Agorafobia ja siltapelko

löytyy...mä en pysty kävelee siltojen yli. tulee helvetillinen pelko ja ahdistus ym...ja asun kotkas mja tääl on liikaa pitkii siltoi..autol kyl pääsee yli mut en ees fillaril...

Täältä löytyy juurikin samalainen tapaus. Luulin jo että ettei ketään tästä pelosta kärsivää löydy. Mulla on kans ihan sama että ei pysty meneen mihinkään aukeille paikoille torit, ym vähänkään avarammat paikat. Merenranta ym ym. Rupeaa jostain syystä ihan helvetisti ahistaan/pelottaan näissä paikoissa, samanlaisia oireita tulee kuin sulla. Kaikista pahin on jotenkin vaikeasti selitettävä epätodellinen olo mikä iskee kanssa näissä paikoissa päälle, myös kuoleman pelko iskee päälle. Tähän aukean paikan kammoon liittyy myös isojen tai oikeastaan korkeiden rakennusten pelko, ei vain sieltä ylhäältä katsottuna vaan alhaalta ylöspäin katsottuna. Pelkkä ajatus tästä saa huimaamaan ja jalkoja nipisteleen.

Rajottaa aika palio elämää tämä vaiva tai oikeastaan ihan helvetisti. Ainut milloin nämä paikat eivät ahdista on kun on tarpeeksi humalassa, mutta ei sitä humalassakaan aina nyt viiti olla, siitä se helvetti vasta alkais...

Toivottavasti päästään tästä paskamaisesta pelosta irti, en vain tiedä miten ku ei ssrii tai mitä v''''n lääkeitä ne nyt onkaan niin tähän auta, eikä oikeen diapamitkaan. Jospa se vielä joskus.

Lueskelin näitä vanhempia ja törmäsin tähän ketjuun.
Minulla on tuon tapaista ollut hyvin pitkään. Nykyään en sitä huomaa peltojen, parkkialueiden tms. Kohdalla, mutta laajojen vesistöjen kyllä. Ehkä pelot ovat iän kertyessä vähän helpottaneet ja vain pahimmat pelkoni jääneet voimakkaiksi
Veteenhän voi konkreettisesti hukkua.

Veneeseen meno on ajatuksena jo painajainen. Nytkin alkoi ahdistamaan kun tuli mieleen kuva veneestä järvellä. Alla 'rannaton' syvyys :|

Sillat..
Ne ovat mahdottomia. Onko Se pelkkä korkeus joka riittää kauhuun vai korkeus ja tila?
Tulee tunne, että jokin sisälläni saa minut järjiltään ja hyppään. Tyhjyys imee kohti ja minun pitää taistella kaikin voimin sitä vastaan. Ja poistua paikalta jotenkin.

Aina näitä pelkoja ei ollut. Jälkikäteen kun mietin kulunutta elämää, niin ensimmäiset selvät oireet ovat tulleet noin 20 vuoden iässä. Nyt olen 40, joten kauan pelkoa on riittänyt.

Apuja en osaa antaa. Kiva kuitenkin huomata, että joku muukin pelkää samaa.

Lääkäreiden juttusilla olen käynyt monesti vuosien mittaan, mutta ongelmana tuntuu olevan vähän Se, etteivät he oikein käsitä miltä pääni sisällä tuntuu. Siksi kai apukin jää laihaksi ja keskittyy enemmän mahdollisten oheisoireiden lääkitykseen (masennusta, paniikkihäiriötä, .. Riippuen vähän diagnoosin tekijästä).

Hyvää kesää kuitenkin.

Vanha ketju mutta itselle hyvin ajankohtainen. mulla on valtava siltakammo tai fobia!! se alkoi kun ylitin isoa ja leveää siltaa missä alla kulkee 4kaistainen vilkas autotiek(kehä3) sain kauhean paniikin siltaa ylittäen ja pääsin kun pääsinkin yli siitä mutta siitä jäi todella paha kammo päälle.

Ja nyt se on jatkut lähes kaikkiin siltoihin myös autolla ajettuna. Aivan järkyttävää! Jostain luin että Kognetiivinen käytösterapia auttaa hyvin ja olenkin varannut ajan psykologille. Mitenkäs muut on pärjänneet näiden kanssa?

Agorafobiaa en pode. Rakastan avaria peltoja ja toreja. Mutta tuo siltapelko minulla on. Pystyn järjellä kontrolloimaan epämiellyttävää tunnetta kävellä varsinkin kävelysillalla, jossa kulkee autoteitä alapuolella. Se siltatyyppi on pahin. Olen hyvä uimari, en pelkää sillalla, joiden alla virtaa joki tai meri tai muu vesi. Olen myös korkean paikan kammoinen ja kävelysiltapelkoinen.

Siltapelko iski eilen, enkä tajua, miten tätä voi hoitaa. Ssri-lääkkeet ei sovi mulle.