Jo 15-vuotiaana ajattelin ekan kerran itsemurhaa(nyt 17). Nyt tän vuoden alusta oon alkanu tosi vakavasti miettimään sitä, 2 krt ollut erittäin lähellä etten yrittänyt. Oon ajatellut et tappaisin itteni lääkkeillä alkoholilla, ja viiltäisin vielä ranteet auki.
Ja elämäni ajattelin päättää katsottuani erään videon, jossa vähän samaa kun mun elämäs....
Nyt kun sain videoni viel toimimaan, niin...
Mua pelottaa..en oo varma onks se paras ratkasu, mut siltä se vaan tuntuu.
En oo varma, yritänkö tällä viikolla(tänään?), ens viikolla vaiko koska, mutta lähiaikoina kumminkin.
En mä jaksa enää täällä olla.
Mikään ei tunnu enään miltään.
Kaikki päivät yhtä tyhjiä.
En jaksa enään uskoo mihinkään.
(Käyn nuorisopsykiatrisel, hoito vast alus, mut en mä jaksa sitä hoitoo(lääkärille pääsyy) odottaa kun siihen menis liian kauan.)
Ja elämäni ajattelin päättää katsottuani erään videon, jossa vähän samaa kun mun elämäs....
Nyt kun sain videoni viel toimimaan, niin...
Mua pelottaa..en oo varma onks se paras ratkasu, mut siltä se vaan tuntuu.
En oo varma, yritänkö tällä viikolla(tänään?), ens viikolla vaiko koska, mutta lähiaikoina kumminkin.
En mä jaksa enää täällä olla.
Mikään ei tunnu enään miltään.
Kaikki päivät yhtä tyhjiä.
En jaksa enään uskoo mihinkään.
(Käyn nuorisopsykiatrisel, hoito vast alus, mut en mä jaksa sitä hoitoo(lääkärille pääsyy) odottaa kun siihen menis liian kauan.)
Vastaukset 22
Vanhimmat
heti huomaa ettet oo tosissa, kun puhut "yrittämisestä" oikea riskiryhmä on tekijät. sori vaan kyynisyyteni, mutta näitä on niin moneksi ja tuntuu että kaikki ajattelee noin toiset pidempään toiset lyhemmän aikaa.
kyllä mä vaan ihan tosissani olen, sori vaan.
Tänään en sitä tee, ootan oikeeta ajankohtaa, oikeeta hetkee..Vielä en oo täysin valmis.
en ymmärtänyt yhtään tota sun viestiä. Tekijän on vaikea alkaa kirjoittaa yhtään mitään, silloinhan on kuollut. Itsemurha ei ole mikään leikin asia ja jos toisella on paha olla ja ei heti sitä tee vaan yrittää saada apua niin tollasen vastauksenko sinä annat. Turha tulla inisemään ku et ole edes yrittänyt. Sinä .... olet kamala ihminen.
toi nyt on taas tollasta kakaroitten löpinää, että ollaan niin helvetin itsetuhosia kun äiti ja isi ei nyt ostanukkaan sitä tikkaria, minkä ois niin halunnu....mä voin täysin omasta kokemuksesta sanoa, että se joka itsemurhaa tosissaan suunnittelee ei siitä tollain puhu, jos puhuu, se on jo päättänyt ettei tee sitä! Mun hyvä ystävä ei sanallakaan maininnut aikeistaan ja sitten katoin vierestä kun se tappo ittensä!! toinen taas selitti että tappaa ittensä, mutta ei tiedä koska, pitää olla oikee paikka, aika jne. eli hakee syytä vielä ei siis ole tekemässä sitä vaan miettii että niin vois tehä, mutta koittaa keksiä, miksi sen tekisi. Menkää vitun pellet himaanne itkee, kun ette mitään tiedä!
Uskon,että sinulla on vaikeita kokemuksia edellä kertomasi perusteella.Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.Kenenkään meistä ei kannata aliarvioida toisten tuntemuksia.Uhkaileminen on eräänlaista epätoivoista avunhakemista,kun omat selviytymiskyvyt ei riitä.Uskon,että sinäkin olisit ottanut vakavasti ystäväsi puheet,jos hän olisi puhunut aikeistaan ennen tekoaan.En halua herättää syyllisyyttä sinussa,koska jokaisella on oma elämä elettävänä ja jokainen on vastuussa viimekädessä omastaan ja omista ratkaisuistaan.Ei kuitenkaan kannata provosoida sellaista ihmistä,joka on uskaltautunut hädässään tänne kirjoittamaan.Voi olla että se saattaa murtaa herkän ihmisen viimeisetkin voimat.Eihän näitä palstoja ole pakko lukea,jos ne herättävät itsessä huonoja muistoja ja pahaa oloa.Jos vain jaksat,keskity sen sijaan olemaan lähellä tätä ystävääsi,joka varmaan tarvitsee ymmärrystä.Tai koeta ohjata häntä ammattiavun piiriin.He ovat olemassa sitä varten.Jokainen meistä on oman elämänsä asiantuntija.Lämmin halaus Teille molemmille.Aina on olemassa vaihtoehtoja. :)
Hei.
on niin herkkä ja arka aihe, mutta skrivaan silti
jotain.ole ystävällinen ja kerro siellä nuorisopsykiatrisella vaikka se mitä olet tänne kirjoittanut.tai jos tulee oikein vaikeeta soita auttavaan puhelimeen(ne tulee vaikka himaan käymään).p. 040 503 2199 sos-keskus
Tuo kirjoituksesi on kuin kopio muiden kirjoituksista ja ajatuksista.Onko niin että siis kun joku näyttää jonkin tien niin sitten sitä seurataan?
Tarkoitan että jos joku sairas on tehnyt itsemurhan niin se onkin esikuva ja oppiaihe ?
Elämä ei ole helppoa eikä sen kuulukaan olla helppoa.Jos joku muuta väittää niin hän valehtelee.
Sairas ihminen päätyy itsariin.Se ei ole mikään ratkaisu mihinkään.
Elämän tarkoitus on: kohdata elämä sellaisena kun se eteen tulee.
Itsari on vanhanaikaista jo.Uusimmat muoti-ilmiöt ovat: aurinkolasit silmille ja ulos kävelemään.
Siinä on jonkinasteista tyyliä!
Siis muoti ilmiö!!!??? Hah!! Mä en kuule itsemurhaa minkään "muoti-ilmiön" takia tee!
Ihminen voi vaan olla niin väsynyt elämään, ei jaksa enään uskoa mihinkään, jne jne..ja näkee siis itsemurhan parhaimpan ratkasuna.
Olis meinaa erittäin_ tyhmää tehdä itsemurha sen takia,että kun muutkin tekee. Ehkä joku alle 16v teinipeelo voi sen takia tehdäkin sen, tai kun jos sai vaikka todistuksesta huonon numeron, tai haluu jotenkin näyttää kavereille, kyllähän noita löytyy, mutta mä en kuulu tohon ryhmään!
Sulla oli tommonen lause tyyliin "ota ittees niskasta kii", about, se loukkaa aika paljon.
ja Ulos en todellakaan mene, koska siellä on niin masentavan aurinkoista,ja muitakin syitä löytyy.
Se on vaan niin että sellaset ihmiset joilla ei ole ollu tollasta omakohtasta kokemusta ei tajua miltä se tuntuu kun ei jaksais elää ja on paha olla, mutta samalla järki sanoo ettei se itsemurha ole mikään ratkaisu. Mulla oli pitkään noita ajatuksia ja ne alko jo aika nuorena. Taisin olla jotain ala-aste ikää kun ensimmäisen kerran sitä ajattelin. Jotenkin siitä vaan sitten pääsi ylös. Päiväkirjaan kirjottelin, muille en siitä mitään puhunut. Mutta kyllä kannattaa jonkun ammatti-ihmisen kanssa jutella niin saa apua.
Toivottavasti saat valoisampia ajatuksia ja et mene tekemään sitä. Ajattele mitä kaikkea sulta jää kokematta ja näkemättä (no toi autto muhun). Tsemppiä ja jos haluat jutella tai purkaa sydäntä niin kirjoittele [email protected]
Ihminen on ajoittain väsynyt.Luulitko ettei olisi?
Kaikki ovat väsyneitä toisinaan.Sekö olisi itsarin paikka?
Anna itsellesi aikaa.Kyse väsymyksessä on usein se että odottaa itseltä ympäristöpaineiden takia enempi kuin mihin on valmis ja halukas.
Ei ole kiirettä vaikka yhteiskunta niin väittääkin.
Yhä edelleen on ihminen ja aikaa ihmisellä itselleen.Pidä itseäsi hyvänä.Se on oikeasti ainoa mitä ihmisellä on ja mikä on tärkeää.
Itsarilla menettää sen ainoan.Tosi tyhmä idea.
Kuten sanoin niin kuka sen keksi ratkaisuksi johonkin.Itsemurha?! Onpa typerä idea.
Ajattele jos et koskaan olisi kuullut itsarista.
Mitähän silloin ajattelisit?Et tuntisi käsitettä itsarista.
Sitä ajoin takaa.Se on muilta opittua ja kuultua.
Näin ollen kyseessä on muoti-ilmiö joka on kulunut ja vanhanaikainen juttu.
Itsari jutut ovat monesti itsesäälin kasvattamis tarpeita.Lopulta voivotellaan.Kyse on siis jonkinlaisesta itsensä aivopesuta lopulta.
Se että uskaltaa katsoa elämää onkin askel jota joskus ei haluaisi ottaa koska haluaa pysyä omassa surkeudessa.
Itse olen ollut tilanteessa joskus jossa oli tosi paha olo.En hautonut mitään mutta elämä vaan tuntui tyhjältä.Sitten aloin seuraamaan ihmisiä ympärilläni.Mietin heitä ja heidän touhujaan.
He kävelivät kasseineen ,salkkuineen ja pusseineen.Heillä kaikilla oli kiinnekohtia elämässä.Siksi he toimivat.Kiinnekohtia onkin sitten kun lopettaa oman surkuttelemisen ja alkaa ottamaan uusia haasteita vastaan.
Toki surkuttelullekin on aikansa.Se on tärkeää aikaa eli kasvun aikaa.
Minusta otat siis rennosti ja alat seurailemaan muita.Unohda itsesi ja keskitä ajatuksesi ohikiitäviin ihmisiin.
Tiedätkö miksi lapsi on iloinen ja eläväinen?
Siksi että se ei seuraa asiaa "minä itse".
Se elää joka hetken ympäristössä tapahtuvien muutosten varassa.Lapsi elää täyttä elämää normaalisti.Siinä on meille iäkkäämmille kaikille oikein hyviä elämänsuuntauksia.
Mutta kuvastaa tätä raaistunutta ja itsekyyteen suuntautuvaa yhteiskuntaamme. "Minä olen niin erinomainen minä, että koko maailman pitää pyöriä minun napani ympärillä". Ja jos et ole näiden itsekeskeisten yksilöiden navanympärillä pyörijä, niin mitään apua tai edes myötätuntoa ei heiltä tipu.
Oli äärimmäisen surullista lukea saamiasi vastauksia. Mietin, millaisia ovat nämä ihmiset, jotka nimimerkkiensä varjossa kävelevät toisten ihmisten sielujen yli. Ja nauravat vielä päälle. On aika pelottavaa elää heidän keskuudessaan, koska koko ajan pitää olla varovainen. Ei saa sairastua eikä joutua onnettomuuteen. Ei tehdä mitään, mikä poikkeaisi normielämästä.
Mutta älä välitä noista. Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus. Myös sinun elämälläsi. Juuri nyt ei sinusta tunnu miltään eikä millään ole mitään väliä. Sellainen elämä on ahdistavaa ja masentavaa. Kuitenkin jossain on joku tai jokin, johon sinun merkityksesi on suuri. Niin suuri, että tässä maailmassa ei ole ketään sinua korvaamaan. Et löydä sitä tänään etkä huomenna, et ehkä tällä vuosikymmenelläkään, mutta jossain se on. Ja se odottaa juuri sinua.
Psykiatrinen hoito ei tehoa yhdessä yössä, edessäsi on pitkä tie. Mutta se tie vie sinne, missä juuri sinua tarvitaan. Ilman tätä murhettasi ja tuskaasi et tehtävää pystyisi täyttämään. Siihen tehtävään vaaditaan ymmärrys. Sellainen ymmärrys, jonka saa vasta silloin, kun tarpeeksi pohjalla käy. Ymmärrys, jota nuo kirjoitukseesi ikävästi vastanneet eivät tule koskaan saavuttamaan.
Ota yhteys sinua hoitavaan lääkäriin, psykologiin tai vaikka hätätilanteessa terveyskeskuksen päivystykseen. Tai johonkin auttavaan puhelimeen
http://www.google.fi/search?q=kriisipuhelin&ie=UTF-8&oe=UTF-8&hl=fi&lr=
Kirjoitit hyvin, ja vastauksessasi kuului läpi tietty omakohtainen kokemus ja empatia. Eivät nämä nykyajan "kävelevät laskukoneet" voi ymmärtää heikompaa ja kärsivää läheistään- eivät ainakaan ennen kuin itse yhtenä päivänä putoavat kuoppaan...hyvää jatkoa vain, ja kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi!
Niihän se on et ei masentunutta tms ihmistä voi ymmärtää kun ihminen, joka on ite kokenu saman tai sit joku ammattiauttaja..
Eipä noita vastauksii kovin kiva ollu lukea.
Must tuntuu nyt siltä et mut ois vähän kun tyhjän päälle jätetty, kun mulla ei oo nyt ees mitään aikaa sille polille, psykologi(joka teki mul jotai testei) sano nyt tiistaina ilmottavansa lääkäril et antais mul pikaisesti ajan sille, mut ties kuin kauas sekin menee..
Inhottavaa elää epätietoudes..
Mut pitää yrittää kai nyt sinnitellä siihen asti kunnes pääsen lääkärille...
Näin se on, kuten sanoit,että masentunutta ihmistä ei voi kunnolla ymmärtää, kuin sellainen ihminen, joka on sen itse kokenut.
Ajattelen, että voisit koittaa nyt soittaa sille psykologille ja tiedustella, että missä mennään. Ja samalla kertoisit tarvitsevasi pikaista apua. Ehkä se voisi vähän vauhdittaa lääkärille pääsyä. Ja ainakin voisit saada lisätietoa siitä, milloin tulisit pääsemään.
Itse olen kokenut syvän masennuksen. Siihen todella lähes aina kuuluu halu kuolla ja myöskin itsemurha-ajatukset. Et ole siis yhtään huonompi ihminen kuin muutkaan. Minä olen suosta selvinnyt ja niin varmasti tulet sinäkin selviämään. Kärsivällisyyttä ja voimia se kyllä paljon vaatii. Vaikka kuinka pahalta välillä se tuntuisikin, niin älä anna periksi. Taistele rakas ystäväni, kyllä sinäkin saat vielä kokea elämän intoa ja iloa ja riemua.
Toivotan sulle tsemppiä!
Olet arvokas ihminen!
hei.
älä jää yksin miettimään pahoja asijoita
vaan hakeudu ihmisien pariin.
yksin ei kannata jäädä.
soita jollekin johon luotat ja pyydä
siltä apua mutta jos ei oo hakeudu
ihmisten pariin. mulla on samalaisia
kokemuksia joten voin antaa tämän neuvon
kannataa kokeilla
Tähän asti vielä pärjännyt.
Sain nyt ajan sinne Nuorisopsykiatrianpolille sille läääkärille jo ens maanantaiks, et viel pari päivää odotusta..Saapa nähdä mitä sanoo, antaako vaan lääkkeitä vai paneeko se laitokseen vai mitä..
Maanantaihin siis...
Tulenpa nyt tänne kertoon tilanteestani..
Tulin just lääkärilt..Se oliki nopee käynti aika oli jotain 13.05 ja ei kestäny ku jotain 10min..
Se kyseli miten voin ja sano et mun tilanne on nyt aika toivoton ja avo-hoito ei riitä..
Se laittaa kuulemma lähetteen Lapinlahden sairaalan jolleki nuorten aikuisten osastolle...
Sinne meen tarkempiin tutkimuksiin...Hemmetti..Millastakohan sielläkin on? Aika pelottavaa...Ja kestää kuulemma jotain 2-5 viikon väliltä ku sielt nyt otetaan muhun yhteyttä..Miten mä muka jaksan niin kauan
:((...Se sano et voin kyl nyt ennen sairaalaan menoo olla sinne psykpolille yhteyksisssä jos siltä tuntuu ja sit jos oikeen pahalt tuntuu niin sit Auroran sairaalaan..
Mul on nyt ihan surkee olo...Emmä hemmetti 5 viikkoo jaksa odottaa! Itkettää...Helvetti!!!!!!
Mä hajooN!!!!!Enkä nää enää sitä komeeta lääkäriikää enää :,(..sniif...Mä jotenki ihastuin siihe, enkä nyt enää ikinä nää sitä..eih...Kauheeta..
Tuntu jotenki pahalt ku se lääkäri sano siel polil et menee huhtikuuhun ja 2-5vk kunnes pääsen sinne sisään...Aloinki itkee heti ku pääsin sielt sen huoneest pois..Onneks ei kukaa nähny..Miten jaksan odottaa.. :(
Sinun olisi pitänyt itkeä!Silloin lääkäri olisi tajunnut,kuinka väsynyt olet tilanteeseen,ja olisi saattanut laittaa sinut ns. "päivystysasiana" heti johonkin hoitoa saamaan.Kehotan sinua ottamaan yhteyttä sinne Auroran sairaalaan,kuten lääkärikin kehotti sinua tekemään,kun olo on oikein vaikea.Teeppä se nyt heti!Olosi ei todellakaan parane enää odottamisella ja pitkittämisellä.Eikä ole tarkoituksenmukaista odottaa enää viikkoja,kun olet odottanut jo liiankin kauan apua.Mitä nopeammin saat tehokasta hoitoa ja tukea,sitä nopeammin alkaa paraneminen ja olosi helpottuu.
Toivon Sinulle paljon hyviä asioita ja halaan Sinua lämpimästi! :)
Aivan oikeassa "apu" on.oman olosi helpottumisesta on kyse.Rohkeasti vaan kohti kevättä!
koska olet kirjoittanut tänne... niin se on mielestäni avunpyyntö. Mene heti lääkärille tai pyydä että äitisi tm. varaa ajan. Tarvitset masennuslääkkeitä ja psykoterapiaa. 17-vuotiaana ei kannata vielä päättää elämää. Etkö ole hitustakaan kiinnostunut siitä, miten sun lopulta täällä käy? Jos tänne kerran on jouduttu syntymään niin katotaan nyt ees loppuun asti että mitä se elämä tuo tullessaan. Huumoria mukaan ja muista, että jim, kurt, janis, jimi h ja muutkin odotti 10 vuotta kauemmin kuin sä..!!
Oon nyt sit osastohoidossa.Nyt kotona käymässä, sairaalas ei nettii :(..
menin siis maanantai illal faijan saattamana auroran päivystykseen kun oli nii paha olo et oisin muute varmaa tappanu itteni ja olin sit siel yötä..Tiistaina mut sit siirrettiin vapaaehtosesti Hesperian sairaalan nuorten tutkimus-ja hoito osastolle, semmonen avo-hoito osasto..Siellä oon nyt siihen asti kunnes mut siirretän lapinlahteen.Ehkä kuulemma jo ens vk...
Ruoka ei oo sairaalas oikee maistunu ja painan nyt kai alle 50kg...Sit siel on pari ihan sekoo muijaa..Aika levotonta siel..Sit ne ei anna mun liikkuu sairaalan ulkopuolella muuten ku faijan kaaa..Siis en saa yksin mihinkä mennä.Tääl kämpilki sain tulla käymää sil ehol et faija vie mut tänne ja saatttaa takas sinne sairaalaan. Sairaalassa mun pitää olla puol ysilt.Yhdeksältä ovet menee kii. Se on ankee mesta oikeesti. Toivon et pääsisin jo sinne lapinlahteen, ainaki viihtysämmäs ympäristös sijaitsee.. No tää täs täl kertaa...
hei.mä kokeilin itsemurhaa lääkkeiden/viinan kanssa ja olin lähellä onnistuakkin mutta vaimoni tuli kotiin ja soitti hätäkeskuksen kautta ambulanssin,no siinä sitten seuraava yö teholla josta osastolle ja sieltä omalla vastuulla pois(lääkärin mukaan puolituntia myöhemmin apu paikalla niin olisin menehtynyt).nyt alkaa taas elämän tilanne olla samanlaista ja mietin joka ilta että milloin ja miten teen sen koska joka tapauksessa se tulee tapahtumaan.lääkkeisiin viinan kanssa en enää luota vaikka vahvat kipu-,rauhottavat-,masennus- ja salpaajat ovatkin.kunpa keksisi toisen vaihtoehdon mutta toisaalta halu päästä pois täältä on ylitsepääsemätön.