, ahdistuneita, loppuunpalaneita, päihdeongelmaisia jne. He saattavat myös kärsiä parisuhdekriisistä, puolison vaikeasta sairaudesta, leskeydestä, pahoinpitelystä, kiusaamisesta, vaikeista taloudellisista vaikeuksista. Joku biologinen isä tai äiti ei koe itseään tai elämäntilannettaan vanhemmuuteen sopivaksi esim. tilanteessa, jossa lasta yksinhuoltanut toinen vanhempi kuolee, vammautuu vaikeasti, sairastuu päihderiippuvuuteen tai vaikeaan mielenterveyssairauteen, joutuu vankilaan tms. Käytöshäiriöisten, päihderiippuvaisten ja mielenterveysongelmaisten lasten vanhemmat usein toivovat lastensa huostaanottoa. Joka tapauksessa, lastensuojelumuoto ei siis paljasta sitä, ovatko biologiset vanhemmat joutuneet vai halunneet luopua lapsesta. Yleensä pakkohuostaanoton kokeneista vanhemmistakin kuitenkin ymmärtää ainakin omassa mielessään tilanteen ja hyväksyy sen.

- Adoptiolapsi on perheessä biologisen lapsen asemassa noilta osin, mitä viestissäsi kirjoitit. Silti hän ei ole biologinen lapsi vanhemmilleen, eivätkä vanhemmat biologisia vanhempia lapselleen. Tätä faktaa ei kukaan voi muuttaa miksikään ja vaikka se ei suuri murhe olisikaan, se vaikuttaa perheenjäsenten elämään enemmän kuin nopeasti ajattelisikaan. Psykologisessa mielessä adoptio- ja sijaisperheisiin sijoitetuilla lapsilla on sama tilanne perheissään kun taas bioperheiden lapsen ja vanhemmat eivät ko. asiaa joudu miettimään eivätkä sitä yleensä edes oikein ymmärrä.

- Sijaisvanhempien saamat hoitokorvaukset ja adoptiovanhempien saamat lapsilisät yms. muut tuet. Miten ne oikeastaan eroavat toisistaan? Pidempiin matkusteluihin täytyy sijaisperheiden todellakin hankkia luvat sijoitetuille lapsilleen, mutta varsin hyvin ne näyttävät järjestyneen. Arkipäivän huoltajuus ei huostaanottojen yhteydessä säily biol.vanhemmilla, vaan ne siirtyvät sosiaalityöntekijöillä. Juridinen vanhemmuus (esim. perintöoikeus) toki säilyy sijoitettujen lasten vanhemmilla. Joissain maissa (esim. osa USA:sta) adoptioperheiden kontaktit sosiaalityöntekijöihin säilyvät adoptoidun lapsen täysi-ikäistymiseen asti. Siitä voi olla myös iloa ja hyötyä! Suomessa yhteistyö toki usein nähdään kontrolloimisena ja kyttäämisenä.

- Lapsen sijoittaminen sijaisperheeseenkin on joskus pysyvä ja peruuttamaton toimenpide, jossa on tarkoitus löytää lapselle uusi koti, vanhemmat, sukulaisia ja juuret. Esimerkiksi kuolleiden biol.vanhempien lapsia ei voi palauttaa takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Kehitysvammainen biol.äitikään ei voi ottaa 10-vuotiasta lastaan itselleen, jos tämän on vauvana katsottu tarvitsevan sijaisvanhempia. On olemassa myös lukuisia muita syitä, minkä vuoksi lapsia ei voi tai ei ole syytä palauttaa takaisin biol.perheisiinsä. Joskus jo vauvan tai pikkulapsen sijoitusvaiheessa sijoitussopimuksesta tehdään pitkäaikainen tai ns. pysyvä (eli 18v asti).

- Ks. edellinen kohta sijoituksen väliaikaisuudesta/pysyvyydestä. Toisaalta on tärkeä muistaa, että vanhemmuus on aina yhtäaikaa väliaikaista ja pysyvää. Kukaan ei omista lapsiaan juridisista päätöksistä huolimatta, sillä lasten elämä on heidän omansa. Lapsi elää omaa elämäänsä, eikä häntä voi kahlita omiin unelmiimme, tapoihimme tai tarpeisiimme. Toisaalta vanhemmuudesta ei voi irtisanoutua lapsen täyttäessä 18v, muuttaessa kotoa pois tai lapsen saatua omia lapsia. Vanhemman huoli lapsistaan ja rakkaus lapsiaan kohtaan kestää ikuisesti, jos se on joskus syntynyt.

odotetaan kirjoitti:

ja ollaan odotettu vuodesta 2003. Yleensä kyllä lapsen saa viidessä vuodessa, mutta jos ei ole tärpännyt ennen sitä (nyt on kaikilla meilläpäin odotusajat vähintään viiden vuoden hujakoilla) niin sitten saa jatkaa odottamista.

Lue lisää

Minkä Pelan alueella olette mukana adoptiossa?
Onko sama tilanne joka puolella Suomea? Tai nykyäänkin jossain päin Suomea lapsen nopeammin / tuleeko jossain päin enemmän lapsia adoptioon?

sen nykyään kirjoitti:

kyllä,niin kuin sijaissynnyttämisen yleensäkin ja kohdunvuokrauksen,mutta ei ole sanottua että sitä ei tehtäisi ja toisekseen on ollut paljon kirjoitusta että se pitäisi laillistaa jälleen. Esimerkiksi USA on tällainen maa jossa mainitsemani käytäntö on laillista:

"Osassa USA:ta sijaissynnyttäjyys (sisältäen rahallisen korvauksen) on laillista ja yleistäkin ja ainakin Californian lain mukaan biologiset vanhemmat saavat heti sijaissynnytksen jälkeen synnytysssairaalassa nimet vanhempien kohdalle syntymätodistukseen. Suomessa joudutaan menemään adoptioprosessin kautta.


Kokonaishintahan on Californiassa aika kova (yhtään väheksymättä raskauden ja synnytyksen aiheuttamaa taakkaa) 50 000 USD:n luokkaa."

Ja monia palstoja lukeneena olen huomannut että ihmiset suomesta tekevät tätä niin sanotusti ulkomaiden kautta;Sitä en tiedä miten se tapahtuu.

En sanonut että adoptioon ryhdytään rahasta,vaan että esimerkiksi monelle aborttia harkitsevalla voisi mieli muuttua jos siitä saisi jonkun korvauksen. Kantaahan hän lasta 9kk ja antaa lapselle elämän sekä lapsettomille sen kauan kaivatun lapsen,vaikkei sitä itse halua pitää.

Minä voisin helpostikin pitää adoptioon antamisen yhtenä vaihtoehtona(jos tulisin vahingossa raskaaksi enkä haluisi pitää lasta) jos siitä maksettaisiin rahallinen korvaus.

Lue lisää

ei ole laitonta, ainoastaan hedelmöityshoitojen antaminen sijaissynnyttäjälle on laissa kielletty. Tottakai sijaissynnytyksiä järjestetään, jos se ei kerran ole laitonta. En ymmärrä kuitenkaan miten tämä sijaissynnytysasia nyt liittyy tähän kyseiseen adoptiokeskusteluun. Aiemmin väitit, että kotimaisissa ja kansainvälisissä adoptioissa maksetaan biologiselle vanhemmalle korvaus.

"Ehkä niin mutta aika moni kuitenkin suostuu tuohon rahasta ja ulkomailla maksetaan odottavalle "

USA:ssa on ihan normaali käytäntö, että adoptiolapsesta maksetaan korvaus, mutta mitä tekemistä tällä on suomalaisen adoption kanssa??? Suomi on allekirjoittanut Haagin sopimuksen ja sitoutunut estämään lapsikauppaa. Sotkit nyt USA:n käytännöt suomalaisiin ja annoit ymmärtää tälläisen olevan käytäntönä Suomessakin. Kerrot, että adoptiolapsesta maksetaan korvaus, mutta et kerro miten ihmeessä tämä on mahdollista. Laki kun määrää hoitamaan adoptiot palvelunantajien kautta, jotka nimen omaan valvovat että lakia noudatetaan eikä korvauksia makseta.

Adoko? kirjoitti:

Minkä Pelan alueella olette mukana adoptiossa?
Onko sama tilanne joka puolella Suomea? Tai nykyäänkin jossain päin Suomea lapsen nopeammin / tuleeko jossain päin enemmän lapsia adoptioon?

Lue lisää

odotusajat vaihtelevat eri puolella suomea. tosin samallakin aluella odotusajat saattavat vaihdella huomattavasti muutaman vuoden aikana. Se on tuurista kiinni, että millaiseen vaiheeseen itse osuu. Taitaa kaikkialla olla jonot pitkiä tällä hetkellä. Pääkaupunkiseudulla tulee lapsia eniten adoptioon, mutta odottajiakin on vastaavasti paljon enemmän.

sijaissynnyttäminen kirjoitti:

ei ole laitonta, ainoastaan hedelmöityshoitojen antaminen sijaissynnyttäjälle on laissa kielletty. Tottakai sijaissynnytyksiä järjestetään, jos se ei kerran ole laitonta. En ymmärrä kuitenkaan miten tämä sijaissynnytysasia nyt liittyy tähän kyseiseen adoptiokeskusteluun. Aiemmin väitit, että kotimaisissa ja kansainvälisissä adoptioissa maksetaan biologiselle vanhemmalle korvaus.

"Ehkä niin mutta aika moni kuitenkin suostuu tuohon rahasta ja ulkomailla maksetaan odottavalle "

USA:ssa on ihan normaali käytäntö, että adoptiolapsesta maksetaan korvaus, mutta mitä tekemistä tällä on suomalaisen adoption kanssa??? Suomi on allekirjoittanut Haagin sopimuksen ja sitoutunut estämään lapsikauppaa. Sotkit nyt USA:n käytännöt suomalaisiin ja annoit ymmärtää tälläisen olevan käytäntönä Suomessakin. Kerrot, että adoptiolapsesta maksetaan korvaus, mutta et kerro miten ihmeessä tämä on mahdollista. Laki kun määrää hoitamaan adoptiot palvelunantajien kautta, jotka nimen omaan valvovat että lakia noudatetaan eikä korvauksia makseta.

Lue lisää

ei ole laitonta? Sama asiahan se on kuin adoptointi. Kysyit itse että missä päin maailmaa maksetaan korvauksia ja kerroin esimerkin.

asiakkaita ollaan kirjoitti:

odotusajat vaihtelevat eri puolella suomea. tosin samallakin aluella odotusajat saattavat vaihdella huomattavasti muutaman vuoden aikana. Se on tuurista kiinni, että millaiseen vaiheeseen itse osuu. Taitaa kaikkialla olla jonot pitkiä tällä hetkellä. Pääkaupunkiseudulla tulee lapsia eniten adoptioon, mutta odottajiakin on vastaavasti paljon enemmän.

Lue lisää

Sama tilanne on Pohjois-Suomen alueella: lapsia ei vapaudu adoptioon ja jonot säilyy.
Jossain vaiheessa täällä saattoi tulla monta kertaa enemmän lapsia adoptioon ja välillä niitä ei tule kuin pari vuoden aikana.

Mikä voi olla pisin aika jonka ne roikuttaa jonossa, ennen kuin tiputtaa kokonaan pois, ilman lasta? Tai mikä on pisin aika jonka joutuu odottamaan lasta? Tiedän että kenellekään ei ole luvattu lasta kun tähän projektiin on mukaan lähtenyt, mutta silti nämä asiat mietityttää omasta ja toistenkin puolesta.

käyttää jos se kirjoitti:

ei ole laitonta? Sama asiahan se on kuin adoptointi. Kysyit itse että missä päin maailmaa maksetaan korvauksia ja kerroin esimerkin.

voi käyttää, jos hoitaa hedelmöittämisen muilla keinoin ts. kotikonstein tai tekemällä hedelmöityshoidot ulkomailla. Sinä itse väitit, ettei sijaissynnyttäjää voi käyttää.

En kysynyt myöskään, että missä päin maailmaa maksetaan korvauksia biologisille äideille, vaan pyysin lähdettä kertomallesi tiedolle, että suomalaisissa adoptioissa maksettaisiin noita korvauksia. Jos keskustelu koskee suomalaista adoptiota ja itse alkaa kertomaan yht´äkkiä esimerkkejä USA:n adoptioista, niin kannattaa myös kertoa tekstissään, se että ei tarkoita suomen käytäntöjä. Kukaan ei osaa lukea toisten ajatuksia.

Adoko? kirjoitti:

Sama tilanne on Pohjois-Suomen alueella: lapsia ei vapaudu adoptioon ja jonot säilyy.
Jossain vaiheessa täällä saattoi tulla monta kertaa enemmän lapsia adoptioon ja välillä niitä ei tule kuin pari vuoden aikana.

Mikä voi olla pisin aika jonka ne roikuttaa jonossa, ennen kuin tiputtaa kokonaan pois, ilman lasta? Tai mikä on pisin aika jonka joutuu odottamaan lasta? Tiedän että kenellekään ei ole luvattu lasta kun tähän projektiin on mukaan lähtenyt, mutta silti nämä asiat mietityttää omasta ja toistenkin puolesta.

Lue lisää

mitään virallista takarajaa odotuksen kestolle ei ole ja ketään ei heitetä jonosta pihalle. Poistumaa tietysti on, joko luonnollisista syistä (raskaus, ero, tms) tai että päätyvät pitkän odottamisen jälkeen esim. sijaisvanhemmuuteen. Aiemmin siirryttiin myös kansainväliselle puolelle, mutta jonojen ruuhkauduttua sielläkin ei kuulemma enää. Tuo 3-5 vuotta on odotusajan keskimääräinen kesto, mutta vaihtelua tapahtuu molemmissa päissä. Tiedän muutamia kuusi vuotta odottaneita, mutta en seitsemää vuotta. Osa kuusi vuotta odottaneista on saanut lapsen ja kaksi paria luopui itse odottamisesta.

Kysyin sossultamme tuota viiden vuoden rajaa ja hän selitti asiaa esimerkillä näin. Jos sillä hetkellä odotusajat ovat esim. kolme vuotta (keskimäärin) ja joku pari ei ole viidnkään vuoden odottamisen aikana tullut valituksi, niin heille saatetaan alkaa ehdottelemaan muita vaihtoehtoja. Toisin sanoen kerrotaan, että kannattaa alkaa varautua siihen, että he eivät tule lasta kotimaan adoption kautta saamaan ja harkitsemaan vaihtoehtoja. Mutta heitä ei tosiaankaan heitetä jonosta pihalle, vaan luopuvat itse odotuksesta, jos luopuvat. Mutta sen sijaan jos odotusajat ovat sillä hetkellä pitkät kaikille, niin odottaa saa niin kauan kuin itse vaan jaksaa.

Pääkaupunkiseudulla on tullut viime vuosina lapsia adoptioon keskimäärin saman verran kuin aiempinakin vuosina. Odottavia pareja on vain ollut normaalia runsaasti enemmän, mikä on kasvattanut jonot ennennäkemättömän pitkiksi.