Heei! Eksyin vasta nytten tänne lueskelemaan ja olen melkein hihkunut kun olen huomannut että toisillakin on samoja ongelmia. Olen siis 20-vuotias tyttö ja ollut aina ujo. Nyt vanhempana olen onnistunut karsimaan ujouttani, mutta pienenä olin jopa ihmispelkoinen enkä kyennyt oikeastaan millaiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa.
Lueskelin näitä juttuja mutta silmiini ei osunut että onko muilla ongelmia seurassa syömisen kanssa? Minulla itselläni se on todella suuri ongelma. Jos tiedän että joudun syömään vieraiden ihmisten kanssa, alan panikoimaan jo etukäteen sitä! Ja itse tilanne on ihan hirveää, tuntuu että en saa ruokaa suuhun asti kun stressaan sitä niin paljon. Ja tämä koskee siis ihan kaikkea syömistä, ruokaa, karkkia, jäätelöa, ihan siis kaikkea:/
Lueskelin näitä juttuja mutta silmiini ei osunut että onko muilla ongelmia seurassa syömisen kanssa? Minulla itselläni se on todella suuri ongelma. Jos tiedän että joudun syömään vieraiden ihmisten kanssa, alan panikoimaan jo etukäteen sitä! Ja itse tilanne on ihan hirveää, tuntuu että en saa ruokaa suuhun asti kun stressaan sitä niin paljon. Ja tämä koskee siis ihan kaikkea syömistä, ruokaa, karkkia, jäätelöa, ihan siis kaikkea:/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tuo vaiva kuuluu etenkin sosiaalisten tilanteiden pelon oireisiin, itse olen vuosia kärsinyt tuosta. Kuka olisi uskonut että syöminenkin voisi olla sellaisten ponnistelujen takana. Joskus uudella työpaikalla taukotilassa leivän saaminen kurkusta alas oli niin vaikeaa, että jyrsin puolet leivästä ja loppupäivän oli aivan kammottava nälkä. Erityisesti muistan sen tilanteen, kun joskus olin ystävän ylioppilasjuhlissa ja istuin täysin vieraiden ihmisten keskellä syömässä kakkua ja kukaan ei puhunt mitään. Tuntuu kuin olisin syönyt puoli tuntia yhtä kakunpalaa. Yleensä olen jännittynyt ja erityisesti ruuan nieleminen on vaikeaa, tuntuu etten saa ruokaa nieltyä ja suu on kuiva, pitää koko ajan hörpätä vettä. En halua mennä ravintoloihin eikä tulisi ikinä mieleenkään ruokailla missään buffetissa yms.
Mulla on vähän samanlaista jos joudun syömään vieraiden seurassa. Olen siis 21v poika.
kiva tietää että on muitakin joilla on sama ongelma!:) Minulla se on jopa haitannut niin paljon, että kun olin kesän alussa erään aika uuden kaverini luona toisella paikkakunnalla käymässä pari päivää, enkä vaan pystynyt syömään paljon yhtään niin eräänä iltana sitten pyörryin:/ aikaisemmin noin ei ole koskaan käynyt vaikka vähällä ravinnolla olenkin ollut.
En voisi ikinä kuvitellakkaan meneväni esim. treffeille johonkin ravintolaan! en saisi varmaan alas mitään muuta kuin vettä.
Sama täällä. Sain uusia kavereita kun menin uuteen kouluun (ihme kyllä kun olen niin sulkeutunut ja ujo) ja he näkivät minun syövän ensi kertaa kun olimme tunteneet vuoden. Jotenkuten pystyn heidän seurassaan nyt syömään jos olen kääntynyt poispäin tai he ovat kiinnittäneet huomionsa muualle. Heidän nähden en uskalla mitään ottaa kuitenkaan.
En myöskään kehtaa ostaa ruokaa. Ihan kuin olisin ainut ihminen maan päällä kun söisi ja kaikki katsovat sitä pahalla. Ongelma pahenee jos ostan jtn vähänkin epäterveellistä, herkkuja yms.
Ja on todella rasittavaa kun katsoo esim. tv-ohjelmia joissa ihmiset menevät ravintoloihin täysin vieraiden ihmisten kanssa ja syövät aivan normaalisti ja luonnollisesti. Sitä alkaa miettimään, että miksen minäkin pysty tuohon kun muilta se sujuu täysin luonnostaan?!. Yläasteella jotkut huomauttelivat minulle siitä kun en syönyt koulussa lainkaan ja luulivat että minulla on syömishäiriö, itse en kuitenkaan näe tilannetta syömishäiriönä vaikka ongelma onkin.
täällä myös ilmoittautuu "ujo syöjä". Olen muutenkin ujo, mutta tuo syömisasia on kaikkein pahin.
En sen takia tykkää yöpyä juuri koskaan kavereiden luona, kun silloinhan joutuisi syömään heidän kanssaan.
Olen melko hoikka, joten minulla myöskin on muut epäilleet syömishäiriötä. Kerran esim olin koko päivän kaveriporukassa kaupungilla, enkä saanut syödyksi kuin pienen hampurilaisen koko päivänä, niin joku tokaisi, että ei ihme että olet noin laiha kun et tuon enempää päivässä syö.
Paha mieli tuli, enkä tietenkään kehdannut kertoa, että minua jännittää syöminen ihmisten edessä.
Näkisivät vaan, kuinka ison annoksen saatan kotona ollessa syödä..:)
En minäkään miellä tätä syömishäiriöksi. Mutta siinä mielessä kyllä, että joutuu stressaamaan mitä ihmiset ajattelevat kun syö niin vähän, ja muutenkin noita syömistilanteita julkisilla paikoilla täytyy stressata. Ja sekös stressi vielä pahentaa, että sitten ei ainakaan saa syödyksi:(!
siis väkisinkin se syöminen jää vähemmälle, jos on joskus öitä muualla kuin kotona, sukulaisissa tms.
mutta ärsyttää tosiaan, kun ihmiset luulevat että haluan laihduttaa. Sitä kun en tosiaan halua, vaan ennemmin haluaisin muutaman lisäkilon.
Vaikea tuota syömisjännitystä on kuitenkin alkaa ihmisille kertomaan. Yksi ystäväni vain tietää siitä.. mutta en ole oikein varma ymmärsikö hän oikeasti miten paljon jännitän.