Pyysit

Hei - tämäkin tuli kuin itsestään - helposti,mitä
ei aina tapahdu kuin jokin liikkeelle paneva
voima saa toisinaan helpommalla otteella
runon luoduksi ja nyt sattui tämä tänne.

Toiset kuin muhii aikansa ja toiset taas ottaa
otteisiinsa nopeasti "kuin jotain kirjoittamaan",
vaikkakin tämän jonkun aikaa muhi
mielenkammiossa.

Kiitos Margitta kommentistasi kuin toivoen
alun syksyn tunnelmia Sinulle.

Tuo lause - Kätkee - paljon ja salattua jota ei voi
toinen tietää...kuuluu ehdottomasti tähän.

Niin soljuuko runoja niin taajaan että menettää
jopa merkityksensä mutta kun se on kirjoitettu
helppoudella kuin aitoudella ja lähtee esim.
- itsestään...toiselle - ja on omaansa tyytyväinen,
niin se on paikkansa täyttänyt kirjoittajalle.

Se on hyvä että olet rehellinen kuin suorakin ja Sinulla
painavatkin syyt,enkä siinä ota herneitä lainkaan ja
hyvä kun pidät linjasi,kuin minäkin omani,vaikka tiedostaen
tuon kieliopin ymv.teknisyyden...kun osuu joku niin minä
annan palttua niille...ja eihän toinen voi tietää mitä kirjoittaja
pitää sisällään jopa ehdottomuutena kuten minä tässä
runossani - tietoisesti.

Kiitos Sinulle ja olenhan jo aiemmin sanonutkin että luotan
arvosteluusi kuin siihen mihin sen perustat...näin toimii
myös hyvä runoystävyytemme.

Hyviä elokuun tunnelmia Sinulle linda !

Sinä joka osaat kirjoittamisen taidon luoda
aidoilla tunnelmilla,niin älä kerro sanojesi
vaatimattomuuksista mitään,sillä
poikkeuksitta osaat sanasesi asettaa hyvällä
maulla...kaiken muun arsenaalin ohella.

Kiitos - sanojesi lämmöstä kullaksi Sinulle
kuin lämmöksi aamuun ja rauhoitteeksi
yöllesi.

...joskus käy näinkin...joko hetkellisen tai
jo ajan kuluessa alkaa kiertää sanat...

-etsien satamaansa
kuin odottajaansa-

tai olemalla itsensä kanssa
hukassa.

Eli ts.tästä ei kai ota selvää kuin
elämästä yleensä,joka on yhtä
mystillistä kuin syvän meren syvin
kohta.

Kiitos tomppa ja kuulostellaan tätä
elämän tunne (arsenaalia)mitä se
vielä kehittää meille molemmille.

Sinä - lempeä noita kun lähetätät noidannuoliasi
viilenneisiin lihaksiin myös tuonne aivorungon
sisälle - saat nuotion aikaiseksi minussa.

En ketään kanveesiin lyö,sillä siihen ei riitä
vähäpätöiset sanani runoineen,vain tuntojen
tiimellyksessä sinkoilen sanoja kalmeaan
maaperään,jonne sade valuu kastellen runoni
mitään sanomattomiksi möykyiksi...miksi näin
kirjoitan - annan tulkinnan varaa.

Kyllästyt omiisi ja me toiset niitä sitä ahmimme
Sinunkin edestä...taika mimmin sanoja lukemaan.

Kiitos kommentistasi...jotenkin jaan tunteesi omiin
runoihin mutta kun ei osaa olla hiljaakaan näiden
runojen rintamilla.... - pidä huolta itsestäsi !

... miksiköhän tuo - ave maria - on niin juhlallinen
sanamuoto että piti minun tuo laittamani tähän
runooni...
... no ehkäpä sillä on oma syynsä.

Kiitos palautteestasi ja annetaan auringon paistaa
kuin sateen virkistää kielenkantojammekin kuin
kaunista luonnon ja mielenmaisemia Sinulle sinne.

Tervehdys hyvä lukijani - poimit otteita runostani
ja mielelläni niin tekisin minäkin,etenkin juuri ne
jotka ovat runkona tälle runolleni.

Mutta niin en nyt tee,jätän ne itselleni kuin jatkoksi
elämään ehkä - eläytymään - tulevaisuuteenkin...
vääjäämättä sanontani että runot kuin elämä erillisinä,
kuitenkin toisiaan koskettaen tässä bittimaailmassa.

Erilaistako - ehkäpä tai ehkä ei,tuo määritys ei ole
itsellenikään selviö,vaikka yritykseni on saada jotain
vivahde eroa toisiinsa.
Itsekin tehdessäni jos on selviä henkilöitä että miten
niitä riveilläni kuljetan/kohtelen,kuin miten saada
kerrotuksi loppuun - millä ajatelmin kuin tuntemuksin.

Erityisen hyvä havointi Sinulla tuo kadottaminen,jonka
voi myös mieltää rakkauteen,jonkun saarekkeen kautta
ja uida toisiaan kohden...ystävyys kuin ja rakkaus on
niin monenlaista hengen kudelmaa.
Samoin kuin tuo mm. - tyhjä ruutu - ja - ave maria - olivat
kuin itseensä selvyyksiä tähän runoon,sillä ilman niitä
ei olisi ehkä tätä runoakaan syntynyt.

Eikä ole kaukaa haettua myös tulkintasi runojani
kohtaan aiemminkaan juuri kauaksi "juonesta"
pieleen mennyt kuin samaa polkua toisiamme
saattelisimme kohti määränpäähämme yhteisen
runon lailla.

Mainitsemasi surrealistinen mielenlaatusi kuin kohtaisi
oman vastarantansa runon kirjoittajan kanssa.
Minä pyysin ja niin - yritin...tätäkin runoa tällä tavoin
rakentaa juuri tähän asuun.

Kiitos - on Sinun kun luit että kommentoit omista
tuntemuksistasi runoani kohtaan,jota oli hyvä
lukea täällä ja tunnustella riviesi tiimoilta.