parisuhdeterapia

meillä sama homma että joudun muistuttamaan jatkuvasti vaimolle "pihtaamisesta", josta tulee aivan tajuton riita.hänenkin mielestä naida ei voi jos on riita päällä.Näinpä mut saa suuttumaan ja kierre on valmis.viikon kestäviä puhelakkoja,kunnes puhetta tulee niin että kuuluu korttelin päähän.ja lapsi kärsii.tarkoittaako "ei huvita" sitä,että toiselle ei enää yksinkertaisesti kelpaa?olen kysynyt asiaa vaimolta mut suoraa vastausta ei tule.ollaan mietitty eroa,mut aina jompikumpi haluaa sen kuuluisan "vielä kerran" yrittää.parin kuukauden päästä sama helvetti edessä.ehdotin tuota parisuhdeterapiaa,ei ottanut tuulta purjeisiin.onko ainoa mahdollisuus saada vaimon pää kääntymään tekemällä hänet mustasukkaiseksi,ja aiheesta?

Meillä on ollaan samassa tilanteessa. Riitelyä lähes joka päivä lähinnä pienistä olemattomista asioista,mutta kun kumpikin haluaa pitää ooman päänsä niin minkästeet. Seksi on yksi asia,josta riidat saa monesti alkunsa. Minä miehenä haluaisin enemmän kuin 2-4 krt/kk, mut miten sitäkään harrastaa kun aina riidellään. En odotakkaan saavani seksiä,jos on riideltyä vaan täytyisi saada asiat kuntoon ensiksi. Meilläkin ollaan siinä tilanteessa, et on jo puhuttu erostakin, mutta on myös ihana lapsi ja haluaisin hänellä olevan omat biologiset vanhemmat aikuisikään asti. Vaimo on suutuksissaan ollut valmis jo jättämään meidät, vaikka tiedän että hän ei sisimmässään sitä halua.Nyt on tultu siihen pisteeseen,että on hakeuduttava parisuhdeterapeutin juttusille koska ei näin arvokasta asiaa kuin oma perhe haluaisi rikko tällaisten tyhmien riitojen takia. Ja lapsihan tässä on se, joka kärsii eniten vanhempien huonoista väleistä.

Millan teksti oli kuin suoraan mun elämästä. ensi tutustumisen huumassa muutettiin yhteen,mentiin kihloihin ja tehtiin lapset.Nyt sitten on vuosikaudet ihmetelty ja tapeltu kun toinen ei olekkaan sitä mitä luuli.Riidat on niin kauheita ja puhetta on enää vähän ja mies ei suostu lähtemään mihinkään terapiaan joten ei hyvältä näytä.Eroa ehdottelee heti kun tulee riitaa ja sit minä pidän turpani kiinni ja taas jatketaan vähän aikaa. lapsia kaksi, 3 ja 4v

otto kirjoitti:

meillä sama homma että joudun muistuttamaan jatkuvasti vaimolle "pihtaamisesta", josta tulee aivan tajuton riita.hänenkin mielestä naida ei voi jos on riita päällä.Näinpä mut saa suuttumaan ja kierre on valmis.viikon kestäviä puhelakkoja,kunnes puhetta tulee niin että kuuluu korttelin päähän.ja lapsi kärsii.tarkoittaako "ei huvita" sitä,että toiselle ei enää yksinkertaisesti kelpaa?olen kysynyt asiaa vaimolta mut suoraa vastausta ei tule.ollaan mietitty eroa,mut aina jompikumpi haluaa sen kuuluisan "vielä kerran" yrittää.parin kuukauden päästä sama helvetti edessä.ehdotin tuota parisuhdeterapiaa,ei ottanut tuulta purjeisiin.onko ainoa mahdollisuus saada vaimon pää kääntymään tekemällä hänet mustasukkaiseksi,ja aiheesta?

Lue lisää

Hyvä mies! Naista ei saa kuumaksi manipuloimalla ja painostamalla. Seksissä on kyse rakkaudesta ja jos naisesta tuntuu, että kyse ei ole rakastamisesta vaan toisen tarpeen täyttämisestä, kuolee halut varmasti. Jos rakastaa toista, ei sano, että haluan sinulta sitä ja tätä, vaan kysyy, että mitä sinä haluat!

Niin kovin tutulta kuullostaa, ihan kuin mun kirjoittamaa tekstiä.

sählä kirjoitti:

Millan teksti oli kuin suoraan mun elämästä. ensi tutustumisen huumassa muutettiin yhteen,mentiin kihloihin ja tehtiin lapset.Nyt sitten on vuosikaudet ihmetelty ja tapeltu kun toinen ei olekkaan sitä mitä luuli.Riidat on niin kauheita ja puhetta on enää vähän ja mies ei suostu lähtemään mihinkään terapiaan joten ei hyvältä näytä.Eroa ehdottelee heti kun tulee riitaa ja sit minä pidän turpani kiinni ja taas jatketaan vähän aikaa. lapsia kaksi, 3 ja 4v

Lue lisää

meidän tilanne on erilainen,kun ei edes seurusteltu,ennen kun sain tietää olevani raskaana.Oltiin kyllä tapailtu vuosia,mutta molemmilla oli oma elämä.Raskaden selvittyä mies muutti luokseni,ja alettiin seurustelemaan ja tutustumaan toisiimme.Ja nyt ei suju enää mikään...tuntuu ettei yksinkertaisesti ymmärretä toisiamme,aina tulee väärinkäsityksiä.Ja miehellä huono itse tunto ni haluaa määrätä kaikesta ja kun en anna perix haukkuu ja nälvii...ja viime aikoina alkanu repiä hiuksista ja töniä riitojen yhteydessä.Tavaransa on pakannut jo moneen kertaan ja on aina suuttuessaan muuttamassa pois,aina kuitenki muuttaa mielensä seuraavana päivänä.Molemmat kuitenki haluais saada suhteen toimimaan...mikä neuvoksi?Mitä kautta ihmiset ovat päässeet parisuhdeterapiaan?Meidän kunnassa tuntuu olevan vaikeata päästä,vaikka olen puhunut asiasta neuvolassakain =/

boldis kirjoitti:

meidän tilanne on erilainen,kun ei edes seurusteltu,ennen kun sain tietää olevani raskaana.Oltiin kyllä tapailtu vuosia,mutta molemmilla oli oma elämä.Raskaden selvittyä mies muutti luokseni,ja alettiin seurustelemaan ja tutustumaan toisiimme.Ja nyt ei suju enää mikään...tuntuu ettei yksinkertaisesti ymmärretä toisiamme,aina tulee väärinkäsityksiä.Ja miehellä huono itse tunto ni haluaa määrätä kaikesta ja kun en anna perix haukkuu ja nälvii...ja viime aikoina alkanu repiä hiuksista ja töniä riitojen yhteydessä.Tavaransa on pakannut jo moneen kertaan ja on aina suuttuessaan muuttamassa pois,aina kuitenki muuttaa mielensä seuraavana päivänä.Molemmat kuitenki haluais saada suhteen toimimaan...mikä neuvoksi?Mitä kautta ihmiset ovat päässeet parisuhdeterapiaan?Meidän kunnassa tuntuu olevan vaikeata päästä,vaikka olen puhunut asiasta neuvolassakain =/

Lue lisää

Seurakunnilla on parisuhdeneuvontapalvelu! Se on ilmainen, eikä tarvitse edes kuulua kirkkoon saadakseen apua. Itse en ole uskonnollinen, mutta koitan nyt sitä kautta.

vain aika ja sinne puimaan asioita. Kyllä kannattaa ja varsinkin, jos ei ole päästänyt asioita hirveän pahaksi vielä, niin että molemmilla riittää halua rakentaa parempaa suhdetta. Usein pariterapiaan mennään liian myöhään, kun toinen on jo tehnyt päätöksensä lyödä hanskat tiskiin ja lähtee vain muodon vuoksi kerran, pari mukaan.
Perheaisain neuvottelukeskus ei peri maksua eikä edellytä edes seurakunnan jäsenyyttä, ei mitään hengellisyyttä.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

vain aika ja sinne puimaan asioita. Kyllä kannattaa ja varsinkin, jos ei ole päästänyt asioita hirveän pahaksi vielä, niin että molemmilla riittää halua rakentaa parempaa suhdetta. Usein pariterapiaan mennään liian myöhään, kun toinen on jo tehnyt päätöksensä lyödä hanskat tiskiin ja lähtee vain muodon vuoksi kerran, pari mukaan.
Perheaisain neuvottelukeskus ei peri maksua eikä edellytä edes seurakunnan jäsenyyttä, ei mitään hengellisyyttä.

Lue lisää

Maksuttomia neuvottelut ovat Porin ev.lut. seurakuntien jäsenille, sekä niiden yhteisöjen seurakuntien (tai kuntien) jäsenille, jotka ovat tehneet ostopalvelusopimuksen Porin perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa.

Ostosopimusseurakunnat ja -kunnat: Eura, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Kankaanpää, Karvia, Kiikoinen, Kokemäki-Kauvatsan seurakuntayhtymä, Kullaa, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku, Pomarkun kunta, Siikainen, Suodenniemi, Säkylä, Ulvila

pitäkää terapianne, uskontopaviaanit. Itseäni ei ole koskaan kastettu ja vaimo on Helsingin jonkun seurakunnan jäsen. Se siitä sitten. Ei saatu palvelua.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

vain aika ja sinne puimaan asioita. Kyllä kannattaa ja varsinkin, jos ei ole päästänyt asioita hirveän pahaksi vielä, niin että molemmilla riittää halua rakentaa parempaa suhdetta. Usein pariterapiaan mennään liian myöhään, kun toinen on jo tehnyt päätöksensä lyödä hanskat tiskiin ja lähtee vain muodon vuoksi kerran, pari mukaan.
Perheaisain neuvottelukeskus ei peri maksua eikä edellytä edes seurakunnan jäsenyyttä, ei mitään hengellisyyttä.

Lue lisää

Olen yrittänyt soittaa kuntamme seurakuntaan,siellä vaan tuntuu aina olevan vastaaja , joka kehottaa soittamaan toisena ajankohtana.Meillä kyllä molemmilla on halua yrittää , en vaan tiedä onko se mahdollista.Mies kun ei omasta mielestään tee mitään väärin , edes minuun kiinni käyminen on hänen mielestään oikeutettua , kunen kuulemma kuuntele.

Totta tosiaan. Samaa mieltä olen, että aina niin kovasti huudetaan kuin naiset aiheuttaa kaikki ongelmat pihtaamisellaan. Meillä mies myös aina ollut se pihtaava osapuoli. Suhteen alussa oli kovastikin mutta ajan saatossa se on kadonnut kokonaan. En tiedä johtuuko se uudesta äidin roolistani, muuttuneesta kropastani (vain 5kg jäljellä synnytyksestä!) vai mikä mättää. Viimeksi seksuaalisesta kanssakäymisestä on niin kauan aikaa etten edes muista. Ehkä kun saimme lapsemme alulle... Netissä hän kyllä on naisia etsinyt ja esittänyt suurtakin orhia. Tiedä sitten onko toteuttanut fantasioitaan. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut mutta sain vain tylyn vastauksen ettei kuulemma onnistu. Hän kun ei puhu vieraille kun ei minullekaan. Olen niin pulassa asioideni kanssa, etten tiedä itkeä vai nauraa. Kun kuitenkin haluaisi yrittää tuon rakkaan lapsemme vuoksi.

pettynyt kirjoitti:

Totta tosiaan. Samaa mieltä olen, että aina niin kovasti huudetaan kuin naiset aiheuttaa kaikki ongelmat pihtaamisellaan. Meillä mies myös aina ollut se pihtaava osapuoli. Suhteen alussa oli kovastikin mutta ajan saatossa se on kadonnut kokonaan. En tiedä johtuuko se uudesta äidin roolistani, muuttuneesta kropastani (vain 5kg jäljellä synnytyksestä!) vai mikä mättää. Viimeksi seksuaalisesta kanssakäymisestä on niin kauan aikaa etten edes muista. Ehkä kun saimme lapsemme alulle... Netissä hän kyllä on naisia etsinyt ja esittänyt suurtakin orhia. Tiedä sitten onko toteuttanut fantasioitaan. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut mutta sain vain tylyn vastauksen ettei kuulemma onnistu. Hän kun ei puhu vieraille kun ei minullekaan. Olen niin pulassa asioideni kanssa, etten tiedä itkeä vai nauraa. Kun kuitenkin haluaisi yrittää tuon rakkaan lapsemme vuoksi.

Lue lisää

Olen kokenut sen että miestä ei seksi kiinnosta. Syykin selvisi ennen pitkää: toinen nainen..

ei todellakaan kerta kuussa riitä. mikä nykysuomalaisissa miehissä on? töissä ollaan niin energisiä mut kun päästään kotiin.. vaimo ei ole mitään

toinen väsynyt kirjoitti:

ei todellakaan kerta kuussa riitä. mikä nykysuomalaisissa miehissä on? töissä ollaan niin energisiä mut kun päästään kotiin.. vaimo ei ole mitään

Ei se ole sukupuolesta kiinni. Ehkä useammin kuitenkin nainen on se haluttomampi osapuoli, mikä johtuu tietysti siitä, että lastenhoito on enemmän naisen kuin miehen kontolla, tavallisesti. Olennaista on, että hyvässä suhteessa ihminen - olipa mies tai nainen - kantaa huolta myös toisen tarpeista, ei vain omistaan, ja siten koko parisuhteesta, joka sentään on koko perheen hyvinvoinnin ydin.

Naisen on kuitenkin helpompi reagoida hyökkäävästi miehen toiveeseen lisätä seksiä ja läheisyyttä, koska nainen voi yleensä vedota äitiyden raskauteen ja kääntää tilanteen niin, että mies onkin itsekäs ja kypsymätön, kun kehtaa olla tyytymätön riittämättömään huomioon. Sitten mies tuntee itsensä paitsi hylätyksi ja yksinäiseksi, myös itsekkääksi ja kypsymättömäksi. Miehen on vaikeampi perustella haluttomuuttaan, työkiireitähän ei niin hyväksytä suhteen laiminlyönnin syyksi.

Kovin helposti yritykset puhua kääntyvät molemminpuoliseksi syyttelyksi. Parisuhteen osapuolet eivät aina tarvitse yhtä paljon seksiä, ja väsyneenä on helposti itsekäs. Hylätyksi itsensä tunteva osapuoli on usein myös katkera (kokemuksesta tiedän, on vaikea olla olematta katkera kun toinen vuodesta toiseen vetoaa lapsien aiheuttamaan väsymykseen, mutta ei tilanteen helpottaessakaan osoita halua tulla oma-aloitteisesti suuutelemaan, muusta puhumattakaan), ja katkeruus myrkyttää helposti suhteen. Kun tulee torjutuksi liian monta kertaa, alkaa itsekin pitää itseään jotenkin viallisena, mikä taas ei ole hyvä asia suhteessa - jos toisen kanssa ei ole hyvä olla, on suhde vaikeuksissa.

Itse rakastan vielä, mutta pelkään tunteen lopahtavan, kun toinen sanoo asiasta joskus keskusteltaessa että rakastaa, mutta ei kuulemma jaksa sitä osoittaa. Juuri tällaisessa tilanteessa on hyvin altis huomiolle, jota saa sentään vielä muilta - onkin traagista, että työpaikan naisilta saa enemmän positiivista huomiota kuin omalta vaimolta.

Jos ihmiset ovat suhteessa toistensa peilejä, näkee torjuttu osapuoli itsensä lopulta tympeänä ja mielenkiinnottomana rukkasena. Kyllähän rakkaus kaikki kärsii ja kestää, vastamäetkin pitäisi yhdessä kestää eikä vaikeuksien tullen lähteä muualta lohtua hakemaan - mutta kun juuri se rakkaus siinä pääse kuolemaan, jos toinen ei hellyyttä anna eikä osoita, vaikka mitä temppuja tekisi.

Aina ei ole siitäkään kyse, etteikö toinen osaansa kotitöistä tekisi. Jos rakastaa yhä, saa voimia puolistostaan. Jos puoliso on enää vain rasittava velvollisuus, johon voimat eivät lastenhoidon ja töiden jälkeen riitä, on kai turha väittää enää rakastavansa.

pettynyt kirjoitti:

Totta tosiaan. Samaa mieltä olen, että aina niin kovasti huudetaan kuin naiset aiheuttaa kaikki ongelmat pihtaamisellaan. Meillä mies myös aina ollut se pihtaava osapuoli. Suhteen alussa oli kovastikin mutta ajan saatossa se on kadonnut kokonaan. En tiedä johtuuko se uudesta äidin roolistani, muuttuneesta kropastani (vain 5kg jäljellä synnytyksestä!) vai mikä mättää. Viimeksi seksuaalisesta kanssakäymisestä on niin kauan aikaa etten edes muista. Ehkä kun saimme lapsemme alulle... Netissä hän kyllä on naisia etsinyt ja esittänyt suurtakin orhia. Tiedä sitten onko toteuttanut fantasioitaan. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut mutta sain vain tylyn vastauksen ettei kuulemma onnistu. Hän kun ei puhu vieraille kun ei minullekaan. Olen niin pulassa asioideni kanssa, etten tiedä itkeä vai nauraa. Kun kuitenkin haluaisi yrittää tuon rakkaan lapsemme vuoksi.

Lue lisää

Pettynyt

miksi miehesi ei suostu lähtemään parisuhdeterapiaan jos kumminkin haluatte molemmat suhdetta jatkaa? pelkääkö hän kenties jotain?
me olemme mieheni kanssa menossa, koska ajattelemme jostain asioista niin erilailla ja niistä tulee kauhea riita. mielestäni osaan asettua mieheni tilaan ko. asioissa, mutta en siltikään ymmärrä hänen käyttäytymistään.
nyt tuntui sopivalta hetkeltä koska olemme jonkin aikaa harkinneet lapsia, että saisi ensin muut asiat käsiteltyä,

toinen väsynyt kirjoitti:

ei todellakaan kerta kuussa riitä. mikä nykysuomalaisissa miehissä on? töissä ollaan niin energisiä mut kun päästään kotiin.. vaimo ei ole mitään

Ystäväni kanssa olen sitä mieltä, että pihtaavat naiset ovat lähinnä klisee. Miehet ne useammin ovat väsyneitä ja niillä koskee päähän kun pitäis olla mies sängyssä. Sitten jos jaksetaan niin se on sitä räplää itsesi märäksi niin minä sitten nopeasti... Että semmosia uroita. Pitäis varmaan naisten lähteä vieraisiin, kun ei omat ukot anna. Tai sinne terapiaan, jotta alkais miestäkin kiinnostaa. Mutta suomalaista miestä ei saa parisuhdeterapiaan kun uhkaamalla haulikolla, ainakaan omaa miestäni en saisi ja pihtaamisen lisäksi keskustelusta pihdataan ja läheisyydestä ei ole kuin lapset ja kämppä enää yhteistä kymmenen yhteisen vuoden jälkeen..

Tottahan tuo monissa perheissä on.

Minua hiukan ihmetyttää kuitenkin se että täälläkin keskustellaan asioista aika syyttävään ja negatiiviseen tyyliin.

Jos minä koko ajan selittäisin että "suomalaiset naiset ovat surkeita, vaimoni on ilkeä, ..." niin kokisin itseni narisijaksi. Ja muut kokisivat minut typerykseksi.

Ei kannattaisi ottaa tuollaista syyttelylinjaa naistenkaan.

Saahan negatiivisista tunteista puhua mutta niitten yli pitäisi päästä, eikä märehtiä niillä ja yleistäe tyyliin "suomalaiset miehet ovat luusereita".

"Aina puhutaan vaan siitä, kuinka naiset pihtaa seksiä. Ottaa todella päähän tämä ikuinen stereotypia naisten haluttomuudesta."

Kuulet vain sen kun tuosta puhutaan. Se on subjektiivinen kokemus.

Suuri osa avioliitoista kaatuu miehen haluttomuuten, johon vaimo kyllästyy. Asiasta kyllä puhutaan paljon. Kuuntele mitä ympäristössäsi tapahtuu öläkä ole puolustuskannalla.

Baudelaire kirjoitti:

Ei se ole sukupuolesta kiinni. Ehkä useammin kuitenkin nainen on se haluttomampi osapuoli, mikä johtuu tietysti siitä, että lastenhoito on enemmän naisen kuin miehen kontolla, tavallisesti. Olennaista on, että hyvässä suhteessa ihminen - olipa mies tai nainen - kantaa huolta myös toisen tarpeista, ei vain omistaan, ja siten koko parisuhteesta, joka sentään on koko perheen hyvinvoinnin ydin.

Naisen on kuitenkin helpompi reagoida hyökkäävästi miehen toiveeseen lisätä seksiä ja läheisyyttä, koska nainen voi yleensä vedota äitiyden raskauteen ja kääntää tilanteen niin, että mies onkin itsekäs ja kypsymätön, kun kehtaa olla tyytymätön riittämättömään huomioon. Sitten mies tuntee itsensä paitsi hylätyksi ja yksinäiseksi, myös itsekkääksi ja kypsymättömäksi. Miehen on vaikeampi perustella haluttomuuttaan, työkiireitähän ei niin hyväksytä suhteen laiminlyönnin syyksi.

Kovin helposti yritykset puhua kääntyvät molemminpuoliseksi syyttelyksi. Parisuhteen osapuolet eivät aina tarvitse yhtä paljon seksiä, ja väsyneenä on helposti itsekäs. Hylätyksi itsensä tunteva osapuoli on usein myös katkera (kokemuksesta tiedän, on vaikea olla olematta katkera kun toinen vuodesta toiseen vetoaa lapsien aiheuttamaan väsymykseen, mutta ei tilanteen helpottaessakaan osoita halua tulla oma-aloitteisesti suuutelemaan, muusta puhumattakaan), ja katkeruus myrkyttää helposti suhteen. Kun tulee torjutuksi liian monta kertaa, alkaa itsekin pitää itseään jotenkin viallisena, mikä taas ei ole hyvä asia suhteessa - jos toisen kanssa ei ole hyvä olla, on suhde vaikeuksissa.

Itse rakastan vielä, mutta pelkään tunteen lopahtavan, kun toinen sanoo asiasta joskus keskusteltaessa että rakastaa, mutta ei kuulemma jaksa sitä osoittaa. Juuri tällaisessa tilanteessa on hyvin altis huomiolle, jota saa sentään vielä muilta - onkin traagista, että työpaikan naisilta saa enemmän positiivista huomiota kuin omalta vaimolta.

Jos ihmiset ovat suhteessa toistensa peilejä, näkee torjuttu osapuoli itsensä lopulta tympeänä ja mielenkiinnottomana rukkasena. Kyllähän rakkaus kaikki kärsii ja kestää, vastamäetkin pitäisi yhdessä kestää eikä vaikeuksien tullen lähteä muualta lohtua hakemaan - mutta kun juuri se rakkaus siinä pääse kuolemaan, jos toinen ei hellyyttä anna eikä osoita, vaikka mitä temppuja tekisi.

Aina ei ole siitäkään kyse, etteikö toinen osaansa kotitöistä tekisi. Jos rakastaa yhä, saa voimia puolistostaan. Jos puoliso on enää vain rasittava velvollisuus, johon voimat eivät lastenhoidon ja töiden jälkeen riitä, on kai turha väittää enää rakastavansa.

Lue lisää

Oli tutun oloinen kuvaus. Miehenä tuntuu joskus, että kelpaa yhdistetyksi kotitalouskoneeksi ja talonmieheksi.

Baudelaire kirjoitti:

Ei se ole sukupuolesta kiinni. Ehkä useammin kuitenkin nainen on se haluttomampi osapuoli, mikä johtuu tietysti siitä, että lastenhoito on enemmän naisen kuin miehen kontolla, tavallisesti. Olennaista on, että hyvässä suhteessa ihminen - olipa mies tai nainen - kantaa huolta myös toisen tarpeista, ei vain omistaan, ja siten koko parisuhteesta, joka sentään on koko perheen hyvinvoinnin ydin.

Naisen on kuitenkin helpompi reagoida hyökkäävästi miehen toiveeseen lisätä seksiä ja läheisyyttä, koska nainen voi yleensä vedota äitiyden raskauteen ja kääntää tilanteen niin, että mies onkin itsekäs ja kypsymätön, kun kehtaa olla tyytymätön riittämättömään huomioon. Sitten mies tuntee itsensä paitsi hylätyksi ja yksinäiseksi, myös itsekkääksi ja kypsymättömäksi. Miehen on vaikeampi perustella haluttomuuttaan, työkiireitähän ei niin hyväksytä suhteen laiminlyönnin syyksi.

Kovin helposti yritykset puhua kääntyvät molemminpuoliseksi syyttelyksi. Parisuhteen osapuolet eivät aina tarvitse yhtä paljon seksiä, ja väsyneenä on helposti itsekäs. Hylätyksi itsensä tunteva osapuoli on usein myös katkera (kokemuksesta tiedän, on vaikea olla olematta katkera kun toinen vuodesta toiseen vetoaa lapsien aiheuttamaan väsymykseen, mutta ei tilanteen helpottaessakaan osoita halua tulla oma-aloitteisesti suuutelemaan, muusta puhumattakaan), ja katkeruus myrkyttää helposti suhteen. Kun tulee torjutuksi liian monta kertaa, alkaa itsekin pitää itseään jotenkin viallisena, mikä taas ei ole hyvä asia suhteessa - jos toisen kanssa ei ole hyvä olla, on suhde vaikeuksissa.

Itse rakastan vielä, mutta pelkään tunteen lopahtavan, kun toinen sanoo asiasta joskus keskusteltaessa että rakastaa, mutta ei kuulemma jaksa sitä osoittaa. Juuri tällaisessa tilanteessa on hyvin altis huomiolle, jota saa sentään vielä muilta - onkin traagista, että työpaikan naisilta saa enemmän positiivista huomiota kuin omalta vaimolta.

Jos ihmiset ovat suhteessa toistensa peilejä, näkee torjuttu osapuoli itsensä lopulta tympeänä ja mielenkiinnottomana rukkasena. Kyllähän rakkaus kaikki kärsii ja kestää, vastamäetkin pitäisi yhdessä kestää eikä vaikeuksien tullen lähteä muualta lohtua hakemaan - mutta kun juuri se rakkaus siinä pääse kuolemaan, jos toinen ei hellyyttä anna eikä osoita, vaikka mitä temppuja tekisi.

Aina ei ole siitäkään kyse, etteikö toinen osaansa kotitöistä tekisi. Jos rakastaa yhä, saa voimia puolistostaan. Jos puoliso on enää vain rasittava velvollisuus, johon voimat eivät lastenhoidon ja töiden jälkeen riitä, on kai turha väittää enää rakastavansa.

Lue lisää

Katkeruuden kuvaus kuulostaa varsin tutulta. Mutta meilläkin "pihtaaja" on mies. Syytä pihtaamiseen ei ole vuosien varrella löytynyt, tai sitten sitä vain ei ole minulle sanottu. Meillä on yhä seksiä, mutta 2-3 kuukauden välein. Joskus välit ovat pidempiäkin. Suurin kummallisuus tässä on se, että olemme molemmat parikymppisiä. Ongelmat alkoivat miehelläni armeijan aikana...mitä siellä sitten ikinä tapahtuikaan.

Kerran kuukaudessa olis luxusta.. puolivuotta tulee kohta siitä kun viimex rakasteltiin.. Kaipaan sitä ihan hirveeasti.. Mutta puoliso ei halua.. Tuntuu, etten enää kelpaa tällaisena kuin olen.. Se sattuu ihan hirveesti.. :o/

Baudelaire kirjoitti:

Ei se ole sukupuolesta kiinni. Ehkä useammin kuitenkin nainen on se haluttomampi osapuoli, mikä johtuu tietysti siitä, että lastenhoito on enemmän naisen kuin miehen kontolla, tavallisesti. Olennaista on, että hyvässä suhteessa ihminen - olipa mies tai nainen - kantaa huolta myös toisen tarpeista, ei vain omistaan, ja siten koko parisuhteesta, joka sentään on koko perheen hyvinvoinnin ydin.

Naisen on kuitenkin helpompi reagoida hyökkäävästi miehen toiveeseen lisätä seksiä ja läheisyyttä, koska nainen voi yleensä vedota äitiyden raskauteen ja kääntää tilanteen niin, että mies onkin itsekäs ja kypsymätön, kun kehtaa olla tyytymätön riittämättömään huomioon. Sitten mies tuntee itsensä paitsi hylätyksi ja yksinäiseksi, myös itsekkääksi ja kypsymättömäksi. Miehen on vaikeampi perustella haluttomuuttaan, työkiireitähän ei niin hyväksytä suhteen laiminlyönnin syyksi.

Kovin helposti yritykset puhua kääntyvät molemminpuoliseksi syyttelyksi. Parisuhteen osapuolet eivät aina tarvitse yhtä paljon seksiä, ja väsyneenä on helposti itsekäs. Hylätyksi itsensä tunteva osapuoli on usein myös katkera (kokemuksesta tiedän, on vaikea olla olematta katkera kun toinen vuodesta toiseen vetoaa lapsien aiheuttamaan väsymykseen, mutta ei tilanteen helpottaessakaan osoita halua tulla oma-aloitteisesti suuutelemaan, muusta puhumattakaan), ja katkeruus myrkyttää helposti suhteen. Kun tulee torjutuksi liian monta kertaa, alkaa itsekin pitää itseään jotenkin viallisena, mikä taas ei ole hyvä asia suhteessa - jos toisen kanssa ei ole hyvä olla, on suhde vaikeuksissa.

Itse rakastan vielä, mutta pelkään tunteen lopahtavan, kun toinen sanoo asiasta joskus keskusteltaessa että rakastaa, mutta ei kuulemma jaksa sitä osoittaa. Juuri tällaisessa tilanteessa on hyvin altis huomiolle, jota saa sentään vielä muilta - onkin traagista, että työpaikan naisilta saa enemmän positiivista huomiota kuin omalta vaimolta.

Jos ihmiset ovat suhteessa toistensa peilejä, näkee torjuttu osapuoli itsensä lopulta tympeänä ja mielenkiinnottomana rukkasena. Kyllähän rakkaus kaikki kärsii ja kestää, vastamäetkin pitäisi yhdessä kestää eikä vaikeuksien tullen lähteä muualta lohtua hakemaan - mutta kun juuri se rakkaus siinä pääse kuolemaan, jos toinen ei hellyyttä anna eikä osoita, vaikka mitä temppuja tekisi.

Aina ei ole siitäkään kyse, etteikö toinen osaansa kotitöistä tekisi. Jos rakastaa yhä, saa voimia puolistostaan. Jos puoliso on enää vain rasittava velvollisuus, johon voimat eivät lastenhoidon ja töiden jälkeen riitä, on kai turha väittää enää rakastavansa.

Lue lisää

Vaikka tämä vanha keskustelu onkin niin haluan tässä painostaa että haluttomuus ei ole muusta kiinni kuin henkisestä hyvinvoinnista - jos stressaa tai kantaa kaunaa tai riitelee eikä tunne itseään onnelliseksi ja rakastetuksi niin eipä kauheasti huvita toista miellyttääkään. Muistakaa miehet katsoa peiliin ennen kuin haukutte naista pihtariksi! Mitä olette itse tehneet sen eteen että nainen tuntee olonsa hyväksi, turvalliseksi, halutuksi ja onnelliseksi? Naisille ei riitä sama kuin miehellä vaan me kaipaamme vain huomiota ja pieniä osoituksia siitä että välitetään. Ei tartte koruja ja kukkia, ajatus on tärkein että on nähnyt vaivaa. Kokeilkaa miehet seuraavaa: Siivotkaa kämppä, (viekää lapset hoitoon jos niitä on), tehkää vaimon lempiruokaa ja nähkää vaivaa esim jälkkärin eteen, laittakaa kynttilöitä, vuokratkaa romanttinen leffa jonka voi katsoa kainalokkain ja ennen kaikkea ILMAN taka-ajatuksia (ei seksi mielessä)! Antakaa naiselle hyvä keskustelu, huomiota ja hellyyttä ja kärsivällisyys palkitsee :) Muita vinkkejä: rauhallinen viikonloppuaamiainen, kävely vaikka jätskikiskalle iltaauringossa... mitä vaan jotta saa mahdollisuuden keskustella asioista tai vain ylläpitää yhteyttä. Se on ainakin minulle tärkeää. Naiset! Miehet kaipaa hetken omaa rauhaa aina välillä ja avautuu jos on tarpeen, pahinta mitä voi tehdä on tivata miksei toinen puhu ja vielä loukkaantua siitä. Kysykää neutraalisti miten meni töissä ja jos on ollut rankkaa niin antakaa rauhoittua esim tunnin vaikka tietokoneen ääressä ja keittäkää ja viekää hänelle vaikka kahvia. Odottakaa kärsivällisesti ja mies tulee kyllä kun on valmis. Sitten voitte vaikka kokkaa ja syödä yhdessä. Miehet sulkeutuu kun heitä vaivaa jokin ja se voi olla vaikka vaikea taloustilanne - ehdottakaa että mies menee hyvän ystävän kanssa vaikka urheilemaan tai ulos tai jotain jotta he voivat purkaa asiaa keskenään. Voin suositella kirjoja jonka molemmat voi lukea: miehet ovat marsista ja naiset venuksesta sekä mars ja venus parisuhteessa.

Tuntuu taivaalliselta ja samalla helvetilliselta, että muillakin naisilla on ongelmia miehen haluttomuuden kanssa.Se ei olekaan vain mun murheeni!
Olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja tuosta ajasta puoli vuotta oli seksiä,seksiä ja seksiä, mutta äkkiä kaikki loppui...Ei kiinnosta...Ei jaksa... Telkasta tulee yks leffa...Joku toinen ilta, jooko...
Tilanne on muuttunut koko ajan yhä surkeemmaksi ja nyt ollaan oltu ilman seksiä 6 kuukautta ja 17 päivää ja mulla menee hermot. Mä jopa petin avomiestäni kuukausi sitten...En ole ylpeä teostani, mutta en pysty sitä katumaankaan, sillä opin siitä jotain...On olemassa miehiä, jotka haluavat tyydyttää myös naisen!
Uskomatonta kyllä, en tiennyt tuota aiemmin. Mieheni ei ole kiinnostunut seksistä, joten miksi minun pitäisi olla ilman, vaikka hän ei halua ja minä haluan?
Tiedän tuon kuullostavan kauhealta, mutta kun on löytänyt elämänsä miehen ja huomaakin, ettei halut kohtaa niin eikö ole aika miettiä vaihtoehtoja? Ilmoitin jo heti ensikättelyssä, etten voi olla ilman seksiä ja niin ilmoitti hänkin, mutta saako hän sen jostain muualta vai eikö hän tarvitse sitä kuin kerran vuodessa? Vai kulutinko hänet loppuun heti kättelyssä, kuten ystäväni tilanteeni ilmaisevat.

Bloody Marie kirjoitti:

Tuntuu taivaalliselta ja samalla helvetilliselta, että muillakin naisilla on ongelmia miehen haluttomuuden kanssa.Se ei olekaan vain mun murheeni!
Olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja tuosta ajasta puoli vuotta oli seksiä,seksiä ja seksiä, mutta äkkiä kaikki loppui...Ei kiinnosta...Ei jaksa... Telkasta tulee yks leffa...Joku toinen ilta, jooko...
Tilanne on muuttunut koko ajan yhä surkeemmaksi ja nyt ollaan oltu ilman seksiä 6 kuukautta ja 17 päivää ja mulla menee hermot. Mä jopa petin avomiestäni kuukausi sitten...En ole ylpeä teostani, mutta en pysty sitä katumaankaan, sillä opin siitä jotain...On olemassa miehiä, jotka haluavat tyydyttää myös naisen!
Uskomatonta kyllä, en tiennyt tuota aiemmin. Mieheni ei ole kiinnostunut seksistä, joten miksi minun pitäisi olla ilman, vaikka hän ei halua ja minä haluan?
Tiedän tuon kuullostavan kauhealta, mutta kun on löytänyt elämänsä miehen ja huomaakin, ettei halut kohtaa niin eikö ole aika miettiä vaihtoehtoja? Ilmoitin jo heti ensikättelyssä, etten voi olla ilman seksiä ja niin ilmoitti hänkin, mutta saako hän sen jostain muualta vai eikö hän tarvitse sitä kuin kerran vuodessa? Vai kulutinko hänet loppuun heti kättelyssä, kuten ystäväni tilanteeni ilmaisevat.

Lue lisää

Mitäs kokemuksia päinvastisesta, kun mies haluaisi kokoajan ja nainen ei ollenkaan. Parisuhde on kriisissä.

pihi80 kirjoitti:

Mitäs kokemuksia päinvastisesta, kun mies haluaisi kokoajan ja nainen ei ollenkaan. Parisuhde on kriisissä.

Kokemusta on, olen itse haluton sänkyhommiin kun ei tyydytystä tule. Olen avoimesti sanonut ongelmastani ja ei se miehen velikulta kovin ojossa pysy jotta mitään ehtisi kokea. Puhuimme pitkään seksiterapiasta ja ottamisesta yhteyttä tahoon joka voisi meitä auttaa mutta se jotenkin jäi. Olin jo valmis menemään Ouluun jossa jonkinlainen tämän alan spesialiteettilaitos sijaitsee, tutkitaan pääkoppaa ja fysiikkaa myöten että missä vika, mutta sitten se keskustelu lopahti, mies sanoi että pitäähän tämä nyt kahden aikuisen pystyä keskenään selvittämään. Minulle jäi tunne että hän kenties pelkää että hänestäkin löytyy jotakin vikaa. Nyttemmin kun muitakin arjen ongelmia on ollut ja niitä puitu, hän ilmoitti että hänellä on suhde. Hienoa suorastaan. Miksi miehellä on vaikea puhua ongelmista ja yrittää selvittää niitä kolmannen osapuolen tuella ennenkuin todella lähdetään rankalle linjalle ja tuhotaan suhde kylmästi.

toi on niin tuttua...mä olen kans sellanen et pidän asiat sisälläni pitkään ja sit räjähdän ja jäkätän pitkään räjähtämisen jälkeen...meil mies ei meinaa osallistua kotitöihin tai lastenhoitoon et tuntuu kaikki olevan mun harteilla...en mä tällästä jaksa et joudun koko ajan stressata kaikesta ja mies vinkuu seksiä ja itteä ei vois vähempää kiinnostaa...muutaman kerran olen antanut että olisi hiljaa vaikka itteä inhottaa koko seksi...raskaus aikana mulla oli haluttomuutta mutta mies ei sitä ymmärtänyt vaan vinkui ja painosti seksiin...loppuraskaudesta niin kovat kivut ja mies halus väen vängäl seksii vaik sanoin et sattuu ja ei huvita...piti pistää miehen tarpeet omien edelle ja siitä olen eniten katkera kun noin paljon se kunnioitti muo ja mun sanomisia... loppujen lopuks lapsi synty ennen aikasesti stressin ja miehen takia rv 35 5...mä en enää tiedä mitä täs tekis kun yrittää kahen pienen takia sinnitellä 1v 2kk ja 3viikkonen

erittäin pettynyt kirjoitti:

toi on niin tuttua...mä olen kans sellanen et pidän asiat sisälläni pitkään ja sit räjähdän ja jäkätän pitkään räjähtämisen jälkeen...meil mies ei meinaa osallistua kotitöihin tai lastenhoitoon et tuntuu kaikki olevan mun harteilla...en mä tällästä jaksa et joudun koko ajan stressata kaikesta ja mies vinkuu seksiä ja itteä ei vois vähempää kiinnostaa...muutaman kerran olen antanut että olisi hiljaa vaikka itteä inhottaa koko seksi...raskaus aikana mulla oli haluttomuutta mutta mies ei sitä ymmärtänyt vaan vinkui ja painosti seksiin...loppuraskaudesta niin kovat kivut ja mies halus väen vängäl seksii vaik sanoin et sattuu ja ei huvita...piti pistää miehen tarpeet omien edelle ja siitä olen eniten katkera kun noin paljon se kunnioitti muo ja mun sanomisia... loppujen lopuks lapsi synty ennen aikasesti stressin ja miehen takia rv 35 5...mä en enää tiedä mitä täs tekis kun yrittää kahen pienen takia sinnitellä 1v 2kk ja 3viikkonen

Lue lisää

Itse Olen reilut 30v mukavan näköinen ja kohtuu suosittu mies. Ainakin baareissa olisi vientiä enemmän kuin tarpeeksi. Olen omalta osaltani syyllinen naiseni pihtaamiseen, mutta on se niin ettei meillä kauniimpi osapuoli halua seksiä kuin humalassa. On ollut kaikenmaailman selityksiä: kun et tiskaa, pese pyykkiä, siivoa jne. Kävimme pari kertaa parisuhdeterapiassa ja siellä ainakin omat silmät aukesivat. Olen yrittänyt tulla töistä ajoissa kotiin n.6.30-16.00, joskus hyvin harvoin venyy pidemmäksi aikaa. olen kuitenkin yksityisyrittäjä ja ennen tein ympäri pyöreätä viikkoa, mutta kyllä siippakin sitä teki töitä paljon. Olen osallistunut kotitöihin sekä lapsen hoitoon 100'%. Olen syyllistänyt itseäni monta yötä siitä kun meillä ei ole seksielämää, vaikka omaan todella vahvan omantunnon. Luulen, että siippani näin yrittää dominoida suhteessamme. Sitten onneksi saimme maailman ihanimman tytön, joka sekin kyllä laitettiin alulle humalassa. Nyt olen tehnyt periaate päätöksen etten enään koske tikullakaan toiseen, enkä aio enään ikinä puhua hänen kanssaan seksistä enkä harrasta sitä hänen kanssaan. omasta mielestäni se on suurta rakkautta kun mies haluaa vielä 9 vuoden jälkeen omaa vaimoketta/vaimoa. Tätä naiset ei kuitenkaan jaksa ymmärtää, mies on mies ja mies toimii kuin mies. Olen omaksi onnekseni löytänyt verukkeita seksille oman vaimokkeen kanssa: yli aktiivinen lapsen hoito, liika treeni, työnteko, maksulliset naiset sekä viimeisin toinen varattu nainen joka on samassa tilanteessa kuin minä. ilman näitä olisin vetänyt itseni jojoon jo aikaa sitten. En kuitenkaan halua erota sillä en kestä olla hetkeäkään ilman tytärtäni. Naiset jos ette halua oman miehenne juoksevan vieraissa niin näistä miehistä tulee pitää kiinni. Tuntuu olevan nykynaisten käsitys omasta minuudesta ja siitä kuinka mies oikeasti toimii olevan hukassa. Tämä kyllä pätee fiksuihin miehiin, mikäli mies josta pidetään hyvää huolta kotona ja annetaan vähän lämpöä muutenkin kuin halauksilla juoksee vieraissa on täysi idiootti ja sellainen tulee unohtaa. Kyllä hyviä miehiäkin on tässä maassa hyvinkin paljon. Tsemppiä sisaret ja veljet, oman pelin hävisin jo aikaa sitten.

joonabomber kirjoitti:

Itse Olen reilut 30v mukavan näköinen ja kohtuu suosittu mies. Ainakin baareissa olisi vientiä enemmän kuin tarpeeksi. Olen omalta osaltani syyllinen naiseni pihtaamiseen, mutta on se niin ettei meillä kauniimpi osapuoli halua seksiä kuin humalassa. On ollut kaikenmaailman selityksiä: kun et tiskaa, pese pyykkiä, siivoa jne. Kävimme pari kertaa parisuhdeterapiassa ja siellä ainakin omat silmät aukesivat. Olen yrittänyt tulla töistä ajoissa kotiin n.6.30-16.00, joskus hyvin harvoin venyy pidemmäksi aikaa. olen kuitenkin yksityisyrittäjä ja ennen tein ympäri pyöreätä viikkoa, mutta kyllä siippakin sitä teki töitä paljon. Olen osallistunut kotitöihin sekä lapsen hoitoon 100'%. Olen syyllistänyt itseäni monta yötä siitä kun meillä ei ole seksielämää, vaikka omaan todella vahvan omantunnon. Luulen, että siippani näin yrittää dominoida suhteessamme. Sitten onneksi saimme maailman ihanimman tytön, joka sekin kyllä laitettiin alulle humalassa. Nyt olen tehnyt periaate päätöksen etten enään koske tikullakaan toiseen, enkä aio enään ikinä puhua hänen kanssaan seksistä enkä harrasta sitä hänen kanssaan. omasta mielestäni se on suurta rakkautta kun mies haluaa vielä 9 vuoden jälkeen omaa vaimoketta/vaimoa. Tätä naiset ei kuitenkaan jaksa ymmärtää, mies on mies ja mies toimii kuin mies. Olen omaksi onnekseni löytänyt verukkeita seksille oman vaimokkeen kanssa: yli aktiivinen lapsen hoito, liika treeni, työnteko, maksulliset naiset sekä viimeisin toinen varattu nainen joka on samassa tilanteessa kuin minä. ilman näitä olisin vetänyt itseni jojoon jo aikaa sitten. En kuitenkaan halua erota sillä en kestä olla hetkeäkään ilman tytärtäni. Naiset jos ette halua oman miehenne juoksevan vieraissa niin näistä miehistä tulee pitää kiinni. Tuntuu olevan nykynaisten käsitys omasta minuudesta ja siitä kuinka mies oikeasti toimii olevan hukassa. Tämä kyllä pätee fiksuihin miehiin, mikäli mies josta pidetään hyvää huolta kotona ja annetaan vähän lämpöä muutenkin kuin halauksilla juoksee vieraissa on täysi idiootti ja sellainen tulee unohtaa. Kyllä hyviä miehiäkin on tässä maassa hyvinkin paljon. Tsemppiä sisaret ja veljet, oman pelin hävisin jo aikaa sitten.

Lue lisää

meilläkin. Silittelyä ja haleja antaisi kyllä.. Vaan kun ei kiinnosta! Hitto en mä ala sen kaulassa roikkumaan kun ei kerran koskaan mitään seuraakaan. Kerran viikossa joku hätäinen rytke mistä en itse nauti pätkääkään. Suihin saisi kyllä ottaa, mutta itse ei ole valmis tekemään mitään sen eteen että minä lämpiäisin.

Sama homma miehille: pitäkää kiinni eukoistanne! Itse olen jo hyvinkin vakaasti miettinyt suhdetta, vielä en ole tehnyt mitään, mutta kyllä sekin päivä tätä menoa koittaa. Parisuhdeterapeutille jonotellaan kanssa......

Ilmeisesti pihtaajia löytyy nykyisin molemmista osapuolista suht tasapuolisesti. ON se vaan jännä että aktiivisemmat ja laiskemmat eivät löydä yhteen... Ehkä koska aktiivit olisivat vällyjen välissä koko ajan ja pihtaajat eivät koskaan saisi mitään aikaan.... ;)

Tuttua tarinaa, mutta sitähän tässä näiltä palstoilta tuli etsimäänkin. Lohtua, vertaistukea ja neuvoja. Olen 36-vuotias mies, isä ja aviomies. Perheessämme on kaksi pientä lasta. Olemme tunteneet vaimoni kanssa 11 vuotta, josta lähes 7 vuotta naimisissa.

Alku oli villiä huumaa - kaikinpuolin. Emme kuitenkaan suinpäin rynnänneet vakavaan parisuhteeseen, eri paikkakunnilla kun asuimme. Huumavuosia riitti ehkäpä juuri sen vuoksi, että elimme kaukosuhteessa pari ensimmäistä vuotta. Yhteenmuuttaminen ei asioita vielä juuri muuttanut. Alkoi pikemminkin toisiin vakavasti tutustumisen aika. Seksi sujui vielä hyvin ja säännöllisesti. Pieniä vinkeitä tietyistä vahvoista luonteenpiirteistä näkyi jo, mutta ajattelin niiden tasaantuvan ajan kanssa. Toisin kävi. Ikävät piirteet nousivat vahvasti esiin viimeistään lasten syntymien jälkeen. Nykyään en näe vaimossani juurikaan sellaisia luonteenpiirteitä, joita voisin sydämeni pohjasta ihannoida ja joiden vuoksi seksi sytyttäisi.

En väitä olevani itsekään mikään malli-ihminen, mutta tiettyä empaattisuutta ja yhdessä tekemisen fiilistä sitä kait odottaa toiselta arkisissa asioissa, kuten lapsen kasvatustavoissa tai vaikkapa vain pöytäkeskusteluissa. Ei mitään. Jo vuosia on jatkutunut lähes täydellinen välinpitämättömyys meikäläisen keskusteluavauksille tai muille asioille, jotka minä koen kiinnostavina työelämän ulkopuolisina juttuina. Vaimoani ei kiinnosta pätkän vertaa, jos alituista teilaamista ja halveksuntaa ei lasketa. Niin, kyllä - asian kuin asian halveksunta ja ylenkatsominen on vaimoni voimakkaimpia ja häiritsevimpiä luonteenpiirteitä. Esimerkiksi kaikki ostokset tai edes alustavat tarkastelut isommista hankinnoista saavat karkean tuomion, jos idea on minusta lähtöisin. Joku voisi ajatella, että mitä sitten? Ei kait muuten mitään, huumorilla tuonkin voisi ottaa, jos meillä olisi edes hitusenkaan samantyyppinen huumorintaju. Letkautukset eivät kevennä tunnelmaa, kun ne eivät oikeasti mene perille asti. Pitkä arki se on, mikä raastaa ja syö miestä. Pilke on kadonnut silmäkulmasta. Tunne siitä, että tämä ei tulekaan muuttumaan, on saanut mieleni ahdistuneeksi ja tilanteen toivottomaksi. Halut ovat menneet jo kauan sitten. Ja kyllä, olen mielestäni se aviomies, joka osallistuu lastenhoitoon, kodinhoitoon, askareisiin yms. oma-alotteisestikin. Sohvaperuna en ole koskaan ollut.

Joku jossain sanoikin, että perheidylli toimii luonnostaan, jos isä ja äiti ovat ensisijaisesti mies ja vaimo toisilleen. Lapset saavat kyllä riittävästi huomiota osakseen, jos vanhemmat sitä ensisijaisesti osoittavat toisilleen. Tämä on kuin toiveunta nykyisessä tilanteessa.

normimies kirjoitti:

Tuttua tarinaa, mutta sitähän tässä näiltä palstoilta tuli etsimäänkin. Lohtua, vertaistukea ja neuvoja. Olen 36-vuotias mies, isä ja aviomies. Perheessämme on kaksi pientä lasta. Olemme tunteneet vaimoni kanssa 11 vuotta, josta lähes 7 vuotta naimisissa.

Alku oli villiä huumaa - kaikinpuolin. Emme kuitenkaan suinpäin rynnänneet vakavaan parisuhteeseen, eri paikkakunnilla kun asuimme. Huumavuosia riitti ehkäpä juuri sen vuoksi, että elimme kaukosuhteessa pari ensimmäistä vuotta. Yhteenmuuttaminen ei asioita vielä juuri muuttanut. Alkoi pikemminkin toisiin vakavasti tutustumisen aika. Seksi sujui vielä hyvin ja säännöllisesti. Pieniä vinkeitä tietyistä vahvoista luonteenpiirteistä näkyi jo, mutta ajattelin niiden tasaantuvan ajan kanssa. Toisin kävi. Ikävät piirteet nousivat vahvasti esiin viimeistään lasten syntymien jälkeen. Nykyään en näe vaimossani juurikaan sellaisia luonteenpiirteitä, joita voisin sydämeni pohjasta ihannoida ja joiden vuoksi seksi sytyttäisi.

En väitä olevani itsekään mikään malli-ihminen, mutta tiettyä empaattisuutta ja yhdessä tekemisen fiilistä sitä kait odottaa toiselta arkisissa asioissa, kuten lapsen kasvatustavoissa tai vaikkapa vain pöytäkeskusteluissa. Ei mitään. Jo vuosia on jatkutunut lähes täydellinen välinpitämättömyys meikäläisen keskusteluavauksille tai muille asioille, jotka minä koen kiinnostavina työelämän ulkopuolisina juttuina. Vaimoani ei kiinnosta pätkän vertaa, jos alituista teilaamista ja halveksuntaa ei lasketa. Niin, kyllä - asian kuin asian halveksunta ja ylenkatsominen on vaimoni voimakkaimpia ja häiritsevimpiä luonteenpiirteitä. Esimerkiksi kaikki ostokset tai edes alustavat tarkastelut isommista hankinnoista saavat karkean tuomion, jos idea on minusta lähtöisin. Joku voisi ajatella, että mitä sitten? Ei kait muuten mitään, huumorilla tuonkin voisi ottaa, jos meillä olisi edes hitusenkaan samantyyppinen huumorintaju. Letkautukset eivät kevennä tunnelmaa, kun ne eivät oikeasti mene perille asti. Pitkä arki se on, mikä raastaa ja syö miestä. Pilke on kadonnut silmäkulmasta. Tunne siitä, että tämä ei tulekaan muuttumaan, on saanut mieleni ahdistuneeksi ja tilanteen toivottomaksi. Halut ovat menneet jo kauan sitten. Ja kyllä, olen mielestäni se aviomies, joka osallistuu lastenhoitoon, kodinhoitoon, askareisiin yms. oma-alotteisestikin. Sohvaperuna en ole koskaan ollut.

Joku jossain sanoikin, että perheidylli toimii luonnostaan, jos isä ja äiti ovat ensisijaisesti mies ja vaimo toisilleen. Lapset saavat kyllä riittävästi huomiota osakseen, jos vanhemmat sitä ensisijaisesti osoittavat toisilleen. Tämä on kuin toiveunta nykyisessä tilanteessa.

Lue lisää

Tuo kuulostaa tosi tutulta. Äitini on ollut nykyisen miehensä kanssa jo parikymmentä vuotta He ovat lähellä eläke ikää ja vaivojakin löytyy joka lähtöön. Suurin osa riidoista kuitenkin johtuu kommunikoinnin puutteesta ja siitä aiheutuvasta epävarmuudesta. Äitiä harmittaa tietyt pienet jutut esim mitä pitäisi korjata talossa tai tehdä pihalla ja valittaa minulle kun se on miehen hommaa hoitaa ne asiat. Sanon aina ettei isäpuoleni ole mikään ajatuksenlukija eikä fyysinen kunto salli kaikkea kuten puiden halkomista. Hänellä on myös omat kiinnostuksenkohteet mihin äitini ei osallistu (esim pyöräily). Useasti hän myös tekee, ostaa, suunnittelee asioita keskustelematta koska tykkää vilpittömästi yllättää äitini joka taas ei pidä siitä ettei hän esim saa muka valita hotellia. Aina on kuitenkin tykännyt eikä koskaan itse suunnittele matkoja joten loppujenlopuksi ongelma on vain se ettei oteta osalliseksi ja hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi omassa kodissa... Seurauksena on pientä nälvimistä ja kuittailua äitini osalta ja isäpuoleni turhautuu ja sulkeutuu vielä enemmän ja kun hän yrittää hiljaa hyvittää niin kierre lähtee alusta. Kaikkien pitäisi ottaa askel taaksepäin ja katsoa mistä valittaa ja mikä siinä on oikeasti se ongelman ydin. Siitä pitäisi rauhallisesti keskustella puolison kanssa ja kertoa miltä itsestä tuntuu ja mitä haluaisi yhteiseltä arjelta.

Pakko vastaa kun meillä ihan sama,tosin lapset on vielä alaikäsiä.Oon kans yrittäny ettiä meille jotain perhe tai pariterapiaa.Miten sait miehen lähtemään mukaan?