Mitenköhän nykyisestä talousahdingosta olisi selvitty eri lailla, jos keskitetyt tulosopimukset maltillisine palkankorotuksineen olisivat jatkuneet myös porvarihallituksen aikana?
Porvaripuolueet (lähinnä kokoomus) ennen ek-vaaleja yllyttivät "koulutettuja naisia" barrikaadeille "oikeutetun kuoppakorotuksen" aikaansaamiseksi (siis saadakseen ääniä). Porvaripuolueet saivat vaalivoiton ja keskusta säilyi pääministeripuolueena. Nopeasti tulleet "naistulopoliittiset neuvottelut" vaativat työntekijöiden puolelta vaalilupausten todellista lunastamista välittömästi. Vaaleista oli niin vähän aikaa, ettei porvarihallituksella ollut lopullisia eväitä kieltää naisvaltaisen Tehyn sinänsä oikeutetut vaatimukset.
Hoitajat saivat ehkä pikkuisen suuremmat korotukset prosentteina kk-palkkoihinsa, kuin muut alat keskimäärin. Sen olisi voinut hyväksyäkin, mutta samalla avattiin Pandoran Lipas, josta nousivat kaikkien muidenkin alojen suuret palkankorotusvaatimukset. Inflaatio lähti laukkaamaan ja varsinkin keskustaa lähellä oleva elintarviketeollisuuden johto käytti tilaisuutta hyväkseen nostaessaan sumeilematta hintoja. Kaikkien hyödykkeiden hinnat kallistuivat välittömästi ja pienpalkkaisten palkankorotukset imuroitiin välittömästi takaisin pääomalle.
Elinkeinoelämän edustajat kieltäytyivät uudesta keskitetystä, monivuotisesta ja palkankotustasoltaan alemmasta sopimuksesta alojen erilaisiin erityispiirteisiin vedoten. Virkaan astunut porvarihallitus säesti kuuliaisesti EK:n kantoja. Lamaa ei tietysti pitänyt enää koskaan tulla, mutta se tuli kuitenkin. Erilaisten alojen erityispiirteet tarkoittavat suomeksi sitä, että nyt osaa porukasta lomautellaan kuukausikaupalla ja osa sanotaan irti Heti. EK:n ja porvarihallituksen talouspolitiikka on kivillä, mutta kaikki syy löytyy ulkomailta.
Porvarihallituksista elinkeinoelämän "vallankumoukselliset" saavat aina kuuliaisen kuuntelijan. Se että talous- ja yhteiskuntapolitiikka silloin menee aina uusiksi, on toisista tietenkin toivottavaa. Mutta ne jotka kaipaavat hallittua nostette talouspolitiikassa, vähemmän köyhiä ruokajonoissa, arvattavaa kehitystä yhteiskuntapolitiikassa ja reilua peliä politiikassa yleisestikin - jäävät kaipaamaan porvarihallitusten välistä aikaa.
Porvaripuolueet (lähinnä kokoomus) ennen ek-vaaleja yllyttivät "koulutettuja naisia" barrikaadeille "oikeutetun kuoppakorotuksen" aikaansaamiseksi (siis saadakseen ääniä). Porvaripuolueet saivat vaalivoiton ja keskusta säilyi pääministeripuolueena. Nopeasti tulleet "naistulopoliittiset neuvottelut" vaativat työntekijöiden puolelta vaalilupausten todellista lunastamista välittömästi. Vaaleista oli niin vähän aikaa, ettei porvarihallituksella ollut lopullisia eväitä kieltää naisvaltaisen Tehyn sinänsä oikeutetut vaatimukset.
Hoitajat saivat ehkä pikkuisen suuremmat korotukset prosentteina kk-palkkoihinsa, kuin muut alat keskimäärin. Sen olisi voinut hyväksyäkin, mutta samalla avattiin Pandoran Lipas, josta nousivat kaikkien muidenkin alojen suuret palkankorotusvaatimukset. Inflaatio lähti laukkaamaan ja varsinkin keskustaa lähellä oleva elintarviketeollisuuden johto käytti tilaisuutta hyväkseen nostaessaan sumeilematta hintoja. Kaikkien hyödykkeiden hinnat kallistuivat välittömästi ja pienpalkkaisten palkankorotukset imuroitiin välittömästi takaisin pääomalle.
Elinkeinoelämän edustajat kieltäytyivät uudesta keskitetystä, monivuotisesta ja palkankotustasoltaan alemmasta sopimuksesta alojen erilaisiin erityispiirteisiin vedoten. Virkaan astunut porvarihallitus säesti kuuliaisesti EK:n kantoja. Lamaa ei tietysti pitänyt enää koskaan tulla, mutta se tuli kuitenkin. Erilaisten alojen erityispiirteet tarkoittavat suomeksi sitä, että nyt osaa porukasta lomautellaan kuukausikaupalla ja osa sanotaan irti Heti. EK:n ja porvarihallituksen talouspolitiikka on kivillä, mutta kaikki syy löytyy ulkomailta.
Porvarihallituksista elinkeinoelämän "vallankumoukselliset" saavat aina kuuliaisen kuuntelijan. Se että talous- ja yhteiskuntapolitiikka silloin menee aina uusiksi, on toisista tietenkin toivottavaa. Mutta ne jotka kaipaavat hallittua nostette talouspolitiikassa, vähemmän köyhiä ruokajonoissa, arvattavaa kehitystä yhteiskuntapolitiikassa ja reilua peliä politiikassa yleisestikin - jäävät kaipaamaan porvarihallitusten välistä aikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.