sovittuja "oirekuvauksia" tietyistä ajattelutavoista joita pidetään yhteiskunnan kannalta vahingollisina. Esimerkiksi ääniä kuuleva on mielisairas skitsofreenikko, koska äänien kuuleminen on päätetty tehdä sairaudeksi. Yhtä hyvin se voisi olla mikä tahansa muu asia, esimerkiksi pienten lasten raiskaaminen on täysin sairasta, mutta ei valitettavasti mielisairauksista päättävien mielestä mielisairasta. Vankilassa lasten raiskaajat eivät kuitenkaan parane. Skitsofreenikot taas harvemmin parantuvat sairaaloissa. Ihmisen ajatusmaailmaa on hyvin vaikea muuttaa ja kysyn että onko sitä oikeutta edes muuttaa?
Mielensairaudet ovat
vapaa-ajattelu
56555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
karkaaminen olivat ennen aivan virallisia mielisairauksia.
Viestisi on hieman sekava. En nyt ole oikein edes varma mitä yritit sanoa...
Mutta joo, minusta ainakin kuulostaa hyvinkin hassulta verrata jotain äänienkuulemista ajjattelutapaan :OO
entäpä itkukohtaukset ilman syytä, harhojen näkeminen tai pakko-oireet?? Ovatko nekin mielestäsi ajattelutapoja o_0
Ja oletko tullut ajatelleeksi sellaista, että mielisairauksia on ruvettu diagnosoimaan, koska ne ovat vahingollisia ihmisen hyvinvoinnille (eivät siis pelkästään vahngollisia yhteiskunnalle). Pahimmissa tapauksissa mielisairaat ihmiset päätyvät mulla alle ennen aikojaan. :OO
sori nyt vaan, mutta mielipiteesi kusee ja pahasti.
olemassa tieteellisessä mielessä. Se ei voi olla sairas. Mielisairaus on kielikuva.
vastaus on tarkoitettu ketjun "aloittajalle". Lasten raiskaaja vahingoittaa teollaan AINA syytöntä, vieläpä viatonta lasta. Skitsofreenikot eivät kuitenkaan vahingoita useinkaan toisia ihmisiä äänien kuulemisella, yleensä elämäntyyli on vahingoksi itselle. On toki psyykkisesti sairaita ihmisiä, jotka tekevät henkirikoksia, yleensä he sitten istuvat rikoksesta monta vuotta/loppu elämänsä oikeuspsykiatrisessa sairaalassa.
Minäkään en oikein "ymmärrä", mitä tällä "haettiin". Miten kukaan voi verrata edes näitä. Äänien kuuleminen on hiukan eri asia kuin raiskaaminen. Toisekseen skitsofreenikon oireet voidaan saada hallintaan oikealla lääkityksellä, raiskurille taitaa toimia vain kuohinta. Tämä taisi taas olla "provo".
nk. "mielisairaudet" ovat sopimuksenvaraisia kielikuvia. Niistä on tullut eräänlainen "tapa" ajatella kun joku on tavan aloittanut.
Mitä vahinkoa on jostakin "toisenlaisesta" käyttäytymisestä tai ajattelusta jos se ei vahingoita itseä tai muita?
Eikö ihmisellä ole oikeus itseensä?
Verrataanpa tätä vaikkapa eutanasia-keskusteluun: samat ihmiset jotka ovat sitä mieltä että ihminen saa päättää (on oikeus) omasta kuolemastaan (jos esimerkiksi on kovasti sairas) , voivat olla henkeen ja vereen sitä mieltä että joku vähänkin poikkeavasti ajatteleva yleisestä kaavasta olisi hyvä viedä esim. pakkohoitoon - ja häntä tulisi "rajoittaa".
Eli henkilökohtainen vapaus ja itsemääräämisoikeus ollaan valmiita kieltämään ja riistämään vähästä.
Eikö tämä ole hyvin ristiriitaista?
"Mitä vahinkoa on jostakin "toisenlaisesta" käyttäytymisestä tai ajattelusta jos se ei vahingoita itseä tai muita?
Eikö ihmisellä ole oikeus itseensä?"
tottakai ihmisillä on oikeus olla erilaisia ja poiketa massasta, mutta (voi olla, että olen taas hieman hakoteilla) harvemmin on mielisairauksia, jotka eivät vahingoita muita tai tai sairastunutta itseään ja tuskimpa sellaisia selkeästikin poikkevia ihmisiä, jotka ovat harmittomia muille ja itselleen väkisin mihinkään hoitoon viedään. Eihän siinä olisi mitään logiikkaa.
se on taas sitten ihan toinen kysymys, että saako esim. itsetuhoisen ihmisen viedä pakkohoitoon vasten tahtoa...
mielen olemassaolon tieteellisesti?
varaisia kielikuvia. Mielisairauksia ei voi todentaa - siksikin ne eivät täytä "tieteellisyyden" vaatimuksia.
Oikean sairauden voi todeta ja todentaa kuolleessakin ruumiissa.
ihmisiä saadaan lääkitä.
Entä se kärsimys mitä "mielisairas" ihminen itse kokee? Eikö se ole riittävä syy lääkitä jos se auttaa ihmistä itseään?
Entä se seikka että hulluksi syytetyt kärsivät siitä että heidät vangitaan "sairaalaan" ja myrkytetään? Tarkoitan siis potilaita jotka eivät ole vapaaehtoisesti hoidossa. Kaikkien ihmisten jotka itse haluavat lääkityksen, pitää sellainen saada.
lastenpsykiatria ja -psykologia tulisi olla laitonta koska lapset eivät kestä tulla kutsutuksi hulluksi.
Lisäksi ketään ei tulisi pakottaa maksamaan toisen psykiatrista hoitoa tai koulutusta esimerkiksi verotuksen muodossa.
pakkohoidossa. Olin rajussa psykoosissa, enkä ymmärtänyt tilaani ja kieltäydyin kaikesta hoidosta. Jos minua ei olisi laitettu pakkohoitoon, monta elämää olisi tuhoutunut, niin harhainen olin,ja todellakin, vaaraksi sekä itselleni että muille.
mutta miten se liittyy tähän ketjuun?
nimimerkille pakko"hoito".
haluat tai halusit tulla vangituksi ei tarkoita sitä, että muita saisi vangita.
tulla vangituksi, mutta mikä on vaihtoehto, jos jonkun henki on uhattuna minun sairauteni takia, enkä itse ymmärrä tilannetta?
vastuu tekemisistäsi.
tiedä millaisessa tilassa ihminen on ollesaan rajussa psykoosissa. Olen sairastanut rajun psykoosin, ja nähnyt monta sairastunutta läheltä. Ei sellaisessa tilassa pysty ottamaan vastuuta mistään, kun on niin harhainen ettei enää ymmärrä puhetta, tai näe ympäröivää maailmaa. Itse olin välillä niin sekaisin että olin VAIPOISSA suljetulla osastolla, kun en enää ymmärtänyt mennä vessaan, enkä edes tunnistanut että pitäisi mennä, vaan laskin kaiken alleni.
Tiedätkö että ihmisiä on jopa kuollut ns katatoniseen maniaan? Siinä tilassa ihiminen saattaa kulkea sekavana ja kiihtyneenä päiväkausia, nukkumatta ja syömättä, pysähtymättä ketkeksikään. Eräs nainen yritti tapaa lapsensa, koska luuli että se oli ainut tapa pelastaa tämä lapsi kuolemaan johtavalta kidutukselta. Sinulla ei selvästikkään ole mitään käsitystä siitä mitä mielisairaus voi pahimmillaan olla.
Pakkohoito on joskus ainoa vaihtoehto, huono, mutta ainoa.
Äh. olkoon. Te umpiluiset olette päättäneet että tiedätte miten asiat on.
tehnyt mitään rikosta. Silti olen saanut hullun leiman rangaistuksena työttömyydestä. Elämäni on ollut jo monta vuotta täysin pilalla psykiatrian takia. En ole vapaa vaan tahdonvastaisessa avohoidossa.
Miksi ette voi tajuta, että me olemme uhreja, emme mitään mielenterveyskuntoutujia?
-
"Mielensairaudet ovat [- -] sovittuja 'oirekuvauksia' tietyistä ajattelutavoista joita pidetään yhteiskunnan kannalta vahingollisina. (- -)"
Esitetty on suhteellisen selvää ja ilmeisen totta. Mieli ei voi olla sairas ruumiillisen sairauden merkityksessä. Mielen olemassa-olon tieteellinen todistaminen saattaa tässä yhteydessä olla irrelevanttia. Jokainen tuntee (subjektiivisen) mielen olemassaolon omassa itsessään.
On pidettävä käsitteellisesti erillään käsitteet "mielen sairaus" (kaikki psyykkiset häiriöt) ja "mielisairaus" (vain psykoosit).
Sairauden tai taudin käsitteen kiistatonta määritelmää ei ole esitetty. Jopa ruumiillisten sairauksien suhteen käsite "hajoaa": Esimerkiksi tuberkuloosia pidetään selvänä tautina, mutta korkeaa verenpainetta (oire) ei.
-
"mielisairaus" (vain psykoosit)"
Siis esimerkiksi suomen SPR ei halua mielisairaiden verta koska tautii voi heidän mielestään kenties tarrtua veren mukana.
Ilman lääkitystä ja harhoja oleva maanis-depressiivinen ei saa luovuttaa verta ja jos ehtii luovuttaa niin veripussit tuhotaan samoin kuin hiv-positiivisenkin luovuttajan.
Onko sielu tai mieli siis Jehovantodistajien ja SPR:n mukaisesti veressä vai onko sitä? SPR rinnastaa sielun ja mielen ja veren. Muualla päin maailmaa myös kaksisuuntaiset voivat luovuttaa verta mutta ei Suomessa.
-
Euroopan keskiakana yleinen käsitys oli, että sielu "asuu" veressä. Mm. siksi vereen on liitetty niin monia "ylimääräisiä" merkityksiä.
SPR:llä taitaa myös olla ikärajoitus verenluovutukseen. Jos kärsii sairaudesta "liian iäkäs" ei voi luovuttaa?
-
että mielisairaus ja mielen sairaus ovat fiktiota, metafora, analogia, oksymoroni, pala runoutta?
"Siis esimerkiksi suomen SPR ei halua mielisairaiden verta koska tautii voi heidän mielestään kenties tarrtua veren mukana."
SPR on tässä asiassa fiksu, mutta todennäköisesti toimii vääristä syistä, eli ajattelee että veri on kirottua ja siinä ei ole Jumalan henkeä mukana.
Mielisairaudet toden totta tarttuvat veren mukana.
Mielisairaukset ovat infektiotauteja ja aiheuttajia ovat mm. seuraavat mikro-organismit:
borna virus, c. pneumoniae, t. gondii, b. burgdorferi ja monet herpesvirukset
Kaikki sairaudenaiheuttajien kantajat eivät tule hulluiksi, se riippuu geneettisestä vastustuskyvystä.
puhua infektiosairaudesta ja mielisairaus pysyisi yhä fiktiona.
Ongelmana on, että nuo sairauden aiheuttajat voivat aiheuttaa minkä tahansa mielisairauden, skitsofreniasta kaksisuuntaiseen häiriöön. Se taas johtuu siitä että nuo kaksi tilaa ovat oireita eivätkä sairauksia. Mahdollisesti aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksien sotkeutumisella on merkitystä näiden mielenhäiriöiden alkamiseen, mutta siis mielenhäiriöt tapahtuvat vasta kun potilas on infektoitunut mainituilla organismeilla, eivätkä siis niistä uskonnollisista syistä joita psykiatrit kannattavat.
Välittäjä-aineet voi olla osallisena, mutta psykiatrit tulkitsevat senkin asian väärin.
Ei kannata olettaa että psykiatreilla olisi mikään muukaan teoria oikein.
esimerkiksi verikokeella?
Infektiot löytyvät jos niitä aletaan etsiä mutta mikään noista, herpeksiä lukuunottamatta, ei kuulu rutiininomaisiin verikokeisiin.
nuo infektiot löytyvät? Onko se merkittävästi kalliimpi kuin perus verikoe?
Täytyy yleensä tehdä PCR geenitesti bakteerin perimän etsimiseksi seerumin joukosta. Vasta-aine testi ei aina löydä infektiota.
ei tehdä?
Se on liian kallista, varsinkin kunnallisella puolella ei pystytä kaikkia kustannuksia laittamaan potilaalle, lisäksi se kestää kauan ja on vaikeaa ja koe pitää tehdä useamman kerran jotta siihen voidaan luottaa. Ei yksinkertaisesti ole resursseja, jotka suunnataan helpompien vaivojen hoitoon ja tutkimiseen.
jotain vinkkejä miten päästä psykiatrien vainosta eroon?
Voitko taistella psykiatrien uhrien puolesta?
Elämäni on ollut jo useamman vuoden aika ikävää kun olen elänyt psykiatrien pakkokeinojen uhassa. Psykiatrien mukaan kaikki vähänkin epänormaalit asiat mitä teen ovat sairauksia: Jos olen työtön, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos menen nukkumaan liian myöhään, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos herään liian myöhään, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos en laita itse ruokaa, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos minulla ei ole ystäviä, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos en käy ulkoilemassa, se katsotaan sairauden oireeksi. Jos haluan lopettaa "hoidon", se katsotaan sairauden oireeksi. Jos kritisoin "hoitoa", se katsotaan sairauden oireeksi.
Mitä ihmettä minun oikein pitäisi tehdä?
Muuta eri paikkakunnalle. Helpommin sanottu kun tehty, mutta kai se on ainoa keino, jos muut keinot on käytetty.
Tässä minulta yksi vinkki, mutta tee se vain jos olet valmis jättämään kaiken:
Muuta pois, toiselle laidalle Suomea, äläkä pidä uudessa kunnassa meteliä että olet ollut psykiatrien "potilas". Resurssit eivät riitä siihen että jahdattaisiin ympäri Suomea. Mutta tee se vain viimeisenä keinona, kotiseudun jättäminen ei ole kellekään mukavaa.
laittavat poliisin perääni ja joudun takaisin "hoitoon". Pakoilusta tulee tietenkin lisärangaistus rankemman "hoidon" muodossa.
käyttävät nuoriin uhreihinsa enemmän resursseja kuin vähän vanhempiin. Sen takia Saxpi pääsi eroon psykiatriasta (ainakin toistaiseksi) vaihtamalla maisemaa vähäksi aikaa.
Missä menee nuoren ja vanhan raja psykiatriassa?
tehnyt jonkun henkirikoksen, jos kerran poliisien kanssa jahdataan?
tehnyt mitään rikosta koskaan.
Jos en käy psykiatrilla vapaaehtoisesti, niin minut haetaan sinne poliisien toimesta. Eli käytännössä olen ollut pakkohoidossa vuosikausia.
saisivat uhrinsa lukkojen taakse ilman poliisin apua?
Suomessa tapahtuu - ja sallitaan tapahtua!
Että ihmisiä jahdataan kuin suurrikollista vaikka ei ole mitään tehnyt kenellekään - ja mukamas mielenterveyden nimissä!
Tuosta on kaukana mielenterveys! Ensinnäkin niiltä jotka tällaista tekevät viattomia kanssaihmisiään kohtaan - ja mielenterveyttä ei koskaan pakolla kenellekään voi tulla tällaisella meiningillä, vaan juuri päinvastoin: Ei kamalampaa voi ihmiselle tehdäkään - joten kyllä siinä mielenterveys on vaarassa. Ja lisäksi henkikin - fyysinen terveys, samoin kuin koko elämä!
Tällainen on rikos ihmisyyttä ja jokaista ihmistä kohtaan jota näin kohdellaan.
on tappanut itsensä jouduttuaan psykiatrien vainon uhriksi.
ihminen pääsisi psykiatrien vainoa pakoon?
Tätä on moni kysynyt sydänverellään, kuten täälläkin nyt.
Antakaa muitakin vinkkejä kuin pako (tai itsensä tappaminen, mikä on äärikeino ja kuvaa miten nurkkaan ajettu tällainen uhri on), koska uhrille lähetetään poliisi perään.
Mitä IHAN OIKEASTI voisi tehdä?
Eikö tällainen edes puhuttele noita piirejä - ihmisiä ylipäätään?
Siitä ei ilmeisesti yleisesti tiedetä, koska on olemassa peitetarina hulluista.
Nämä "hullut" ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä joista on tehty puolustuskyvyttömiä tällä systeemillä.
tällaista vastaan. On kysymys ihmisoikeuksista, ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja kaikesta siitä mikä kuuluu ihmisyyteen.
Yleiseen etiikkaan ja moraaliin.
Demokratiassa ei saisi tällaista tapahtua, senhän kieltää jo Perustuslakikin joka on laadittu jokaista yksityistä kansalaista suojelemaan, hänen hyvinvointiaan ja yksityisyyttään.
Tällainen on yksityisen ihmisen ja kansalaisen ihmisoikeuksien, itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden suojan rikkomista.
vastine katsottaisiin mielisairaudeksi joka johtaisi hyyyyvin pitkään "hoitoon".
Yllä kysyttiin aivan ajankohtaisesti tärkeä kysymys eli miten pääsisi suomalaisen-ugrilaisen muottiinpuserrusyhtei8skunnan harjoittamaa psykiatrista ajojahtia pakoon.
Kannattaa muuttaa Berliiniin joka on ehkä maailman vapaamielisin kaupunki ja oma osavaltionsa Saksan sisällä ja kaikkien mahdollisten vähemmistöjen paratiisi. Siellä ei todellakaan ole mitään "avohoitokuulustelupakkoa" ja sairaalaan vastoin tahtoaan joutuminen edellyttää 100 kertaa enemmän muutrakin kuin Suomen yleisintä pakkohoitokriteeriä eli vähemmistöepämuodikkuutta.
Berliinissä ei holhota ja siellä on hoidettava omatoimisesti monet sellaiset asiat jotka Suomessa Kelan tai sossuvalvojien kaltaiset wiralliset walwojat kattavat valmiiksi pöytään.
Muistilista:
- eläkkeellä oleva voi muuttaa ilman mitään lupia toiseen EU-maahan
- jo Suomesta käsin yhteys saksalaiseen asianajajaan, saksaksi Rechtsanwalt, sillä kaapausyrityksiä takaisin poliisivaltio Suomeen tulee esiintymään
- perillä pankkitili heti auki ja eläke Suomesta sinne
- missään Saksan osassa ei ole mahdollista elää ilman saksan kielen taitoa, englannilla ei pärjää.
- paras vuokra-asuntosaitti on immobilienscout24.de
Jos ihminen yhtäkkiä muuttuu totaalisen toiseksi, hän unohtaa että pitää syödä ja nukkua, hän pakenee robotteja jotka yrittävät valjastaa hänet patterikseen ja ystävät ovatkin yhtäkkiä venuksesta tulleita vakoojia, jotka keräävät tietoa maapallon valloitusta varten, niin onko mielestäsi silloin kyseisellä ihmisellä kaikki hyvin? Onko hän mielestäsi vain valinnut erilaisen ajattelu tavan. Onkohon kyseiselle ihmiselle itselleen mukavaa nähdä niitä robotteja ja uskoa oikeasti venuksen valloittajiin?
Tuo ei nimittäin vaikuttanut ainakaan minun mielestäni vierestä seurattuna kovin terveeltä, enkä usko että ystävänikään siitä nautti.
Ja tiedoksesi: pedofialia luetaan sairaudeksi. Se kuuluu parafilioihin ja sen diagnoosi numero ICD-10:ssä on F65.4.
itseltään, että onko mukavaa.
-
"Ja tiedoksesi: pedofialia luetaan sairaudeksi. Se kuuluu parafilioihin ja sen diagnoosi numero ICD-10:ssä on F65.4."
Po. pedofilia.
Se, että jollain ilmiöllä on ICD-koodi, ei välttämättä kuvasta sitä, että kyseessä olisi sairaus, ei edes sitä, että kyseessä olisi häiriö.
Onko kirjoittajalla terveys sairauden vastakohtana? "Terveys" - siinä toinen kiperä termi!
-
jäljillä.
Sairaus on jotain mitä jollakin on, esimerkiksi syöpä. Ei sitä mitä joku tekee, esimerkiksi rikos.
Mitäs jos mielisairaudet ovatkin sitä, että paha henki on mennyt ihmiseen?
Entä jos ateistit ovatkin väärässä ja kristityt oikeassa ja on oikeasti olemassa pahoja henkiä?
Entä jos skitsofreniasta yms. mielisairauksista paraneekin ennemmin papin kuin lääkärin vastaanotolla?
Itse olen parantunut masennuksestani nimittäin tätä kautta... Se oli aika jännää.
eivät ole sairauksia.
Jos jollakin on ongelmia, niin hän tarvitsee perheen, ystävien ja yhteisön tukea. Ei vapaudenriistoa tai psyykelääkkeiksi kutsuttuja myrkkyjä.
käyt sillä tavalla säännöllisesti, että sinulla voidaan katsoa olevan hoitosuhde sillä puolella. Jos on lääkekorvattavuus, lääkkeet raskii kyllä ostaa.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi hakea eläkeläisen hoitotukea terapiakustannusten perusteella, eli osan psykiatrikäyntien hinnasta saa takaisin kelalta.
Itse olen nyt joutunut kai systeemin myllytykseen, kolmesti kävin poliisien kotoa hakemana ambulanssilla arvioituttamassa mieleni terveyttä. Viimeisellä kerralla arviointi kesti kolme vuorokautta kun olin tarkkailtavana osastolla. Vapauttava päätös tuli, mutta aina kun menee sukset ristiin jonkun sukulaisen kanssa , joudun nyt pelkäämään, että soittavat polille ja sieltä se ymmärtäväinen hoitaja sitten hommaa taas poliisien kanssa arvioitavaksi päivystyikseen, tk:hon tai osastolle tarkkailuun.
Mielessä on käynyt muutto muualle, mahdollisimman kauas sukulaisista, mutta se tarkoittaisi minulla myös lapsesta ja huoltajuudesta luopumista, koska lapsi/nuori ei halua muuttoa, elätusmaksujen maksamista lapsen isälle pienestä työkyvyttömyyseläkkeestä ja kaiken tutun, tuttavien, oman kodin ja kaiken entisen jättämistä. Aika rankkaa, ja auttaisiko Suomessa paikkakunnan vaihto sittenkään välttämättä mitään? Jos sukulaisten soittoihin ei vastaa, onko silloin jo hoidon tarpeessa? Näytteleminen ja valehtelu jää ainoaksi vaihtoehdoksi kaikkien sukulaisten kanssa. Eipä juuri houkuta olemaan tekemisissä enempää kuin on ihan pakko.
Kohtahan potilastiedostotkin Suomessa yhdistetään valtakunnan kattavaksi systeemiksi, johon yksityispuolikin liitetään. Sitten taitaa jäädä se Berliini ainoaksi vaihtoehdoksi. Vaikka sen lentokenttänaisenkinhan ne sitten lopulta toivat takaisin tänne.
Kiitos Berliinin linkeistä ja vinkeistä.
ainakin vähän systeemiä: Innokkaimmin "ilmiantoja" soittelevasta ja hoitoon hommaavasta sukulaisesta (yli 70-vuotias depressiivinen äiti) tai expuolisosta (minulla kaiken takana, ilmeisesti huoltajuuden viemisen toivossa) voi kai periaatteessa tehdä poliisille ilmoituksen häirintään syyllistymisestä. Pahempaa tuommoiset poliisien kanssa syyniin hakemiset ovat kuin joku harmiton tekstiviestittely minusta ainakin. Iäkkäät vanhemmat voisi kai kohta yrittää saada holhoukseenkin, toisella kun on diagnosoitu Alzheimer. No, ei nyt sentään. Mutta jos tilanne kävisi itselle kovin vaikeaksi...
M1-lähetteen kirjoittaneesta tk-lääkäristä ja itse lähetteestä, samoin kuin muista tarkkailun aikana tapahtuneista virheistä, mm. yksityisyyden suojan ja tietosuojan pettämisestä, tein hallintokantelun lääninhallitukselle. Eihän siellä mitään muuta voita kuin että joutuvat vähän kirjallisiin hommiin toimiansa perustelleessaan ja puolustellessaan. Jospa joutaisivat vähemmän sillä aikaa kiusaamaan potilaita.
Laitoin valituksen M1-lähetteestä myös hallinto-oikeuteen ja selostin siinä koko jutun. Lukivat sen kyllä, ja kun soitin perään, niin kertoivat sitten, ettei M1- ja M2-lähetteistä (tarkkailulähete) voi valittaa, hoitoonmääräämispäätöksestä (M3) olisi voinut, mutta minulla se oli vapauttava.
Kun oppisi vielä olemaan stressaamatta ilmiannoista ja poliiseista, ambulanssikyydityksistä, siitä, että sukulaiset soittelevat tarkistussoittoja ja laskeskelevat tyhjentyneitä kotikaljapulloja (viiniä tai edes olutta en valitettavasti enää ole uskaltanut hankkia), jaksavat ah niin huolehtivaisesti aina vain kysellä lääkkeiden syönnistä heti, jos syntyy jostakin mielipide-eroavuuksia... Kun tämän
pystyisi jotenkin näkemään vain jonkinlaisena mielenkiintoisena kilpailuna ja pelinä, jossa voi oppia virheistään ja kehittyä taitavammaksi pelaajaksi... En tiedä.
Paljon kai loppujen lopuksi on kiinni omasta suhtautumisesta asioihin. Ihmisoikeuksien loukkaukset, itsemääräämisoikeuden viemisen, yksityisyyden suojan loukkaukset, ihmisarvon polkemisen, holhoamisen, mitätöinnin ja rajojen yli kävelyn voi kai oppia näkemään humoristisessa valossa ja olla niistä provosoitumatta, eikö voikin? Voihan? Jos vain itsekin nauraisi itselleen, kun ylitsesi kävellään...
pakkohoitopsykiatreista eroon sillä, että on siirtynyt yksityiselle? Itseäni vähän pelottaisi siirtyä yksityiselle, koska se todennäköisesti katsottaisiin sairauden oireeksi ja tietäisi lisää vapaudenriistoa.