Nyt meni hermot NIIN tähän jännittämiseen! Katselin äsken uuden kouluni ekan jakson lukujärjestystä. Tuskan hiki pukkasi pintaan ja pulssi kohosi, kun luin pakollisen äidinkielenkurssin kurssikuvauksen: tiedossa on esitelmiä ja toisten esiintymisten arviointia. Mun painajainen!
Miksi mä en pysty iloitsemaan koulun alkamisesta? Ja siitä, että PÄÄSIN kouluun, vaan alan jännittää jo nyt tuota äikänkurssia? Sadasosasekunnin mietin jo perua ilmoittautumiseni koko kouluun. Mutta sitä mä en tee! En anna tämän ongelman pilata tulevaisuuttani.
Olen niin kyllästynyt tähän ainaiseen jännittämiseen. Jännitän uusia ihmisiä ja tilanteita sekä erityisesti esiintymistä. Esittelykierros ja oman nimen sanominen saa pulssin kohoamaan. Jännitys vain kasvaa, kun oma vuoro lähestyy. Omalla vuorollani sitten soperran nimeni ja kerron itsestäni ääni väristen :/ Ja häpeän silmät päästäni.
Aion hakea apua. Nyt tämä riitti. Varaan ajan lääkärille. Katsoin jo numeronkin valmiiksi. Toivottavasti lekuri suhtautuu ymmärtäväisesti ja oikeasti auttaa (=kirjottaa rauhottavia...) Esiintymällä ja esiintymällä tämä ei ohi mene. Se on jo nähty. Tarvitsen alkuun päästäkseni niitä hyvin menneitä esiintymiskokemuksia.
Tsemppiä kaikille, jotka kärsivät samasta ongelmasta.
Miksi mä en pysty iloitsemaan koulun alkamisesta? Ja siitä, että PÄÄSIN kouluun, vaan alan jännittää jo nyt tuota äikänkurssia? Sadasosasekunnin mietin jo perua ilmoittautumiseni koko kouluun. Mutta sitä mä en tee! En anna tämän ongelman pilata tulevaisuuttani.
Olen niin kyllästynyt tähän ainaiseen jännittämiseen. Jännitän uusia ihmisiä ja tilanteita sekä erityisesti esiintymistä. Esittelykierros ja oman nimen sanominen saa pulssin kohoamaan. Jännitys vain kasvaa, kun oma vuoro lähestyy. Omalla vuorollani sitten soperran nimeni ja kerron itsestäni ääni väristen :/ Ja häpeän silmät päästäni.
Aion hakea apua. Nyt tämä riitti. Varaan ajan lääkärille. Katsoin jo numeronkin valmiiksi. Toivottavasti lekuri suhtautuu ymmärtäväisesti ja oikeasti auttaa (=kirjottaa rauhottavia...) Esiintymällä ja esiintymällä tämä ei ohi mene. Se on jo nähty. Tarvitsen alkuun päästäkseni niitä hyvin menneitä esiintymiskokemuksia.
Tsemppiä kaikille, jotka kärsivät samasta ongelmasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Psykologille sinun on mentävä juttelemaan tollaisista asioista, ei lääkärille!!
Miksei muka lääkärille? Mulla on huomenna lääkäri, eli mä ainakin menen lääkärille kertomaan.
Miksi psykologille? Ei mua auta se, että menen juttelemaan jollekulle. Tiedostan kyllä ongelmani ilman juttelua. Ja mä haluan selvitä siitä kurssista nolaamatta itseäni! Siihen ei pelkät juttelut auta. Ei psykologi mitään reseptejä kirjoita.
Ja sitten vielä, saan varmaan myös niitä kofeiinikommentteja: tämä ei johdu kofeiinista. Jännittäminen alkoi paljon ennen kahvinjuomista ;)
Mistä muuten päättelit, että olen tyttö?
Näillä palstoilla pyörii näitä tyyppejä joidenka mielestä mihinkään ei saisi käyttää lääkkeitä, esim. pahaan masennukseen ei muka kannattaisi kokeilla lääkettä jne. Olen itse jännittänyt noin kymmenisen vuotta ja olen tullut tulokseen, että on mentävä lääkäriin. Lässytys ei poista tuskaisuutta ja sydämentykytyksiä.
Kerro sitten, miten lekurilla meni. Toivottavasti hyvin :)
Tuntuu, että joillain palstan neuvojilla ei todellakaan ole käsitystä siitä, kuinka hirveä vaiva paha jännittäminen on. Itsellekin lääkkeet ovat nyt se viimeinen oljenkorsi. Olen kärsinyt tästä ongelmasta vuosikausia, eli ihan liian kauan! Enää en vain jaksa. Haluan elää (suht) normaalia elämää. Tämä syö itsetuntoakin, kun aina vaan epäonnistuu tärkeissä tilanteissa, joissa pitäisi tehdä hyvä vaikutus. Välillä tämä haittaa ihan normaalia elämääkin :(
Olen puhunnut aiheesta psykiatrin kanssa, asia on niin, että jompi kumpi pitää valita . Terapia tai lääkkeet.
Lääkkeillä lyhennetään parantumista tai itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, jos käydään terapiassa samaan aikaan.
Tarkoitatko siis, että lääkkeet nopeuttavat parantumista? Vai pidätkö niitä kielteisenä asiana?
Minä vain haluaisin ensin päästä noista fyysisistä jännittämisoireista eroon. Tiedän, etteivät lääkkeet ole mikään pikakeino onneen ja että kaikki vaivat eivät katoa tuosta vain niitä nappailemalla. En myöskään ajatellut alkaa käyttää lääkkeitä joka päivä.
Arvon nyt tässä, että soittaako yksityiselle (yleis)lääkärille vai terveyskeskukseen. Pelottaa, että terveyskeskuksessa ongelmaani ei oteta todesta, vaan passitetaan vain jonnekin "juttelemaan". Toisaalta oloani on helpottanut nyt jo se, että olen vihdoin päättänyt hakea apua! Toivottavasti saisin vihdoin vuosien piinaan helpotusta. Olen odotellut, että iän myötä jännittäminen helpottaisi, mutta ainakaan omalla kohdallani niin ei ole käynyt.
Hyvä, että olet päättänyt mennä lääkäriin. Kannattaa sanoa sitten ihan reilusti, kuinka paljon jännittäminen haittaa sun elämää ja vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiin. Näin minäkin tein kärsittyäni vuosikausia jännityksestä. Mulle osui mukava ja ymmärtäväinen nuori lääkäri, joka määräsi mulle betasalpaajia sekä suositteli psykologille menoa. Betasalpaajien avulla olen pystynyt tekemään koulutustyötä ja esiintymään ihmisille, mikä ennen oli täysin ylivoimaista. Mielestäni myös psykologin juttusilla käynti on auttanut. Vaikka minäkin kyllä tiedostan oman ongelmani ja tiedän jopa aika hyvin, mistä tämä johtuukin, on siitä kuitenkin ollut apua että on saanut jutella ammattilaisen kanssa asioista.
Jännittäminen on todella kuluttava ja elämää kahlitseva ongelma, mitä ei kannata vähätellä. Itsekin ajattelin monta vuotta, ettei mulla ole mitään todellista oikeutta hakeutua hoitoon, kun monella on paljon pahempiakin ongelmia. Mutta siinä vaiheessa kun jännittäminen vaikuttaa siihen, ettei uskalla hakeutua esim. sellaiseen opiskelu- tai työpaikkaan mihin oikeasti haluaisi, niin jännittäminen ei todellakaan ole mikään pieni ongelma! Kannattaa hakea apua ajoissa!
No minäpä kävin siellä lääkärissä. Vastaan nyt tähänkin, vastasin myös tuonne toiseen ketjuun, jossa kyselin toisella nimimerkillä mitä lääkkeitä tähän vaivaan saa. Minulla tämä jännitys ei ole pelkästään esiintymiseen liittyvää, vaan ihan yleisestikin tätä on monissa tilanteissa, joskus suorastaan lamaannuttavaa. Minulle siis määrättiin Cipralex-nimistä lääkettä jota otetaan joka päivä ja myös keskusteluapua. Itsekin jännitin miten lääkäri asian ottaa, mutta hyvinhän se sen otti ja kyseli miten jännitys elämään vaikuttaa ja millaisissa tilanteissa jne.
Onko poikajännittäjiä täälä ollenkaan ku tuntuu, että kaikki jännittäjät ois tyttöjä. Tuntuu tosi oudolta, ku ite oon hyväkuntoinen (fyysisesti) poikajännittäjä. Ärsyttävin oire on äänen värinä, ku sillon ei vaan pysty puhumaan ja siitä tulee tosi nolo olo. Tuntuu et se ei ois ees normaalia jännittämistä, ku sydän hakkaa hulluna, jonka seurauksena ääniki värisee joka sydämen pumppauksella ja kädet ja muutkin paikat hikoilee kauheena. Joka päivä pitää kouluunki ottaa sellanen beetasalpaaja ja se on tosi ärsyttävää ku ajattelee jos niist jotai sivuoireitaki tulee, mut pakko on vaa käyttää ellen sitte pidä kokonaa välivuotta/määräaikaisesti. >.<
Kellää muilla samanlaisia oireit?
Hienoa, että sait pyydettyä apua ja että sait sitä! Se on se ensimmäinen askel. Toivottavasti lääkkeistä on sinulle apua. Itsellä ainakin olo helpotti jo siitä, kun PÄÄTIN, että nyt on korkea aika hakea apua. Ja sen aion myös tehdä. Jos terveyskeskuksessa ei ymmärretä ongelmaani, niin sitten menen yksityiselle. Mutta mä haluan ne lääkkeet.
Itelläkin kouluun meno huomenna, ja tunnen täysin samalla lailla. Oikeastaan koulu ois alkanut jo tänään, mut meinasin jo perua koko homman. Tulin sit kuitenkin järkiini ja sain soitettua koululle..vaikka vaikeaa se oli.
Hirvittää kyl huomenna mennä sinne, ku muilla jo se eka päivä takana. Mut ei voi mitään. Ei harmainta hajua miten selviän noista esitelmistä mut pakko mikä pakko selvitä jotenki.. :S huh... nyt jo käet tärisee ku mietin huomista..maha kipeä, päätä särkee...aion huomenna vaan tyhjentää pääni totaalisesti ennenku meen minnekkään. Joskus se auttaa.. Se eka jännittäminen on pahinta..sit helpottaa vähän. Uskotella vaan itelle et kyllä niitä muitaki jännittää..en oo ainu. Pahimmillaan koulun eka päivä ollu semmone, ettei jalat kirjaimellisesti oo meinannu kantaa. Jalat ollu tunnottomat ja kävelu ollu lähes mahdotonta. Toivottavasti huomenna ei kuitenkaan oo niin. Koittaa vaan rentoutua täs ja olla aattelematta liikaa.Ei se ahdistavien asioiden ajattelu ainakaan auta. Jos niitä miettii liikaa..
Tsemppiä huomiselle. Muista, että jos olo käy sietämättömäksi koulussa, kannattaa hakea apua lääkäriltä. Voit mennä ensin vaikka terveydenhoitajalle puhumaan. Avun hakeminen ei ole heikkoutta. Moni painii saman ongelman kanssa.
Itse asiassa tänään hommasin tuon numeron tuonne terapiahommeliin. Oon jo kerran siel käyny puhumas. Tässä kun eka aamulla aattelin etten mee koko kouluun ni hommasin tuon puhelinnumeron ja olin aikeissa soittaa. Sit muutinki mieleni ja soitinkin koululle. :) Jos homma käy liian ahdistavaksi meen kyllä juttelemaan jolleki, ku on ollu täs masennustaki tän homman lisäks,ni siin on viel toinenki syy.
Tilannepäivitystä: varasin eilen ajan lääkäriin. Se tosin meni aika monen viikon päähän, mutta tärkeintä on, että sain sen varattua! Ei se niin kauheaa ollutkaan kuin luulin... Nyt on todella helpottunut olo. Toivottavasti lääkkeistä on sitten apua. Harmittaa, kun en ole aikaisemmin hakenut apua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)