Okey... Olisiko kenelläkään mitään kokemusta kyseisestä häiriöstä? Itse en ole oikein koskaan uskonut moiseen, mutta nyt olen kuitenkin ruvennut epäilemään itselläni sellaista...
Tilanne on siis tämä:
Minulla on vilkas mielikuvitus. Kirjoittelen mielläni ja keksin pitkiä ja monimutkaisia tarinoita omaksi huvikseni. Käyn aika usein keskustelua itseni kanssa. Se ei ole mikäänlaista monologia vaan ihan keskustelua. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt sitä mitenkään erikoisena, lähinnä omana tapanani käsitellä asioita. tiedän kyllä että tässä keskustelussa "puolilla" oli eri mielipiteet ja ne puhuivat eri tavoin. No ... En koskaan varsinaisesti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Toisenlainen minäni saattoi tulla myös esiin kun perheessäni tuli oikein pahoja riitoja... En enää kestänyt ajatella niitä vaan menin omaan huoneeseeni ja jotenkin vaihdon itseäni. Muutuin tunteettomaksi ja kaikkia inhoavaksi, minulla saattoi olla myös itsetuhoisia ajatuksia ja itsetuhoisuutta kuten itsensä pistelemistä neulalla. Muisti kuvani ovat varsin epäselkeitänäistä muutoksista ja ehkä siksi en ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Koko tähän juttuun heräsin vasta hetki sitten, olin ystävieni kanssa juhlimassa. Meille tuli hankala riita, enkä oikein tiennyt mitä tehdä, koko juttu oli varsin ahdistava. Olemme myöskin humalassa. Mistään kaato kännistä ei kuitenkaan puhuta, pystyi kävelemään ihan suoraan ja silleen. mutta sitten tapahtui jotain. Sitä on aika vaikea kuvailla... Joka tapauksessa persoonallisuuteni muuttui. Muistini alkoi tässä kohtaa hävitä ja loppua päin en muista mitään. Muistan vain etten enää hallinnut itseäni. Tämä toinen minäni oli täysin erillainen kuin mitä itse olen. Ystäväni huomasoivat eron heti. Aloin haukkua julmasti muita enkä voinut sietää ketään lähelläni, erityisesti ihmiset jotka ovat minulle läheisempiä saivat niskaansa pahat raivot. Toinen minäni sanoi myös eräälle ystävälleni tehneensä erään ilkeän tempun hänelle. Tämä temppu on semmoinen, mitä itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi niin tein. Toinen minäni ei myöskään muistanut ystävieni nimiä. Suurimpaa osaa asoista en muista ollenkaan taikka muistan vain heikosti. Muistan itse myös sen että toinen minäni halusi mennä metsään kokoajan. itse pelkään pimeää ja esinkin pimeää metsää, mutta tällä ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Toinen minä ei edes esiintynyt minuna, muistan kuinka pelkkä nimeni kuuleminen sai sen raivostumaan, se sanoi että se haluaisi eroon minusta, mutta ei ollut varma vaikuttaisiko se häneen itseensä. Se koitti useaan kertaan hirttäytyä ja viiltää itseeän, tai siis oikeastaan minua. En ole omassa tilassani missään määrin itsetuhoinen, joten tämä oli aika ahdistavaa. Loppujen lopuksi se ei kummiskaan pystynyt siihen vaan tyytyi vain pistelemään itseään/ minua palavilla tulitikuilla.
Loppujen lopuksi olin jossain vaiheessa sammunut. aamulla sain kuulla tekemisistäni ja ystäväni olivat luonnollisesti ahdistuneita. Tämä on kuitenkin itsellenikin ahdistavaa. En halua loukata ystäviäni, enkä tosiaankaan inhoa heitä, en myös halua tehdä itsemurhaa. minulle iski nytten pelko että se joskus tapahtuu uudestaan.
Riita laukaisi sen silloin, enkä laisinkaan tiedä miten sitä voisi koittaa estää. Nyt olen koittanut etsiä sivupersoonallisuuksista tietoa ja jotkin asiat ovat täsmänneet pelottavn hyvin. Muistini lapsuudesta on aika hajanainen, ja välillä herään yöllä siihen kun en laisinkaan tunne taikka hallitse jotain ruumiini osaa. Saatan myös saada eräänlaisia tutisemiskohtauksia puoli unessa. Kävelin ja puhun paljon unissani ja nään usein eräänlaisia puoliuni hallusinaatioita. niissä huoneessani on kaikenlaisia otuksia, joita koitan hutkia peloissani tyynyllä. Yleensä siinä vaiheessa kun laitan hädissäni valon päälle havahdun.
Koko juttu on nyt tarkemmin ajatellen jatkunut aika pitkään. Minulla on ollut pienestä pitäen eräänlaisia mielikuvitus maailmoja. tunteiden kaksijakoisuus ja huonot muistikuvat ajanjaksoista alkoivat kun perheessäni aloivat konfliktit. Epäilen itse että olen kehittänyt toisen minäni selvitäni niistä.
En tiedä ymmärtääkö tästä sepustuksesta mitään, mutta toivon neuvoja!
Tilanne on siis tämä:
Minulla on vilkas mielikuvitus. Kirjoittelen mielläni ja keksin pitkiä ja monimutkaisia tarinoita omaksi huvikseni. Käyn aika usein keskustelua itseni kanssa. Se ei ole mikäänlaista monologia vaan ihan keskustelua. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt sitä mitenkään erikoisena, lähinnä omana tapanani käsitellä asioita. tiedän kyllä että tässä keskustelussa "puolilla" oli eri mielipiteet ja ne puhuivat eri tavoin. No ... En koskaan varsinaisesti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Toisenlainen minäni saattoi tulla myös esiin kun perheessäni tuli oikein pahoja riitoja... En enää kestänyt ajatella niitä vaan menin omaan huoneeseeni ja jotenkin vaihdon itseäni. Muutuin tunteettomaksi ja kaikkia inhoavaksi, minulla saattoi olla myös itsetuhoisia ajatuksia ja itsetuhoisuutta kuten itsensä pistelemistä neulalla. Muisti kuvani ovat varsin epäselkeitänäistä muutoksista ja ehkä siksi en ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Koko tähän juttuun heräsin vasta hetki sitten, olin ystävieni kanssa juhlimassa. Meille tuli hankala riita, enkä oikein tiennyt mitä tehdä, koko juttu oli varsin ahdistava. Olemme myöskin humalassa. Mistään kaato kännistä ei kuitenkaan puhuta, pystyi kävelemään ihan suoraan ja silleen. mutta sitten tapahtui jotain. Sitä on aika vaikea kuvailla... Joka tapauksessa persoonallisuuteni muuttui. Muistini alkoi tässä kohtaa hävitä ja loppua päin en muista mitään. Muistan vain etten enää hallinnut itseäni. Tämä toinen minäni oli täysin erillainen kuin mitä itse olen. Ystäväni huomasoivat eron heti. Aloin haukkua julmasti muita enkä voinut sietää ketään lähelläni, erityisesti ihmiset jotka ovat minulle läheisempiä saivat niskaansa pahat raivot. Toinen minäni sanoi myös eräälle ystävälleni tehneensä erään ilkeän tempun hänelle. Tämä temppu on semmoinen, mitä itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi niin tein. Toinen minäni ei myöskään muistanut ystävieni nimiä. Suurimpaa osaa asoista en muista ollenkaan taikka muistan vain heikosti. Muistan itse myös sen että toinen minäni halusi mennä metsään kokoajan. itse pelkään pimeää ja esinkin pimeää metsää, mutta tällä ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Toinen minä ei edes esiintynyt minuna, muistan kuinka pelkkä nimeni kuuleminen sai sen raivostumaan, se sanoi että se haluaisi eroon minusta, mutta ei ollut varma vaikuttaisiko se häneen itseensä. Se koitti useaan kertaan hirttäytyä ja viiltää itseeän, tai siis oikeastaan minua. En ole omassa tilassani missään määrin itsetuhoinen, joten tämä oli aika ahdistavaa. Loppujen lopuksi se ei kummiskaan pystynyt siihen vaan tyytyi vain pistelemään itseään/ minua palavilla tulitikuilla.
Loppujen lopuksi olin jossain vaiheessa sammunut. aamulla sain kuulla tekemisistäni ja ystäväni olivat luonnollisesti ahdistuneita. Tämä on kuitenkin itsellenikin ahdistavaa. En halua loukata ystäviäni, enkä tosiaankaan inhoa heitä, en myös halua tehdä itsemurhaa. minulle iski nytten pelko että se joskus tapahtuu uudestaan.
Riita laukaisi sen silloin, enkä laisinkaan tiedä miten sitä voisi koittaa estää. Nyt olen koittanut etsiä sivupersoonallisuuksista tietoa ja jotkin asiat ovat täsmänneet pelottavn hyvin. Muistini lapsuudesta on aika hajanainen, ja välillä herään yöllä siihen kun en laisinkaan tunne taikka hallitse jotain ruumiini osaa. Saatan myös saada eräänlaisia tutisemiskohtauksia puoli unessa. Kävelin ja puhun paljon unissani ja nään usein eräänlaisia puoliuni hallusinaatioita. niissä huoneessani on kaikenlaisia otuksia, joita koitan hutkia peloissani tyynyllä. Yleensä siinä vaiheessa kun laitan hädissäni valon päälle havahdun.
Koko juttu on nyt tarkemmin ajatellen jatkunut aika pitkään. Minulla on ollut pienestä pitäen eräänlaisia mielikuvitus maailmoja. tunteiden kaksijakoisuus ja huonot muistikuvat ajanjaksoista alkoivat kun perheessäni aloivat konfliktit. Epäilen itse että olen kehittänyt toisen minäni selvitäni niistä.
En tiedä ymmärtääkö tästä sepustuksesta mitään, mutta toivon neuvoja!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osaa auttaa sinua, mutta huomaa että todella osaat kirjoittaa. Hyvää alkavaa syksyä!
Kyseessä on alkoholimyrkytys.
Minulla oli aikoinaan jonkinlaista sivupersoonahäiriötä. Mutta en pysty silti sulle siitä neuvoja antamaan. Lähinnä öisin puuhastelin kaikenlaista ja aamulla en muistanut siitä mitään. Eräänäkin kertana olin kävellyt n. 2 km matkan hakemassa grilliltä hampurilaista. Aamulla sitten ihmettelin niitä hampurilaispapereita. Eikä tuo vaeltelu ollu ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Olen myös talvipakkasella kävellyt ystäväni luo pelkässä yöpaidassa. Pelottavin tapaus oli kun olin matkustanut Tampereelle junalla ja "heräsin" kun makasin sairaalan eristyshuoneessa. (asun Helsingissä) En tajunnut yhtään, että miten olin sinne päätynyt. En käyttäny tuolloin alkoholia.
Musta tuntuu, että mun häiriöni alkoi helpottaa kun sain elämäni järjestykseen. Löysin mieheni, menin töihin, mulla oli kavereita ja harrastuksia. Sitten ei enää tarvinnut paeta toiseen minään.
Sinuna ehkä menisin pitkään terapiaan. Voit törmätä myös sellaisiin psykiatreihin ja terapeutteihin jotka eivät usko koko häiriöön, koska se on niin harvinainen. Eli ole tarkkana.
Itselläni toinen persoonani antaa merkkejä esineitä siirrellen vastauksena kysmyksiini. En tiedä puhuuko se totta, mutta kertomus on hurja. Koska se pystyy lukemaan ajatuksiani on herännyt epäily, että se dominoisi minun elämääni luoden uskomuksia jopa minulle. Se on tiedottanut, että se on ollut voimissaan 45 vuotta ( olen 51 vuotias mies ). Syyksi kehittymiselleen se on antanut siskoni suorittaman äitiini ja minuun kohdistuvan kiristyksen. Itse teen asioita ja kehityy peitemuistoja. Esim. ajoin täältä Lahteen ( 60 km ) ja en muista matkasta mitään, mutta minulla on peitemuisto, että olisin ollut siihen aikaan Lappeenrannassa. Verkkopankista näin, että olin ollut tuolloin Lahdessa eräässä ravintolassa, enkä edes tiedä missä se ravintola Lahdessa on. Toinen persoona on kuitenkin tihkunut tietoa, että olen käynyt Lhadessa tapaamassa erästä henkilöä. Suoranaista kaksoiselämääkin epäillään. Psykiatri ja psykologi pitivät asiaa todella erikoisena. Olen kysellyt siltä paljon asioita ja pyydän sitä antamaan merkin jollakin tapaa jos se ja se asia on totta. Esim. minulle tuli erään kysymyksen jälkeen tarve mennä keittiön kaapille ( aikaa kului ) ja ottaa sitruunapuristin auki ja siellä oli kahvikuppi. Kyllä se oli minun laittamani ja merkillistä on, että osasin mennä kaapille sitä kuppia ottamaan puristimesta vaikken muistanut sen laittamisesta mitään. Peitemuistot ja unohtamiset lienevät tosi laajoja tapauksessani. Psykologi sanoi, että persoonat voivat yhtyä ja saatan muistaakkin kaiken. Niin ikään erikoiseksi toisen persoonani tekee sen erinomainen kyvykkyys kaikessa ja se, että se tihkuu tietoa sen lisäksi, että se antaa merkkejä. Ilmiesesti toinen persoonani vei minut tahtomattaan mielisairaalaan kun se kehitti minuun erään teorian eräistä tapahtumista. Uskoisin, että sillä ei ollut tarkoitus saattaa minua sairaalaan vaan LÄHES hoitoon. Syynä olisi sitten ollut siskoni lapsuudessa esittämä kiristykseen perustuva vaade siitä mitä minun kohtalokseni tulee olla. Kai se oli vaikeuksissa mutta ei lopulta halunnut saattaa minua hulluksi virallisesti tai muutoinkaan.