Satui tuossa katsomaan Dome Karukosken "Kielletty hedelmä" nimisen elokuvan. Leffa kertoo kahdesta 18-vuotiaasta vanhoillislestadiolaisesta tytöstä, jotka lähtevät Pohjanmaalta kesäksi Helsinkiin. Tytöt kamppailevat aikuistumisessaan uskonasioidensa kanssa, joissa näkyy lämpimän turvan sekä rakkauden antaman kyläyhteisön ja vapauden ja mielihalujen tarjoaman maallistuneen kaupunkielämän vastakkainasettelu.
Minusta leffa on niin nuorison kasvutarinana kuin uskonnollisten pohdintojenkin osalta hieno elokuva. Se ei moralisoi tai esitä mustavalkoista vastakkaiasetteluita, vaan esittää uskovaisten ja maallistuneempien ihmisten elämää neutraalisti jättäen siten katsojalle mahdolliseksi omat tulkintansa asioista.
Onko joku nykyinen tai entinen lestadiolainen nähnyt elokuvan? Mitä ajatuksia se teissä muissa herätti.
Minusta leffa on niin nuorison kasvutarinana kuin uskonnollisten pohdintojenkin osalta hieno elokuva. Se ei moralisoi tai esitä mustavalkoista vastakkaiasetteluita, vaan esittää uskovaisten ja maallistuneempien ihmisten elämää neutraalisti jättäen siten katsojalle mahdolliseksi omat tulkintansa asioista.
Onko joku nykyinen tai entinen lestadiolainen nähnyt elokuvan? Mitä ajatuksia se teissä muissa herätti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kivasti vuorottelet sanoja "elokuva" ja "leffa". Viimeksi mainittu tosin ehkä vähän liiankin epäviralline muuten varsin virastomaiseen tyyliin laaditulle kirjoituksellesi.