Onko nämä oireet paniikkihäiriötä? Jos olen koulussa tai jossain paikassa jossa on paljon ihmisiä oireina on hikoilu, sydämentykytys, huimaaminen, punastuminen, käsien vapina ja yleensä tuntuu että pyörryn. Olen myös aika eristäytynyt, koska en lähde kauppoihin koska pelkään että saan tämän kohtauksen. Koulussakin on vaikeaa joten olen lintsaillut paljon tämän takia. En myöskään voi käydä koulun ruokailussa. Suvussani on esiintynyt paniikkihäiriötä. Olen sanonut asiasta äidilleni ja hän sanoi että johtuu nuoreta iästäni, olen 15. Vastauksia kiitos.
Paniikkihäiriö?
----
4225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Päässet helposti terveydenhoitajan tai lääkärin puheille. Jos he vakuuttavat, ettei ole syytä huoleen, niin lähde siitä, ettei pikku oireilu ole vaarallista ja lopeta ihmisten
välttely. Eivätköhän ne oireetkin siitä lievene. Paniikkihäiriön ei saa antaa pilata elämäänsä, se ei ole niin paha tauti.
Voit etsiä tietoa vaikkapa osoitteesta
http://www.poliklinikka.fi/?page=4653468&id=6958342&
täältä myös
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti
Laita hakusanaksi
paniikkihäiriö
Itsellä oli pahempana parikymmentä vuotta sitten, pikkuhiljaa oireet hävinneet. Ainakin tiedän milloin tulee ja hallitsen ne tai otan lääkettä. Lääkitys pienesti koko ajan. Alproxia. Serotoniinilääkkeistä en pitänyt eivätkä auttaneet.
Vaikka tietysti jokainen haluaa olla joskus yksin, mutta ei syy saa olla se että pelkää panikoivansa. Käy ihmeessä juttelemassa terkkarin kanssa. Nuorella tämä on varmaan aika hankalaa kun ikätoverit ei ole olleet asian kanssa tekemisissä eivätkä ehkä ihan ymmärrä. Mutta jos sulla on hyviä kavereita, voi niille kertoa asiasta; se jo helpottaa tilanteita kun ei tarvi jännittää.
Eihän tämä johdu siitä että pelkäisit mitään erityistä? Jos ei, niin se on vain sinun (ja meidän muiden vaivasta kärsivien) yliherkkä tapa reagoida jännitykseen. Kun oppii tunnistamaan oireet ja tietää ettei ne ole vaarallisia, on sen kanssa helpompi elää. Kannattaa kokeilla luontaistuotteita jos niihin yhtään uskoo. Lääkkeisiin ei heti kannata lähteä. Ne on sitten jos ei itse tosiaankaan pysty oireilua hallitsemaan. Tämä taas riippuu ihan sinun omasta luonteenlujuudestasi. Eli miten uskot itseesi. Ja ajanmyötä oppii uskomaan ettei oireet ole vaarallisia, se auttaa rauhoittumaan. Mutta juttele myös jonkun ammattilaisen (terveyskeskuslääkäri) kanssa.
Mutta älä tosiaankaan tuossa iässä ala järjestelmällisesti vältellä ihmisiä ja tilanteita, vaan mene terkkariin, ainakin jos nämä vertaisryhmät ei auta. Tuo on kyllä hankalaa aikaa kun sosiaaliset paineet on aika kovat, vaikkei sitä ehkä silloin itse tajunnut. Mutta nyt sinun itsetuntosi kehittyy ja vahvistuu jos on vahvistuakseen!