Olen joutumassa sektioon.
Tiedän riskit, joista lääkäri minulle tänään kertoi. Riskit äidille suuri verenvuoto, kohdunpoisto, lapseen kohdistuva viilto, hermopinnevauriot, virtsajohdinten, virtsarakon vaurioituminen, haavantulehtuminen ja aukeaminen, kipu, lapselle allergia- astmariski.
Lääkäri suositteli sektiota, mutta se pelottaa. Olen alakautta synnyttänyt sekä hätäsektiolla aiemmin, molemmista toivuin hyvin. Nyt pelkään kuitenkin sektiota.
Kertokaa miten olette toipuneet suunnitellusta sektiota? Kuinka kauan sairaalassa? Näittekö vauvan heti? Onko vauva terve? Miten haava parani? Jäikö jotain vaivoja sektiosta? Miten kauan sektio kesti? Jne.
Tiedän riskit, joista lääkäri minulle tänään kertoi. Riskit äidille suuri verenvuoto, kohdunpoisto, lapseen kohdistuva viilto, hermopinnevauriot, virtsajohdinten, virtsarakon vaurioituminen, haavantulehtuminen ja aukeaminen, kipu, lapselle allergia- astmariski.
Lääkäri suositteli sektiota, mutta se pelottaa. Olen alakautta synnyttänyt sekä hätäsektiolla aiemmin, molemmista toivuin hyvin. Nyt pelkään kuitenkin sektiota.
Kertokaa miten olette toipuneet suunnitellusta sektiota? Kuinka kauan sairaalassa? Näittekö vauvan heti? Onko vauva terve? Miten haava parani? Jäikö jotain vaivoja sektiosta? Miten kauan sektio kesti? Jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän nuo riskit paikkansa pitävät, mutta niiden todennäköisyys on todella häviävän pieni. Yleisimpiä, ja silti vielä harvinaisia, noista ovat verenvuoto ja haavantulehtuminen. Lisänä mainitsematta jäänyt kohtutulehdus, joka tosin on lähes yhtä yleistä alakautta synnyttäneiden kesken. Sektiohaava saattaa tulehtua, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä tulehtuu eppari/repeämähaava, ja oikeastaan alapään haavan puhtaana ja kuivana pitäminen on paljon hankalampaakin, joten se lienee yleisempääkin.
Myös alapään isot repeämät ja eppari aiheuttavat kipua.
Noihin lapsen allergiariskeihin en usko lainkaan, allergiat ovat niin monen muunkin asian summa, ettei synnytystapa kyllä siihen juurikaan vaikuta. Lapseen kohdistuvat viillot ovat todella harvinaisia, eri asia jos on todella kiire leikata vauva ulos. Ja viillon seurauksena tulee haava ja arpi, ei sen enempää. Virtsarakon vaurioituminen on todella harvinaista. Sen sijaan alatiesynnytyksissä sattuu ja tapahtuu vauvalle suhteessa paljon vakavampia vaurioita, esim happivajeesta johtuva suora aivovaurio (esim pitkittyneen synnytyksen tai kiinnijäämisen takia). Tällainen ei suunnitellussa sektiossa ole mahdollista.
Kaikenkaikkiaan suunniteltu sektio on sekä lapselle, että äidille turvallinen. Toipumiseen ja leikkauksen sujumiseen vaikuttaa myös äidin hyvä yleisterveys ja motivaatio ja positiivinen asenne.
Oma perätilavauvani syntyi sektiolla ja kokemus oli kaikin puoli hyvä ja "miellyttäväkin". Mitään ihmeempiä kipuja ei ollut missään vaiheessa, ja lääkkeillä niistäkin päästiin. Leikkauksessa spinaali sattui, mutta muuten ei lainkaan. Oli vain hassun tuntuista. Lapsen sain putsuksen jälkeen heti syliin muutamiksi minuuteiksi, ja joku hoitsu räpsi meistä valokuviakin :)
Ekan päivän pötkötin sängyssä ja seuraavana aamuna varoen ylös ja suihkuun. Oletin kovia kipuja liikkuessa, muttei niitä tullut, kun oli varovainen liikkeissään. Vauvaa hoidin itse heti kun sängystä pääsin ylös. Mies toki oli apuna kaikki päivät.
Laitoksella olimme 3 yötä ja 4 päivää.
Leikkauksen alusta meni muutamia minuutteja kun vauva syntyi, vatsaa umpeen laitettaessa puolisen tuntia ja heräämössä vajaat kaksi tuntia. Vauva oli täyden kympin poika. Haava parani nopeasti, ei tulehduksia tms. Yskiessä tai aivastaessa aristi jonkin verran. Kotona en lääkkeitä tarvinnut. Maito nousi kolmantena päivänä. Mitään vaivoja ei jäänyt, paitsi ihan yleisesti raskauteen liittyen vatsalihakset jäi aika reilusti irralleen. Tästä on melkein 2 vuotta aikaa nyt.
Aluski oli pettynyt kun en normisti synnyttämään päässytkään, mutta nyt ei haittaa lainkaan. Pääsin taatusti vähemmällä tuskalla kuin useimmat alakautta synnyttäneet ja ennen kaikkea riskit vauvalle suunnitellussa sektiossa ovat mitä tahansa alatiesynnytystä pienemmät.
Nyt uudestaan raskaana (ihan alussa) ja minun puolestani toinenkin saa samaa kautta tulla. Sektio ei jännitä yhtään. Nyt tosin painaa sekin, että pelkään sektioarven repeävän normaalisynnytyksessä.
Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta. Sehän tässä ihmetyttää, että lääkäri ei oikein osannut suhtautua sektioon positiivisemmin ja valoisammin, vaikka siihen on kohdallani lääketieteellinen syy. Kertoi vain riskeistä, ei niinkään mitä hyviä puolia siinä kohdallani olisi. Hätäsektiostakin toivuin hyvin, mutta jotenkin alakautta synnyttäneenä siinä välissä tämä suunniteltu sektio jänskättää ihan eniten.
Kaikki viisi lastani ovat syntyneet sektiolla, ensimmäinen perätilan vuoksi ja seuraavat sitten aikaisemman sektion takia.
Ensimmäisestä sektiosta on 19v ja viimeisimmästä reilu 3 v.
Kaikista viidestä sektiosta on jäänyt pelkästään hyvät muistot:)
Tuoreimmassa muistissa on tietenkin viimeisin, käpöttelin itse leikkaussaliin, jossa puudutuksen jälkeen laitettiin tippa sekä katetri. Mies tuli saliin juuri ennen leikkausta ja leikkaus itsessään meni nopeasti ja hyvin.
Minut vietiin heräämöön ja isä meni vauvan kanssa osastolle odottamaan minua.
Heräämössä ihmettelin tunnon ruvettua palaamaan, miksei kipua tullut lainkaan... hoitaja sanoi, että kipulääkityksenä käytetty morfiini esti kipujen tulon (aikaisemmissa leikkauksissani ei morfiinia ollut kipulääkkeenä käytetty).
Selvisinkin koko sairaalassa oloajan kahdella buranalla ja nekin otin kohdun supistelun tuoman kivun vuoksi.
Osastolla imetin iltatähteämme ensimmäisen kerran ja morfiinihuurun haihduttua nousin seuraavana aamuna katetrinpoiston jälkeen jo käpöttelemään vessaan ja tuolloin myös kykenin hoitamaan vauvaakin.
Sairaalasta kotiuduimme 3:na päivänä leikkauksesta, (torstaina leikkaus ja sunnuntaina kotiin).
Mitään ongelmia ei yhdessäkään sektiossani ole ollut ja niistä palautuminen on sujunut todella nopsasti ja perusterveitä ovat myös kaikki 5 lastani ilman allergioita tms:)
Nyt on minun lapsilukuni täynnä, vaikka vielä olisikin mahdollisuus synnyttää sektiolla... ap. mikäli sektio olisi kammottava kokemus, en olisi tehnyt 5:ttä lasta tietäen synnyttävän heidät sektiolla.
Riippuu paljon lääkäristä, miten sektiosta kertoo. Lääkärin omakin suhtautuminen vaikuttaa kerrottuihin asioihin. Kaverini kävi pelkopolilla, jossa ennen sektiopäätöksen tekoa peloiteltiin ja korostettiin sektion riskejä ja kun sektiopäätös vihdoin tuli, hänelle kerrottiin moneen kertaan, kuinka turvallinen sektio on sekä äidille ja lapselle, ja mitä kaikkia vaurioita sektion avulla voi välttää. Siis vauriot, jotka voivat sattua vain alatiesynnytyksessä.
Itse olin naistenklinikalla ja lääkäri ja kätilö ihan nätisti selostivat sektion kulun, eivätkä lyhyttä mainintaa lukuunottamatta peloitelleet komplikaatioilla. Sain jonkun lappusen luettavaksi ja ajan fysioterapeutille, jotta saisin neuvoja sektion jälkeiseen toipumiseen. Lisäksi itse tein päätöksen jälkeen paljon taustatyötä sekä sektiosta, että alatiesynnytyksestä. Ja itse olen vakaasti sitä mieltä, että sektio ilman muuta oli oikea päätös, varsinkin perätilam huomioon ottaen.
Suunniteltu sektio on turvallisempi kuin kiireellinen tai hätäsektio, ja siten riskit ovat normaaliakin pienemmät, kun ei ole kiire ja pystytään varmistamaan että vauva ja äiti voivat leikkauksen alussa hyvin, eikä ole valmiita komplikaatioita.
Turha jännittää etukäteen sektiotakaan. Varsinkin kun kyseessä on suunniteltu sellainen, niin saat jo rauhassa totutella ajatukseen ja itse operaatio tapahtuu kaikessa rauhassa ilman kiirettä tai pelkoa.
Vielä piti mainita, että sektiossa monet puhuvat voimakkaasta verenhukasta, mutta itselläni verta vuoti "hurjat" 50 ml, mikä on moninkerroin vähemmän kuin useimmissa normisynnytyksissä :)
Nyt positiivista asennetta mukaan ja turhat jännitykset pois. :)