Eli minulla suunniteltu sektio tulossa kuukauden päästä ellei lapsi vaihda asentoa.. Sektio on minulle aivan uusi asia, toivoisinkin saavani tietää kokemuksianne sektiosta ja sen jälkeisestä kivusta, kokemuksia?
sektion jälkeinen
kipu...
2244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse jouduin kiireelliseen sektioon ja olin siinä vaiheessa aika huonossa kunnossa. Kaikesta huolimatta sektiosta toivuin hyvin. En kokenut kipuja lainkaan sektion jälkeen. Toki olin varovainen ja sain hyvin vahvoja kipulääkkeitä (kaksi ekaa vuorokautta sektion jälkeen minulla oli muun lääkityksen ohella myös kipupumppu, jota en kylläkään juuri tarvinnut).
Jälkisupistuksiakaan en kipulääkkeiden ansiosta tuntenut ollenkaan, eikä kohdun palautumisen tunnustelu tuntunut yhtään. Toki pää olikin lääkkeistä aika pöhnäinen.
Liikkeelle pääsin hoitajan avustuksella sängynpohjalta seuraavana iltapäivänä, kun edellisenä yönä oli tehty sektio. Kotona aloin käydä varovaisilla vaunukävelyillä ehkä noin viikko sektion jälkeen. Alkuun tosi lyhyitä matkoja ja päivä päivältä kauemmaksi.
Alkuun olin hyvin varovainen mutta vauvaa toki hoidin ja kanniskelinkin. Vain kaksi kertaa koko sektion jälkeen minun sattui, vihlaisi lyhyesti tosi kovaa, mutta meni välittömästi ohi. Tämä siis vasta kun oli jo päiviä sektiosta ja olin jo ihan reseptivapaiden kipulääkkeiden varassa tai peräti kokonaan ilman.
Sektion jälkeen pillimehut oli tosi käteviä. Hyviä ja helppoja juoda sängyssä selällään. Kotiin kannattaa hankkia valmiiksi joitakin reseptivapaita kipulääkkeitä, kun niitä kotiutuessa saattaa hyvinkin vielä tarvita. Kannattaa katsoa, että oma peti on kotona niin, että siitä on mahdollisimman helppo nousta (sängystä nouseminen vaatii oman tekniikkansa sektion jälkeen, kannattaa kysyä hoitajilta neuvoa, jos eivät muuten älyä neuvoa ja nouseminen tuntuu vaikealta), ei esim. pinnasänkyä reunan edessä. Itse nukuin alkuun vauvan kanssa alakerrassa, vaikka makkarimme on yläkerrassa, kun en puolikuntoisena halunnut mennä portaita, en etenkään vauva sylissä.
Sektiosta voi siis toipua helposti ja kivuttomastikin. Kannattaa alussa tosiaan muistaa olla varovainen liikkeissään ja nostelussa, niin paraneminen pääsee kunnolla käyntiin. Liikkumisen omien voimien mukaan sanotaan nopeuttavan paranemista. Ja kipulääkkeitä kannattaa mielestäni käyttää tarpeeseen ja pyytää sairaalassakin rohkeasti lisää, jos tuntuu, että kipuja on.
Onnea sektioon ja toipumiseen!
Toivuin sektiosta loistavasti muuten, mutta vauva sai kipulääkkeistä (Panadol Burana) vatsakivut ja imi lohdukseen nänninpäät rikki. Se sitten olikin kipeää ja hankalaa.
Jos seuraava kerta tulee, yritän pienemmillä annoksilla ja alkuun mieluummin jotain muuta.
Kotiuduin muuten (alle) vuorokaudessa vauvan syntymän jälkeen ja juoksin kotimatkalla vielä kaupoissa ja muuallakin vauvaa turvaistuimessa kantaen. Todella helpolla voi siis sektiosta selvitä.