En tiedä minne kirjoittaisin tämän, mutta minun on pakko kertoa tästä jollekin, jos joku osaisi auttaa.
Luulen että kärsin masennuksesta. Mikään ei huvita minua enää. Haluan vain maata sängyssä peiton alla pimeässä, turvassa kaikesta. Minulla ei ole välillä ketään, kehen turvautua. Seurustelen kyllä mutta poikaystäväni kärsii myös masennuksesta, niin en halua aiheuttaa hänelle enemmän murheita. Olen muutamia kertoja yrittänyt jo itsemurhaa, mutta poikaystäväni on saanut pääni käännettyä. Minulla on myös muutama hyvä ystävä ja paljon kavereita. Mutta tuntuu siltä kun he eivät ymmärrä minua. Ja aina jos kerron jotain että en ole iloinen, niin he suuttuvat. En ymmärrä miksi… Nykyään en kerro heille melkein mitään minun mielentilasta, koska pelkään että he suuttuvat.
Yksi niistä hyvistä ystävistäni on paljon poikaystäväni kanssa. Ja he ovat aika läheisiä. Ystäväni käyttäytyy sillä tavoin kun hän olisi jotenkin ihastunut poikaystävääni (tämä voi kuulostaa hiukkasen hullulta mutta hän käyttäytyy juuri sillä tavoin). Hän koskettelee, seurailee, soittelee poikaystävälleni koko aja. Se ei tunnu minusta niin hyvältä. Mutta kun olen yrittänyt puhua siitä hänelle, niin hän suuttuu minulle. Hän sanoo, ettei hän aio muuttua yhtään vaikka haluaisin kovasti että hän pystyisi hillitsemään itseään vähän. Ja tämän takia minulla on myös kolmas ongelma:
En syö vain juuri kun 1-2 kertaa päivässä ja silloinkin syön todella kehnosti. En voi syödä paljon, koska alan voimaan todella pahoin. Painoindeksini on 16.9. Olin muutama vuotta sitten lievästi ylipainoinen. Silloin aloitin laihduttamisen. Ja siitä asti olen vain tippunut painossa enemmän ja enemmän. Poikaystäväni kertoo että kärsin anoreksiasta. Mutta en voi syödä siksi koska ystäväni aiheuttaa minulle pahaa oloa henkisesti. Olen vielä kasvavassa iässä, niin tuo voi vielä johtaa moneenkin pahaan asiaan. Kaverit sanovat että olen laiha jne. Mutta kun katson itseäni peilistä, niin näen itseni todella lihavana.
Sitten viimeiseksi tuntuu tältä: Tuntuu hieman siltä että poikaystäväni on sulkenut elämäni pieneen laatikkoon. En saa puhua kenellekään vastakkaista sukupuolta olevalle, koska silloin poikaystävästäni tulee todella mustasukkainen ja alkaa heti syyttää minua että flirttailisin jonkun muun pojan kanssa. Mutta en tee niin. Poikaystävälläni on vain tyttöjä kaverinaan (ehkä vain muutama poika) ja hän puhuu monen tytön kanssa. Ja jos sanon hänelle että ”Miksi en saa puhua kenellekään muulle kun hänelle” niin hän suuttuu minulle. Ja minusta se on niin epäreilua että hän saa puhua niin monelle tytölle kun haluaa. Ja heti kun minä sanon edes ”Moi” jollekkin pojalle, niin poikaystäväni alkaa haastaa riitaa. Olen nyt hylännyt kaikki toista sukupuolta olevia kavereita, ettei syntyisi riitaa. Onko jollakin tähän neuvoja?
Luulen että kärsin masennuksesta. Mikään ei huvita minua enää. Haluan vain maata sängyssä peiton alla pimeässä, turvassa kaikesta. Minulla ei ole välillä ketään, kehen turvautua. Seurustelen kyllä mutta poikaystäväni kärsii myös masennuksesta, niin en halua aiheuttaa hänelle enemmän murheita. Olen muutamia kertoja yrittänyt jo itsemurhaa, mutta poikaystäväni on saanut pääni käännettyä. Minulla on myös muutama hyvä ystävä ja paljon kavereita. Mutta tuntuu siltä kun he eivät ymmärrä minua. Ja aina jos kerron jotain että en ole iloinen, niin he suuttuvat. En ymmärrä miksi… Nykyään en kerro heille melkein mitään minun mielentilasta, koska pelkään että he suuttuvat.
Yksi niistä hyvistä ystävistäni on paljon poikaystäväni kanssa. Ja he ovat aika läheisiä. Ystäväni käyttäytyy sillä tavoin kun hän olisi jotenkin ihastunut poikaystävääni (tämä voi kuulostaa hiukkasen hullulta mutta hän käyttäytyy juuri sillä tavoin). Hän koskettelee, seurailee, soittelee poikaystävälleni koko aja. Se ei tunnu minusta niin hyvältä. Mutta kun olen yrittänyt puhua siitä hänelle, niin hän suuttuu minulle. Hän sanoo, ettei hän aio muuttua yhtään vaikka haluaisin kovasti että hän pystyisi hillitsemään itseään vähän. Ja tämän takia minulla on myös kolmas ongelma:
En syö vain juuri kun 1-2 kertaa päivässä ja silloinkin syön todella kehnosti. En voi syödä paljon, koska alan voimaan todella pahoin. Painoindeksini on 16.9. Olin muutama vuotta sitten lievästi ylipainoinen. Silloin aloitin laihduttamisen. Ja siitä asti olen vain tippunut painossa enemmän ja enemmän. Poikaystäväni kertoo että kärsin anoreksiasta. Mutta en voi syödä siksi koska ystäväni aiheuttaa minulle pahaa oloa henkisesti. Olen vielä kasvavassa iässä, niin tuo voi vielä johtaa moneenkin pahaan asiaan. Kaverit sanovat että olen laiha jne. Mutta kun katson itseäni peilistä, niin näen itseni todella lihavana.
Sitten viimeiseksi tuntuu tältä: Tuntuu hieman siltä että poikaystäväni on sulkenut elämäni pieneen laatikkoon. En saa puhua kenellekään vastakkaista sukupuolta olevalle, koska silloin poikaystävästäni tulee todella mustasukkainen ja alkaa heti syyttää minua että flirttailisin jonkun muun pojan kanssa. Mutta en tee niin. Poikaystävälläni on vain tyttöjä kaverinaan (ehkä vain muutama poika) ja hän puhuu monen tytön kanssa. Ja jos sanon hänelle että ”Miksi en saa puhua kenellekään muulle kun hänelle” niin hän suuttuu minulle. Ja minusta se on niin epäreilua että hän saa puhua niin monelle tytölle kun haluaa. Ja heti kun minä sanon edes ”Moi” jollekkin pojalle, niin poikaystäväni alkaa haastaa riitaa. Olen nyt hylännyt kaikki toista sukupuolta olevia kavereita, ettei syntyisi riitaa. Onko jollakin tähän neuvoja?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nuorena ne asiat tuntuu niin vaikeilta. Yritä puhua vanhemmillesi ja kuuntele heidän neuvoja. Kerro heille kaikki äläkä jätä heitä varjoon. Kyllä he ymmärtävät koska rakastavat sinua. Ja tuskin kaverisi suuttuvat sinulle, jos kerrot heille näitä asioita. Vaan pelästyvät pikemminkin... Mikä taas ilmenee "suuttumisena" Mutta jos näin on en itse sanoisi heitä kavereiksi. Oletko kertonut heille koko tarinan? Vai sanotko vaan olevasi masentunut, etkä jaksa mitään?
Poikaystäväsi on varmaan kaksonen kun noin pelimies on? Oletko puhunut hänen kanssaan koko asiasta? Eli siitä että hän on osa sinun "ongelmaasi"? (ei saisi sanoa ongelma, mutta älä ota sitä vakavasti) Ja jos hän ei sitä ymmärrä niin unohda hänet, olet nuori kyllä sinä kerkeät seurustelemaan... Hoidetaan sinut ensin kuntoon!
Mitä painoosi tulee. Kuulostaa siltä että kehosi on aliravittu. Outoa kun ihmisen keho kertoo itse missä mennään ja millon on syytä huolestua mutta eihän sitä kukaan kuuntele. Sinun pitäisi syödä enemmän ja ruveta liikkumaan. Koska liikunta lisää ruokahalua.
Terve ruumis johtaa terveeseen mieleen. Mutta masentuneena en yhtään ihmettele jos ei kiinnosta.
Ei kannata jäädä sänkyyn makaamaan, vaan ylös ja ulos!
Peace Out!
Kiitos avustasi.
Poikaystäväni ei ole pelimies. Hän on oikeasti todella kultainen ja välittää paljonkin. Tuossa kirjoittaessani taisin vain mainita kaikki hänen huonot puolet. Hänellä on todella paljon hyviäkin puolia. Olemme kohta olleet vuoden yhdessä, ja hänen ansiota olen jaksanut näin pitkälle. Enkä halua tuottaa lisää ongelmia poikaystävälleni, koska hänellä ei ole ollut helppoa. Hänessä on kuitenkin jotain, mitä muissa pojissa on. Hän on niin herkkä ja hänellä on toisenlaiset tunteet kuin muilla. Muut pojat ovat mielestäni usein sellaisia jotka eivät niin välitä tyttöjen tunteista, ainakin omasta mielestäni mitä olen nähnyt. Mutta poikaystäväni ei vain ole sellainen.
Yritän kertoa ystävilleni asioitani, mutta tuntuu vain siltä kun he eivät ymmärtäisi minua. Tai että he eivät välitä. Ensin jos kerron tilanteeni ja ongelmani heille, niin ovat todella kauhuissaan ja alkavat hössöttämään kaikesta. Muutaman päivän päästä tilanne on taas unohdettu. Ehkä ylireagoin vain? Tai sitten he eivät oikeasti välitä? Poikaystäväni kertoi että se ystäväni, joka on läheinen poikaystäväni kanssa, ei tee melkein mitään hänelle kun en ole heidän kanssaan. Usein kun olen heidän kanssa, niin hän roikkuu todella paljon poikaystävässäni kiinni (en niin pidä siitä mitä hän tekee)… Mutta silloin kun en ole heidän kanssa, niin hän ei roiku yhtään hänen perässä. Onko tämä jotenkin normaalia? Miksi ystäväni tekee niin? Yrittääkö hän saada minut surulliseksi ilman mitään syytä?
Painooni: Harrastan kyllä ratsastusta joka viikko ja kun olen tallilla, tuntuu siltä että olisin aivan normaali. Silloin en ehdi ajatella muuta kun hevosta. Ja pidän siitä että saan olla eläinten seurassa. Mutta en vain tunne enää nälkää. En ole tuntenut 1½ vuoteen. Eikä ystäväni enää välitä että en syö paljoa. He sanoivat kyllä joskus ett he raahaavat minut lääkäriin, jos en ala syömään. Ei se ole minun mielestäni mikään ratkaisu, vai onko?
Sitten kysyisin vielä ett miten auttaa masentunutta jos on itse masentunut? Haluaisin auttaa poikaystävääni mutta vaikka yritän kaikkeni, niin se ei auta. En ymmärrä että mitä voin tehdä? Annan kaikki voimani hänen auttamiseen, mutta se ei auta. Sitten kun ystäväni, hän joka on todella läheinen poikaystäväni kanssa, puhuu hänelle, niin poikaystävälleni tulee heti parempi olo. En ymmärrä että miksen minä voi auttaa? Se tuntuu vain niin pahalta kun tiedän, etten voi auttaa poikaystävääni ja että ystäväni osaa. Samalla kuitenkin se tuntuu hyvältä että ystäväni auttaa häntä, kun minä en osaa, niin että hän olisi edes vähän iloinen.
Se on hienoa jos poikaystävälläsi on tunteen kohdallaan ja on auttanut sinua jaksamaan. Mutta sinun pitää keskittyä omaan asiaasi ja kertoa ihan rohkeasti hänelle missä mennään. Vaikka hänelläkin on ongelmia.
Kaverisi varmaan luulevat jos he ovat normaalisti niin sinäkin olisit normaalisti. Niinku "pois silmistä pois mielestä" Ja tietysti koska olet nuori voivat he myöskin ajatella asiaa vain sinun "vaiheena"... Minkä takia sinun pitäisi siitä puhua ihan kunnolla. Tee vaikka niin et kerrot kaikki vain yhdelle kaverille ensin ja sanot että asia on näin eikä paremmaksi muutu.
Kyllä hän jakaa tiedon ja tärkeyden muille!
Ja mitä tähän poikaystävän nais kaveriin tulee.. Oletko miettinyt valehteleeko poikaystäväsi hänestä sinulle. Koska jos et ole sanonut hänelle tästä, niin miksi hän kertoisi sinulle että hän ja "se" eivät tee mitään kun sinä et ole paikalla? Ja ehkä "hän" on kiinni poikaystävässäsi koska haluaa olla sinua parempi hänen lähellä. (mut tälläisia asioita tuskin haluat ajatella)
On tuo ikävää jos ei voi auttaa noinkin läheistä ihmistä.. Ja joku muu tekee siitä lastenleikkiä! Edelleen puhu tästä hänen kanssaan!
Ja se miten auttaa toista masentunutta... Näytä hänelle mitä tässä elämässä on hienoa ja otat hänet mukaan vaikka ratsastamaan.
Minulla on aina ollut ongelma luottaa poikiin. Monet ovat pettäneet luottamukseni useasti. En usko että poikaystäväni tekisi niin. Olen vuoden aikana oppinut luottamaan häneen todella hyvin. En ymmärrä miksi hän haluasi valehdella. Ja toinen ystäväni on myös kertonut että ”hän” on aivan erilainen poikaystäväni kanssa kun olen poissa. En vain ymmärrä että miksi hän tekee tällaista minulle. Olen kertonut siitä hänelle. Mutta hän vain sanoo koko ajan että ”Hän ei aio muuttua vain siksi että minä haluan niin…”. En voi pakottaa häntä muuttumaan, sehän olisi väärin? Mutta toivoisin että hän voisi edes hillitä itseään.
En vain haluaisi puhua ystävilleni koska he eivät ymmärrä tätä asiaa. Ja jos olen yrittänyt puhua heille niin he kertovat että olen muuttunut koska minulla on poikaystävä. Ja että tämä on omaa syytäni koska olen yhdessä jonkun kanssa. Uskon että he toivoisivat että eroisin poikaystäväni kanssa. Enkä voi vain sanoa että se on osittain ”hänen” syytään, koska ”hän” vain suuttuisi siitä. Enkä osaa sanoa sitä niin ettei hän loukkaannu. Olen todella hankala ja temperamenttinen jääräpää.
Ja yrittäessäni puhua poikaystäväni kanssa, niin hän alkaa syyttää koko ajan itseään että ”Se on mun syytä. Voisin vaan kuolla pois että olisit onnellinen”. En halua että hän kuolee pois, tarvitsen häntä. Mutta en uskalla kertoa niin paljon enää, koska pelkään että hän tekee itselleen jotain. Pelkään puhua hänelle tästä asiasta. Hän kyllä puhuu minulle hänen masennuksestaan aivan avoimesti. Hän on kyllä syyttänyt minuakin että häntä masentaa. En vain ymmärrä mitä voin tehdä asialle? Haluan auttaa, mutta en pysty. Haluan että hänellä on parempi olla kun minulla.
”Ja ehkä "hän" on kiinni poikaystävässäsi koska haluaa olla sinua parempi hänen lähellä. (mut tälläisia asioita tuskin haluat ajatella) ” Ajattelen tuota päivittäin. Ja se masentaa minua paljon (voi kuulostaa todella oudolta, tyhmältä ja lapselliselta) että en jaksa välillä mennä kouluun. Keksin tekosyitä että miksi en menisi kouluun. En halua nähdä ”häntä” pyörivän siinä ympärillä. Se sattuu yhtä paljon kuin viiltäisi veitsellä suoraan sydämeen.
Pahoittelen etten jakanut tekstiä kappaleihin. :s
Olen joutunut riitoihin ystävieni kanssa. Ja yritin selvittää äsken tilannetta. He aloittavat riidan, mutta se on minä joka joudun selvittämään tämän riidan yksin. Joudun myös alistumaan heidän edessä ja pyytää anteeksi riidasta, jonka he aloittivat. En vain jaksa riidellä heidän kanssa. Siksi pyydän anteeksi, vaikka tiedän että he aloittivat tämän. En vain halua lisää murheita.
Poikaystäväni ei usko että minulla on masennusta. Hän vain sanoo: ”Ei sinulla voi olla masennusta”… Tarvitsisin hänen tukeaan eniten koko maailmassa, mutta hän ei usko minua. Hän luulee vain että valehtelen. Miten saisin hänet uskomaan että olen tosissani, etten valehtele… :/
Oletko miettinyt jos olet sittenkin muuttunut? Puhuit ensimmäisissä viesteissä sinun "ongelmista" ja sanoit poikaystävän olevan yksi niistä. Sen jälkeen puolustit häntä, mutta asia vain liittyi enemmän ja enemmän häneen... Ja nyt vaikuttaa kuin poikaystäväsi olisi kaiken syy. Ei kai sinun paha olo tule hänestä sinuun. Koska yrität auttaa häntä/teitä niin kovasti että oma pahaolosi senkuin kasvaa.
Jos hän puhuu sinulle *se on mun syytä, voisin vaan kuolla pois että olisit onnellinen* en näe hänessä mitään herkkää. Tuo on jo melkein dominoivaa.
Etkä tietenkään voi pakottaa ketään muuttumaan. Kompromisseja pitää pystyä tekemään niin hänen kuin sinunkin. Eli sinun pitäisi kysyä itseltäsi onko tämä sitä mitä haluan jos hän ei muutu. Voiko olla mahdollista jos hän haluaa vain työntää sinut pois, koska ei uskalla jättää sinua, koska olet hyvin herkkä ihminen. Mistä johtuisi että hän on niin kylmä sinua kohtaan? (tämähän on tietysti spekulointia, eikä tässä ole tarkoitus saada sinulle lisää mielipahaa)
Ja vaikka "hän" suuttuisikin niin mitä sitten? Ainakaan "hän" ei häiritse vähään aikaan sinua ja poikaystävääsi. Ja uskon että jos pystyt selittämään asiallisesti "hänelle" tilanteen niin hän ymmärtää! Ethän sinä voi kaikkia koulu vuosiasi pakoilla "häntä"
Hän syyttää SINUA masennuksestaan?? Ja sinä haluat hänelle paremman mielen kuin itsellesi?! En varmaan saisi sanoa tätä mutta, ei hän ole sen arvoinen. Ei kukaan kenellä on vielä jotain rakkautta jäljellä syytä toista asiasta minkä itse on kehittänyt. Yhteenvetona, asiasi varmasti helpottuisivat jos jättäisit hänet ja "sen" keskenään ja keskittyisit omaan elämääsi ja kouluun! Rupeet vaikka kilpa ratsastajaksi niin on kädet täynnä töitä ja on jotain muuta mitä ajatella. Ja pystyt siellä koulun penkillä vaikka ei ois aina helppoa.
Poikaystävälläni ei ole ollut mikään helppo elämä, siksi haluan olla hänen lähellä ja tukea häntä. Monen mielestä tämä on aivan hullua. Mutta riidathan pitää päästä yli yhdessä, eikä kaatua niihin yhdessä? Ja rakastan poikaystävääni yli kaiken ja hän saa minut iloiseksi. Hän on todella kultanen, vaikka kirjoittaessani tätä tuon vain hänet huonot puolensa esiin niin voi saada todella huonon kuvan hänestä. Ja vaikka sanot että poikaystäväni ei ole minun arvoinen, niin se ei ole totta. En ole hänen arvoinen. Hän on sellainen ihminen josta ihmiset pitää, joka osaa auttaa muita jne. Ja ehkä hän syyttää masennustaan minun syyksi siksi, etten ole osannut auttaa häntä kunnolla viime aikoina.
Enkä jaksa enää välittää siitä, ettei ”hän” osaa hillitä itseään. Pitää vain oppia hyväksymään asia ja nielemään mustasukkaisuus. Koska en jaksa riidellä hänen kanssaan enää. Sitä on tehty jo tarpeeksi. Ärsyttää vain koska tuntuu, ettei ”hän” kunnioita suhdettamme. Haluaisin vain että ”hän” voisi olla vähän hiljempää ja rauhallisemmin (kyseessä on todella puhelias, yli-iloinen ja ylienerginen ihminen). Ja yritin puhua ystävilleni asioista ja yritin kertoa heille että miltä minusta tuntuu, mutta sain vain vastaukseksi ”…”.
Ja se että pysyn välillä koulusta kotona, siksi etten halua nähdä ”häntä”, niin arvosanani koulussa ei kärsi siitä. Päinvastoin. Olen vain parantanut arvosanojani koko ajan. En voisi aloittaa kilparatsastusta koska se veisi niin paljon aikaa ja minulla on lantioluussa jokin vamma/rasite, niin se ei kestä niin paljon ratsastusta, vaikka haluaisin. Minulla ei ole myöskään omaa hevosta, niin se olisi hankala kilpailla tallin tuntihevosilla.
Uskon kyllä että tilanne rauhoittuu nyt, kun koulut alkavat taas. Silloin näemme päivittäin poikaystäväni kanssa, mutta näen myös ”hänet”.. Olimme ennen todella hyvät ystävät. Olen tuntenut hänet 8-9 vuotta. Harmi vain että meidän välimme ovat näin rikki nyt. Epäilen että ”hän” on ihastunut poikaystävääni. Onko väärin epäillä ystävistään niin, jos he käyttäytyvät sen mukaisesti? Enkä ole ainoa ihminen joka luulee niin.
Yritän kertoa ystävilleni miltä minusta tuntuu, he eivät vain ymmärrä...
Ymmärrän mitä tarkoitat. Mitä poikaystävääsi tulee, niin hän käyttäytyy omistushaluisesti. Tyttöystäväsi on todennäköisesti ihastunut poikaystävääsi, syystä tai toisesta - tai haluaa vain kokeilla valloittamisen taitojaan. On mahdollista että poikaystäväsi kokee tämä "kivana" ja ottaa ilon irti.
Kuulostaa siltä että olet masentunut. Pelkästään viestissäsi on muutama syy. Yksi on se että mielentilat tarttuvat - masentuneelle ei ole hyväksi olla masentuneen seurassa. (voisi olla hyvä asia vaihtaa maisemaa. Ei poikaystävää tarvitse vaihtaa, mutta pesäero kannattaa.)
Em. sivuaa sitä miksi toiset eivät tykkää olla masentuneen seurassa; mielitilat tarttuvat - tätä ei ymmärretä. Eikä siitä yleisesti tiedetä. Ihminen on kuitenkin niin sosiaalinen eläin että tällaiseen asiaan on olemassa ns. alitajuisia toimintamalleja. (Suuttuminen siitä että yksi on alakuloinen on eräs niistä.)
Mene ihmeessä ammattiauttajan luokse, ja kokeile lääkkeitä. Toivottavasti auttavat.
Hmm? Tietääkseni alle 18 vuotta eivät saa masennuslääkkeitä helposti? Ja kun kerran olen alle 18 vuotta, niin uskon ettei minulle annettaisi lääkkeitä. Ja en haluaisi mennä ammattiauttajalle. Minua ei saa edes normaaliin lääkäriin raahattua jalkani vuoksi (minulla on lantioluussa rasite). Enkä niin pidä siitä että puhun ventovieraalle kasvotusten ett ”Miltä minusta tuntuu”.
Pyytäisin vain että ystäväni pystyisi hillitsemään itseään. Hän käyttäytyy niin flirttailevasti ja väliin tunkevalta, ja se saa minut tuntemaan kipua. Olen monta kertaa meinannut tehdä itselleni jotain tuon takia, koska en vain kestä sitä. Ja olen puhunut siitä ystäväni kanssa, mutta hän vain sanoo että ”En aio muuttua vain siksi koska sinä haluat”. En vain jaksa sitä enää.
Eikä ystäväni auta tai tue minua. Ja minusta se on niin epäreilua. Olen aina auttanut heitä niin paljon kun pystyn. Nyt kun tarvitsen heidän apuaan, niin he eivät suostu auttamaan minua. Ja siitä syttyy riita. Ja minusta vain tuntuu että minun pitäisi pahoitella että olen masentunut. Minusta se on vain niin väärin. Olen kyllä, valitettavasti, loukannut heitä :/. Mutta se on siksi että minulla on niin paha olla. Enkä tee sitä tahallaan.
Selvästi tarvitset apua pahaan oloosi ja syömishäiriöösi. Minäkin kannustan puhumaan vanhemmillesi, kummillesi, kenelle tahansa läheiselle aikuiselle, jolla on hieman pidempi elämänkokemus kuin kavereillasi. Tai sitten koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle; monesti vieraalle on kuitenkin helpompi puhua, kun kaikki entinen tunnehistoria ja tapahtumat eivät ole välissä kuten kavereiden kesken.
Hienoa, että sinulla on tärkeitä kaverisuhteita, mutta osa niistä selvästi rasittaa sinua liikaa. Kaverisuhteista voi myös kasvaa ulos. Poikaystävänkin kanssa voi pitää katkon, jos suhteen tärkeys selviää. Sinä et ole, eikä sinun tarvitse olla hänen sairaanhoitajansa, et ole myöskään vastuussa hänen ratkaisuistaan. Samoin on suunta toisin päin: kasvuiässä olevat kaverit eivät ole sinun sairaanhoitajiasi. tarvitset aikuista apua.
Jos et millään halua mennä ammattiauttajalle, turvaudu itsehoitoon: se mitä syöt, syö terveellisesti, vaikka ei tekisi mieli. Nuku riittävästi. Pidä ihmeessa harrastuksesi ja käy koulua säännöllisesti. Et ehkä vielä ole lääketieteellisesti ottaen masennussairas, mutta vakuutan sinulle, että ei kannata odottaa todellista sairastumista, joka vaatii vuosien toipumisen. Olet nuori ja elämä on edessäsi, iloitse siitä.
Olen jo aikuinen nainen ja haluan kantaa korteni kekoon sinun auttamiseksi!
Olet ilmeisen hyväsydäminen ja suloinen tyttö. Toivottavasti opit myös pitämään puolesi, jämäkästi, ei riehuen tai ilkeillen. Kaikkia et voi miellyttää. Ns. "ystävästäsi" en voi sanoa samaa: on täysin väärin flirtata toisen poikaystävän kanssa. Käytöksellään hän osoittaa, ettei oikeasti ole ystäväsi, vaan mikä lie tuttu! - Sinun pitäisi ihan tyynesti ottaa häneen etäisyyttä ja selvittää poikaystävällesi, ettet kertakaikkiaan siedä, että muut tytöt koskettelevat häntä.
Poikaystäväsi täytyy pystyä tämä ymmärtämään tai sitten hän ei ole sinulle hyväksi. Jossain vaiheessa hänen täytyy tuollainen pystyä tajuamaan, eihän naimisissa ollessakaan hiplata toisen puolisoa!
Tilanne poikaystäväsi ja "ystävättäresi" kanssa on niin rassaava, etten ihmettele, että nuorelta tytöltä menee ruokahalu! Tuo tilanne on ihan kammottava sinun kannaltasi, sen täytyy muuttua! Ansaitset parempaa, vaadi sitä!
Nuorena tunsin muutaman tytön, jotka ihan huvikseen yrittivät rikkoa ystävättäriensä seurustelusuhteita ilman, että olivat noihin poikiin itse ihastuneita. Se on sellaista sairasta, narsistista kateutta - "ystäväsi" on kateellinen sinulle, koska sinä olet AITO, HERKKÄ JA TUNTEVA - ystävättärelläsi ilmeisesti ei ole kykyä aitoon kiintymyssuhteeseen.
Jos ystävä ei halua ottaa huomioon sitä, mikä loukkaa sinua - hän ei ole ystäväsi. Hän on sinulle vahingoksi. Älä ole tekemisissä hänen kanssaan - ollenkaan!
Hänen käytöksensä todennäköisesti tulee muuttumaan iän myötä yhä pahemmaksi - haluatko tuollaista "ystävää" muka perhetutuksi, jos osaat ajatella asiaa 10 vuoden päähän?
Sitten tuohon syömiseen: sinun täytyy huolehtia säännöllisestä syömisestä. Vaikka pieniä annoksia kerrallaan. Yritä rentoutua: lenkkeile, lue runoja, kuuntele musiikkia. Älä ota liikaa vastuuta poikaystäväsi tunne-elämästä - hänen on hyvä kasvaa itse ottamaan vastuu miehenä omasta ja naisystävänsä hyvinvoinnista. Se on hänelle hyväksi ja antaa onnistumisen elämyksiä.
En usko, että psykiatri pystyy tilannettasi auttamaan, koska kyse on tällaisesta aivan selkeästä henkisestä kiusaamisesta tyttöystäväsi taholta. Masentunut mielesi on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen.
Mielialasi paranee, kun heivaat reippaalla kädellä vahingolliset "muka-ystävät" elämästäsi pois - siivoat heidät pois!
Koulusta vielä: sieltä älä ole pois KENENKÄÄN takia!!!!!!!!
Koulu on tärkeä paikka, sinua ei saa ajaa sieltä pois kukaan höntti "ystävätär".
Oletko jo lukiossa?
Kertomasi kosketti minua kovasti, toivon, että teet oikeita ratkaisuja.
Hyvä että olet herkkä ja kiltti. Muista, että kaikkia et voi miellyttää.
Ihmiset voivat olla joskus hyvinkin ilkeitä, vaikka sanovat olevansa ystäviäsi.
Oletko käynyt tutustumassa narsistien uhrien tuki -sivustoon? Luulen nimittäin, että ns "ystäväsi" on narsistisesti persoonallisuushäiriöinen - siksi hän ei pysty ottamaan mitään palautetta vastaan eikä mukauttamaan käytöstään toisen toiveiden mukaan. Hän todennäköisesti nauttii kärsimyksestä, mitä sinulle aiheuttaa.
Tiedän, että sinun iässäsi maailmaa katsotaan hieman eri näkökulmasta. Toivon, etten antanut liian raadollista näkemystä! En haluaisi viattomien, herkkien HYVIEN nuorten naisten kärsivän narsististen "ystävättärien" myrkyllisestä käytöksestä.
Pidä huolta itsestäsi! Kuuntele omaa vointiasia!
Kiitos, tuo oli todella rohkaisevaa ja se auttoi :). En ole vielä lukiossa, olen yläasteella, mutta aion kyllä jatkaa lukioon.
Olen kyllä puhunut poikaystävälleni, mutta silloin hän sanoo että jos en siedä ”ystävääni” niin miksi en vain suoraan kiellä heitä olemasta ystäviä. En halua tehdä sitä, koska ns. ”ystäväni” osaa auttaa poikaystävääni kun hän on maassa. Enkä halua alkaa määräillä poikaystävääni, koska hän on valittanut minulle että hänestä tuntuu että pompottelen häntä liikaa. Tällä hän tarkoittaa että hän esim. poltti välillä ennen meidän suhdetta. Ja minä en halua olla hänen kanssaan jos hän polttaa, niin hän lopetti polttamisen minun vuoksi. Mutta en haluaisi että he olisivat ystäviä, silloin minulla ei olisi tätä masennusta. Ja haluan ottaa vastuuta poikaystäväni elämästä, koska hänellä ei ole niin monta ystävää. Hänellä ei ole ketään samaa sukupuolta olevaa ystävää, mutta hänellä on aika monta tyttöä kaverinaan (kai se on normaalia nykyään että pojilla on monta tyttöä ystävinään). Ja pelkään että jos en ota vastuuta poikaystävästäni, niin hän masentuu vain enemmän ja enemmän.
Olen kyllä kertonut ”ystävälleni” monesti, etten siedä hänen käytöstään kun hän tekee tuollaista poikaystävälleni. Mutta vaikka olen kertonut hänelle, niin hän ei lopeta sitä. Hän voi lopettaa sen ehkä muutamaksi päiväksi ja silloin olen iloinen ja onnellinen. Mutta sen jälkeen hän alkaa taas sitä hiplaamista jne. Minua harmittaa vain se että olen tuntenut ”ystäväni” niin kauan. Ja vähän alle vuosi sitten, kun aloimme seurustella, niin ystäväni muuttui niin ilkeäksi. Kun hänellä oli vaikeata yhden pojan kanssa niin autoin ja paransin hänen mieltään niin paljon kuin pystyin. Nyt toivoisin vain että hän voisi muuttua. Mutta kai se on väärin vaatia ihmisiä muuttumaan vain itsensä vuoksi?
Kun sanoit ” haluatko tuollaista "ystävää" muka perhetutuksi, jos osaat ajatella asiaa 10 vuoden päähän?” Niin en todellakaan haluaisi. Mutta uskon että hän osaa kuitenkin muuttua? Kai hän tajuaa sitten että hän on tehnyt väärin. Jos ei, niin en halua olla hänen kanssaan ystävä.
Olen myös hyvä ystävä ”ystäväni” parhaimman ystävän kanssa. Olen tuntenut hänetkin todella kauan. Ja me olemme olleet aika kauan hyviä ystäviä. Mutta jos en ole hyvissä väleissä ”ystäväni” kanssa, niin ”ystäväni” paras ystävä ei ole väleissä minun kanssa. Minusta se on niin väärin ja ärsyttävää. Tämä voi kuulostaa todella sekavalta, en vain löydä sopivia sanoja kertoakseni miltä minusta tuntuu.
Enkä usko että siinä olisi järkeä mennä psykiatrille, en edes tiedä mitä minun pitäisi sanoa. ”Minua masentaa siksi että ystäväni flirttailee poikaystäväni kanssa”. Psykiatri varmaan ajattelisi että olisin hullu.. Ja on ihmisiä, joilla on suurempia huolia kuin minulla. Niin en haluaisi häiritä.
En ole kertonukkaan että minulla on myös paras ystävä. Jonka olen tuntenut ehkä 11 vuotta. Hän o myös jaksanut tukea ja auttaa minua aina. Emme olleet puoli vuotta sitten niin läheisiä, koska tuntui siltä että olimme kasvaneet erilleen toisistamme. Mutta nykyään tuntuu että hän on kasvanut taas minut kiinni. Hän on minua vuoden nuorempi, mutta silti olemme parhaimmat ystävät. Ja olemme aina olleet.
Ystäväni, jos ei laske parasta ystävääni, mielestä olen vuoden aikana muuttunut marisevaksi ja komentelevaksi. Mutta kun pyydän heitä kertomaan esimerkiksi että miten olen muuttunut, niin he eivät suostu kertomaan. Kun olen kerran muuttunut, niin miksi he eivät voi kertoa että miten, niin voisin yrittää muuttua takaisin. Tuntuu myös siltä että minua syytetään kaikista riidoista. Myönnän kyllä että osa riidoista on minun syytä. Koska voin pahoin henkisesti, niin silloin en vain jaksa olla ystävällinen ja kiltti heille ja silloin voin loukata heitä vahingossa.
Mutta tämä kaikki saa kuullostamaan että elämäni olisi koko ajan todella sietämätöntä. Mutta se ei ole niin. Minulla voi olla välillä todella hauskaa, mutta sen jälkeen minulle taas todella paha olla. Mielialani vaihtelee todella useasti. Eikä ystäväni kestä sitä.
Ja se mitä sanoit että ”ystäväni” on narsisti niin se näyttää olevankin niin. En ollut ajatellut sitä yhtään. Mutta nyt kun mainitsit, niin aloin ajattelemaan sitä ja lukemaan siitä. Ja huomasin että se viittaa ”ystävääni”.