Useimmin kuin millään muulla palstalla täällä kielletään ihmistä olemaan uhri. Ymmärtäkää nyt hyvät älykkäät psygologit niiden kirjojenne kanssa että te elätte ihan eri maailmassa kuin uhrina olevat henkilöt. Te näette asiat kirjojen kaaviokuvien perusteella ja huudatte termienne nimeen. Tajutkaa nyt se tosiasia että:
Henkilö joka ei tiedä mistä on kyse etsii vastauksia. He eksyvät yhdelle sivustolle ja keksivät että kyseessähän on selkeästi maaninen ihminen. Ja tutkimatta lainkaan muuta tiedonlähdettä ja kyseenalaistamatta omaa "diagnossointiaan" he eivät muuta näe. Jos joku väittää entistään tai äitiään narsistiksi, hänet halutaan heti kumota tällä sivustolla, tietämättä mitään muuta itse tapauksesta. Heidän pitäisi kirjoittaa romaani jotta pystyisimme kertomaan heille, ettei heidän puolisonsa ole narsisti tai on.
Miksi te siis kyseenalaistatte noiden uhriksi itseään nimittävien henkilöiden koko elämän. Heidän puolisonsa voi olla mikä vain.
Palstallehan mahtuu keskusteluita itse narsismista ja vertaistuesta. Jos parisuhde on ollut väkivaltainen ja hankala. On vertaistuellinen kerronta tärkeää, olipa kyseessä vaikka narkomaani. Mitä monipuolisempaa keskustelu on sen parempi. Miksi siis tarttua sanaan sinä olet uhri ja sinä et.
On olemassa vahvoja ihmisiä ja heikkoja ihmisiä. aivopestyt ja manipuloidut ihmiset narsistin ympärillä pystyvät varsin koomisiin roolisuorituksiin. Vastaan laittaessaa he ovat itkun partaalla.Eli narsistilla ei koskaan ole vain yhtä ja ainoaa uhria, myös se joka ostetaan on myös uhri.
Mielisairaiden omaisille tarjotaan vertaistukea ja tietoa. Myös huumenuorten vanhemmille, omaishoitajille, jotka hoitavat dementoituneita vanhempiaan ja sukulaisiaan. Heidän elämänsä on rankkaa monin tavoin ja he tarvitsevat tietoa jotta voivat ymmärtää miksi läheinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Miksi te kiellätte heitä olemasta uhreja ja kyseenalasitatte kaiken heidän kokemansa ja ymmärryksensä??
Henkilö joka ei tiedä mistä on kyse etsii vastauksia. He eksyvät yhdelle sivustolle ja keksivät että kyseessähän on selkeästi maaninen ihminen. Ja tutkimatta lainkaan muuta tiedonlähdettä ja kyseenalaistamatta omaa "diagnossointiaan" he eivät muuta näe. Jos joku väittää entistään tai äitiään narsistiksi, hänet halutaan heti kumota tällä sivustolla, tietämättä mitään muuta itse tapauksesta. Heidän pitäisi kirjoittaa romaani jotta pystyisimme kertomaan heille, ettei heidän puolisonsa ole narsisti tai on.
Miksi te siis kyseenalaistatte noiden uhriksi itseään nimittävien henkilöiden koko elämän. Heidän puolisonsa voi olla mikä vain.
Palstallehan mahtuu keskusteluita itse narsismista ja vertaistuesta. Jos parisuhde on ollut väkivaltainen ja hankala. On vertaistuellinen kerronta tärkeää, olipa kyseessä vaikka narkomaani. Mitä monipuolisempaa keskustelu on sen parempi. Miksi siis tarttua sanaan sinä olet uhri ja sinä et.
On olemassa vahvoja ihmisiä ja heikkoja ihmisiä. aivopestyt ja manipuloidut ihmiset narsistin ympärillä pystyvät varsin koomisiin roolisuorituksiin. Vastaan laittaessaa he ovat itkun partaalla.Eli narsistilla ei koskaan ole vain yhtä ja ainoaa uhria, myös se joka ostetaan on myös uhri.
Mielisairaiden omaisille tarjotaan vertaistukea ja tietoa. Myös huumenuorten vanhemmille, omaishoitajille, jotka hoitavat dementoituneita vanhempiaan ja sukulaisiaan. Heidän elämänsä on rankkaa monin tavoin ja he tarvitsevat tietoa jotta voivat ymmärtää miksi läheinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Miksi te kiellätte heitä olemasta uhreja ja kyseenalasitatte kaiken heidän kokemansa ja ymmärryksensä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koska teemme omat johtopäätöksemme vain kirjoitusten perusteella, niin silloin tunneseikat jäävät vähemmälle huomiolle ja arviot perustuvat lähinnä faktatietoihin.
Tietenkin voimme kaikki olla samaa mieltä ja tukea oletettua uhria, mutta onko se sitten enää keskustelua vai sisäänpäin lämpenevää hymistelyä? Onko uhrin etu, ettei pohdita syitä jotka johtivat uhriksi joutumiseen?
Ei hyssyttely ja täsykieltäminen ovat taas ääripäästä ääripäähän. Ihmistä ei vie eteenpäin jatkuva silittely, "että voi voi kun olet kärsinyt". Eikä hänen tilansa täyskieltäminen. Häneltä voi pyytää lisää kerrontaa omasta tilanteestaan tai kertoa omia kokemuksiaan. Minusta mielisairaalan tupakka huone on maailman paras ja monipuolisin vertaistukiryhmä. Välillä vitsiä ja välillä läppää. Olen tosin ollut joskus vain avolla ja siitäkin on vuosia aikaa. Vaikeissa elämäntilanteissa elävät ihmiset tarvitsevat monipuolista tietoa, ei jatkuvaa silittelyä.
Keskustelu narsismista yleensä taas on aivan eriasia, kuin noiden "uhrien" omat kertomukset. Jokaiselle palstalle mahtuu niin monenlaista tallaajaa.
"Onko uhrin etu, ettei pohdita syitä jotka johtivat uhriksi joutumiseen?"
Heikon persoonan voi ostaa. Ketään ei valita narsistin puolisoksi tai lapseksi, ei edes työkaveriksi. Ne tilanteet kehittyvät pikkuhiljaa siihen pisteeseen mihin ne menevät. Ei kenenkään otsassa lue, että olen narsisti tai muuten väkivaltainen persoonallisuus. Jokainen narsisti on vieraskorea, ei sitä kättäpäivää kerrottaessa sanota mitä kotona eilen tehtiin. Ei ole siis törkeää tietää prosessin alussa syitä siihen miten tilanteeseen jouduttiin. Niitä voidaan käsitellä vasta kun paranemisprosessi on vahvemmalla pohjalla. Ja löytääkseen syitä ja seurauksia pitäää todella tietää kuka on, kahlata koko elämä ja lapsuutta myöten tietääkseen millainen persoonallisuus on. terapiasakaan ei ole mihinkään, jos siellä vain kolmevuotta itketään vanhoja asioita viemättä mitään eteenpäin.
Ei siis hyssyttelyä kiitos.
Asiaa. Ja sait minut provosoitua kunnon vuodatukseen, joka on alla:
Itse koen olleeni uhri jossain vaiheessa, mutta hyvin pian käännyin tutkimaan itseäni ja omia vammojani ja havaitsin - elämääni on vaikuttanut enemmän kuin vain yksin narsisti - että olen itse syvällä sielussani vammainen, minulla on niitä samoja narsistisia vammoja, joita näin niissä ihmisissä, joiden koin itseäni vahingoittaneen.
Narsistien uhrit ovat saaneet liikaa mediahuomiota narsistien rinnalla. Siitähän täällä on kyse. Minun osaltani kriittinen tai maltillinen suhtautumien narsistien uhreihin peilautuu suoraan siihen mitä itse olen. Olen uhri ja samaan aikaan narsisti.
Miten siis voin tuomita itseni? Sen vuoksi käytänkin nimimerkkiä -hullu-, koska oikeasti minulla ei ole kiinnepistettä tähän maailmaan missä elämme.
Jos minä olen narsisti, olen psykopaatin uhri. Voiko kukaan ymmärtää minua? Ei.
Vain minä itse voin ottaa selvää siitä mitä minä olen. Koko uhriajattelu sotii sitä vastaan, että minä selviytyisin omassa elämässäni. Jokainen ihminen, jonka koen viehättäväksi tai ystäväkseni on minun logiikkani mukaan enemmän tain vähemmän narsistisesti vääristynyt persoona. Kun katson heitä, siis miten itse heidät näen, saan heille korkeita pistelukemia.. tuntematta heidän taustojaan tai lapsuuttaan. OK, on fundamentalismia jne taustalla.. jostain syystä vain ymmärrän heitä. Ja jos he ovat vääristyneitä, minkä se tekee minusta? Ja entä jos tietäisin heidän lapsuuden kokemuksensa -- osan tunnen paremmin kuin itseni - tiedän.
Hulluuden taakse voi piiloutua .. se antaa paljon anteeksi. Sellaista, mitä muuten ei anteeksi annettaisi. Eikö jokaisella ihmisellä ole kuitenkin oikeus olemassaoloon?
Minä en ole voinut omaan kehitykseeni vaikuttaa. Enkä ketään ole tarkoituksella tuhonnut.
Ainoa motiivi minulle kritisoida uhreja tai olla maltillinen heidän suhteen on se, että vaikka olen itse ollut uhri, olen yhtä rikollinen kuin se joka minulle omat vammani esiin toi. Toisaalta olen kiitollinen hänelle, että toi minun vammani esiin .. tätä on vaikea selittää.
Minusta tällä foorumilla pitää olla tilaa kaikille - myös uhreille, jos he kykenevät vain vihaansa käsittelemään niin, etteivät kohdista sitä sokeasti kaikkeen mikä näyttää punaiselta - kuin härät konsanaan. Provojahan tänne tulee.. tämäkin voi olla sellainen.. sen vuoksi olen sitä mieltä että uhrien on hyvä kirjoittaa vaikka NUT:in sivuille, mikä on turvallisempi ympäristö .. kuin tulla tänne taisteleen meidän muiden kanssa ... ellei sitten ole halua herättää keskustelua ja ottaa vastaan muita mielipiteitä ... kriittisiäkin. Ne voi joskus sattua - oikeesti.
Narsisti ei tunnista olevansa narsisti. Jos vaikkapa uhri alkaisi pelkäämään jälkeen päin onko hänkin narsisti, on jo hyvä merkki että miettii tällaista.
Narsisti kun ei tunnista olevansa narsisti.
Kuinka siis itse voisit tietää, jos todella olet?
Kun riittävän kattavasti sulkee vaihtoehtoja pois, jäljelle jäävä on todennäköisin .. tosin meillä on taipumus valehdella itsellemme - siis ainakin minulla on. Puhun vain omasta puolestani.
Tälläkin palstalla on vilahtanut muutama kirjoittajia, jotka uskaltavat katsoa itseään -- ainakin se näyttää rehelliseltä. Kaikki eivät siihen kykene. Itse kuvittelen kykeneväni rehellisyyteen itseäni kohtaan, mutten voi olla siitä täysin varma .. sepä tästä tekeekin mielenkiintoista. Valitettavasti noita rehtejä tyyppejä vedetään heti turskalla otsaan .. miksei siis avoimesti vain myöntää: olen paha. Olenko?
Itse todellakin näen narsimin niin, että minun kohdallani on tiettyjä alueita persoonassani, jotka ovat narsitisia, loukkaannun joistain jutuista tosi pahasti. Ja tuo narsistinen loukkaantuminen juontaa juurensa minun kasvatukseeni ja lapsuuteeni. Sitten taas on toisia alueita, joissa empatia toimii, vaikka minua loukattaisiinkin, kykenen asettumaan toisen asemaan.. mutta että olisinko persoonallisuushäiriöinen -- kyyllä, joiltain osin minun on sellainen oltava, koska en ole mikään standardi tyyppi . . . kykenen empatiaan vain tilanteissa, joissa itse olen joskus ollut .. jos minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, minun on vaikea asettua sellaisen ihmisen asemaan (minusta se on tekopyhää taivastelua).
Narsistin uhri ei voi vannoa ja vakuuttaa, etteikö hänestä löytyisi vaikka mitä kaikkea narsistista - löytyyhän sitä. Ja sitä löytyy sitä enemmän mitä vakavammin ihminen on vaikeasti 'luonnehäiriöisen' ihmisen uhrina. Toistuvat loukkaukset, haavoittamiset, ja itsetunnon murskaamiset ovat niin järisyttäviä kokemuksia, että ne kaivavat narsistin esille ihmisestä kuin ihmisestä - koska kaikissa meissä asuu pieni narsisti.
Tuo onkin yksi suorastaan pirullinen asia, jota 'luonnehäiriöinen' ihminen käyttää taitavasti hyväkseen. Hän kaivaa uhristaan esiin tässä asuvan pienen narsistin, ja pääsee sitten syyttämään uhriaan narsismista. Uhrilla ei ole mitään puolustautumiskeinoja, koska hänessä luonnostaan asuva pieni narsisti on herätetty 'luonnehäiriöisen' ihmisen toiminnan tuloksena henkiin ja saatu jopa puolustautumaan narsistisin keinoin. Joten narsisti mikä narsisti - se uhri... Eikä kukaan tule ajatelleeksi, että asiat menevät näin 'luonnehäiriöisen' ihmisen toiminnan tuloksena.
Siksi uhrien pitäisi saada ulkopuolista ammattilaisapua, joka tunnistaa nämä kuviot.
Toiset haluavat olla uhreja, vaikka eivät ole. Jotkut taas ovat oikeasti uhreja, mutta eivät halua olla.
Jälkimmäinen ryhmä on huomattavasti terveempi ja täällä harvemmin esiintyvä. Tällainen käsitys on mulla.
Ei kai kyse ole siitä, että uhria kukaan kieltäisi olemasta uhri. Enemmänkin ilmeisesti yritetään varoittaa jotakuta leimaamasta toista ihmistä narsistiksi. Siis psykopaatiksi. Se on raskas syytös. Näitä syytöksiä esitetään kovin heppoisen perustein.
Toiset meistä, tosin hyvin harvat, ovat oikeasti narsistin uhreja. Hekin voivat tehdä tilanteelleen paljon. Myös uhrilla on useita motiiveja omalle toiminnalleen. Joku syyhän siihen on, että ihminen pysyy narsistin lähipiirissä vuosikaudet. Antaa lastensakin kärsiä psykokopaatin kasvatuksesta. Elatuksen saaminen ei ole näistä motiiveista vähäisimpiä.
On myös aivan tervettä huomauttaa, että monelle eronneelle ihmiselle "uhrin" osa soveltuu vähän liian hyvin. Omia tekoja ja osallisuutta eroon ei tarvitse mitenkään perustella. Ei edes itselleen. Riittää, että päättää olevansa "narsistin" "uhri". Aina löytyy muutama hörhö lähipiiristä, joka näitä uhrin juttuja uskoo. Muille voi aina sanoa, että narsistia ei tunnista aina edes asiantuntijat. Miten sitten ihminen, joka ei ole edes perheen jäsen.
Sinänsä uskon suurimman osa näistä höppänöistä olevan ihan vilpittömiä ja tosissaan. Heidän oma mielensä on tehnyt heille tepposet. Uhrin osa sopii heille hyvin. Ehkäpä omien tekojen ja sanojen muisteleminen olisi heille liiankin tuskallista.
Itse olen pitkään sekoittanut psykopatian ja narsistisen persoonallisuushäiriön ja pitänyt niitä ikään kuin samana.. psykopaatti on psykopaatti, siinä ei ole vivahde-eroja, psykopaatti ei kykene empatiaan millään elämänalueellaan.
Narsismissa taas on vahvuuseroja ja mahdollisuus muuttumiseen ... itseään voi muuttaa, mutta se on hidas ja vaivalloinen prosessi.
Olen aika paljon samaa mieltä. Narsismissa on aste-eroja. Psykopaatti on parantumattomasti vinksallaan. Ainakin nämä ex-puolisot, joita kovasti narsisteiksi leimataan, ovat varmaankin monesti vähän väärään kasvatettuja itsekkäistä poloisia, joiden itsetunnossa on kuoppa jossain kohtaa. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Useimmilla meillä sellainen kuoppa itsetunnossa on.
Ongelma alkaa sen kuopan täytöstä. Jos huonoa itsetuntoa täytyy parantaa ylettömällä oman minän korostamisella ja toisen mollaamisella, niin siitähän syntyy jo keskipitkällä aikajänteella tuskaisa tilanne. Parisuhteen sillä kyllä pilalle saa. Tällaiset itsetunnoltaan vammaiset ihmiset myös usein kokevat kaiken oman minänsä kautta. Kun kerrot heille mielenkiintoisen tarinan omasta kokemuksestasi, heidän reaktionsa on: "Kun MINÄ kerran Mallorcalla...". Se oma pikkuminä, pitää sotkea joka paikkaan. Rasittaahan tuollainen.
Se on narsistista käytöstä, joka johtuu itsetunnon puutteista, mutta kaukana se mistään parantumattomasta persoonallisuushäiriöstä on.
mutta kiusaamispalstoilla on joillakuilla ainakin kova hätä siitä, ettei uhri vain syyllistä. Häntä patistetaan kovasti miettimään, miksei sopeudu ja puolustamaan itseään (tosin kiusaajathan eivät sitä toivo, vaan rankaisevat, jos pystyvät).
Mutta voi tosiaan miettiä, mikä näitä "vastahyökkääjiä" oikein motivoi, missä kohtaa kivi kenkää hiertää. Keskity sinä juttelemaan lähinnä niiden kanssa, jotka ovat kokeneet samaa ja ymmärtävät asian oikein. Rajat täytyy asettaa.
Uhri saa syyllistää hetken, mutta ei pitkiä aikoja näkemättä omia toimiaan. Paranemisprosessissa on eri vaiheita olipa kyse sitten mistä tahansa. Uhri siis saa syyllistää hetken, mutta jossain kohtaa täytyy jo miettiä sitä tosi asiaa; Miksi minä annan tehdä näin itselleni. Pitää muistaa syyt miksi puolustautumiseen meni niinkin kauana kuin siihen meni. Näissä jutuissahan ei ole kyse hetkellisistä traumoista. Itse mielisairaan vanhemman lapsena näen, että äitini kohta lähteä rakentamaan terveellistä ja turvallista elämää oli oikea. me olimme tarpeeksi vanhoja. Mutta jos hän olisi jäänyt kaiken hoitajaksi, ei hän olisi itsekkään kestänyt.(isäni ei tosin ollut narsisti)
Paranemisprosessin tärkeimpiä asioita syyllistämisen jälkeen on luoda turvallisuuden tunne keinolla millä tahansa. tietäen se että minulle ei tehdä enään näin. Suomen valtio on ollut aina avuton narsistien tai maanisdepressiivisen ja jopa skitsofeenikoiden omaisten auttamisessa. Poliisi on mielestäni täynnä raukkamaisia pikkupoikia jotka kysyvät minulta miten he voivat auttaa. ja kaiken päälle vielä änkyttäen.
Minulle tärkeintä oli tiedon saanti, imin kaiken faktatiedon ja oloni parani huomattavast. nuoruuteni olin kuitenkin masentunut ja ahdistunut, en oikein tiennyt ketä syyttää.
Syyttää saa hetken, mutta tarvitaan muutakin henkiseen kasvuun ja traumojen korjaamiseen.
Myöhemmin elämässäni tapasin narsistin. Enkä suostunut uhrin asemaan. en syyllistämään olihan vastassani jotain paljon pahempaa kuin isäni. Mutta olin valmis sen kohtaamaan. En näe lukuisten käräjienkään jälkeen olevani voitolla, en tappiolla. Vaan joku joka katselee naureskellenkin väliin naista joka näkee niin turhan paljon vaivaa elämäni tuhoamiseen, syöden ystäviensä ja perheensäkin vapaa-ajan, mutta olisiko tuo otus jonkun muun kimpussa ilman minua, sitä en tiedä koskaan.