Suvussa todettu tätä tautia. Luin tätä keskustelua.
Kamala kuva tulee. Toivon sydämestäni tämän saamani kuvan olevan vääristynyt. Ehkä tänne kirjoittavat vain pahitensairastuneet tai heidän omaiset.'
Elääkö joku ns.tavan elämää?
Kamala kuva tulee. Toivon sydämestäni tämän saamani kuvan olevan vääristynyt. Ehkä tänne kirjoittavat vain pahitensairastuneet tai heidän omaiset.'
Elääkö joku ns.tavan elämää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
koko ajan ole joko masennuksessa tai (hypo)maniassa. Ota selvää sairaudesta vaikka mielummin sivuilta www.kaypahoito.fi kuin täältä, laitan linkin tuohon loppuun. Sen sanon että tämä sairaus on monimutkainen, toisilla oireilee lievästi, toisilla taas paljon haittaa lääkityksistä huolimatta. Sairastunut pitäisi olla oman sairauden asiantuntija, seurata omaa tilaansa aktiivisesti. Joskus homma karkaa käsistä, yleensä aina (hypo)manian aikana, joten läheiset joutuvat ehkä silloin puuttumaan asiaan, joka on toki kiusallista kun on kyseessä aikuiset ihmiset. Säännölliset elämäntavat ja -rytmi ovat tärkeitä.
Toivottavasti saat tarvittavan infon tuolta käypä hoidosta.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=khp00082
Totta, tieto tarpeen. Kiitos vinkistä. Tänne kirjoittaa kun ei tunne muita, joilla tämä on eikä oikein tajua miten moni pystyy normaaliin/normaalihkoon elämään. Lohduttaisi kuulla, kuinka moni on pysynyt esim työelämässä ja ovatko monet uskaltautuneet perustamaan perheen?
Sen olen huomannut, että pahimmillaan ihan kamala tauti ja estää kaiken sen, mitä elämältä odotin ja mihin olen valmistautunut(opiskellut ym). Jos tuollainen paha muoto omasta taudista tulee jää kaikki saamatta. Vaikea sulattaa sitä.
hoitokontakti ovat tärkeässä asemassa. Nykyajan lääkkeetkin omaavat lievemmät haittavaikutukset, joten sen puolesta voi elää suht normaalia elämää. Mulla 3. lääke kokeilussa ja pidän peukkuja pystyssä että tämä olis nyt se, joka tehoaisi ja haittavaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Ja toivon ettei jatkossa tarvitse useampaa laatua alkaa syömään..
Seurustelu, saati sitten perheen perustaminen on ollut mahdotonta, johtunee varmaan myös muistakin ongelmista. Ehkä parin vuoden päästä, kun olen saannut elää tasapainossa pidempään.
Luovuttaa ei kannata, elämällä on tarjottavaa, kunhan pääsee tämän sairauden kanssa sinuiksi. Tässä vielä yks linkki aiheeseen
http://karhusahaa.vuodatus.net/page/Bipo_3
Serkkuni ja hänen vaimonsa ovat perustaneet ihan perheen ja elävät tavallista perhe elämää, vaikka serkkuni vaimo sairastaakin kaksisuuntaista. Serkkuni vaimo ei välttämättä ole enää koskaan työ kykyinen, mutta tämähän on oikeastaan vain hyvä asia. Näin hän voi olla hyvällä omatunnolla koti äitinä ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Todellisuudessa tästä lapsesta tulee varmastikkin onnellisempi, kuin yleisellä nykyajan länsimaisella meiningillä, eli lapsi tuntemattomalle ihmiselle hoitoon kun itse vedetään kaikki arkipäivät pitkää päivää töissä ja illat ollaan niin väsyneitä että sen jälkeen lapsi istutetaan tv:n ääreen sen sijaan että annettaisiin hänelle huomiota.
Oma elämäni on ollut aikamoista vuoristo rataa ja sekoilua eli yleisesti ottaen yhtä tuulen mukana lentämistä, mutta tähän on varmasti paljon vaikuttanut myös se että kärsin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kaksisuuntaisen lisäksi.
Seurustelu minulta on sujunut normaalisti, vaikka masennus ja mania kaudet, epävakaaseen liittyvät sekoilut ovatkin tuoneet omat ongelmansa. Asiaa kyllä helpottaa ymmärtävä puoliso, joka itse kärsii skitsoaffektiivisesta häiriöstä ja psykoosipiirteisestä persoonallisuudesta.
Siis serkkusi on kaksisuuntaisen lähisukulainen ? (sinun) ja naimisissa kaksisuuntaisen kanssa?
Uskot lapsen saavan onnellisen lapsuuden ja elämän. Vaikka tuollainen lapsi otettaisiin huostaan laitoksella ja annettaisiin superhyvään perheeseen, paskabipogeeneistä johtuen uusi ihminen kokee todennäköisesti ainoat onnelliset hetkensä harhaisessa maniassaan.
Noista ylioptimistisista lausunnoistasi paistaa läpi hypomaaninen hällä-väliä-asenne, kaikkihan kääntyy vielä parhain päin. Jos sinulla ja lapsen äidillä on suht lievä ja lääkityksellä hoidettavissa oleva kaksisuuntaisversio niin mikään ei takaa että tauti oireilisi lapsilla yhtä lievästi. Serkkusi on hullumpi kuin vaimonsa ja hän ei voi hulluudeltaan piiloutua edes sairauden taakse.
Ihminen on vain vastuussa päätöksistään ja joutuu kantamaan niiden seuraukset. Lapsi ei ole vastuussa syntymästään mutta joutuu kärsimään sen seuraukset loppuun asti. Miksi emme antaisi lapsille mahdollisuutta noprmaaliin elämään...
Kyllä uskoisin että lapsella on hyvä elämä vaikka olisi masennuskausiakin. En tiedä sinusta, mutta kyllä minä tasaisina kausina olen onnellinen. En siihen maniaa tarvitse. Ja kyllä mielestäni minulla on ollut hyvä elämä, vaikka olen käynyt läpi useamman keskivaikean ja vakavan masennusjakson, muutaman hypomanian ja muutaman sekamuotoisen jakson. Lisäksi olen kärsinyt moninaisista päihdeongelmista ja käynyt läpi päihdepsykoosin ja olen kärsinyt koko elämäni epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mutta silti mielestäni olen elänyt hyvän elämän. Ei sairaudet ole siitä huonoa tehnyt.
Eikös kaikki ole suhteellista?