Hei.
Kuinka yleistä mahtaa olla, että perheet eivät vieraile toisissaan. Meillä on kaikenlainen seuraelämä hiipunut. Johtuuko se iästä, perhetilanteesta (lapset 9, ja 15), töistä, väsymyksesrä vai mistä. Ennen, lasten ollessa pieniä, sekä me että tutut järjestivät jos jonkinlaista pippaloa milloin mitäkin juhliakseen. Me teemme sitä edelleen, mutta mekin vain kerran kaksi vuodessa. Muuten ei tapahtuisi koskaan mitään. Meitä ei ole kutsuttu, emmekä ole kuulleet, että ystävätkään olisivat edes järjestäneen mitään moneen vuoteen.
Kuinka monella 40-50 vuotiaalla perheellisissä on toimintaa ystäväperheiden kesken ? Minä haikailen aikoja, jolloin ystävillä ja itselläni:() oli aikaa ja tarmoa järjestää häppeningiä !
Kuinka yleistä mahtaa olla, että perheet eivät vieraile toisissaan. Meillä on kaikenlainen seuraelämä hiipunut. Johtuuko se iästä, perhetilanteesta (lapset 9, ja 15), töistä, väsymyksesrä vai mistä. Ennen, lasten ollessa pieniä, sekä me että tutut järjestivät jos jonkinlaista pippaloa milloin mitäkin juhliakseen. Me teemme sitä edelleen, mutta mekin vain kerran kaksi vuodessa. Muuten ei tapahtuisi koskaan mitään. Meitä ei ole kutsuttu, emmekä ole kuulleet, että ystävätkään olisivat edes järjestäneen mitään moneen vuoteen.
Kuinka monella 40-50 vuotiaalla perheellisissä on toimintaa ystäväperheiden kesken ? Minä haikailen aikoja, jolloin ystävillä ja itselläni:() oli aikaa ja tarmoa järjestää häppeningiä !
Vastaukset 9
Vanhimmat
...perheessä, jossa kaksi lasta on seuraelämä hiipunut olemattomiin... No nyt kai vähän nousussa taas... Ja mitä olen monelta sivulta lukenut niin monella sama vika eri syiden takia...
täälläkin... :(
Mietin kysymystäsi tovin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka olen tuossa asiassa onnekas (meillä on suhteellisen vilkas seuraelämä perheenäkin) niin se ei varsinaisesti ole minun omaa ansiotani vaan elämä on siunannut minua sellaisilla ystävillä, jotka pitävät huolen yhteydenpidosta silloinkin kun minä itse olisin liian laiska tai saamaton tekemään aloitteita.
Juhlia siis on yhä ; erilaisia vuosipäiviä, valmistujaisia, syntymäpäiviä ja sitten eri ihmisten omiin kyliin/kotipaikkoihin liittyen kyläpäiviä, joiden aikana kutsutaan vieraitakin viihtymään. Jälkimmäisistä esimerkkeinä esim Tuska Helsingissä, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja meidän tuppukylässämme Vöyrin päivät.
Jonkin verran matkustamme myös ystäväperheiden kanssa.
Samoin osallistumme talkoisiin ja aina välillä järkkäämmekin moisia.
Seuraavat isommat juhlat taitavat olla nyt meillä kotona elokuun lopussa, kun täällä pohjanmaan rannikolla vietetään ns. venetsialaisia eli huvilakauden päättäjäisiä tulen, valon ja veden juhlana.
Silloin kutsunemme pari ystäväperhettä viikonlopuksi; grillausta, ilotulitus, uimareissu jos säät sallivat jne.
Kiitos sinulle, aloittaja, kun annoit arvokaan muistutuksen siitä, että pitää olla kiitollinen hyvistä asioista elämässään – eikä , niin kuin siinä kovin helposti käy, ottaa niitä itsestään selvinä.
joten ei muuttunut meno miksikään lapsen synnyttyä,eikä ole syntymästäkään muuttunut miksikään kymmenessä vuodessa. T. kolmekymppinen erakko
Omassa tuttavapiirissä yhteydenpito lapsellisiin pariskuntiin hiipuu väkisinkin. Eräänkin pariskunnan kanssa olimme aktiivisesti yhdessä, mutta ensimmäinen lapsi muutti tilanteen kokonaan. Muistan eräänkin vierailun lapsen oillessa jo 1,5 vuotias, kun meidät kutsuttiin kylään. Koko vierailun aikana meidän kuulumisia ei kysytty sanallakaan vaan koko vierailu pyöri lapsen ympärillä. Valtaosa ajasta kului kun katselimme vanhempien leikkimistä lapsen kanssa (!). Ymmärrämme toki että lapsi on elämän keskipiste, mutta jos edes parin tunnin vierailun ajaksi ei pysty keskittymään oikeasti ystäviinsä, niin ei liene ihme jos ystävyydestä tulee entinen. Nykyään emme enää tuota pariskuntaa tapaile. Veikkaan että ilmiö on aika yleinen (ainakin tuttavilta saamieni kommenttien mukaan). En tiedä herääkö ystävyys joskus vielä henkiin (kun lapset ovat kasvaneet), mutta epäilen.
Tunnustan kyllä. Pienten lasten kanssa seurustelu on vaikeaa. He vievät kaiken huomion, olivat he sitten omia ja/tai vieraiden:) Mutta nyt kaipailinkin perheiden yhteisiä juttuja. Aikuiset ja isommat lapset yhdessä. Naamiaisia, teemajuhlia, retkiä, petankinpeluita, laskiaisriehoja. Tai saunomista jne...Tällaiset jutut ovat hiipuneet. Tai niitä on liian liian harvoin...
tuttavaperheen kanssa touhuamaan kaikenlaista. Heillä on 2 tyttöä ja olemme mieheni kanssa nuorimman kummeja. Meillä 1 tyttö 4 v joka vuoden nuorempi kuin heidän vanhin tyttö. Kerran vuodessa on ihana vappu. Silloin on naamiaiset meillä kaikilla. On hauskaa kun lapset tykkää ja aikuisillakin on mukavaa. Vuosi vaihtuu mukavasti yhteisesti järjestetyllä ilotulituksella. Synttärit tietysti ovat oma lukunsa 7 kpl/vuosi. Kyllä vuoteen mahtuu juuri sopivasti toimintaa. Enempää emme edes haikaile. Kyllä arki on sen verran raskasta töissäkäynteineen ja arjen askareineen että iltaisin ei oikeasti enää jaksa.
Tuollasta suurinpiirtein meilläkin mutta vain tuttavien kuten täti, äiti (menevää sorttia) seuralaiset kanssa, koska kovin läheisiä tuttava perheitä jossa lapsia ei vain ole. Munki kaverit meneviä sinkku naisia ni... Sillon tällön nähään kyllä niitten kans mut harvemmin... ja kun en ollut vielä uudestaan raskaana ni pari kertaa baaris käytiin... Aina kai mä kotona olen joko miehen tai/ja pojan kans... lastensynttäreinä ja jouluna porukka kokoontuu...
perheessä ihan suht koht hyvä seuraelämä.
Ei aina jaksa eikä halua rankan työn takia ketään nähdä mutta synttäribileitä on,noin kahdesti vuodessa ainakin ihan aikuisten bileet ja pari kertaa vuodessa laivareissuja ilman lapsia tai lasten kanssa.
Useamman kerran viikossa kavereita nähdään.
Joskus liikaakin mutta kivaahan se vaan on.