Mieheni on äärettömän masentunut. Puhuu itsensä tappamisesta päivittäin, mutta ei suostu ottamaan yhteyttä lääkäriin. Tämä masennus aiheuttaa sen, että myös itse masennun ja ei ole enää kiva mennä kotiin kun toinen on niin surkeana koko ajan. Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Miten hänet saisi hakemaan apua, ennen kuin olen itsekin niin syvällä, että en enää jaksa tehdä mitään?
Kun puoliso on masentunut
surullinen vaimo
4266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen vasta lähiaikoina herännyt huomaa ett olisko kaiken saamattomuuden takana pitkään kestänyt depressio. Ei tässä itselläkään niin hyvin mene, lievästä alakuloisuudesta saanut kärsiä jo pitemmän aikaa. Yrittänyt saada puhuttua, keskustelua yleensäkin aikaiseksi saada muttei se tuota tulosta. Tätä nykyä nukumme eri sängyissä kun siinnä syngyssä muuta tapahdu kuin nukkumista, seksielämämme on tyystin kuollutta. Ehkä parempi niin koska se(kin) keskittyi vain miehen tarpeita tyydyttävään tulokseen. Kaiken kun tarttis hänen ehdoillaan ja " navan ympärillä " pyöriä. Minulle se nyt vaan ei käy niin siitäkös ollaan myrtsinä. Aikuinen mies ja eikä osaa oikein huolehtia itsestään, täytyy patistaa käymään lenkillä, peseytymässä, ajaa partaa, pestä hampaita,,,huolehtimaan laskuista. Miten saada tilannetta muutettua vai onko mitään tehtävissä..
Katselin tuota samaa touhua meillä monta vuotta, miteen siis mies meni päivä päivältä pahemmaksi. Kaikki kiukuttelu ja muu oireilu päälle. Matkalaukkujakin siinä jo kattelin, mut onneks ei ollut paikka minne lähteä. Otin puhelimen käteen ja aloin soitellemaan miehelleni aikaa lääkäriin, hoitajille ym. tarvittaville tahoille. Alku oli hankalaa, mutta kun itse ensin kerroin millaiset oireet on, niin kyllä rupesi tulemaan aikoja ja apuja.
Nyt kun olemme ainakin puolessavälissä paranemista olen todella tyytyväinen,että tein nuo asiat hänen puolestaan.
Kynnys aikuisen ihmisen asioiden hoitoon, oli ainakin minulle tosi korkealla. Onhan tuo ukko-kulta luvannut sitten pitää minusta huolen, jos........
Palkkioksi olen saanut takaisin sen henkilön, jonka kanssa lupasin elää kunnes kuolema meidät erottaa :)
Saitkin jo tämän suuntaisen vastauksen, mutta myös minä kannustan ottamaan sinua yhteyttä mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen, jos miehesi ei halua/jaksa. Kun on kyllin masentunut, ei asioiden hoidosta tule mitään. Omaa pahaa oloaan alkaa sietää, eikä sen huononemista edes huomaa: sitten yht´äkkiä voidaankin olla jo psykoosissa ja itsemurhayritys käsillä.
Sinä et ole eikä sinun tarvitse olla miehesi sairaanhoitaja: selvästi hän tarvitsee ammattiapua. Jatkuvat itsemurhauhkaukset voivat olla avunhuutoja tai puolison narsistista hallintaa, jota on todella vaikea jaksaa.
Mieheni on sairastanut keskivaikeaa masennusta nelisen vuotta, takana on kaksi sairaalajaksoa ja todella vaikeita aikoja. Nyt hän on kuitenkin pystynyt pitkän sairasloman jälkeen palaamaan entiseen työhönsä ja vähän aurinko pilkistää. Muista se, mitä minäkin yritän muistaa: masennuksesta voi parantua, mutta sitä ennen on saatava diagnoosi ja lääkitys oireita helpottamaan. Oltiinpa lääkkeistä mitä mieltä tahansa, masentuneen oireita niitä tarvitaan helpottamaan.
Kiitos vastauksistanne. On ihan kiva tietää, ettei todellakaan ole ainoa tässä tilanteessa. Minun pitänee antaa taas miehelleni uhkavaatimus siitä, että hänen on pakko mennä hoitoon tai muuten... Toisaalta alan itse olla myös hoidon tarpeessa, koska esim. vanha syömishäiriöni on taas täysillä käynnissä. En todellakaan halua olla mieheni äiti, vaan haluan että hän itse hakeutuu hoitoon. Nykyisin suunnittelen jo eroa päivittäin, koska en vain jaksa enää. Toisaalta en voisi erota miehestäni nyt kun hänellä on näin vaikeaa, koska hän aina jaksaa sanoa, kuinka minä olen se ainoa hyvä asia hänen elämässään.