Kuka on se "seurakunta" joka kirjoittaa Päivämiehen pääkirjoitukset?
Nimimerkki Maalaispoika kritisoi Päivämiehen parin viikon takaista pääkirjoitusta:
"Pääkirjoituksen taustalla heijastuu purkamaton 70-luku ja opillisen käsitejärjestelmän hämminki. Tähän tilaan on jouduttu, kun teologia on mielletty “järkeilyksi”.
Osaamisen ja ymmärtämisen tilalle on tullut auktoriteetti, seurakunta, jota ei kukaan saa epäillä ja asettaa kyseenalaiseksi."
http://freepathways.wordpress.com/2009/07/31/paivamiehen-harhaopetusta/
Nimimerkki Maalaispoika kritisoi Päivämiehen parin viikon takaista pääkirjoitusta:
"Pääkirjoituksen taustalla heijastuu purkamaton 70-luku ja opillisen käsitejärjestelmän hämminki. Tähän tilaan on jouduttu, kun teologia on mielletty “järkeilyksi”.
Osaamisen ja ymmärtämisen tilalle on tullut auktoriteetti, seurakunta, jota ei kukaan saa epäillä ja asettaa kyseenalaiseksi."
http://freepathways.wordpress.com/2009/07/31/paivamiehen-harhaopetusta/
Vastaukset 33
Vanhimmat
Taitaa olla pappismies etelästä.
, jos tämmönen on saarnaajan paikalla. Tulisi reilusti esiin kantoineen, jos on eri mieltä. Eihän tässä laumassa ole kenenkään pakko olla, jos on noin eri tavalla uskomassa ja käsittämässä, kuin on tuonut kirjoituksisssaan esiin.
En ymmärrä miten hänen omatuntonsa sallii hänen toimintansa tällä tavoin , kuin olen nähnyt hänen puskasta hyökkäävän kristillisyyttä vastaan.
Tulee mieleen kahdestoista opetuslapsi, surullista.
löytyy varmimmin srk:n nykyisestä johtokunnasta. Surullisena huomaan samoja jo 70-luvulla vaikuttaneita henkilöitä juntattavan keskusjärjestön johtopaikoille. Näinhän saadaan pidettyä yksimielisyys keskusjärjestössä. Palaamista raikkaaseen ja vapaaseen uskomiseen ei riviuskovalla näillä näkymin ole!
Siellähän niitä pappeja piisaa
porukka on kusessa eikä kusemassa niin yksikin totuuden torvi töräyttää nupit kaakossa ja kaataa koko firman!
"Kyllähän minä, mutta kun on oma nahka niin rakas", sanoi eräs puhuja yksityisessä keskustelussa Oripäässä.
eiväthän samaa mieltäkään olevat tule esiin omalla nimellään internet-palstoilla. Toinen juttu on se, että missä eri mieltä oleva "tulisi esiin"? Varsinkaan jos on puhuja? Puheessa ja saarnassa nämä, joita eri mieltä oleviksi väitetään, tuovat esille kyllä sitä, mitä pitävät tärkeimpänä. Tärkeintä on kuuluttaa väärentämätöntä Jumalan sanaa, joka on ainoa lääke sekä omaanvanhurskauteen että synnin luvallisuuteen.
Sitten tuo "eihän tässä laumassa ole kenenkään pakko olla, jos on noin eri tavalla uskomassa". Eri tavalla kuin kuka? Oma kokemus on kyllä sellainen, että koko uskomisen asia on hautautunut suuren kaanaankielisen perinnelastin alle. Samoja lauseita ja asioita toistellaan sen sijaan, että selitettäisiin niiden sisältöä - silloin käy niin kuin on jo osin käynytkin: ei kovin hyvin tiedetä, miten uskotaan.
Nyt sitten sitä, joka tahtoo kysyä, onko pysytty Raamatun sanassa, saatetaan ojentaa yhteisen rakkauden nimissä. Vanhoillinen vl kirjoitti toisessa ketjussa:
>>>a) Joitakuita ihmisiä himottaa hirveästi tehdä niitä asioita, joita kristillisyydessä saarnataan synniksi. Siksi he väittävät, että kristillisyyden opetus on poikennut pois entiseltä pohjalta.>>>
Varmasti on tällaisia ihmisiä. Mutta entä ne, jotka pelkäävät puhtaan evankeliumin äänen häviämistä? Jos sinne on kasvanutkin taakse ajatus siitä, että syntisenä uskominen ei enää olekaan riittävästi, vaan pitää myös pyhittyä tässä ajassa oikealla tavalla?
Tämähän on tosiasia:
"Jos sinne on kasvanutkin taakse ajatus siitä, että syntisenä uskominen ei enää olekaan riittävästi, vaan pitää myös pyhittyä tässä ajassa oikealla tavalla?"
SRK:n oppi nojaa tähän ajatteluun.
Tämä on heitetty katuojaan: "Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden."
Hämmingistä Oulussa kertovat myös Päivämiehen pääkirjoituksiin ilmestyneet kiellot ja varoittelut siitä että omaa yhteisöä ja sen johtohenkilöitä ei saa arvostella (ks. esim. heinäkuun puolivälin PMS).
Jos organisaatiolla on puhtaat paperit, ei tarvitse estellä vapaata keskustelua.
Miksi vapaa ja kriittinen sisäinen keskustelu on nyt niin kovin vaarallista?
Kenen kannalta se on vaarallista?
Kuka tai mikä taho hyötyy keskustelun kiellosta?
kirjoittajan henkilöä sen sijaan, että käsiteltäisiin aihetta.
Vastaako pääkirjoitus Raamatun opetusta ja uskovaisten kokemuksia?
Mielestäni pitäisi tehdä nimetön kysely numeroiduilla lapuilla niin, että vain yksi vastaus henkilöä kohti sallittaisiin.
Sillä voitaisiin saada selville elävätkö uskovat uskon vapaudessa, vai onko heidät vain määrätty sanomaan: "Uskovainen vain haluaa tehdä näin!"
Kokevatko ihmiset iloa ja vapautta. Vai onko usko suorittamista, josta on luvattu jotakin palkaksi.
Todellakaan, jos vapaus vallitsee, ei arvostelua tarvitse kieltää!
Ei tuo lyhenne ihan tuulesta ole temmattu.
Rauhanyhdistysten Keskuskuntaa. Se on perustettu hoitamaan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen lähetystoimintaa.
Siinä on jäseninä paikalliset rauhanyhdistykset.
Edustajien valinta on kiinnostava. Niitähän valtitaan joka Ry:stä, mutta valitsevatko paikallisyhdistykset omat edustajansa, vai valitaanko ne valtakunnallisessa vuosikokouksessa?
SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN KESKUSYHDISTYSTÄ. Paikallisyhdistykset valitsevat omat edustajansa itse, typerys. Miten vuosikokous voisi edustaa rauhanyhdistyksiä, jos se valitsisi itse itsensä??????? HALOO
sitten voi esittää itsensä valitsemista yhä uudelleen vuodesta toiseen?
"No kuinka
johtokunta
sitten voi esittää itsensä valitsemista yhä uudelleen vuodesta toiseen?"
Vuosikokoukselle ei tule esitystä johtokunnalta jäsenistä johtokuntaan.
sitä lyhennettä vl-järjestön päämiehelle annettu.
se, että samat naamat päättävät asioista vuodesta toiseen eikä joukossa ole yhtään naista?
Selitys on siinä, että erovuorossa olevat SRK:n johtokunnan jäsenet ilmoittavat oma-aloitteisesti jo hyvissä ajoin ennen vuosikokousta omille valitsijoilleen paikallisissa rauhanyhdistyksissä, että he haluavat edelleen jatkaa erovuorosta huolimatta.
Paikallisissa rauhanyhdistyksissä ei kukaan rohkene nostaa esiin kysymystä henkilön vaihtamisesta - vaikkapa nuorempaan ja naiseen tällä kertaa.
Näin yksinkertaista on vallan keskittäminen!
Kun muut ovat välinpitämättömiä lampaita.
haluaminen jatkaa sido ollenkaan teitä jäseniä.
Tehän voitte päättää jo ennen tuota haluamistakin, että valitsette jonkun toisen erovuoroisen tilalle.
Siis toisinpäin: Te ilmoitatte erovuoroiselle, että haluatte jonkun toisen seuraavaksi.
Vai onko se sopivaa ehdottaa jotain muuta ennenkuin on odottanut erovuoroisen ilmoitusta?
Olet oikeassa. Ei erovuoroisella ole tietenkään mitään valtaa itse päättää että hän jatkaisi.
Mutta useimmat meistä ovat niin pelokkaista ja auktoriteettiuskoisia että eivät rohkene pudottaa sieltä pois sellaista miestä, joka on pitkään ollut johtokunnassa. Vaikka tällainen on muissa yhdistyksissä aivan normaalia menettelyä.
SRK:n johtokunnassa olevat miehet ovat "kullalla silattuja", koskemattomia, kaiken arvostelun yläpuolella ja heitä pelätään.
orjia.
Asian voi hoitaa tyylikkäästi. Erovuoroiselle pidetään kiitospuhe ja läksiäisjuhla, jossa samalla esitellään uusi nuorempi ehdokas. Ehkä jopa nainen.
Voihan vanha erovuoroinen opastaa ja neuvoa uutta käytännön asioissa.
Uuden tulee kuitenkin olla voimakas ja edustaa arvoiltaan valitsijoidensa uskonkokemuksia. Eikä 1970-luvun virheitä.
"Hämminki, SRK:n opillinen hämminki"
enemmänkin taitaa olla maalaispojalla uskomisensa kanssa kuin PM:n pääkirjoitusten kirjoittajilla, siltä näyttää.
henkilöön.
Se ei kiinnosta elävätko ihmiset uskon vapaudessa vai sääntöjen orjuudessa.
Se määrätään kuten Neuvotoliitossa.
"Ellet halua loistoautoa sitten, kun NL on kukoistuksessaan, niin sinut määrätään haluamaan sellainen."
Eikö tuolla palstalla ole oikein lukijoita vai miksi mainostatte sitä jatkuvasti täällä?
maalaispojan kirjoituksesta..
Vl-kristillisyydessä todella on seurakunta mennyt Kristuksen ohi käytännön opetuksen tasolla. En väitä, että opetus tähän suuntaan olisi aukoton, mutta liian usein puheita kuunnellessa tuntuu, että unohtuu se, mille perustukselle usko on rakennettava eli Kristusperustukselle.
Tilannetta ei pelasta joka puheeseen "pakollísena"kuuluva Jeesuksen nimessä ja veressä -mantra, joka useinkin jää irrallisen tuntuisena kaikumaan pitkin seurasalin seiniä.
Evankeliumi ei tarkoita tuota mantraa vaan ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään. Sanoman voi välittää lukuisilla eri tavoilla. Oleellista on, että evankeliumiin ei pääse sotkeutumaan laki.
Lain kolmas käyttö (= laki ei kuulu kristityille) on valitettavasti hiipinyt vl-oppiin erilaisten "armoneuvojen" ja elämäntapasäädösten muodossa. Armoneuvojen, joiden käsitteelliseen väärinymmärrykseen maalaispoika paneutuu. Keskeisesti tähän liittyy kuuliaisuuden vaatimus seurakunnalle.
Mielenkiintoisia ovat myöskin maalaispojan esiinnostamat kysymykset päätöksentekoprosessin luonteesta. Päätöksiähän perustellaan epämääräisesti, joskin näennäisen vakuuttavasti sillä, että itse Pyhä Henki sanelee päätökset seurakunnalleen.
Mikä on siis Pyhä Henki? Onko se siis markkinavoimiin verrattavissa oleva epämääräinen "näkymätön käsi", jonka olemuksesta kukaan ei halua sanoa mitään.
Voiko siis yksittäinen ihminen sanoa rohkeasti kuten Paavali, että "tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki " (1. Kor. 7:40) ja tuoda oman käsityksensä turvallisin mielin yhteiseen tutkisteluun?
Tällainen ihminen saa herkästi nimityksen omalakinen tai seurakuntaa pidemmäksi kasvanut ihminen, ennen kuin on edes pohdittu, minkälaisin argumentein hän perustelee näkemyksensä.
Olisi mielenkiintoista aidosti tutkia, millä tavoin esim. päätös pidättäytyä käyttämästä vaikkapa korvakoruja on käytännössä syntynyt.
Entä järjen käytön hylkääminen suhteessa uskoon?
Raamattu antaa ymmärtää, että "puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima "(1:kor 1:18). Jumalan pelastuksen vastaanottaminen ei siis ole järjellä käsitettävissä, se on tarkoitettu vastaan otettavaksi uskon avulla.
Heti kun alamme soveltamaan uskoa arjen elämään suhteessa lähimmäisiin ja itseemme, on meidän otettava käyttöön kaikki mahdolliset apukeinot, minkä turvin yritämme samaistua lähimmäisen tilanteeseen. Arjen tilanteissa tarvitsemme niin järjen kuin tunteenkin apua, jotta päästäsiiin parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Järjen demonisoiminen kalskahtaa puhtaalta vallankäytöltä, jonka avulla hallitaan ihmisten mieliä sellaisella alueella, mihin vallankäyttö ei sovi lainkaan.
"Tällainen ihminen saa herkästi nimityksen omalakinen tai seurakuntaa pidemmäksi kasvanut ihminen, ennen kuin on edes pohdittu, minkälaisin argumentein hän perustelee näkemyksensä"
Tällainen nimityd edustaa moraaliajattelun kehityksessä nk. omantunnon ja sosiaalisen järjestelmän vaihetta, jossa korkein autoriteetti on sosiaalinen järjestelmä ja siihen sidottu omantunto.
Keskeistä on myös ajatus siitä, että on olemassa jokin uskonnollinen laki, joka koskee kaikkia samalla tavoin ja johon voidaan vain erityistapauksessa miettiä poikkeuksia (vrt. ehkäisemättömyys). Näin ajatteleville ihmisille voi olla luontevaa kutsua kyseenalaistajaa "omalakiseksi " (huomaa laki-sana).
Kyseinen vaihe ei ole korkein ihmisen ajattelussa. Sen jälkeen tulee kriittinen eettisiin ja uskonnollisiin periaatteisiin nojaava ajattelu, joka kyseenalaistaa yhteisön auktoriteetin (vrt. kuuliaisuus seurakunnalle).
Huvittava pointti: sosiaalisen järjestelmän moraalin ihmiset käyttävät ajattelussaan yhtä paljon järkeä kuin muutkin, mutta kokevat sen olevan Jumalan sanaa.
Hyvä ja valaiseva näkökohta.
**Näin ajatteleville ihmisille voi olla luontevaa kutsua kyseenalaistajaa "omalakiseksi" (huomaa laki-sana) **
Huomasin laki-sanan:) vrt .Kristuksen kirkkolaki. Lakihan ei kuulu kristitylle, eikös sen niin kuulunut mennä;)
**Huvittava pointti: sosiaalisen järjestelmän moraalin ihmiset käyttävät ajattelussaan yhtä paljon järkeä kuin muutkin, mutta kokevat sen olevan Jumalan sanaa.**
Niinpä niin. Miksipä ja millä argumenteilla muut eivät voisi kokea samalla tavalla, vaan tuo Jumalan sanalla perustelemisen oikeutus evätään kyseenalaistajilta.
"muistolle".
Nostan tämän ketjun täältä esille.
Vaikka maalaispoika ei enää tällä nimimerkillään kirjoittelisikaan, kauan eläkööt hänen ja kaikkien niiden ajatukset, jotka raittiisti sekä saarnoissaan että kirjoituksissaan puolustavat Jumalan sanan arvovaltaa.
Erikoista että pappismies ei saa ilmaista vapaasti Raamattuun liittyviä käsityksiään. Miksi?
Ne, jotka ovat ikänsä olleet liikkeessä ja pitävät pohdintoja huonona asiana "hajoittavana" eivät ilmeisesti tässä ketjussakaan ymmärrä, että ne ovat varsin lohdullisia havaintoja niille, jotka koittavat ymmärtää mistä on kysymys. Että usko ja Raamattu ei ole niin yksinkertainen asia, että olisi jotenkin poikkeva, jos ei ymmärrä asioita aian samalla tavalla.
jos ei sallita edes sitä, että asiaa voisi katsoa joltakin muultakin suunnalta kuin siltä "viralliseksi totuudeksi" muotoutuneelta. Edes katsoa ja kysyä ja ihmetellä, vaikka sitten palaisikin ns. yhteiseen ymmärrykseen takaisin. Voisiko olla edes taeoriassa mahdollista, että ns. "virallinen totuuskin" suostuisi edes "leikisti" ja tilapäisesti katsomaan asioita toiselta kantilta.
Kivasti kirjoitit!
Jeesus itse seurusteli "poikkeavien" kanssa.