Nyt on Johan Häggmanin kolumni Vbl:ssa saanut Myntin ihan haltioihinsa.
Eteläpohjalaisen rannikkoalueen pitäisi saada erikoisaseman.
Johan Häggman tuo tärkeän sanoman välttämättömään eteläpohjalaiseen aluepoliittiseen
keskusteluun.
Arvokas yhteys. Johan Häggman tuo useita todisteita, että monikielisyys ja taloudellinen
menestys käyvät käsi kädessä.
Tällaisiin Häggmanin sanomiin takertuu Myntti kiinni hukkuvan tavoin. Myntin tulisi tehdä
vaikkapa vierailu naapurimaahamme Ruotsiin. Ja miksi ei, sopivia vierailukohteita löytyy
useitakin sillä esim. Malmössa on kaupunginosa Rosengården jossa tämä monikielisyys ja
kulttuurisuus kukoistavat oikein esimerkillisesti. Göteborgissa varmaankin sopivia kohteita
voisivat olla Hjällbo ja Hammarkullen mutta löytyyhän toki lähempääkin Tukholman lähiöstä
Rinkeby. Matkustamalla näille paikkakunnille Myntti voisi ihan paikan päällä tutustua siihen
"kehitykseen" jota hän niin kovasti eteläpohjalaiselle rannikkoseudulle haluaa luettuaan Johan Häggmanin kolumnin.
Näistä kaupunginosista löytyy ihan vuorenvarmasti reilusti yli 100 eri kielen puhujaa.
Eteläpohjaiselta rannikkoseudulta taitaa siis puuttua vielä muutama kieliryhmä ja siitä kai se
kehityksen puute taitaa johtuakin. Vai olisiko kysymys sittä, että ei ole vielä tarpeeksi monta
erilaista yhteensoviteltavaa?
Seinäjoelta esim. puuttuvat nämä "rikkaudet" josta Häggman ja Myntti puhuvat mutta on siitä
huolimatta ajamassa ohi Vaasan kehityksessä. Ettei vain olekin palturia se mitä Myntti yrittää
levittää?
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=46120
Eteläpohjalaisen rannikkoalueen pitäisi saada erikoisaseman.
Johan Häggman tuo tärkeän sanoman välttämättömään eteläpohjalaiseen aluepoliittiseen
keskusteluun.
Arvokas yhteys. Johan Häggman tuo useita todisteita, että monikielisyys ja taloudellinen
menestys käyvät käsi kädessä.
Tällaisiin Häggmanin sanomiin takertuu Myntti kiinni hukkuvan tavoin. Myntin tulisi tehdä
vaikkapa vierailu naapurimaahamme Ruotsiin. Ja miksi ei, sopivia vierailukohteita löytyy
useitakin sillä esim. Malmössa on kaupunginosa Rosengården jossa tämä monikielisyys ja
kulttuurisuus kukoistavat oikein esimerkillisesti. Göteborgissa varmaankin sopivia kohteita
voisivat olla Hjällbo ja Hammarkullen mutta löytyyhän toki lähempääkin Tukholman lähiöstä
Rinkeby. Matkustamalla näille paikkakunnille Myntti voisi ihan paikan päällä tutustua siihen
"kehitykseen" jota hän niin kovasti eteläpohjalaiselle rannikkoseudulle haluaa luettuaan Johan Häggmanin kolumnin.
Näistä kaupunginosista löytyy ihan vuorenvarmasti reilusti yli 100 eri kielen puhujaa.
Eteläpohjaiselta rannikkoseudulta taitaa siis puuttua vielä muutama kieliryhmä ja siitä kai se
kehityksen puute taitaa johtuakin. Vai olisiko kysymys sittä, että ei ole vielä tarpeeksi monta
erilaista yhteensoviteltavaa?
Seinäjoelta esim. puuttuvat nämä "rikkaudet" josta Häggman ja Myntti puhuvat mutta on siitä
huolimatta ajamassa ohi Vaasan kehityksessä. Ettei vain olekin palturia se mitä Myntti yrittää
levittää?
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=46120
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://muslimskafriskolan.blogspot.com/2009/05/skanepolisen-bildar-strategigrupp-for.html
http://www.polistidningen.se/document/viewdocument.aspx?redir=1&portalareaid=40&documentid=627
Vasabladet on innostunut siitä, että Italian pohjoisrajalla olevat alueet, Etelä-Tiroli ja Valle d'Aosta ovat kaksikielisiä maakuntia. Ne ovat Italian vauraimpia seutuja, ja Myntti ei olisi Myntti, ellei hän väittäisi vaurauden johtuvan kaksikielisyydestä.
Mainitut alueet ovat suosittuja matkailukohteita, jonne varakkaat ihmiset saapuvat hiihtämään ja ihailemaan Alppien jylhää kauneutta. Jyrkkiä vuorenrinteita virtaavat joet on valjastettu sähköntuotantoon, ja alueiden energiatulot ovat huomattavia. Turismi, viininviljelys ja energiantuotanto ovat alueiden taloudellisen menestyksen takeena, ei kaksikielisyys, niin kuin Myntti väittää. Koska Vaasan ympäristössä ei ole vuoria, ei koskia, ei viinitiloja eikä turismikaan tänä vuonna vedä, niin siellä kaksikielisyys ei yksin riitä alueen vaurastumiseen.
Vaasan ympärillä oleva rannikkomaakunta, Österbotten, on Suomen ainoa todella kaksikielinen alue. Ruotsinkielisten osuus siellä on 51 %.