Haluaisin yhteyden ikäisiini eli viisikymppisiin masennuksesta kärsiviin. Täällä tuntuu keskustelussa olevan vain nuoria. Olen kärsinyt masennuksesta ajoittain vuosikymmeniä. Nyt se on ollut kroonista pitkään ja kärsin välillä syvistä itsemurha-ajatuksista. Mutta haluan parempaa elämää ja toivon yhteyttä muihin työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin. Miten pärjäätte?
Onko muita viisikymppisiä?
Gun-r
5995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
masentuneita, mutta olemme kait niin tottuneet olotiloihimme ettei paljon
näille palstoille kirjoitella? Tosin vuosikymmenet sitten ei tätä masennusta
oikeaksi sairaudeksi taittu luokitella? Kannamme siis jonkinlaista häpeää ja
oletamme, ettei vastaavanlaisia ongelmia muilla olekkaan?
Voisit laittaa tähän sähköposti-osoitteesi niin kirjoittaisin. Tai sitten voit
laittaa ilmoituksen taimi ry. kirjeenvaihtoon tai helmi ry. Onhan tuolla myös
tukiasema, mutta sieltä ei kyllä vertaistukea saa. Omakohtainen kokemus.
Verkkoklinikka on kanssa missä voi ainakin purkaa ajatuksiaan, samoin tukinet,
mutta ei niiden kautta yhteyksiä oikein voi luoda?
Rohkeasti vaan pitäisi kaikenikäisten masennuksesta ja muista hyvinvointiin
vaikuttavista psyyke-ongelmista kirjoittaa, sillä paljon kokeneelta voi jotain
"selvitymis" yms. vinkkejä saada?
Olen itsekin 50 ja yhtä sun toista kokenut, vaan vielä täällä rämmitään, joskin
en usko nyt kovin sanontaan paistaa se päivä joskus risukasaankin. Ei ole paljon
ilonaiheita ollut, mutta myötätunto kanssaihmisiä kohtaan kasvanut ja kaikki
materialismi tavoitettelu jäänyt toissijaiseksi tässä elämässä.
Olen käynyt vaikean uupumuksen - > masennuksen läpi. Olen omasta mielestäni menossa koko ajan parempaan, terveempään suuntaan.
Masennuksen kautta voi myös oppia jotakin tärkeää elämästä ja ihmissuhteista, ihmisistä yleensä. Yritän ajatella sen näin.
Vertaistukipalsta olisi todellakin kiva löytää, sellainen jota vähän kontrolloitaisiin. Näille palstoillehan täällä joskus aika asiattomiakin viestejä ilmestyy. Tai vertaistuki jotenkin, ihan kasvokkain muuten olisi arvokasta. Eikä ystäviäkään ole liikaa. Yleensä haluaisin tutustua ihmisiin, mutta olen tullut aika araksi ja pidättyväiseksikin. Pelkään ihmisten pahoja puheita, juoruja ja erityisesti sitä, että miten ne vaikuttavat läheisiin ihmisiin. En halua muiden joutuvan kärsimään tai kenenkään hampaisiin masennukseni vuoksi.
Mitäs nämä Taimi- ym paikat ovat?
Tsemppiä kaikille masentuneille ja siitä toipuville!
Haluan uskoa, että toipuminen on mahdollista meille kaikille omassa aikataulussa ja omassa tahdissa.
Tuo taimi ry. on vertaistukipalsta on keskustelu-aiheita, kirjeenvaihto-ilmoituksia
voi laittaa ja kannattaa selata myös vanhempia ilmoituksia siellä. Myös tällä masennuspalstalla voi vanhemmista kirjoitelmista löytyä vertaistuki hakuja,
joissa sähköposti-osoite. Sitkeästi vaan selailemaan!
Tuo taimi ry. on tampereen alueen yhdistys, mutta kyllä siellä näkyy kirjeilmoituksia
olevan kautta suomen. helmi ry on taas helsingin alueen tukiyhdistys.
Suomen mielenterveys-seuran kautta voinee löytyä oman paikkakunnan yhdistykset?
tukiasema on hyvin suosittu vertaistuki-palsta. Ainakin rekisteröityneitä on pilvin pimein. tukinet taas vähän kapea-alainen, joskin sieltä saa ihan live-apua
asiantuntijoilta. Kriisikeskukset ja palvelevat puhelimet on kanssa yksi paikka
minne voi soitella, kun oikein mieltä masentaa, ahdistaa tai muuten vaan
kaipaa kuuntelijaa. Seurakunnan ja Suomen punaisen ristin kauttakin voi
ainakin kuuntelu-apua saada. SPR:llä on ystävä-toimintakin, mutta itseä ainakin
jossain määrin hävettää sieltä tukiystävää hakea.
Sitten kyllä ihmettelen seurakunnan olematonta "ihmisläheisyyttä". Pitää olla
aika aktiivinen itse jos sieltä jotain apua haluaa! Kirkollakin olisi paljon tehtävää
syrjäytyneiden, yksinäisten ym. ihmisten elämälaadun kohentamiseksi.
Toisinaan tuntuu, ettei ihmiselämä ole minkään arvoinen, vaikka näilläkin palstoilla paljon itsemurhan suunnittelijoita. Tuntuu, että jopa lähi-omaiset
"pakenevat" ongellma-immeisiä?
Hautajaisissa ehkä hetki muistetaan, kukkaisia läjittäin ja ehkä kyynelkin
vuodatetaan, mutta siitäpä ei edesmenneelle enää mitään lohtua ole.
Tulipa nyt sekalainen teksti, no ehkä jotain ajtuksia herätti?
Keskustelua vaan näillekkin palstoille, häiriköinti viestit kannattaa aina jättää
kommentoimatta.
Hei! Olin etsimässä niitä viisikymppisiä. Olen siis sen ikäinen nainen ja sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Kiitos vastauksista.
Minulla on toinen masennuskausi menossa, välissä oli vuosien parempi kausi.
Keväällä huomasin oireiden palaavan.
Olen ollut töissä ja lääkityksellä. Olotila on parantunut toukokuusta lähtien. Aiempi masennus oli vaikeampi.