Haluaisin kirjoittaa mun ja äidin suhteesta,koen ettei minun äitini hyväksy minua ja se tuottaa surua. Olen yli kolmekymppinen nainen ja elän avoliitossa ja me asutaan yli 50km:n päässä vanhemmistani.
Minä olen hieman tukeva ihminen ja äitini ei hyväksy minua omana itsenäni vaan hän vaatii minua laihtumaan ja kyllä minä olen laihduttanut. Minä syön terveellisesti ja liikun paljon ja minulla on muuten terveet elämäntavat. Mutta äitini ei silti hyväksy minua sellaisena kuin olen. Meidän suvussa on lihavuutta ja minun äitini on myös hieman lihava.
Muutenkaan ei minun äitini hyväksy täysin minun mieskaveriani,vaikka hän on kunnon suomalainen mies ja ei juo,ei myös tupakoi ja ei ole väkivaltainen vaan hän on hyvä mies. Mutta äitini ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää sitä kun oli suunnitelmissa että lähtisin käymään kotiseudullani käymään ja mies ei pääse nyt mukaan kun hänellä on muuta ja siksi olisin yksin lähdössä,mutta se matkoille lähtö olisi lauantaina,mutta en halua lähteä lauantaina vaan toisena päivänä voin lähteä matkoille.Sanoin äidilleni etten lähde lauantaina koska haluan olla mieheni kanssa yhdessä mutta äitini ei ymmärtänyt vaan hän sanoi mitä tuossa on kyllä se miehesi pärjää,ei se siitä olekaan kyse etteikö pärjäisi mutta kun haluan olla rakastettuni kanssa mutta äitini ei sitä ymmärrä.
Toivon että saitte selvää mitä kirjoitin ja kysyisin mitä mieltä te olette tästä. Minä pahoitin mieleni siitä että äitini ei tajua sitä että suurin osa pariskunnista ovat yhdessä viikonloppuisin ja sitä ei lähdetä vanhempien luokse ja ollaan silloin erossa.No minä päätin että lähden arkena matkoille vanhempieni luokse ja haluan olla viikonloppuisin puolisoni kanssa.
Minä olen hieman tukeva ihminen ja äitini ei hyväksy minua omana itsenäni vaan hän vaatii minua laihtumaan ja kyllä minä olen laihduttanut. Minä syön terveellisesti ja liikun paljon ja minulla on muuten terveet elämäntavat. Mutta äitini ei silti hyväksy minua sellaisena kuin olen. Meidän suvussa on lihavuutta ja minun äitini on myös hieman lihava.
Muutenkaan ei minun äitini hyväksy täysin minun mieskaveriani,vaikka hän on kunnon suomalainen mies ja ei juo,ei myös tupakoi ja ei ole väkivaltainen vaan hän on hyvä mies. Mutta äitini ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää sitä kun oli suunnitelmissa että lähtisin käymään kotiseudullani käymään ja mies ei pääse nyt mukaan kun hänellä on muuta ja siksi olisin yksin lähdössä,mutta se matkoille lähtö olisi lauantaina,mutta en halua lähteä lauantaina vaan toisena päivänä voin lähteä matkoille.Sanoin äidilleni etten lähde lauantaina koska haluan olla mieheni kanssa yhdessä mutta äitini ei ymmärtänyt vaan hän sanoi mitä tuossa on kyllä se miehesi pärjää,ei se siitä olekaan kyse etteikö pärjäisi mutta kun haluan olla rakastettuni kanssa mutta äitini ei sitä ymmärrä.
Toivon että saitte selvää mitä kirjoitin ja kysyisin mitä mieltä te olette tästä. Minä pahoitin mieleni siitä että äitini ei tajua sitä että suurin osa pariskunnista ovat yhdessä viikonloppuisin ja sitä ei lähdetä vanhempien luokse ja ollaan silloin erossa.No minä päätin että lähden arkena matkoille vanhempieni luokse ja haluan olla viikonloppuisin puolisoni kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa et ajattelisi niin paljon äitisi hyväksyntää.Olethan jo "iso tyttö" ja on äitisi oma häpeä jollei hän voi hyväksyä sinua sellaisena kuin olet.
Jotenkin tuli aluksi sellainen olo, kun luin kirjoituksesi, että olet ihan äitisi vallan alla ja haluat ehdottomasti saada äitisi hyväksynnän kaikkeen.
Ehdotan että sanoisit asiasta äidillesi suoraa, sillä olettehan jo aikuisia ihmisiä.
Keskity elämään omaa elämääsi, sillä et voi tulla ikinä täysin onnelliseksi jos annat äitisi asenteen liikaa vaivata itseäsi.
Sinä itse kannat kilosi(jos niitä nyt liikaa on)ja ei tarvitse äitiäsi miellyttää.
Ja olet ottanut miehen itsellesi etkä äidillesi, vai kuinka?!
Otappa ohjat omiin käsiisi jo.
Mulla oli samanlainen suhde äitiini. Raskauden jälkeen paino oli noussu 8kg ja painoindeksi oli tuolloin 21. Ja äitini tilasi minulle painonvartijoista ruokakirjoaj!!! Eli olin ollut aiemmin alipainoinen... Nyt olen laihtunut 6kg ja lähellä sitä painoa mitä olin ennen raskautta. Tajusin asian hulluuden ja sanoin äidilleni suorat sanat. Kun on heikkoitsetunto on toisen helppo hyppiä silmille. Sanoin että joko välit poikki tai hyväksyt minut sellaisena kuin olen. Nyt äiti on ollut lempeämpi. Haluaa kuitenkin pitää välit lapsenlapseensa:) Tsemppiä ja älä anna muiden nujertaa!
Elä oma elämäsi! Se on sinun elämäsi, ei äitisi elämä, eikä kenenkään muunkaan. Tee siitä itsesi näköinen, luota itseesi ja niin kauan kuin olet tyytyväinen omiin ratkaisuihisi kaikki on hyvin. Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta silloin kun on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy omat ratkaisunsa osaksi elämää ei ole mitään hätää.
Sinä olet oman elämäsi räätäli... Äidin tehtävä on antaa langat ja neula... kankaat on itse löydettävä ja sopiva malli.... :)