odotan
odotan syksyä ja aamujen valkeaa kuuraa
pitkiä, venyviä öitä
päivien viileää kauneutta
iltojen arkoja, viipyileviä tassutteluja
unohdun
unohdun kuumiin kesäöihin
niihin
joissa sormesi polttivat ihooni jäljen
vaeltavien käsiesi laskeutumispaikkaan
muistan
muistan vieläkin
jokaisen sanasi väreilevän aallon
katkeilevan hengityksesi
korvalehdilläni
jään
jään tyhjään olemattomuuteen
odotuksen tuskaan
aamuauringon ilkkuvaan punaan
koska tiedän
ettet voi olla saapumatta
palaamatta
vartaloon, huuliini
uinuvan minäni ovenpieleen
odotan syksyä ja aamujen valkeaa kuuraa
pitkiä, venyviä öitä
päivien viileää kauneutta
iltojen arkoja, viipyileviä tassutteluja
unohdun
unohdun kuumiin kesäöihin
niihin
joissa sormesi polttivat ihooni jäljen
vaeltavien käsiesi laskeutumispaikkaan
muistan
muistan vieläkin
jokaisen sanasi väreilevän aallon
katkeilevan hengityksesi
korvalehdilläni
jään
jään tyhjään olemattomuuteen
odotuksen tuskaan
aamuauringon ilkkuvaan punaan
koska tiedän
ettet voi olla saapumatta
palaamatta
vartaloon, huuliini
uinuvan minäni ovenpieleen
Vastaukset 24
Vanhimmat
... polttavat muistot ihollasi
lämmittävät mutta syksyn viileys hiipii
iholle asettuu
mutta onneksi istutit ikävän toiseen
kun sydämesi karrelle paloi
joten on vain odotusta
jotta syntyisi lämmin talvinen tarina
rakastavaisista
rakkaudesta ...
no jo oli otsikosta lähtien mukaansa tempaava
kaunis runo sinulta.
hienoa kerrontaa mutta ainahan se on
joten hyvä upea linda !!!
korjaamista olisi kyllä ollut, mutta tehtyä ei saa
enää tekemättömäksi. Otsikko johdatteli kyllä
aiheeseen, mutten ole lopputulokseen silti
tyytyväinen - olisi kaivannut hiomista vielä.
Kyllä Sinä silti olet löytänyt sen perusajatuksen
runostani, jonka siihen halusin istuttaa. Mutta
sen taidonhan Sinä olet osannut jo vaikka kuinka
kauan.
Rakkaustarinat ja niiden synty ovat aina arvoitusta,
koskaan ei tiedä mikä lopputulos on. Kauniin kannustava
on palautteesi jälleen Jouni, siitä kiitän.
odotusta olet istuttanut runoosi, jotenkin pakahduttava tunnelma, toivo sekoitettuna epätoivoon, kuitenkin vakaa tieto toisen paluusta. Herkku, sanoisi tästä runosta.:)
olet tulkannut runoani juuri niin,
mitä yritin siihen saada sovitettuakin -
tunteiden sekamelskaa ja odotusta.
Herkullisesta palautteesta kiittäen,
linda
Ihana runo!.....=) Ei voi muuta sanoa...
palautteesi se tässä ihana on,
johon minun on äärettömän helppo mieltyä
ja jäädä maistelemaan sitä.
Kiitos vielä J-71.
Tuota filminauhaa mille taltioitu hyvin tarkkaan,
tunteitten luomat kuvat,vois sanoa.
ELÄVIÄKUVIA
Aah nyt kun on hellettä, käyny ajatus tulevasta syksystä.
Se kuulakkuus hengitys näkyy, luonto taipuu riisuttavaks.
"muistan"
nuistan vieläki
jokaisen sanasi väreilevän aallon
katkeilevan hengitykses
korvalehdilläni"
lindalindal1
heräs runostas meidän viimeiset hetket, jossa olimme mökillä.
Teimme palvelusta mieheni teki minulle voileivän.
"muistan"
sanoin, ai Sinä minullekki teit
Sen filmin muistan, ei aikakaa ole sitä himmentänny.
Jaettu elämä joka runossas, rakkauden laulua koko matkan.
Elokuun tyyntä lämmintä iltaa ja hyvää yötä .
' meissä on tuota filminauhaa ' sitä elämän rainaahan me
kukin osaltamme muodostamme päivästä ja viikosta toiseen.
Siinä on eri sävyjä ja värejä ja kaikki niistä tekee sitä elävää
kuvaa ja muistoja meihin.
Sisintäni liikautti palautteessasi syvästi se, että runoni tunnel-
mat nostatti mieleesi miehesi ja Sinun viimeiset yhteiset hetket
siellä mökillänne. Sen toki ymmärrän, ettei aikakaan pysty him-
mentämään niitä eikä miehesi rakasta muistoa.
Jaetut yhteiset hetkenne ja tässä ja nyt - Sinun ja minun. Olen
kiitolinen ja oikeasti tosi liikuttunut viestistäsi. Lämmin kiitos Liisa,
Sinusta ja sanoistasi jää aina yhtä lempeä ailahdus sisimpään.
Vettä sataa nyt, mutta luonto, marjat ja sienet siitä tykkää.
Kuin unta vain
silmät sulkien
lennät jonnekin
missä kaikki tuo on mahdollista.
Ah,,ja niin kaunista
kiitos lukunautinnosta
sain unelmoida :))))))))
me molemmat kirjoitamme eri tavoin, erilaisella tyylillä
niin kuin jokainen meistä - se on osa rikkauttamme.
Sinä olet luonnon kuvaajana ehdoton, ihan omaa
luokkaasi jota olen aina ihannoinut. Mutta poikkeat
myös omalla sähäkkyydelläsi ja temperamenttisuu-
dellasi monista, ilopilleri joka toisinaan maistaa sitä
apeuden lientä. Mutta senkin teet omalla Sinulle
tyypillisellä kiehtovuudella ja koskettavuudella.
Jos tekstini antoikin aiheen unelmointiin, niin Sinun
palautteesi toi minun aamuuni ilon.
Kiittää ja rutistaa ' äitee '
joko kaswattaa luonnetta :=)
tai kowettaa.................
olet NIIN oikeassa,
me molemmat tiedämme sen.
KIITOS, ihanaa että jätit jälkesi arkilleni.
älä epäile etten jättäisi jälkeäni arkillesi :=)))
muodossa tai toisessa tjn
tiedän Sinun olevan aina lähellä, vaikka olisit
kuinka kaukana. Sinulla on ihmeellinen tapa
saada sanoihisi aina omanlaistasi lämpöä.
Kiitos että olet !
Kiitos Linda aivan ihanasta runosta. Tuon voi TUNTEA
Nam, nam.
harvinaiselle vierailijalleni;
kiitos sanoistasi - jään herkuttelemaan niillä
ja toivotan Sinulle mitä parhainta päivää.
Olin juuri menossa nukkumaan ja ajattelin että vain nopeasti piipahdan täällä, ja sitten näin runosi ja pitihän se avata... Todella tunteikas... piti lukea oikein hitaasti ja maistella sanoja... Syksyn odotus ei enää tunnukaan niin pahalta runosi jälkeen... ja kuitenkin kesää on vielä jäljellä...
kyllä, vielä on kesää ja kuutamoöitä jäljellä. Hämyisiä
iltoja, joissa on omanlaistaan taikaa ja odotustakin.
Ja toisekseen, rakastan syksyä ja sen kuulautta, kuuraisia
aamuja ja hiljaisuutta.
Kiitos-sana ei ole suurensuuri, mutta sitäkin merkityksellisempi.
Sen ojennan Sinulle tyytyväisyydestäni viestiäsi kohtaan.
Kiitos !
...jo ensi kesää, koska tämä kesä kääntyy syksyn puolelle...
On hienoa miten vuodenaikojen kauneudesta pystyykään runoilemaan sellainen joka sen osaa. Ja kaipaudesta ja odotuksesta. Sinulla on sana hallussa, onnittelen ja kiitän kauniista rakkausrunosta.
vielä on kesää jäljellä, nautitaan siitä ja synnytetään
muistoja. Syksykin on hyvin kaunista ja ihanaa aikaa,
ainakin minulle.
Tuskinpa tässä sanojen haltijoita ollaan kukaan, runot
tulee ja menee niin kuin elämäkin. Mutta olen iloinen
siitä, että löysit omastani kuitenkin sen jonkin, joka
sai kommentoimaan.
Kiitos Sinulle, Sinä valon lapsi.
Tämä "ettet voi olla saapumatta
palaamatta
vartaloon, huuliini
uinuvan minäni ovenpieleen" salpasi hengen kuule... =)
Kaikkineenkin hieno on !
en ikinä, koskaan, milloinkaan pysty synnyttämään sellaista
hurmosta ja elämän makua runoihini, mihin Sinä pystyt.
Teen sen omalla vaatimattomalla tavallani aina, silti olen
äärettömän hyvilläni tuosta kirjoittamastasi. Mukavaa, jos
minäkin olen saanut jotain sellaista aikaan, jolla olen voinut
tehdä vaikutuksen.
* tyytyväisyyshymiö * ja iiiiiiso KIITOS !
Kuinka usein olet ollut minulle
siltana yli synkän virran, mahdollisuutena
pois raskaista ajatuksista ja ulos keveämpään
tapaani suhteuttaa itseäni kaikkeen.
Ja vain sinun kosketus.
Sinun sanat ja hyväily minussa ja
synnyn uudestaan joka kerta, huultesi
suudelmassa avaan silmäni, katseesi lämmössä
pudotan turhat taakkani ja taas Rakastan.
Ja tarvitaan vain sinut.
Minä rauhoitun ja tasaannun,
minussa herää, minkä luulin kadonneen,
jonnekkin pois taipuneen, tummat säikeet
katkeavat ja olen sillalla, olen sinussa.
Uskallan.
Sinä kuin hento silta kuohujen yllä,
mutta silti rohkeus käskee minussa ja
tunteeni asettavat liikkeelle, niin usein
mutta joka kerta kuin ensimmäinen esileikki.
Rakastamisen aste ennen sillan
toista päätä ja hekumaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Sp7Fc6Z3GzQ&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkaus on ihmeellistä unettomuutta
ja hyväilevää äänettömyyttä.
Taipuisaa aikaa ja ohuita hetkiä
tunteillaan eläen.
Samalla maan kamaralla ja kuitenkin
kuin ohuessa ilmassa liitäen, Rakkauden
avain muassaan.
Vain Rakkaudessa se on.
Tässä Rakkaurunossasi oli kaikki Rakkauden
herkät osaset mukana ja aseteltuna.
Kovasti taitava ja kuitenkin herkän
lämmin teksti ja säkeet.
Aikuisen naisen tuoksua ja kypsää lämpöä
tulviva.
Erittäin onnistunut ja hieno
Runosi.
Iloa ja aurinkoa sinun kesäiseen
päivääsi.
kuin viimeinen oljenkorsi Hänelle,
jonka hartioilla on murheiden raskas paino.
Saattaa kosketuksella, sanoilla ja hyväilyillä
pois tästä kaikesta jota en jaksaisi yksin.
Synnyttää Hänet uudelleen, tehdä toiseksi
ihmiseksi rakkauden ja suudelmien kautta.
Valaa uskoa ja uskallusta olla mies Hänelle,
joka jossain vaiheessa oli kadottanut itsensä.
Upeaa, koskettavaa, sanoilla hyväilevää runoutta
Sinulta aina yhtä sopivan musiikkiliitten kanssa.
Olen edelleenkin samaa mieltä Jounin kanssa, että
Sinun olisi jo aika tuoda pikkuhiljaa omakin avaus tänne.
Niin että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan
soljuvasta runokielestä ja Sinuudesta.
Tuhansin kiitoksin kiitän lukunautinnosta, sillä jokainen
runosi on paljon, paljon enemmän, kuin sanoin pystyn
kertomaan.
Ihailen suunnattomasti myös kykyäsi tuoda esille toisen
runon kommentointia ja samalla tulee itsellekin tunne
osaamisesta, vaikka ei niin olisi kuitenkaan tuntenut
runoa kirjoittaessa.
Kiitos kannustavasta kommentoinnista ja iloa päivääsi.