En oikein tiedä mistä tämä johtuu...
Join lähes päivittäin kymmenisen vuotta. Loppuaikana join aamulla, päivällä, illalla ja jos heräsin yöllä niin join silloinkin. Olin lopen kyllästynyt juomiseen ja viimeinen lopettamisyritys vihdoin onnistui. Nyt olen ollut vajaat 4 vuotta raittiina, jonka myötä olen saanut elämäni hienosti kuntoon, ja ns. "kaikki on hyvin".
Aiemmin olin hyvin ylpeä juomattomuudestani ja tunsin itseni paremmaksi kuin muut tämän valtavan tahdonvoimani ja onnistumiseni ansiosta. Nyt viimeisen puolen vuotta olen paininut sen asian kanssa, että tekee taas mieli vähän maistella (???). Vai tekeekö? Miksi ihmeessä? En itsekään käsitä. Nyt tunne on päinvastainen kuin aiemmin; muilla on "etuoikeus" tuottaa itselleen rentoutunut huoleton ja hilpeä olo, ja minulla ei. Miksi minulla ei ole mitään tällaista keinoa? Muut saa, minä en. Tuntuu tosi pahalta nähdä humalaisia/krapulaisia/sivistyneesti nauttivia/whatever. Jos joisin itsekin, ei tuntuisi pahalta.
Kelaan taas ajatuksia: "ehkä voin opetella juomaan oikein", "voisinkohan varovasti kokeilla", "jos ottaisin vain pari kerrallaan ja vain juhlissa".
Aiemmin ajattelin että minulle koko loppuelämän kestävä raittius on helpotus. Nyt se tuntuu piinaavalta ja pelottavalta. Kuuluukohan tällaiset vaiheet raittiuden polulle, tuleeko näitä kaikille? Miten tästä pääsee yli, vai pitääkö taas kokeilla?
Join lähes päivittäin kymmenisen vuotta. Loppuaikana join aamulla, päivällä, illalla ja jos heräsin yöllä niin join silloinkin. Olin lopen kyllästynyt juomiseen ja viimeinen lopettamisyritys vihdoin onnistui. Nyt olen ollut vajaat 4 vuotta raittiina, jonka myötä olen saanut elämäni hienosti kuntoon, ja ns. "kaikki on hyvin".
Aiemmin olin hyvin ylpeä juomattomuudestani ja tunsin itseni paremmaksi kuin muut tämän valtavan tahdonvoimani ja onnistumiseni ansiosta. Nyt viimeisen puolen vuotta olen paininut sen asian kanssa, että tekee taas mieli vähän maistella (???). Vai tekeekö? Miksi ihmeessä? En itsekään käsitä. Nyt tunne on päinvastainen kuin aiemmin; muilla on "etuoikeus" tuottaa itselleen rentoutunut huoleton ja hilpeä olo, ja minulla ei. Miksi minulla ei ole mitään tällaista keinoa? Muut saa, minä en. Tuntuu tosi pahalta nähdä humalaisia/krapulaisia/sivistyneesti nauttivia/whatever. Jos joisin itsekin, ei tuntuisi pahalta.
Kelaan taas ajatuksia: "ehkä voin opetella juomaan oikein", "voisinkohan varovasti kokeilla", "jos ottaisin vain pari kerrallaan ja vain juhlissa".
Aiemmin ajattelin että minulle koko loppuelämän kestävä raittius on helpotus. Nyt se tuntuu piinaavalta ja pelottavalta. Kuuluukohan tällaiset vaiheet raittiuden polulle, tuleeko näitä kaikille? Miten tästä pääsee yli, vai pitääkö taas kokeilla?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Muistele sitä aikaa, kun vielä joit. Oliko kivaa, tuntuiko mukavalta? Haluatko sen olotilan takaisin? Jos vastaus on kyllä, niin siitä vaan naukkailemaan. Tiedät, kyllä miten siinä köy, kun otat pari..
Minä olen onnistunut siirtymään ajoittaisesta suurkulutuksesta (kuukausi selvinpäin - väh. 1 viikko aamusta iltaan kännissä) ns. kohtuukäyttöön. Vaan olen huomannut, että tyhjän saa pyytämättäkin. Viimeksi lauantaina olin baarissa, join itseni kohtuuhumalaan ja sain lievähkön krapulan. Totesin, että olis aivan yhtä hyvin voinut jättää menemättäkin, ilta oli ihan mukava muttei mitenkään erikoinen. Toisin sanoen aina sitä samaa.
Jos tekee mieli kokeilla niin kokeile pois. Mutta riskihän siinä on. Päätös on sinun eikä sitä kukaan voi tehdä puolestasi.
No eipä oo ihme, että tekis mieli mullakin vähän naukkailla seurassa..mut mulla onkin raittiutta vasta 4 kk takana..tätäkö tää loppuelämä on? Eipä tällä hetkellä tulevaisuus paljon naurata..
...että itselläni helpotti suunnilleen puolen vuoden raittiuden jälkeen. Yksi retkahdus tuli, mutta siitä seurasi niin kamala olo, että olin jo AIVAN VARMA että haluan jatkaa raittiutta. Niin ja suht helppoa on ollut sitten tämä loppuaika. Paitsi nyt on tullut tämä käännekohta, kun taas vatvon samoja asioita.
Eli taaaaas pitää miettiä ja muistella niitä kamalia olotiloja jotka seurasivat ryyppäämisestä että saisi mieliteot ohitse ... *huoh*
ole kohtuukäyttäjäksi? Oletko oikeesti alkoholisti, joka ei kykene lopettamaan alkuun päästyään?
Elämä ON aika ankeeta, jollei joskus saisi vähän "irrotella" tai kohottaa mielialaa.
Mutta älä tee sitä, jos siitä aukenee "putki"! Kohtuukäyttöhän lienee meidän suurimman osan tavoite: joskus ja maltilla . Sillai sivistyneesti...mutta helpommin sanaottu kuin tehty.
Miettimisen paikka -sinulla.
Harkitse mieliruokasi ja alkoholin välillä...
Yritin harjoitella siinä 10-15 vuoden aikana sitä kohtuukäyttöä aina toisinaan, jos olin onnistunut hetkeksi "lopettamaan" ja luulin uuden ajan ja uudet tavat alkavan. Ihan teininä jo ne ensimmäiset kerrat menivät överiksi, ja kuhmuja ja mustelmia löytyi milloin mistäkin. Ja humala tuntui olevan maan päällinen paratiisi. (Lopulta viime vuotena/vuosina se oli kylläkin helvetti...)
Sittemmin kun ikää karttui sain opeteltua enemmän nk. tissuttelutyyliä, eli ei heti täysillä vaan pikkuhiljaa, mutta känniin siitäkin tuli yleensä. Tämän tavan myötä opin ottamaan jopa päivittäin, yrittäen joka ilta olla tulematta juovuksiin. Ja usein onnistuinkin ottamaan vain muutaman, eikä seuraavana aamuna ollut kamalan paha olo. Mutta usein sitten otinkin pari enemmän, ja seuraavana päivänä oli kamalan paha olo. Sitten piti heti iltapäivällä parannella sitä oloa parilla oluella. Joskus jo aamulla.
Lopulta päivien sisältö oli siinä, että aamu alkoi oluella, päivän töissä odottelin saavani jälleen iltapäivällä helpottavat pari olutta, josta se sitten jatkui nukkumaan menoon saakka. Tyhjiä pulloja raahattiin kauppaan ja täysiä takaisin. Lomilla sama homma, paitsi että päivisinkin oli sitä juomista. Aika tylsä elämänsisältö, eikä oravanpyörästä osannut hypätä pois, ennen kuin olin jo täysin kyllästynyt kaikkeen ja kärsin tarpeeksi sekä henkisesti että fyysisesti.
Joo, en ole siis TÄYSIN varma. Mutta aika paskamaista olisi taas yrittää, jos ei onnistuisikaan. Aiemmat yritykset eivät tuottaneet onnistumista. Pääsen ehkä helpommalla jos en enää kokeile.
Sinulla on menossa nyt harkinta-aika mieliteon ja sen toteuttamisen välillä, mutta voit vielä pysäyttää sen, mikä on lopulta tulossa! Juomispäätös on edelleenkin sinulla, ja vain sinulla. Alkoholiongelmasi on poissa tasan niin kauan, kuin et käytä alkoholia.
Edellä tulikin se näkökulma, että sitä kohtuukäyttöä taas miettiessään voi palauttaa mieleensä ne lopettamiseen johtaneet olotilat sellaisinaan, sen sijaan että kaivelisi mielestään vain niitä alkuaikojen hyviä hetkiä. Ensiksi mainittu nimittäin on totta ja odotettavissa oleva seuraus, jälkimmäinen haaveilua vailla katetta, siis valetta. Se karmea olotila kertoi siitä, mihin pisteeseen alkoholismisi kanssa viimeksi jäit, ja kuten tiedät, pääsi ja kehosi eivät ole nollaantuneet näiden vuosien aikana. Helpommalla pääset, kun et toivo muuta.
Toisena näkökulmana voisit miettiä, mitä elämässäsi on tapahtunut viimeisten puolen vuoden aikana, jos ajatukset juomiseen palaamisesta ovat alkaneet nostaa päätään? Sinulla on jo sen verran pitkä raittius alla, että tiedostat varmasti keinot joilla saat pidettyä raittiuttasi yllä, usein ne ovat niitä yleiseen elämänhallintaan ja stressinhallintaan liittyviä juttuja, ruokailu-lepo-liikunta -akselilla. Onko niissä tapahtunut jotain, kenties huomaamatta? Oletko stressaantunut jostain? Retkahdus on prosessi, joka päättyy juomiseen. Juominen ei ala yks kaks, kuten sinunkin tilanteestasi viimeisten puolen vuoden ajalta käy ilmi.
En näin toisena raittiina alkoholistina osaa muuta sanoa. Juominen ei muuta maailmaa kuin meidän oman päämme sisällä. Valittavana on se mielikuvitusmaailma ja sumussa eläminen, tai sitten omannäköinen elämä selvin päin. Valinta on sinun. Anna muiden juoda, ei se ole sinulta eikä minultakaan pois. Sinä tiedät jo, mitä se on.
Voimia.
Olen hirvittävän kiitollinen jo näistäkin asiallisista vastauksista. Arvelinkin, että hyvällä tuurilla saan täältä jotakin ymmärrystä, toisin kuin lähipiiristäni, jossa en ensinnäkään uskalla huolestuttaa ihmisiä mietteilläni ja toiseksi en todennäköisesti saa haluamaani keskustelua aikaiseksi johtuen siitä, että kohtalotovereita tai samoin ajattelevia ei ole.
Ihmettelen itsekin miksi viinapiru nostaa päätään nyt, tai aloitti sen puolisen vuotta sitten. Yksi elämänmuutos joka tulee mieleeni on se, että "suostuin" ottamaan vastaan (hyvin vähäistä) lääkkeellistä apua unihäiriöihini ja luovuin periaatteestani minkään ulkopuolisen "aineen" vaikuttaa itseeni. Tämä ehkä heikensi vahvuudentunnettani selvitä elämässä ilman "aineiden" apua, mutta pakko mikä pakko; jatkuvasti väsyneenä elämä tuntui luuhistuvan ja nyt nukun pääasiassa melko hyvin ja olen päivisin taas reippaampi.
Stressiä on ollut ajoittain paljon ja ajoittain vähän vähemmän. Sitä tulee aina olemaan ja tiedän että enenevässä määrin vielä lähiaikoina/-vuosina. Stressinhallinta on yksi suuri ongelmani. Melkein ainut asia joka saa minut juomaan on AHDISTUS. Jos se on poissa - no problem.
Yritän nyt kääntää ajatukseni toiseen suuntaan ja etsiä voimavarojani jälleen... yritän...
"Anna muiden juoda, ei se ole sinulta eikä minultakaan pois."
Hyvä pointti, mutta se ahdistaa, jos kyseessä on läheinen ja rakas henkilö. Olen joutunut nuoruudessani liikaa sitä näkemään, ja kun vielä itsekin upposin samaan suohon, olen yliherkistynyt asialle. Oikein suututtaa kun en osaa sitä asiaa käsitellä järjellä. On niin vaikea käsittää ettei alkoholi olisi kaikille vaarallista, kun se on itselleni ja läheisilleni sitä joskus aiemmin ollut.
Luulenkin, että minun on aina pakko vihata muiden alkoholin käyttöä (?). Siinä vaiheessa kun se olisi minulle "ihan jees", ehkä luulen sen olevan itsellenikin "ihan jees"? Vai helpottaisiko tilanne jos oppisin hyväksymään muiden ihmisten alkoholin käytön enkä ahdistuisi siitä? ...en tiedä...
Niin..onhan se alkoholi kaikille vaarallista...?? En tiedä tarviiko toisten juomista hyväksyä..? Elää toisten elämää tai elää toisten kautta. Jos on paljon nähnyt omassa lapsuudessa/ nuoruudessa kotona/ lähipiirissä juomista, on mahdollisesti ns. sairastunut jo silloin. Ainakin itsessä huomaan sen..pyrin kontrolloimaan ja huolehtimaan muiden juomisesta tai olen huolissaan muiden alkoholin käytöstä:/ Tällöin pyrin muistuttamaan itseäni, että se on heidän valintansa. Pyrin keskittymään elämään omaa elämääni, olla vastuussa omasta onnestani, omasta elämästäni. Juovat läheiset ovat itse vastuussa omasta elämästään. Helppo tietty sanoa! On hyvä tietoisesti palauttaa omat voimansa ja asettaa rajat. Se helpottaa! Suosittelen kirjallisuutta mm. läheisriippuvuudesta, joista monet meistä kärsivät. Jos perheessä missä on kasvanut on ollut alkoholismia, puhumattomuutta, tunteiden käsittelemisen ongelmia yms...
Raitista päivää!
Tuli puhetta retkahdusprosessista... En tiedä, oletko jo lukenutkin tämän, mutta: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/retkahdusdynamiikka.htm --> tuosta saattaa saada paremman kuvan siitä, mikä muutos ihmisessä voi käynnistyä ennen juomisen alkamista.
Tuosta muiden juomisesta: se on asia, johon emme loppujen lopuksi voi suoraan vaikuttaa. Omaan juomiseemme kylläkin, ja sitä kautta kenties muihinkin, olemalla ainakin esimerkkinä siitä että selvinkin päin pärjää. Juomista ei kannata järkeistää, siitä siinä ei ole kyse! Ihminen, joka aidosti pystyy kohtuukäyttöön, ei tarvitse siihen erityisempää ponnistelua, se ei ole hänelle vaikeaa. Me muut kompuroimme, kun olemme taipuvaisia kuvittelemaan että juominen olisi meille jotenkin järki- ja taitolaji, itsehillintää tms. Minulla meni pitkään tajuta tuo. Juominen on minulle ennen kaikkea tunneasia - alkoholismi vain pisti minut perustelemaan sitä milloin mitenkin. Raittiuskin voi olla itsehillintää (varsinkin aivan alussa), mutta jatkossa se on enemmänkin elämänhallintaa: juominen ei ole koko ajan niin hiuskarvan varassa, kun elää siten että mieli pysyy kohtuullisen hyvänä eikä tule niitä mielitekoja niin helpolla! Jos tulee, sitten tarvitaan taas sitä itsehillintää, paluuta perusasioihin...
Alkoholismia on ollut olemassa luultavasti yhtä kauan kuin alkoholiakin, eikä muutosta ole luvassa niin kauan kuin alkoholia juodaan. Suurin osa ihmisistä pystyy siihen ilman ongelmia, osa ei pysty vaikka kuvitteleekin niin. Kumpikin meistä on ollut tuota jälkimmäistä ihmistyyppiä, mutta erona on se että asia on tiedossa, ja seuraava vaihe on sen hyväksyminen - joivatpa muut edelleen miten tahansa. Siihen voi suhtautua monella tavalla.
Eläintarhan petoakin voi katsella häkin edessä turvallisesti, vaikka se karjuisi päin naamaa pelottavan lähellä. Sitä voi halutessaan myös vihata, mutta se on edelleen sama peto, se ei ajattele mitä minä siitä ajattelen. Sitä voi katsella aikansa, palata katselemaankin jos haluaa, mutta omalla vastuulla on, työntääkö kätensä kaltereiden raosta väärälle puolelle... ;)
Voimia edelleen. Ajatus ei vielä vahingoita sinua, kun muistat edelleen minkä asian kanssa olet tekemisissä.
t. kaffeemuki
Korkki on kiinni. :)
Olen raitistumisprosessissani lukenut alan tekstejä roppakaupalla, ja sisäistänyt mielestäni lukemani. Onneksi tiedän, että retkahtaminen on prosessi, ja havaitsen vahingolliset ajatukseni ja tiedän mihin ne johtavat, jos nyt alan sallia itselleni retkahduksen jollain tekosyyllä (sillä ei ole merkitystä). Järki ei siinäkään tilanteessa auta; se sumenee aivan totaalisesti.
Itseasiassa nämä kirjoitukset tässä keskustelussa ovat jälleen palauttaneet minut maan pinnalle ja saaneet järjettömät ajatukseni kuriin. Olen suuressa tunnemyrskyssä, kun ymmärrän ettei minulla edelleenkään ole valtaa tuon kaikkivaltiaan alkoholin edessä, ei itseni eikä muiden kohdalla. Muidenkaan juomiseen en voi vaikuttaa, voin vain hajottaa itseni murehtimalla sitä. Ainut mitä voin tehdä, on järjestää itseni pois tilanteista, jotka minua ahdistavat, ja yrittää tehdä elämästäni onnellisempaa.
*phuuh* Tämän asian kanssa taistelu on aina yhtä uuvuttavaa ja raastavaa. Ja varsinkin kun tunnustaa voimattomuutensa alkoholin suhteen. Pistää niin vihaksi että se aine on yleensäkin olemassa! Voimakkain asia joka itselleni tuo tuskaa, ja voimakkain keino viedä tuska pois... mutta vain palatakseen jälleen ensinmainittuun...
Niin, oikeilla jäljillä olet taas! Tunnistit tilanteesi, kirjoitit ensimmäisen viestin ennen kuin itsehillintä joutui liian lujille, ja se taisi kannattaa. Siihen yhden ja kaikista läheisimmän ihmisen tilanteeseen voit edelleen vaikuttaa.
Se "peto", etanoli on lopultakin vain väritön ja pahanhajuinen neste, liuotin - emme vain osaa suhtautua siihen neutraalisti, koska se merkitsee meille... Liian paljon, jotta osaisimme käyttää sitä oikein. Se vääristää arvomaailman, saa toimimaan vastoin omia periaatteita, kuin... mielenvikainen. Siksi sitä ei kannata yrittää hallita, vaan luopua hallintayrityksistä ja elää eteenpäin.
Tuli vielä mieleen kun mainitsit niistä unilääkkeistä... Millaisia ne ovat? Olet varmasti tietoinen siitä, että keskushermostoon vaikuttavat ovat meidänlaisillemme tulella leikkimistä? Jos epäilet, että osasyy levottomuuteesi voisi olla yhteydessä noihin lääkkeisiin, vaihtoehtoja niille varmasti on. Lääkäri ei välttämättä tiedä, että olet alkoholisti.
Hyvää jatkoa, päivä kerrallaan!
t. kahvimuki
...että tämän alan asiantuntijat hoksaavat unilääkkeiden sijan tässä showssa. :) Mutta ei - en käytä bentsoja tai mitään vastaavaa. Lääkärit näillä kulmilla tietävät liiankin hyvin taustani, ja tästä asiasta olen saanut kuulla ja kärsiä, ja lääkkeitä saattaa joskus olla hankala saada vaikka vaivat niin vaatisivatkin. Sepäs tässä risookin, kun piilokaappijuopot saavat vetää vaikka mitä nappeja hyvän palvelun kera, mutta meikäläiset - jotka hoidattavat itsensä - saavat leiman otsaan ja katseita nenänvartta pitkin.
Ihme kyllä, edellinen lääkäri ei ilmeisesti tiennyt taustastani, koska antoi kaksi vaihtoehtoa: joko sitten "bentsoa" taikka masennuslääkettä, jossa väsymys on eräs "sivuoire", ja tämän takia sitä käytetään myös unettomuuteen. Käytössä on 1/20 osa määrästä, jota käytetään masennuksen hoitoon. Pärjään siis ihme kyllä todella pienellä annoksella, ja tähän lääkkeeseen ei ole vaaraa jäädä koukkuun. Paitsi psyykkisesti tietenkin, kun tottuu siihen turvautumaan.
Et sinä nyt kovin voimattomalta vaikuta, jos kerran pystyt olemaan juomatta. Voimaton on se, joka päätöksestä huolimatta retkahtaa.
Kyllä, olen voimaton, ja se pitää muistaa, etten käyttäisi alkoholia. Tarkoitan nimenomaan voimattomuutta verrattuna alkoholiin, eli alkoholi voittaa minut, jos yritän sen kanssa ottaa matsia. Eli olen voimaton, jos juon. Alkoholi voittaa minut 6-0. Tulikohan tämä nyt tarpeeksi monimutkaisesti selitettyä. :D
Se on kyllä totta, että tahdonvoimaa minulla on, koska en ole retkahtanut moneen vuoteen. Ja se on aika uskomaton voima. Enpä olisi juoma-aikoinani tätä uskonut.
Nyt olo on paljon parempi, kuin tämän keskustelun aloitettuani. En ole päässyt aikoihin juttelemaan kenenkään kohtalotoverin tms. kanssa.
Ensinnäkin, hyvä juttu että tuo unilääkepolitiikka selvisi :)
Niin, tuosta voimattomuudesta on usein puhetta. Minulla on sellainen ajattelutapa, että se voimakkuus alkoholin suhteen on jokaisella, se ei sinänsä katoa minnekään juomisen loputtua - se vain kääntyy toisenlaiseksi.
Juova alkoholisti on kaikkea muuta kuin heikko. Miten muuten ihminen jaksaa hakata päätään seinään vuosikausia ja könytä saman montun pohjalta kerta toisensa jälkeen? Uskomattomat voimavarat.
Kun könyää tarpeeksi usein saadakseen sen lopullisen sysäyksen tai potkun päähän jotta oivallus tulee, se kääntää vaihteen toiseen asentoon, raitistumisen voimavaraksi. Vaatii vain ajattelutyötä ja kärsivällisyyttä, että tuon saman voiman jolla kohteli itseään kaltoin saa pidettyä nyt oikealla suunnalla.
Vaikka alkoholismin tarkka syntymekanismi on loppujen lopuksi hämärän peitossa, toipumiskeinoja normaalielämään on sentään tiedossa - ja ne ovat paljolti toiminnallisia. Toiminnallisuutta on myös toimimatta jättäminen niissä asioissa, jotka eivät ole hyväksi, ja niistä tärkeimpänä on olla avaamatta sitä korkkia :). Se ei voi muuttaa yhtään mitään ainakaan parempaan suuntaan.
Eipä tällä erää muuta. Huomenna kohti uutta työpaikkaa, ilman kohmeloa. Hyvää jatkoa sinulle, jospa sait näistä viesteistä jotain irti :)
t. kahveemuki
Kokeile ihmeessä vähän maistella. Kohtuukäyttöön palaaminen on mahdollista, vaikka aa uskovaiset muuta väittääkin.
Yleensä kohtuukäyttö ei onnistu entisiltä alkoholiongelmaisilta. Poikkeuksiakin on kuten Juice Leskinen -vainaa, Arto Melleri -vainaa, Juha Kankkunen, Topi Sorsakoski ja Hannu Salama.
Se onnistuuko kohtuukäyttö sinulta selviää vain kokeilemalla.
itse asiassa mielesi ei todennäköisesti tee alkoholia vaan kaipaat mielihyvän tunnetta, sitä minkä kauan, kauan sitten nousuhumala tuotti. Ja/tai hetkellistä vapautumista huolista ja stressistä, ja senkin yhdistät nyt alkoholiin.
Hyvä terapeutti voisi käyttää kohdallasi esimerkiksi ns. CVA-menetelmää (Conflict - Vision - Action) , jossa otettaisiin lähtökohdaksi (Vision) tuo tila, jota pohjimmiltaan kaipaat (mielihyvä, vapaus huolista, kenties jotain muuta). Alkoholi (Conflict) jätettäisiin kokonaan pois, sen jälkeen kun se olisi todettu ja hyväksytty ongelmaksi. Sen (ja siitä puhumisen sijaan) keskityttäisiin toimintaan (Action), jonka avulla saisit mielihyväntunteita/vapaudenkokemuksia/... muilla keinoilla.
Mutta mitä ilmeisimmin pystyt työstämään asiaa itsekin ja tavoittamaan sen perimmäisen asian, mitä kaipaat, ja joko yksin tai jonkun luotettavan ihmisen kanssa keskustelemalla toivottavasti löydät muita keinoja "actioniksi".
Tämä on aivan totta! Jos nyt ottaisin alkoholia, olisi sen aiheuttama hetkellinen hyvänolontunne luultavasti sekoittunut pelkoon ja pettymykseen, kunnes laskuhumalassa hyvänolontunne olisikin jo hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja jäljellä olisi enää pettymys, krapulan pelko ja viinanhimo.
Tämä oli hyvä oivallus. Kiitos siitä.
Alkoholiasioiden lisäksi käsiteltäviä asioita olisivat unihäiriöt, joiden syitä en oikein kunnolla tiedosta. Osaisikohan joku suositella jotakuta hyvää terapeuttia?
Jos selvisit raittiuteen aikoinasi ilman terapeuttia ja kuten käsitin, melko lailla yksin ponnistellen, on ehkä nyt tullut aika käsitellä alkoholismiasi asiantuntijan kanssa. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus. Jospa tutustuisit tunne-elämääsi nyt syvemmin. Opintomatka omaan itseen nääs kestää koko elämän ajan!
Hyvä terapeutti varmasti löytyy. Etsi pätevä, terapeutiksi kouluttautunut henkilö. Tai ehkä psykologi? Heidän tehtävänsä on toisaalta sammuttaa, toisaalta vahvistaa.
Toivota menestyksellistä, rikasta matkaa sisimpään.
Yritähän sä vain ittes selvänä, edelleen. Mäkin olin jotain kolme vuotta raittiina?, mutta tällä viikolla retkahti. Ja mäkin vedin jo yli kolmekymmentä vuotta ja paljon lopussa. Hitto kun en tajuu, miksei voi olla edellen selvänä. Nyt vain on pari, kolme kuukautta koko ajan kärvistelly, nyt piti ottaa, jo kolmas satsi.
Ymmärrän kovin sun ajatustasi, samalta tuntuu. Ja minkä v**un takia sitte on ottanu, ja kun tiedän, että jos en nyt kohta saa poikki, sairaudet iskee ja avokkikin lähtee.
" Kelaan taas ajatuksia: ehkä voin opetella juomaan oikein, voisinkohan varovasti kokeilla, jos ottaisin vain pari kerrallaan ja vain juhlissa".
Mäkin ajattelin, otan vain ihan vähän, sit vedin pitkän tapion, seuraavan kaksi kossua. Ja nyt ns. "loiventelen" mintulla.
En edes tule mukavasti juovuksiin, enhän kyllä ollu kymmeneen vuteen aikaisemminkaan. Jos tähän saisi paikan taas.
Sitte se aa, oon mä ollu sielläkin. Oon vain kyllästynyt, muutama paskapää jurraa samaa juttua illasta iltaan tai päivään. Tykkävät niin hel**tisti kehua omaa itteään ja taloaan jne. No, eihän siellä ole pakko mennä.
Kyllä se aa sai munki alkuun kuntoon, ilman en olisi päässyt lopettamaan. Mutta nyt se vain on menossa taas viinaan, se porukka kun tuntuu riitelemään kaikin helvetin olemattaman asioita keskenään. Jaksa kuunnella.
No, turha tälläsiä on moittia ja itkeskellä. Viina on nyt vain siivota pois taas elämästäni. Muuten tulee vanhalle lähtö.
Jooh, selvinpäin täällä, itseasiassa absolutistina eli ei pisaraakaan. Himo meni ohi, mutta yltyi kyllä jo tosi pahaksi, enkä mene sanomaan ettei sellaista hetkeä taas tulisi uudestaan tässä joskus.
Mikä antoi alkusysäyksen raitistumiselle silloin n. 3 vuotta sitten? Auttaisko sama nytkin?
Itse ainakin tiedän, kehen otan yhteyttä jos retkahdan enkä saa poikki. Tai väistämättä kyllä toimenpiteet lähtisivätkin liikkeelle ihan varmasti jo ilman omaakin aktiivisuuttani, luulisin. Se raittiuden alku siinä vaikeinta on, kun ei ole keksivinään keinoa, vaikka se olemassa onkin, mutta siltä ehkä ummistaa silmänsä, kunnei oikein edes tiedä että uskaltaako lopettaa ja tunnustaa että liemessä ollaan...
Ihan vaan neuvoja, että AA-ryhmiä on paljon. Jos käy aina samassa ryhmässä, niin tottakai jutut alkaa maistua puulta ja jonkun naamakin saattaa alkaa ärsyttää. Silloin kannattaa mennä johonkin toiseen ryhmään. Ja muutenkin kannattaa käydä muissa ryhmissä, ihan vaan vaihtelun vuoksi.
raittiina vai tehneet saman kuin sinä ja kyllästyneet toistensa naamoihin ja juttuihin.