elämästi kiinni. On kaikenlaista vaivaa ollut, erityisesti ahdistavaa palan tunnetta kurkussa. Se onkin sitten jatkuva. Mietin, että jos kokeilis homeopatiaa tai jotakin vastaavaa vaihtoehtohoitoa. On minulla fyysisiä oireita löydetty myös ja olen ymmällä vaivani kanssa, millä sitä kannattaisi hoitaa.
Työtön olen lisäksi ja harmittaa se, että olen ikään kuin pudonnut tai putoamassa työelämäkelkasta pois. Eikä tämä hoidon viivästyminen yhtään auta asiaa. Tarvitsisin nopeaa apua, mutta kun hoidossa on vitkasteltu.
Ei minua varmaan töihin kelpuuteta. Ei töitä silleen minulle jaeta. Harmittaa tää mun tilanteeni. Olin talvella työkkärin kurssilla työnhakua varten, mutteipa töitä ilmaantunut. En oikein viihtynyt kurssilla, vaikkakin kävin siellä kuten pitää. Muttei siellä ollut vain ollut mun tyyppisiä ihmisiä. Mä olin ikään kuin ulkopuolinen, huomasin sen viimeisenä päivänä kun kurssilaiset lähti keskenään syömään. Menin muka mukaan ja kun mentiin julkisilla, niin kukaan ei tullut viereeni istumaan. Kolme kurssilaista jäikin seisomaan mieluummin, vaikka keskenään muka ehdottivat että mee sää siihen... ei ne mun viereen tullu. No, sitten tuli joku ihan ulkopuolinen siihen istumaan. Ikävää että vaivat vaikuttavat näin paljon elämään, tuntuu että monet ihmiset eivät halua kaveriksi. Onhan minulla kyllä seurustelusuhde. Mutta mun tilanne haittaa myös sitä.
Työtön olen lisäksi ja harmittaa se, että olen ikään kuin pudonnut tai putoamassa työelämäkelkasta pois. Eikä tämä hoidon viivästyminen yhtään auta asiaa. Tarvitsisin nopeaa apua, mutta kun hoidossa on vitkasteltu.
Ei minua varmaan töihin kelpuuteta. Ei töitä silleen minulle jaeta. Harmittaa tää mun tilanteeni. Olin talvella työkkärin kurssilla työnhakua varten, mutteipa töitä ilmaantunut. En oikein viihtynyt kurssilla, vaikkakin kävin siellä kuten pitää. Muttei siellä ollut vain ollut mun tyyppisiä ihmisiä. Mä olin ikään kuin ulkopuolinen, huomasin sen viimeisenä päivänä kun kurssilaiset lähti keskenään syömään. Menin muka mukaan ja kun mentiin julkisilla, niin kukaan ei tullut viereeni istumaan. Kolme kurssilaista jäikin seisomaan mieluummin, vaikka keskenään muka ehdottivat että mee sää siihen... ei ne mun viereen tullu. No, sitten tuli joku ihan ulkopuolinen siihen istumaan. Ikävää että vaivat vaikuttavat näin paljon elämään, tuntuu että monet ihmiset eivät halua kaveriksi. Onhan minulla kyllä seurustelusuhde. Mutta mun tilanne haittaa myös sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tai sellainen tunne on niin tavallista.
Mehän emme ole kaikkein sosiaalisimpia luonteeltamme vaan usein vetäytyviä ja arkoja, muiden silmissä ehkä jotenkin outoja. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikeaa olla luontevasti. Jotkut voivat tulkita psyykepotilaiden etäisyyden myös "ylhäiseksi yksinäisyydeksi", jopa ylpeydeksi.
Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä.
ketään lasta sanotaan psyykepotilaaksi. Oikeastaan ketään ihmistä ei pitäisi sillä nimitellä. Olin jo lapsena koulussa hyvin yksinäinen. Joskus olin leikeissä mukana, mutta ujona ja arkana en vain uskaltanut puhua muille paljoakaan,