Olen itse yh nainen,avoliitosta eronnut 5 vuotta sitten(taitaa olla ylikin),lapseni (yksi kouluikäinen)kanssa kaksin elänyt tämän ajan ja välilä tapaillut ihan kivojakin miehiä mutta missä ihmeessä on ne yh isät tai etä-isätkin jotka oikeasti arvostavat ja rakastavat lapsiaan ja ovat valmiita hyväksymään naisenkin lapset edellisestä suhteesta?
Baareissa en tykkää käydä,treffi-palstaa vierastan kun ei tiedä mikä hörhö siellä on. Olen tavannut miehiä joilla ei ole ollut lapsia mutta ovat sanoneet että tykkäävät lapsia,mutta sitten käytäntö onkin ollut ihan toista. Tai sitten he ovat halunneet omia biologisiakin lapsia,mikä on tietysti ihan täysin ymmärrettävää. Minä taas en halua 99%:sti enää omia lapsia,vaikka olenkin "vasta"(?) 30vuotta ja yksi lapsi "vain",mutta rakastan lapsia ja olen ollut suhteessa miehen kanssa jolla oli 3 omaa ja pidin heitä ominani(ikävä vieläkin),mutta suhde ei sitten muuten toiminut.
Olen kuitenkin itsestäni huolta pitävä,töissä käyvä ja kauniiksikin kehuttu nainen ja avoin ja nauravainen =)
Sitten on tietysti näitä jotka karauttavat heti paikalta pois kun kuulevat että minulla on lapsi.
Nykyään näkee paljon isejä puistoissa ym lapsiensa kanssa ja olen joskus miettinyt uskallnko mennä juttusille,pari kertaa meninkin mutta sitten mies väläytti sormusta =(
Kunpa olis vaikka sellainen kahvila yh äideille tai iseille *nauraa* =)
No mutta kuitenkin,tämä oli vain ajatusmaailmaani. Kun ei ole kiva loppuelämääkään olla yksin.
Baareissa en tykkää käydä,treffi-palstaa vierastan kun ei tiedä mikä hörhö siellä on. Olen tavannut miehiä joilla ei ole ollut lapsia mutta ovat sanoneet että tykkäävät lapsia,mutta sitten käytäntö onkin ollut ihan toista. Tai sitten he ovat halunneet omia biologisiakin lapsia,mikä on tietysti ihan täysin ymmärrettävää. Minä taas en halua 99%:sti enää omia lapsia,vaikka olenkin "vasta"(?) 30vuotta ja yksi lapsi "vain",mutta rakastan lapsia ja olen ollut suhteessa miehen kanssa jolla oli 3 omaa ja pidin heitä ominani(ikävä vieläkin),mutta suhde ei sitten muuten toiminut.
Olen kuitenkin itsestäni huolta pitävä,töissä käyvä ja kauniiksikin kehuttu nainen ja avoin ja nauravainen =)
Sitten on tietysti näitä jotka karauttavat heti paikalta pois kun kuulevat että minulla on lapsi.
Nykyään näkee paljon isejä puistoissa ym lapsiensa kanssa ja olen joskus miettinyt uskallnko mennä juttusille,pari kertaa meninkin mutta sitten mies väläytti sormusta =(
Kunpa olis vaikka sellainen kahvila yh äideille tai iseille *nauraa* =)
No mutta kuitenkin,tämä oli vain ajatusmaailmaani. Kun ei ole kiva loppuelämääkään olla yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen kahden tytöt yh-isä. Tällähetkellä nautin kovasti sinkkuudestani, mutta varmasti aikanaan minäkin alan hakemaan itselleni seuraa.
Olen kokenut avioliiton ja uusioperhe yrityksen.
Niinhän se vain on, kun ydinperhe hajoaa, jatko on todella vaikeaa. Sitä ei kukaan tunnu ajattelevan, erotaan vaan, tosta vaan... Ei ymmärretä, mitä siinä loppujen lopuksi menettääkään... kaiken.. ainakin lapsen näkökulmasta.
Siksi se jatko onkin niin vaikeaa. On omat lapset, on sinun lapset, halutaanko lisää lapsia? ym... Tapellaan , kun "sinun" lapset teki sitä ja tätä..
Näin miehenä, kaksi lasta luonani, arvostaisin sellaista naista taivaisiin, joka hyväksyisi nämä minun lapseni yhteiseen elämäämme. Toki minä hyväksyisin hänen lapsensa tasavertaisina lapsinamme myöskin..
Mutta loppujen lopuksi..kun kaksi oikeaa ihmistä kohtaavat, se on siinä.
että painukaa nyt helvettii täältä isien palstalta! Se nyt tiedetää että naiset tunkee nenänsä mihin vaan, "niinkuin koiranpennutki" mutta pysykää nyt siellä marttapuolella...
Enpä ole millään muulla palstalla havainnut tämänkaltaista lapsellista mussutusta. "Tää on miesten palsta, ei tänne saa naiset tulla" voi itku ja parku sentään.