Kerron lyhyesti tarinan ja suoraan sanottuna olen kateellinen tupakoitsijoille ja huumeriippuville: Heille on olemassa korvaushoitoa nikotiinivalmisteiden ja metadonin muodossa mutta alkoholiin ei mitään. Kerrasta pakosta poikki ja lopun elämän ahdistus joka tuntuu painajaiselta.
Olen työssäkäyvä perheenisä, en päiväkään pois töistä alkoholin takia 22 vuoteen ja iski akuutti haimatulehdus. Sen seurauksena joudun lopun eläämääni olemaan ilman tuota ainetta joka helpotti ahdistusta ja auttoi mukavasti rentoutumaan työpäivän jälkeen ja sosiaalisessa elämässä.
En mielestäni ollut alkoholisti. Join ne pari olutta töiden jälkeen ja vko:n loppuisin sitten enemmän. Aina tosin vain olutta ja määrät pääasiassa alle viikotason max rajojen.
Miten tästä painajaisesta voi herätä. Jokainen päivä on pelkkää tuskaa ja ahdistusta. Se rentouttava olut auttaisi mutta ei...Apua ei saa mistään ja mikä auttaisi? Lääkärit suurinpiirtein näyttää ovea toteamalla, oma syy.
Diapam on auttanut ahdistukseen ja sen kanssa on pystynyt elään, käymään töissä ja hoitamaan arkiaskareet kuten kaupassa käynti, lasten harrastukset ym. mutta tässäkin on varjopuolensa. Lääkärit syyllistävät ja eivät halua uusia reseptiä. Miksi? Miksi viedä se mahdollisuus ja pakottaa neljän seinän sisään riutumaan pimeään josta ei ole ulospääsyä. Edessä on aina uusi päivä joka on samanlainen kuin eilinen. Ei ole olemassa tulevaisuutta, vain menneisyys joka toistaa itseään ja laskee yhä synkemmän pilven päälle ja lopulta toivoo ettei enää heräisi ja painajainen on lopullisesti ohi.
Miksi jaksaa? Maksaa asuntolainaa että tyttärelle jäisi jotain? Se on enää ainoa motivaatio mutta sekään ei pitkälle kanna.
Eikö pakosta alkoholin käytön loppettaneelle ole olemassa mitään toivoa ja helpotusta?
Olen työssäkäyvä perheenisä, en päiväkään pois töistä alkoholin takia 22 vuoteen ja iski akuutti haimatulehdus. Sen seurauksena joudun lopun eläämääni olemaan ilman tuota ainetta joka helpotti ahdistusta ja auttoi mukavasti rentoutumaan työpäivän jälkeen ja sosiaalisessa elämässä.
En mielestäni ollut alkoholisti. Join ne pari olutta töiden jälkeen ja vko:n loppuisin sitten enemmän. Aina tosin vain olutta ja määrät pääasiassa alle viikotason max rajojen.
Miten tästä painajaisesta voi herätä. Jokainen päivä on pelkkää tuskaa ja ahdistusta. Se rentouttava olut auttaisi mutta ei...Apua ei saa mistään ja mikä auttaisi? Lääkärit suurinpiirtein näyttää ovea toteamalla, oma syy.
Diapam on auttanut ahdistukseen ja sen kanssa on pystynyt elään, käymään töissä ja hoitamaan arkiaskareet kuten kaupassa käynti, lasten harrastukset ym. mutta tässäkin on varjopuolensa. Lääkärit syyllistävät ja eivät halua uusia reseptiä. Miksi? Miksi viedä se mahdollisuus ja pakottaa neljän seinän sisään riutumaan pimeään josta ei ole ulospääsyä. Edessä on aina uusi päivä joka on samanlainen kuin eilinen. Ei ole olemassa tulevaisuutta, vain menneisyys joka toistaa itseään ja laskee yhä synkemmän pilven päälle ja lopulta toivoo ettei enää heräisi ja painajainen on lopullisesti ohi.
Miksi jaksaa? Maksaa asuntolainaa että tyttärelle jäisi jotain? Se on enää ainoa motivaatio mutta sekään ei pitkälle kanna.
Eikö pakosta alkoholin käytön loppettaneelle ole olemassa mitään toivoa ja helpotusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En mielestäni ollut alkoholisti. Join ne pari olutta töiden jälkeen ja vko:n loppuisin sitten enemmän. Aina tosin vain olutta ja määrät pääasiassa alle viikotason max rajojen."
Tuosta tulee mieleen se, että riippuvuuden voi huomata vasta sitten kun yht´äkkiä riippuvuuden aiheuttaja "otetaan pois". Juomalaatu, kerta- ja viikkokulutus eivät ole kuin osatotuus. En ole sanomassa, oletko alkoholisti vai et, sen päättää kukin kohdallaan.
Diapam yms. keskushermostoon vaikuttavat (rauhoittavat) ovat alkoholiriippuvaiselle tulella leikkimistä. Voi olla, että lääkärit eivät siksi halua uusia reseptejä.
"Eikö pakosta alkoholin käytön loppettaneelle ole olemassa mitään toivoa ja helpotusta?"
Tuohon en osaa sanoa muuta, kuin että mieti, mitä alkoholi sinulle lopultakin merkitsee? Miksi ilman sitä eläminen tuntuukin vaikealta? Minusta näyttäisi siltä, että alkoholi merkitsee sinulle enemmän kuin muutamaa saunakaljaa viikossa, onhan kulutuksesi ollut pitkään päivittäistä. Vieroitusoireita voi tulla lopettamisen jälkeen, ainakin niitä psyykkisiä, joita mielestäni aika osuvasti kuvailet. Ahdistus on yleistä, univaikeudet myös. Jos tuntuu että tilanne ei helpotu kotikonstein, ottaisin yhteyttä A-klinikkaan. Nimettömänäkin voi soittaa, kysyä arviota tilanteestaan. Rentoutustapoja on muitakin kuin päihteet ja lääkkeet, liikunta on tunnetusti tehokasta.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
t. kaffeemuki, alkoholisti
Hae niitä pameja yksityiseltä. Älä mainitse kuitenkaan alkoholin käyttöä tahi haimatulehdusta. Kyllä ne pamsuja sitten sulle kirjoittaa.
Vilpittömästi toivon puolestasi, ettet hakeudu nykyisessä ahdistuneessa mielentilassasi käyttämään tuon eräänkin vinkin mukaisesti pameja, eikä muitakaan bentsoja, sillä niistä pitkäaikaisessa käytössä syntyvä riippuvuus on paljon vahvempi, kuin alkoholiriippuvuus.
Ne ovat helppo oikotie toiseen vielä pahempaan riippuvuuteen.
Nykyiset olotilasi ovat lasten leikkiä verrattuna bentsokoukusta irti pyristelevän kokemiin.
Koettu on.
Jos luulet pitkäaikaisen alkoholin käytön jälkeen nyt tuntemasi ahdistuksen pysyväksi olotilaksi, olet erehtynyt. Se ei ole pysyvää, vaan juomattomuuden kestäessä riittävän kauan, ahdistukset ja depressiot väistyvät.
Koettu on sekin.
Hannu Salama sai haimatulehduksen. Oli monta vuotta raittiina, mutta nykyään ottaa silloin tällöin pari konjakkia. Jope Ruonansuulla sama juttu.
Em. esimerkkeihin viitaten uskon, että pystyt joskus tulevaisuudessa käyttämään alkoholia - mutta valitettavasti vain harvoin ja kohtuudella.
Tilanne riippuu täysin siitä, onko todettu akuutti vai krooninen tulehdus, ja niistä lievä vai vaikea haimatulehdus. Ja mitkä ovat haiman pysyvät vauriot.
Jos on ollut lieväkin haimatulehdus, ja jatketaan huom. vähäistäkin alkoholinkäyttöä, leikitään aina omalla hengellä.
Tuttavapiiristä on useampi kaatunut hautaan muutamasta tulehduksesta, kun ovat joka kerta vähitellen jatkaneet lipittelyään. Pelkällä kaljallakin.
Jos on vaikeampi tapaus, voi päätyä hautaan vain muutamasta kupista.
Ihmisen on sopeuduttava siihen, mitä ei voi muuttaa.
Lääkärit ovat lukeneet sinulle madonluvut, mikä on tilanne, ja sitä sinun on uskominen, sillä muutoin käy huonosti. Tämä ei ole liioittelua eikä pelottelua, sillä sen verran ympäristöstäni on lakoontunut väkeä haimatulehdukseen, joka tuleekin varoittamatta ja äkkiä.
Muutamia nuorehkojankin, vähän yli nelikymppisiä oluen ystäviä, joita kukaan koskaan ei pitänyt minään ongelmaisina missään suhteessa. Heillä oli yhdistävänä tekijänä vain päivittäinen käyttö, eikä sekään mitään kohtuutonta.
Joku voi käyttää alkoholia päivittäin myöhäiseen vanhuuteen asti, ja joku kuolee pieneen päivittäiskäyttöön nuorena - niin se vain menee kun samanlaisia ei olla.
Nykyisessä synkkyydessäsi voi olla vaikea ymmärtää sitä, että voit kääntää sen nyt ahdistavan pakon voitoksesi, sillä se tarjoaa mahdollisuuden laadullisesti paljon parempaan elämään - ilman alkoholia. Se laadullisesti parempi elämä voi olla kaukana, mutta saavutettavissa. Puoli vuotta kun olet juomatta, alkaa kirkastumaan.
Nyt olet käpertynyt siihen pakkoon, ja lietsot itseesi lisää masennusta ja epätoivoa, sillä sinussa kytee vain alkoholiriippuvuuden sanelema hillitön halu juoda. Ja ahdistuneisuus siitä, kun ei voi juoda.
Niin kovin tuttua.
Fyysiset vieroitusoireet ovat lyhytkestoisia ja helppoja psyykkisiin verrattuna.
Itselläni pitkän juomauran jälkeen niitä saatanallisia ahdistuksia, masennuksia, unihäiriöitä, levottomuuksia ja tuskaisia olotiloja kesti aaltomaisen vaihtelevasti vähintään puoli vuotta. Enkä ottanut pameja enkä muutakaan, kun tuttavapiiriin on siunaantunut pillerikoukussakin olevia, ja tiedän mitä helvettiä he elävät omassa riippuvuudessaan. Älä ala juoksemaan lääkäriltä lääkärille bentsoreseptejä haalimaan.
Se kierre voi olla loputon.
Nykytilanteestasi pääset yli, kun tiedostat sen, että ihminen ei tarvitse täysipainoiseen elämään alkoholia, eikä muitakaan päihteitä, sillä ne ovat vain pakoa todellisuudesta.
Sinun psyykeäsi vie tällä hetkellä riippuvuus, mikä on vain väliaikaista.
Kuten kaikki muukin.
5.kuukausi meossa selvänä..just samanlaisia kauhukabinettituntoja tääläkin...jospa se helpottaa..tsemppiä ja hyvää yötä kaikille! Huomenna uusi selvä päivä..
Itsellä tuli haimatulehdus vähän yli vuosi sitten. Olin yhden vuoden täysin ilman alkohlia. Oli välillä vaikeaa ja olut mielessä joka päivä. Nyt vuoden jälkeen olen ottanut muutaman tölkin olutta ja ainakaan vielä ei ole tullut sairaalareissua. Sain tulehduksen 44 vuotiaana, kun otin 3 kuukautta miltei päivittäin, koska ero ahdisti. Kävin kyllä töissä ja hoidin asiat. Kyllä joka kerta pelottaa, kun olutta ottaa mutta olisi kiva jossain sosiaalisissa tilanteissa ottaa muutama eikä selittää koko ajan miksi ei ota. Osa ymmästää miksi ei ja osa ei ollenkaan.
" olisi kiva jossain sosiaalisissa tilanteissa ottaa muutama eikä selittää koko ajan miksi ei ota. "
Eikö olekin hullua? Suomessa, Venäjällä ja Irlannissa täytyy aina selitellä sitä, jos ei ota alkoholia, kun juhlitaan.
-Akat ja Kristian