Isän uusi vaimo

avioerolapsi

Onkohan kellään samanlaisia kokemuksia kuin minulla? Olisi mukava tietää miten olette suhtautuneet isään ja tämän uuteen puolisoon? Minulla siis tilanne, että vanhemmat erosivat 8 vuotta sitten, koska isä löyti naapuritalosta itseään 17 vuotta nuoremman naisen. Tämä nainen oli äitini "kaveri", kävivät yhdessä lenkillä ja tämän naisen siskon lapsille isäni ja äitini ovat kummeja. Vanhempani olisivat varmaankin eronneet joka tapauksessa mutta suhde oli viimeinen niitti. Viikko sen jälkeen kun olimme äidin kanssa muuttaneet pois, muutti tämä nainen asumaan isäni luo. Itse olen tällä hetkellä 23-vuotias ja tämä isän vaimo (menivät naimisiin puoli vuotta sitten) on 31 vuotias. Isäni on 48. Tähän asti olemme veljeni kanssa suhtautuneet asiallisesti isän vaimoon, mutta nyt heille on tulossa lapsi. Isäni puheista olen ymmärtänyt, että tämä lapsi on tehty vain sen vuoksi ettei tällä naisella ole entuudestaan lapsia. Tuntuu aivan naurettavalta ja hullulta tämä kuvio! Olisi niin mukava kun asia olisi ok, mutta jostain syystä en vain voi hyväksyä tätä asiaa. Tuntuu niin hulluta, että isä voisi olla jo ukki ja varmaan muutaman vuoden päästä onkin niin sitten vielä rupeaa lapsia tekemään tuossa iässä. Säälittää sekin ettei minulla ja tällä tulevalla lapsella tule koskaan olemaan muuta yhteistä kuin isä, ihan jo pelkästään ikäeronkin vuoksi.

175

11135

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ehkä jos

      itse olisi ollut vuoden tai kahden vanha, ja ei muistaisi isää ja äitiä yhdessä - perhettä.

      Mulla isä kuoli ja äiti alkoi roudata miehiä kotiin. Montakohan sillä oli? Ehkä toi joka jäi oli 5. tai jotain, nyt ne on olleet kohta 20 vuotta yhdessä. Mä olin siis 15 ja nyt olen 44.

      En mä sitä nykyistäkään ... siis siedä sitä, ja toki ymmärrään, että äidilläkin on oikeus parisuhteesen, mutta useimmiten joudun ottamaan kaikki hyvän kasvatuksen rippeetkin käyttöön, että pystyn olemaan fiksu ja hyväkäytöksinen!

      Kotona ei voinut olla enää "kuin ennen" kun siinä pyöri vieras mies. Piti olla aina pukeissa ja ällötti katsella kun se hiippaili stringit jalassa vessaan.

      Ei ne lasta tehneet. yksi niistä äidin miehistä (jonka kanssa se oli kai jotain 3 vuotta) olisi halunnut ehdottomasti lapsen. Se oli 15 vuotta nuorempikin kuin äiti. Äiti ei sitten onneksi tehnyt, kun oli itse jo pitkälti yli 40. Tää nykyinenkin on nuorempi kuin äiti..

      Ei siihen totu.

      Pitää vain yrittää käyttäytyä hyvin. (Ja muistaa, että voi löytää itsensä samasta tilanteesta joku päivä.)

      • Huh huh

        Mulla tilanne tällänen: Äiti jätti isän ja otti tilalle nuoremman joka on siis äitiä 18 vuotta nuorempi ja äiti nyt yli 40 vuotias, noh nyt tää äidin nuorikko jolla ei ole omia lapsia haluais lapsen äidin kanssa? ovat olleet yhdessä n 1 vuoden ja eivät ole naimisissa ja tuskin kai meneevät kun kokoajan ridellään? Mietippäs miten mua pelottaa moinen ajatus...

      • Eronnut äippä

        Kaunis kiitos,kun rehellisesti uskallat sano ääneen,miltä lapsesta tuntuu,kun uutta miestä/naista lappaa jomman kumman ja pahimmassa tapauksessa molempien vanhempien luona!Itse olen eronnut 2v sitten ja juuri lasteni takia en tuo miehiä kotiini.Jos haluan jonkun tavata,menen hänen luokseen.En halua,että lapsista tuntuu,ettei kotona saa olla oma itsensä.Ex löysi heti uuden ja ainakin nuorimmaisella ollut kova pala tottua uuteen naiseen.Onneksi on fiksu nainen ja ottanut lapsemme oikein hyvin vastaan.Asuvat meidän entisessä kodissamme.Tuntuu kyllä itsetäni haikealta ajatus uudesta naisesta lapsiemme kanssa rakkaassa kodissamme,mutta elämä on joskus julmaa,minkäs tekee.
        Kiitos,että sain vahvistusta omalle päätökselleni pitää lasteni koti miehistä vapaana:)

      • Free and single

        Hei ehkäpä joskus! ihan sydämeen sattuu,kun sulla tuolLAINEN mieli omasta lapsuudestasi! itse olen eronnut 7v sitten eikä mun lasten ole tarvinnut kenenkään vieraan ukon karvaperseitä katsella eikä tarvitse koskaan! On mulla miehiä ollut,mutta ne jutut hoidetaan miehen luona tai vaikka hotellissa.En ikinä voisi tehdä tuommoista lapsilleni! Jaksan odottaa muutaman vuoden,kunnes nuorinkin aikuinen ja sit on mun aikani! Olen todella pahoillani sun puolesta:/

    • Yliliberaalius suks

      Kyllä se on niin, että ei kaikkea yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä moderniin liberalismin ja seksuaalisen vapautumisen nimissä!

      Jos olisin sinä, niin en koskaan hyväksyisi isän temppua, en uutta vaimoa enkä todellakaan sitä uutta lasta!

      • Rahikaiska

        Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?

      • ihmeen...

        "modernia liberalismia" ja "seksuaalista vapautumista" on siinä, että avioparille tulee lapsi?! Ehkei pitäisi käyttää hienoja termejä, kun ei tunnu ymmärrys riittävän edes siihen, että tietäisi niiden merkityksen...

      • uusi lapsi?

        Onko se pienen lapsen vika, että vanhempansa ovat mitä ovat?

        Miten heiveröisen julma persoona kostaa vauvalle sen, mihin ei voinut vaikuttaa tämän vanhempien kohdalla...

        Lapsena on lapsen mieli, eikä asiat aikuisten maailmassa ole koskaan niin helppoja ja mustavalkoisia kuin lapselle ovat.

        Hitlerhän se muistaakseni oli sitä mieltä, että se ei ole ihmisen vapaan tahdon asia miten elää ja miten lisääntyy - vaan hänen säännöstelvissään oleva seikka.

        Ehkä olisi aika puhua suunsa puhtaaksi sille vanhemmalle tai jopa molemmille, jos hitlermäinen julma katkeruus on jäänyt kalvamaan. Ja jos sekään ei auta, parasta omalle itselleen on mennä terapiaan.

      • "Uusi lapsi"

        Olen vihasi kohde, se ns. uusi lapsi. Olen joutunut kärsimään minua 20 vuotta vanhempien ikuisten lasten katkeruudesta. Ei ole uuteen avioliittoon syntyvän lapsen vika, että avioerolasten vanhemmat päättivät erota. Tai että nämä ikuiset lapset ovat kyvyttömiä päästämään irti. Näiden lasten pitäisi edes yrittää olla aikuisia, eikä syytää kaikkia ongelmiaan viattomien niskaan.

      • Elämä ei ole reilua!
        "Uusi lapsi" kirjoitti:

        Olen vihasi kohde, se ns. uusi lapsi. Olen joutunut kärsimään minua 20 vuotta vanhempien ikuisten lasten katkeruudesta. Ei ole uuteen avioliittoon syntyvän lapsen vika, että avioerolasten vanhemmat päättivät erota. Tai että nämä ikuiset lapset ovat kyvyttömiä päästämään irti. Näiden lasten pitäisi edes yrittää olla aikuisia, eikä syytää kaikkia ongelmiaan viattomien niskaan.

        "Olen vihasi kohde, se ns. uusi lapsi. Olen joutunut kärsimään minua 20 vuotta vanhempien ikuisten lasten katkeruudesta. Ei ole uuteen avioliittoon syntyvän lapsen vika, että avioerolasten vanhemmat päättivät erota."

        No mitä sitten? Sitä sun vanhempies olisi varmaan kannattanut miettiä ennenkuin tekivät temppunsa!

        Onko elämä reilu? NO EI OLE! Onko reilua jos joku koppaa naapurista 17v nuoremman vaimon? No eipä ole ei. Kaikilla teoilla on kuitenkin seuraamuksia.

      • Suvaitsevaisuus sux!
        uusi lapsi? kirjoitti:

        Onko se pienen lapsen vika, että vanhempansa ovat mitä ovat?

        Miten heiveröisen julma persoona kostaa vauvalle sen, mihin ei voinut vaikuttaa tämän vanhempien kohdalla...

        Lapsena on lapsen mieli, eikä asiat aikuisten maailmassa ole koskaan niin helppoja ja mustavalkoisia kuin lapselle ovat.

        Hitlerhän se muistaakseni oli sitä mieltä, että se ei ole ihmisen vapaan tahdon asia miten elää ja miten lisääntyy - vaan hänen säännöstelvissään oleva seikka.

        Ehkä olisi aika puhua suunsa puhtaaksi sille vanhemmalle tai jopa molemmille, jos hitlermäinen julma katkeruus on jäänyt kalvamaan. Ja jos sekään ei auta, parasta omalle itselleen on mennä terapiaan.

        "Onko se pienen lapsen vika, että vanhempansa ovat mitä ovat?"

        Mitäs väliä sillä on?

        Äpärä mikä äpärä.

      • aukkoja...
        Suvaitsevaisuus sux! kirjoitti:

        "Onko se pienen lapsen vika, että vanhempansa ovat mitä ovat?"

        Mitäs väliä sillä on?

        Äpärä mikä äpärä.

        sulla yleissivistyksessä..?
        Aloittajan tuleva pikkusisko -tai veli ei todellakaan ole äpärä: äpärä on avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, ja sitähän tämä lapsi ei tule olemaan.

      • nussi sinä siellä
        aukkoja... kirjoitti:

        sulla yleissivistyksessä..?
        Aloittajan tuleva pikkusisko -tai veli ei todellakaan ole äpärä: äpärä on avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, ja sitähän tämä lapsi ei tule olemaan.

        pilkkua kun et muutakaan osaa.

        Jokatapauksessa katkaisisin kyllä välit isäukkoon tuollaisen tempun jälkeen ja vasta perinnönjaossa nähtäisiin.

      • äiti joka ajattelee
        Rahikaiska kirjoitti:

        Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?

        nyt taitaa puhua ihminen, joka on sitä mieltä että mennään ja tullaan ja naidaan kaikkia ja kaikkea mikä vastaan tulee...ajattelematta, että lapsi on lapsi sinulle aina vaikka hän oli 50v. Suhteet ja uudet ihmiset heti avioeron jälkeen ja noinkin raa'asti naapurin rouvan kanssa julkinaiminen ei todellakaan luo luottamusta ihmiseen, jota olet pitänyt ihmisenä johon voit luottaa. Tottakai jokaisella vanhemmalla on oikeus omaan elämäänsä...mutta josko ajattelis aivoillaan ei lisääntymis välineillään....tiedäthän, että ajattelemattomuus ja toisten tunteista välittämättömyys on tietyn sortin sairaus....ja siihen ei ole hoitokeinoa. Paitsi katsoa peiliin ja miettiä..miksi kaikki syyttävät juuri sinua, kun jokin pieleen......

      • äiti joka ajattelee
        Rahikaiska kirjoitti:

        Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?

        Sinulle vastaus RAHIKAISKA

      • lklklklkl
        nussi sinä siellä kirjoitti:

        pilkkua kun et muutakaan osaa.

        Jokatapauksessa katkaisisin kyllä välit isäukkoon tuollaisen tempun jälkeen ja vasta perinnönjaossa nähtäisiin.

        Oletko varma, että siellä? Ehkä sinua ei kutsuta.

      • Heitukat pelissä
        Rahikaiska kirjoitti:

        Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?

        Kukas se sinä Rahikaiska sitten olet, tällainen uusikkoko.

        Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        No mitäs t'ämä viesti kieli, käännetään toisinpäin, miksikäs sinulla olisi sitten oikeus päättää Rahikaiska asioista.

        Aloittjajn isä voisi heittää moisen Rahikaiskan out of door, sillä kyllä lapsei pitää kuitenkin olla ykkönen ja moraalin olla kohdallaan.

      • viilataan sitten...
        nussi sinä siellä kirjoitti:

        pilkkua kun et muutakaan osaa.

        Jokatapauksessa katkaisisin kyllä välit isäukkoon tuollaisen tempun jälkeen ja vasta perinnönjaossa nähtäisiin.

        Eiköhän isäs hoitais ton perinnönjaonkin testamentillaan niin, ettei sun tarttis edes paikelle tulle. Ihme tiukkapipoja täällä!!!

      • aune*
        viilataan sitten... kirjoitti:

        Eiköhän isäs hoitais ton perinnönjaonkin testamentillaan niin, ettei sun tarttis edes paikelle tulle. Ihme tiukkapipoja täällä!!!

        Just näin. On se kumma miten ihmiset jaksaa pitää vihaa yllä. Kannattaisi ajatella omaa napaa pidemmälle, hyväksyä tosiasiat sellaisenaan ja jatkaa elämääettenpäin. Tuntuu olevan joillekin täydellisen vaikeaa siirtyä tilanteesta seuraavaan.

      • edellinen kirjoittaj
        Rahikaiska kirjoitti:

        Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen.

        Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?

        "Sinä taidat olla niitä pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka ovat tottuneet siihen että vanhemmat vaikka seisovat päällään jos sinä suvaitset käskeä. "

        Roskaa, minun vanhempia ei koskaan voinut käskeä ja jos yritti, tekivät ihan piruuttaan juurikin päinvastoin.

        "Sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset ovat rasittavia, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko kysyä sinun hyväksyntääsi omille elämänvalinnoilleen. "

        Minä laskisin kyllä nimenomaan pettämisenitsekkääksi teoksi ja sen paheksumisen täysin normaaliksi.

        "Kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi aloittajan isän pitäisi tehdä, jotta voisit aloittajan asemassa, aikuisena tyttärenä, hänet "hyväksyä"? "

        Tuossa tilanteessa ei ole enää mitään tehtävissä. Lämpimät välit ovat poikki ja viielntyneet kahden aikuisen kaukaisen sukulaisten asiallisiksi väleiksi. (enkä ole nainen, joten tämä on miesnäkökulma)

        Ei ne välit siitä enää koskaan entiselleen korjaannu. Eikä tarvikaan.

        "Elää huonossa ja toimimattomassa liitossa kunnes kuolee, vai?"

        Olis kai sitä voinut ensin erota ja sitten katsella uutta naista. Mutta ei sitä tässä enää mahda, tehty mikä tehty.

        Aina kannattaa muistaa että tehdyillä valinnoilla ja teoilla on seuraamuksia. Ei sukulaisia voi kohdella kuin kasaa pas*aa ja kuvitella, ettei se mitenkään vaikuta kenenkään muun suhtautumiseen itseä kohtaan.

        Ei kaikkea tarvitse hyväksyä.

      • ads asr srs
        lklklklkl kirjoitti:

        Oletko varma, että siellä? Ehkä sinua ei kutsuta.

        "Oletko varma, että siellä? Ehkä sinua ei kutsuta."

        Kaikki osakkaat on pakko kutsua perinnönjakoon tai sitten pitää pyytää valtakirja.

      • hohhoijakkaaa
        viilataan sitten... kirjoitti:

        Eiköhän isäs hoitais ton perinnönjaonkin testamentillaan niin, ettei sun tarttis edes paikelle tulle. Ihme tiukkapipoja täällä!!!

        "Eiköhän isäs hoitais ton perinnönjaonkin testamentillaan niin, ettei sun tarttis edes paikelle tulle. "

        Ei testamentillakaan saa ketään pois perinnönjaosta/perunkijroituksesta.

        Kaikkien pesän osakkaiden on oltava paikalla tai sitten on hankittava valtakirjat.

        Muutenhan perintöasioissa voitaisiin kusta silmään miten päin vain kun osa perijöistä pitäisi esimerkiksi perunkirjoituksen kertomatta siitä muille.

    • happypahh

      Eikö isäsi onni ole tässä asiassa tärkeintä?

      Ei isyys ja ukkeus ole mitenkään ristiriidassa.

      Oletko mustasukkainen isästäsi?

      Miksi sinulla ja tulevalla sisar/velipuolellasi ei voisi olla jotain yhteistä?

      • perintö

        yhteistä josta sitte tapellaan verisesti kun se aika tulee....näin ainakin meillä, kun faija kuoli.

      • ja säälittävää
        perintö kirjoitti:

        yhteistä josta sitte tapellaan verisesti kun se aika tulee....näin ainakin meillä, kun faija kuoli.

        Toivotaan, ettei aloittaja koskaan itse joudu paskan parisuhteen vangiksi kun lapsia on jo olemassa, hän kun todennäköisesti hampaat irvessä ja yhä lisää katkeroituen veisi sen hautaansa mukanaan ennemmin kuin eroaisi ja soisi itselleen toisen mahdollisuuden.


        Ihminen on erehtyväinen, koska ihminen on inhimillinen. Aloittajan onneksi isänsä ja äitinsä erehdys kuitenkin kesti niin kauan että aloittaja sai alkunsa - vaiko?

      • Vai vangiksi?
        ja säälittävää kirjoitti:

        Toivotaan, ettei aloittaja koskaan itse joudu paskan parisuhteen vangiksi kun lapsia on jo olemassa, hän kun todennäköisesti hampaat irvessä ja yhä lisää katkeroituen veisi sen hautaansa mukanaan ennemmin kuin eroaisi ja soisi itselleen toisen mahdollisuuden.


        Ihminen on erehtyväinen, koska ihminen on inhimillinen. Aloittajan onneksi isänsä ja äitinsä erehdys kuitenkin kesti niin kauan että aloittaja sai alkunsa - vaiko?

        Kyllä liitosta pääsee eroon ihan reilusti eroamalla, ei tarvi alkaa pettämään ja uusia kyttäämään. Silloin ei jää kaikille paskanmakua suuhun jutusta. Suosittelen kaikille että muistakaa.. ei missään lue että pettämisen kautta pitää erota. Pettäminen vain varmistaa sen että riidat alkaa ja katkeruus säilyy iät ja ajat.

      • jos antaa jäädä
        Vai vangiksi? kirjoitti:

        Kyllä liitosta pääsee eroon ihan reilusti eroamalla, ei tarvi alkaa pettämään ja uusia kyttäämään. Silloin ei jää kaikille paskanmakua suuhun jutusta. Suosittelen kaikille että muistakaa.. ei missään lue että pettämisen kautta pitää erota. Pettäminen vain varmistaa sen että riidat alkaa ja katkeruus säilyy iät ja ajat.

        Edellisessä kirjoituksessa ei kyllä pettämisestä sen enempää puhuta. Onhan se kummankin vanhemman petos lastaan kohtaan, jos eivät huolehdi suhteestaan riittävän hyvin vaan päästävät suhteensa siihen pisteeseen, että lapsi joutuu kokemaan perheen hajoamisen.

        Siitä erehdyksestä kärsii todella monen huonon parisuhteen lapsi.

        Sitten kirjoitellaan tänne, että uuden suhteen lasta ei hyväksytä, vaikka hän on ihan yhtä syytön niihin asioihin kuin on ollut aikaisemmankin suhteen lapsi.

        Mutta ihminen on vain ihminen, lapsikin, joka niin tuntee.

    • minunkin

      faija vaihto mutsin hiukan nuorempaan, jo niitten avioliiton aikana.
      Faija narahti ja mutsi lähti omilleen ja faija toi sen muijas meille asuun, no me siis siskoni ja minä lähdimme myös omillemme, koska olimme aikuisia opiskelijoita.
      Onneksi ne ei enää saa kersoja.,mutta tää faijan nainen on hiukka ihmeellien, kun se aina joskus arvostelee mun mutsia jopa mulle, vaikka se ei edes tunne häntä.
      siitä syntyy riitaa, en tykkää siitä naisesta ,sillä ei ole mitään oikeutta haukkua mun mutsia.
      Mutsilla on kanssa uusi mies, no ei sekään ole häävi, mutta ihan jees.
      Onneksi ei tarvii olla paljoa tekemisissä ja toivottavasti ovat onnellisia suhteissaan.
      -jenny

    • Rahikaiska

      En nyt oikein ymmärtänyt, mikä sinua tilanteessa nyppii. Sanoit itsekin että vanhempasi olisivat eronneet muutenkin. Kai isälläsi on sinunkin mielestäsi oikeus onnelliseen elämään uuden vaimonsa kanssa? Jos he haluavat lapsen niin he tekevät lapsen. Ei se ole mitenkään sinulta pois.

      Moni olisi iloinen saadessaan pienen veli- tai siskopuolen. Miehelläni oli aikoinaan samanlainen tilanne, ikäerot melkein samat kuin teillä. Hän on nyt 48 ja hänellä on 24-vuotias velipuoli ja 55-vuotias äitipuoli. Heillä on hyvät ja läheiset välit, ja todellakin paljon muutakin yhteistä kuin isä. Samoin meidän lapsille (17 ja 15) tuo nuori setä on rakas sukulainen. Appiukko itse on kuollut jo.

      Tällaiset elämänmuutokset voivat aluksi tuntua vaikeilta, mutta kyllä niihin tottuu. Olet jo aikuinen. Teet vain oman elämäsi kurjaksi jos et hyväksy tuollaista asiaa.

      • avioerolapsi

        Täytyy nyt vielä selventää etten toivo mitään pahaa tulevalle lapselle tai isälleni ja hänen vaimolleenkaan. Tunteilleen ja ajatuksilleen vaan ei ihminen mitään voi. Toivon mukaan se mieli vielä ajan kuluessa muuttuu. Se kyllä vähän harmittaa, että isäni on avoimesti kertonut, että on suostunut lapsentekoon vain vaimonsa "painostuksen" takia. Isäni ei ota vastaan onnitteluja keneltäkään vaan ohjaa ne suoraan vaimolleen. On myös kertonut ettei aio osallistua lapsen hoitoon millään tavalla. Harmittaa jos asia todellakin on näin niin mitenköhän kestävällä pohjalla tämä heidän parisuhteensa silloin on? Varmasti tässä kohtaa suuri ikäero lyö kiilaa parisuhteeseen kun toinen haaveilee vauvoista ja toinen moottopyörästä ja eläkepäivistä. Olisin kyllä toivonut isälleni toisenlaista tulevaisuutta ja uskon, että hän olisi ollut onnellisempi ihan kahdestaan vaimonsa kanssa, mutta minkäs teet. Toivottavasti heidän suhteensa kestää niin saisi ainakin tämä lapsi kasvaa "ehjässä perheessä". Ja kaipa sitä on vielä ihan pentu ja itsekäskin kun toivoo, että olisi jäänyt veljen kanssa isän ainoiksi lapsiksi. Saanut säilyttää muistot lapsuudenkodista ja omista huoneistakin. Nythän ne laitetaan lapsen käyttöön. Toivotaan, että aika parantaa haavat.

      • onneksi.........
        avioerolapsi kirjoitti:

        Täytyy nyt vielä selventää etten toivo mitään pahaa tulevalle lapselle tai isälleni ja hänen vaimolleenkaan. Tunteilleen ja ajatuksilleen vaan ei ihminen mitään voi. Toivon mukaan se mieli vielä ajan kuluessa muuttuu. Se kyllä vähän harmittaa, että isäni on avoimesti kertonut, että on suostunut lapsentekoon vain vaimonsa "painostuksen" takia. Isäni ei ota vastaan onnitteluja keneltäkään vaan ohjaa ne suoraan vaimolleen. On myös kertonut ettei aio osallistua lapsen hoitoon millään tavalla. Harmittaa jos asia todellakin on näin niin mitenköhän kestävällä pohjalla tämä heidän parisuhteensa silloin on? Varmasti tässä kohtaa suuri ikäero lyö kiilaa parisuhteeseen kun toinen haaveilee vauvoista ja toinen moottopyörästä ja eläkepäivistä. Olisin kyllä toivonut isälleni toisenlaista tulevaisuutta ja uskon, että hän olisi ollut onnellisempi ihan kahdestaan vaimonsa kanssa, mutta minkäs teet. Toivottavasti heidän suhteensa kestää niin saisi ainakin tämä lapsi kasvaa "ehjässä perheessä". Ja kaipa sitä on vielä ihan pentu ja itsekäskin kun toivoo, että olisi jäänyt veljen kanssa isän ainoiksi lapsiksi. Saanut säilyttää muistot lapsuudenkodista ja omista huoneistakin. Nythän ne laitetaan lapsen käyttöön. Toivotaan, että aika parantaa haavat.

        Onneksi selvensit, ehdin jo ajatella että tosiaan toivot jotain pahaa syntymättömälle lapselle, vain siksi ettet ole käsitellyt loppuun vanhempiesi eroa ja isäsi uutta liittoa.

        Kerron sillä kuuluisalla elämänkokemuksella sen verran, että ei isän uusi vaimo voi korvata sitä mitä sinä olet isällesi. Eikä heille syntyvä pikkuinen vauva, joka saattaa muistuttaakin sinua paljon - ei hänkään koskaan voi korvata sinua isällesi. Sinun merkityksesi säilyy, lapsia ei voi vanhempana laittaa mihinkään rakkaus-/tärkeysjärjestykseen, eikä siihen vaikuta se, onko parisuhde ja kumppanuusrakkaus parempaa sen pienen tulokkaan äidin kanssa kuin sinun äitisi.

        Sinun merkityksesi on luotu siitä päivästä asti lähtemättömästi isäsi sydämeen, kun hän on sinut ensimmäisen kerran ottanut syliinsä ja painanut sydäntään vasten. Se ei muutu mistään, ei vaikka isälläsi olisi haaremi naisia ja 30 lasta heidän kanssaan. Sinä olet hänen sydämessään aina sinä.

        Isäsi aikuisena näyttää haluavan tehdä vaimonsa onnelliseksi, kun on valmis vielä yhteiseen lapseen, joka ei välttämättä hänen suunnitelmistaan lähtenyt. Jos isäsi kokee paheksuntaa siitä, hän saattaa silti siksikin sanoa, että ei itse ole ilahtunut asiasta. Jos hän ei todella ole, silloin tuleva sisaruspuolesi säälittää minua hirvittävän paljon. Jospa isäsi olisi nainut ikäisensä, tilanne varmastikin olisi toisin, mutta hän valitsi lapsettoman itseään selkeästi nuoremman naisen. Hän on vastuussa omista valinnoistaan, kuten vaimonsakin omistaan, toivottavasti pieni puolustuskyvytön lapsi ei ole se, joka niistä valinnoista joutuu kärsimään.

      • jooooooo

        Mun mutsi & faija on ollu yli 30v naimisissa, välillä on ollu ylä ja alamäkeä silti ne vaan jatkaa yhessä, eikä ne oo koskaan puhunu erosta. Jos syystä tai toisesta niille tulis ero ja niillä olis uudet puolisot en hyväksyisi sitä. enkä varsinkaan sitä jos ne saisivat lapsia, onneksi se ei ainakaan mutsilla oo mahdollista kun on jo yli tuon 50v.

      • ilmeisesti...
        jooooooo kirjoitti:

        Mun mutsi & faija on ollu yli 30v naimisissa, välillä on ollu ylä ja alamäkeä silti ne vaan jatkaa yhessä, eikä ne oo koskaan puhunu erosta. Jos syystä tai toisesta niille tulis ero ja niillä olis uudet puolisot en hyväksyisi sitä. enkä varsinkaan sitä jos ne saisivat lapsia, onneksi se ei ainakaan mutsilla oo mahdollista kun on jo yli tuon 50v.

        oletat, että vanhempasi hyväksyvät sinun kaikki tekosi täysin varauksettomasti..?
        Olet hupaisa kakara, ei voi muuta sanoa. Ei taida mieleesi tulla, että vanhempasikin ovat ihmisiä, ei vain sinun äitisi ja isäsi - mikä sinä olisit heiltä onnen kieltämään. No, mutta hyvä niin, että eivät eroa, pysyy sinunkin pieni maailmasi pystyssä.

    • madame vm59

      Voi, kunhan vauva syntyy, muuttuvat varmaan ajatuksesikin. Vauva oletettavasti hyväksyy sinut varauksetta, joten veikkaanpa, että olet myyty uuden siskosi tai veljesi edessä!

      Isäsi otti suuren riskin nuoren puolison muodossa. Hänhän on itsekin vielä nuori, mutta parikymmentä vuotta eteenpäin auttamatta liian vanha viisikymppiselle naiselle. Monet suuren ikäeron parithan päätyvät juuri siitä syystä eroon ja nuorempi puoliso saattaa viihtyä paremmin omanikäistensä seurassa. Isäsi on kenties sitten vanha, yksinäinen mies, joten te lapset ja siinä vaiheessa kai lapsenlapsetkin nousette arvoon arvaamattomaan.

      Nyt tässä vaiheessa ota tilanteenne vain elämän rikkautena ja iloitse uudesta tulijasta! Etenkin nykyajan lapset tarvitsevat paljon rakkautta ja mitä enemmän huolehtijoita, sen parempi.

    • hanna*

      Ihan normaali kuvio, pienillä lisämausteilla. Ehkä tarkastelet asiaa liian subjektiivisesti. Etkö todella ole kuullut muista eronneista pareista, joista (ainakin) toinen on mennyt kimppaan nuoremman kanssa - tai huomattavasti vanhemman? En pidä itse enää kummoisenakaan ikäerona alle 25v ikäeroa.

      Ystäväni vanhemmat erottuaan löysivät molemmat uuden kumppanin: ystäväni äiti 15 v nuoremman ja isä 30 vuotta nuoremman, joka oli jo raskaana - ei siis kuitenkaan ystäväni isälle.

      Isäpuoli kasvatti ystäväni. Ystäväni puolestaan osallistui myöhemmin isänsä vaimon lapsen kasvatukseen. Isän vaimo ei oikein välittänyt. Hyvä että joku sentään!

      Tiedän myös tuttavaperheen tarinan: paritaloon muutti kaksi perhettä. Ajan kuluessa ja monien mutkien kautta perheen isät vaihtoivat kotia parintalon toiselle puolelle.

      Entiset naapurimme erosivat myös, josta mies muutti naapuritaloon - toiselle puolelle tietä ja meni naimisiin neljän lapsen yksinhuoltajaäidin kanssa. Lapset olivat jo verraten isoja - joten olivat huoletkin.

      Mitäpä jos hoitaisit tulevaa sisarpuoltasi?

      • ...

        Right, aivan varmasti.

    • vielä...

      naurettavaa sitten, kun itse olet samassa tilanteessa ; kimpassa isäsi ikäisen miehen kanssa, jolla on ikäisiäsi lapsia - ja sinä haluat edes sen yhden oman lapsen...
      Rakkaus kun ei katso ikää, eikä rakkauden yhteydessä voi käyttää lausetta "ei koskaan" - sen tietäsit, jos omaisit laajemman elämän kokemuksen. No, ei sitä tyttöseltä tosin voi odottaakaan.

      Isäsi on yhtä vanha kuin isoveljeni tullessaan ensimmäistä ja ilmeisesti viimeistäkin kertaa isäksi pari vuotta sitten. Ei ollenkaan liian vanha siihen "hommaan". Aika karua kieltä käytät "tehty vain sen vuoksi..." - lapsi on kuitenkin toivottu, sekö sinua rassaa..?

      Ilmeisesti olet näitä uuden ajan kakaroita, jotka eivät ole koskaan joutuneet ottamaan vastuuta esim pienemmistä sisaruksistaan tai edes kuullut jonkun tekevän niin..? Sen sijaan, että kitiset normaalista asiasta, voisit ottaa asian opin kannalta ja opetella lastenhoitoa tulevan pikkusiskosi - tai veljesi kanssa - siinäpä sinulle "yhteistä" hänen kanssaan. Mutta ei, ei se varmasti sinulle sovi, kun koko juttu on niin naurettava...
      Ja lisäksi ilmeisesti oletat, että sinun tulevat lapsesi "tehdään" isovanhempien iloksi...? En ymmärrä sitäkään nimittäin, että nykytrendin mukaan lapsia kiikutetaa yökylään ja vkl-hoitoon isovanhemmille - miksi? He ovat lapsensa isoiksi kasvattaneet, mikä velvollisuus heillä on olla isojen ihmisten "varaventtiilinä"...

      • avioerolapsi

        No toivottavasti lapsi on toivottu, toivottavasti se on ollut toivottu myös isänikin puolelta. Toivottavasti isä on onnellinen eikä häntä ole painostettu lapsen hankintaan eikä hän koskaan kadu sitä, että suostui lapsen hankkimaan toisen mieliksi. Silloinhan kaikki on ihan kunnossa. Onneksi maailmassa on avara katseisia ja fiksumpia ihmisiä kuin minä. Toivottavasti ajan myötä pystyn itsekin samaan! Kunhan tästä vähän kasvan ja saan elämänkokemusta. Ja olen osallistunut pikkuveljeni hoitoon hänen ollessaan pieni, tosin siitä on jo 20 vuotta aikaa, joten täytyykin "verestellä muistoja". :) Ja "tehty vain sen vuoksi", nämä ovat lainauksia isäni puheesta, eivät omia mielipiteitäni.

      • hassua...
        avioerolapsi kirjoitti:

        No toivottavasti lapsi on toivottu, toivottavasti se on ollut toivottu myös isänikin puolelta. Toivottavasti isä on onnellinen eikä häntä ole painostettu lapsen hankintaan eikä hän koskaan kadu sitä, että suostui lapsen hankkimaan toisen mieliksi. Silloinhan kaikki on ihan kunnossa. Onneksi maailmassa on avara katseisia ja fiksumpia ihmisiä kuin minä. Toivottavasti ajan myötä pystyn itsekin samaan! Kunhan tästä vähän kasvan ja saan elämänkokemusta. Ja olen osallistunut pikkuveljeni hoitoon hänen ollessaan pieni, tosin siitä on jo 20 vuotta aikaa, joten täytyykin "verestellä muistoja". :) Ja "tehty vain sen vuoksi", nämä ovat lainauksia isäni puheesta, eivät omia mielipiteitäni.

        tämä kirjoittelusi ; aloituksessa totesit, että isäsi on mielestäsi liian vanha tulemaan isäksi, koska 48-vuotias on enemmän "ukkiainesta" - ja nyt epäilet, että isääsi on manipuloitu... Eli onkos hän nyt sitten jo seniilikin..? Ilmeisesti asia on jostain syystä sinulle suuren ahdistuksen aihe..? Mietihän nyt: sinä ja veljesi (en tiedä, onko teitä muita) olette jo aikuisia, ja vanhempienne erosta jo monta vuotta... Luuletko tosiaan, että uusi vaimo on jotenkin pakottanut isäsi vasten tahtoaan lisääntymään kanssaan..?
        Ja kuulehan, rakkaus on ihmeellinen juttu: isäsi rakastaa luultavasti uutta vaimoaan niin paljon, että vaikkei onnesta suunniltaan ole ollut vauvasuunnitelmia kuunnellessaan, niin silti haluaa antaa rakkaalleen tilaisuuden kokea äitiyden onni.
        Hmm... Pienenä kuriositeettinä... Sanot, että olet osallistunut pikkuveljesi hoitoon 20 vuotta sitten... Ja aloituksessa sanot olevasti itse 23... Omista lapsistani tiedän, että kolmivuotias voi olla "hoitavinaan" pikkusiskoa tai -veljeä, mutta ei "hoida"....

      • ..?
        hassua... kirjoitti:

        tämä kirjoittelusi ; aloituksessa totesit, että isäsi on mielestäsi liian vanha tulemaan isäksi, koska 48-vuotias on enemmän "ukkiainesta" - ja nyt epäilet, että isääsi on manipuloitu... Eli onkos hän nyt sitten jo seniilikin..? Ilmeisesti asia on jostain syystä sinulle suuren ahdistuksen aihe..? Mietihän nyt: sinä ja veljesi (en tiedä, onko teitä muita) olette jo aikuisia, ja vanhempienne erosta jo monta vuotta... Luuletko tosiaan, että uusi vaimo on jotenkin pakottanut isäsi vasten tahtoaan lisääntymään kanssaan..?
        Ja kuulehan, rakkaus on ihmeellinen juttu: isäsi rakastaa luultavasti uutta vaimoaan niin paljon, että vaikkei onnesta suunniltaan ole ollut vauvasuunnitelmia kuunnellessaan, niin silti haluaa antaa rakkaalleen tilaisuuden kokea äitiyden onni.
        Hmm... Pienenä kuriositeettinä... Sanot, että olet osallistunut pikkuveljesi hoitoon 20 vuotta sitten... Ja aloituksessa sanot olevasti itse 23... Omista lapsistani tiedän, että kolmivuotias voi olla "hoitavinaan" pikkusiskoa tai -veljeä, mutta ei "hoida"....

        mikäköhän..? neropatti..? tämänkin..? jutun..?skrivasi..?
        ..? .......?????

      • ..?
        ..? kirjoitti:

        mikäköhän..? neropatti..? tämänkin..? jutun..?skrivasi..?
        ..? .......?????

        "" lainausmerkit..?"unohtu"...? ".."?""""""

      • avioerolapsi
        hassua... kirjoitti:

        tämä kirjoittelusi ; aloituksessa totesit, että isäsi on mielestäsi liian vanha tulemaan isäksi, koska 48-vuotias on enemmän "ukkiainesta" - ja nyt epäilet, että isääsi on manipuloitu... Eli onkos hän nyt sitten jo seniilikin..? Ilmeisesti asia on jostain syystä sinulle suuren ahdistuksen aihe..? Mietihän nyt: sinä ja veljesi (en tiedä, onko teitä muita) olette jo aikuisia, ja vanhempienne erosta jo monta vuotta... Luuletko tosiaan, että uusi vaimo on jotenkin pakottanut isäsi vasten tahtoaan lisääntymään kanssaan..?
        Ja kuulehan, rakkaus on ihmeellinen juttu: isäsi rakastaa luultavasti uutta vaimoaan niin paljon, että vaikkei onnesta suunniltaan ole ollut vauvasuunnitelmia kuunnellessaan, niin silti haluaa antaa rakkaalleen tilaisuuden kokea äitiyden onni.
        Hmm... Pienenä kuriositeettinä... Sanot, että olet osallistunut pikkuveljesi hoitoon 20 vuotta sitten... Ja aloituksessa sanot olevasti itse 23... Omista lapsistani tiedän, että kolmivuotias voi olla "hoitavinaan" pikkusiskoa tai -veljeä, mutta ei "hoida"....

        Ihan oikeassa olet. On ollut ja on ahdistuksen aihe. Monenlaisia ajatuksia päässäni pyöritellyt ja mietiskellyt. Kovasti yritän asiaa työstää ja sen kanssa sinuiksi tulla. Sitä en vain ymmärrä (mutta ei ole elämänkokemustakaan), että lapsi tehdään toisen mieliksi. Itse en voisi kuvitella sellaista koskaan keneltäkään edes vaativani. (Tosin ei tikitä se "biologinen kello" niin en voi tietää.) Voin kyllä kuvitella tämän isän vaimon vauvakuumeen ja häntä tavallaan ymmärränkin. Ja kyllä olen edelleen kummissani siitä, että mies jolla jo "aikuiset" lapset vielä lapsentekoon ns. suostuu. Mutta ei pidä ruoskia ihmistä kokemistaan tunteista! Toinen ihminen minun tilanteessani voi olla asioista ihan toista mieltä. Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen ja omille tunteilleen, niinhän niitä asioita käsitellään. Minäkin käsittelen ja toivon kovasti, että asian kanssa sinuiksi pääsen ja vielä onnitelenkin tätä "nuorta paria." Lapsenhoitoon osallistuminen kyllä tuntuu vielä liian kaukaiselta ajtukselta, mutta toivottavsti joskus olen niin kypsä, että voin sellaiseenkin tarjoutua.

      • Rahikaiska
        avioerolapsi kirjoitti:

        Ihan oikeassa olet. On ollut ja on ahdistuksen aihe. Monenlaisia ajatuksia päässäni pyöritellyt ja mietiskellyt. Kovasti yritän asiaa työstää ja sen kanssa sinuiksi tulla. Sitä en vain ymmärrä (mutta ei ole elämänkokemustakaan), että lapsi tehdään toisen mieliksi. Itse en voisi kuvitella sellaista koskaan keneltäkään edes vaativani. (Tosin ei tikitä se "biologinen kello" niin en voi tietää.) Voin kyllä kuvitella tämän isän vaimon vauvakuumeen ja häntä tavallaan ymmärränkin. Ja kyllä olen edelleen kummissani siitä, että mies jolla jo "aikuiset" lapset vielä lapsentekoon ns. suostuu. Mutta ei pidä ruoskia ihmistä kokemistaan tunteista! Toinen ihminen minun tilanteessani voi olla asioista ihan toista mieltä. Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen ja omille tunteilleen, niinhän niitä asioita käsitellään. Minäkin käsittelen ja toivon kovasti, että asian kanssa sinuiksi pääsen ja vielä onnitelenkin tätä "nuorta paria." Lapsenhoitoon osallistuminen kyllä tuntuu vielä liian kaukaiselta ajtukselta, mutta toivottavsti joskus olen niin kypsä, että voin sellaiseenkin tarjoutua.

        >>Sitä en vain ymmärrä (mutta ei ole elämänkokemustakaan), että lapsi tehdään toisen mieliksi. Itse en voisi kuvitella sellaista koskaan keneltäkään edes vaativani. (Tosin ei tikitä se "biologinen kello" niin en voi tietää.) Voin kyllä kuvitella tämän isän vaimon vauvakuumeen ja häntä tavallaan ymmärränkin.

      • ..............
        avioerolapsi kirjoitti:

        Ihan oikeassa olet. On ollut ja on ahdistuksen aihe. Monenlaisia ajatuksia päässäni pyöritellyt ja mietiskellyt. Kovasti yritän asiaa työstää ja sen kanssa sinuiksi tulla. Sitä en vain ymmärrä (mutta ei ole elämänkokemustakaan), että lapsi tehdään toisen mieliksi. Itse en voisi kuvitella sellaista koskaan keneltäkään edes vaativani. (Tosin ei tikitä se "biologinen kello" niin en voi tietää.) Voin kyllä kuvitella tämän isän vaimon vauvakuumeen ja häntä tavallaan ymmärränkin. Ja kyllä olen edelleen kummissani siitä, että mies jolla jo "aikuiset" lapset vielä lapsentekoon ns. suostuu. Mutta ei pidä ruoskia ihmistä kokemistaan tunteista! Toinen ihminen minun tilanteessani voi olla asioista ihan toista mieltä. Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen ja omille tunteilleen, niinhän niitä asioita käsitellään. Minäkin käsittelen ja toivon kovasti, että asian kanssa sinuiksi pääsen ja vielä onnitelenkin tätä "nuorta paria." Lapsenhoitoon osallistuminen kyllä tuntuu vielä liian kaukaiselta ajtukselta, mutta toivottavsti joskus olen niin kypsä, että voin sellaiseenkin tarjoutua.

        Viestiketjun lukeneena sanoisin, että tämä 23-vuotias avioerolapsi on paljon kypsempi ihminen kuin moni hänelle vastanneista. Ymmärrän täydellisesti tunteesi. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse elämänsä valinnat mutta tottakai läheisten valinnat nostattavat meissä tunteita. Sinun kannaltasi on tärkeintä, että keskityt omaan elämääsi ja oman tulevaisuutesi rakentamiseen. Muut, isäsikin, toimivat omalla tyylillään. Ketään ei voi pakottaa myöskään lapsen alulle saattamiseen (ei ainakaan miestä). Isälläsi saattaa olla motiivina esimerkiksi yksin jäämisen pelko. Se on hänen ongelmansa, jossa sinä et todellakaan voi auttaa. Turha surra tulevia asioita, ne eivät useimmiten edes tapahdu!

      • mulla..

        ole mitään velvollisuutta hoitaa isäni kakaroita ..

      • ei...
        mulla.. kirjoitti:

        ole mitään velvollisuutta hoitaa isäni kakaroita ..

        mutta muista sitten, kun itselläsi on omia, että ei papan ja mummupuolen velvollisuus ole ottaa sinun pentujasi yökylään tai viikonloppuksi, että pääset itse tuulettumaan...

      • se on
        ei... kirjoitti:

        mutta muista sitten, kun itselläsi on omia, että ei papan ja mummupuolen velvollisuus ole ottaa sinun pentujasi yökylään tai viikonloppuksi, että pääset itse tuulettumaan...

        senajan murhe, voi olla ettei sitä mummupuolta olekkaan enään papan kaa, ne on sitte jo eronu ja joku muu mummu tilalla ;D ;D tunnen isäni.

      • toivottavasti...
        se on kirjoitti:

        senajan murhe, voi olla ettei sitä mummupuolta olekkaan enään papan kaa, ne on sitte jo eronu ja joku muu mummu tilalla ;D ;D tunnen isäni.

        isäsi muistaa sinua yhtä "lämmöllä" kuin sinä häntä. Harmi vaan, että omasta asennevammastasi johtuen lapsesi jäävät vaille lämmintä suhdetta pappaansa.

      • Triine
        .............. kirjoitti:

        Viestiketjun lukeneena sanoisin, että tämä 23-vuotias avioerolapsi on paljon kypsempi ihminen kuin moni hänelle vastanneista. Ymmärrän täydellisesti tunteesi. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse elämänsä valinnat mutta tottakai läheisten valinnat nostattavat meissä tunteita. Sinun kannaltasi on tärkeintä, että keskityt omaan elämääsi ja oman tulevaisuutesi rakentamiseen. Muut, isäsikin, toimivat omalla tyylillään. Ketään ei voi pakottaa myöskään lapsen alulle saattamiseen (ei ainakaan miestä). Isälläsi saattaa olla motiivina esimerkiksi yksin jäämisen pelko. Se on hänen ongelmansa, jossa sinä et todellakaan voi auttaa. Turha surra tulevia asioita, ne eivät useimmiten edes tapahdu!

        Yhdyn edelliseen kirjoittajaan eli ketjun aloittaja tuntuu mielestäni kypsemmältä kuin useimmat hänelle vastanneet. Aivan ymmärrettävää, että tulee tuollaisia tunteita. Itse olen juuri selviämässä tuoreesta erosta, ja omat tunteeni heittelevät vuoristorataa. Tunnen suurta vihaa ja katkeruuttaa exääni sekä hänen uutta rakkauttaan kohtaan. Petetyn olo ei ole hyvä ja vaikka kuinka ymmärtää sen, ettei olma liitto ollut niin onnellinen ja ettei ikinä itse olisi pettänyt, niin silti vaan tuntee olevansa vihainen. Olen jo aikuinen, kypsä nainen. Paljon nähnyt ja kokenut, mutta silti en osaa käsitellä tätä asiaa fiksusti, vaikka monet niin väittävätkin. Jos nyt exäni ilmoittaisi hankkivansa lapsen (exä on 50v.) niin kyllä se satuttaisi minua, kuten myös lapsiamme. Poikani ei halua edes tavata tätä uuttaa naista, vaikka olen yrittänyt häntä siihen rohakaista. Emme me voi tunteillemme mitään. Näytellä ulos päin voimme vaikka mitä, mutta kun sisällä kuohuu ja jyllää, niin on paha olla. Anna ajan kulua ja yritä olla ajattelematta ´liikaa asioita. Älä vanno mitään, vaan sano isällesi, ettet tiedä miten asiaan tulisi suhtautua ja ilmoitat sitten jos / kun olet valmis asiasta puhumaan. Ei kannata katkaista väliään tai olla vihoissaan. Se on hukkaan heitettyä energiaa. Suuntaa energiasi ja ajatuksesi omaan arkeesi ja anna elämän kuljettaa.

      • ei ole mitään
        ei... kirjoitti:

        mutta muista sitten, kun itselläsi on omia, että ei papan ja mummupuolen velvollisuus ole ottaa sinun pentujasi yökylään tai viikonloppuksi, että pääset itse tuulettumaan...

        velvollisuutta käyttäytyä mukavasti ketään kohtaan. Saatikka hyväksyä uusia muksuja sukuun.

        Ei ole ei.

        Enkä usko, että ap koskaan edes veisi omia lapsiansa isänsä ja uuden hoidon hoteisiin.

      • isoäiti *

        Olen onnellinen, tyttäreni odottaa vauvaa. Mutta lastenlikaksi en muuten ala, omat olen maailmalle kasvattannut.

        Jokainen hoitakoon omat lapset, se on minun periaate.

        Pojallani on jo kaksi, kiva niintä on nähdä ja kiva kun tulevat kylään, mutta hoitoon en niitäkään ole ottannut.

        Olen muistuttannut jokaiselle lapselle, tehkää niitä lapsia vasta sitten kun olette valmiita niitä myös hoitamaan. Kun lapsi saapuu, sankoaa hyvästi noin 20 vuodeksi ns omalle ajalle ja iltoja ilman niitä kullan nuppuja. Miniällä tuntui aluksi olevan vaikea käsittää tätä, kysy kerta toisensa jälkeen : Miksi et ota, me mentäis sinne ja tänne. Poika vain naureskelee, sanoihan jo silloin kun haaveilit lapsesta, mun äidistä ei tulee mitää automaatti lapsenlikkaa. Miniästä on väärin että heidän pitää itse hoitaa omat lapset kunnes ovat aikuisia, hänestä osa vastuusta kuuluu minulle. Muistutan etten saannut osallistua myöskään sen tekmisen päättämiseen saati itse toteutukseen.... joten mistä se vastuukaan tulisi.

    • äitipuolen tytär

      Olet iso tyttö jo, anna isäsi elää ja suhtaudu asioihin kuten aikuinen ihminen suhtautuu. Näin ulkopuolisen mielestä ei kuvio tunnu lainkaan hullulta eikä naurettavalta. isäsi lastenteko ei ole sinun murheesi, varsin itsekästä ajattelua sinulta. Yleensä ihmiset, jotka rakastavat toisiaan myös tuntevat tarvetta lisääntyä keskenään, se on biologiaa. Miksi muuten säälit asioita etukäteen? Ole onnellinen isäsi puolesta, että hän on löytänyt uuden onnen äläkä paheksu muiden elämää. Tässä ei ole kysymys sinusta. Ja anteeksi, jos olin kovasanainen. Ihmisen itsekkyys vaan suututtaa aika-ajoin.

    • laista...

      kokemusta, mitä noihin fiiliksiin tulee, mutta tällainen "isoksi siskoksi vanhemmalla iällä"-kokemus kuitenkin ; olin 20-vuotias, kun sain pikkusiskon. Isä avioitui uuden naisen kanssa muutama vuosi äidistäni eroamisen jälkeen - en ole koskaan välittänyt selvittää, oliko uuden naisen kanssa jo vanhan avioliitton loppupuolella jotain muutakin tekeillä kuin työkaveruus, ero vanhemmille olisi tullut kuitenkin. Isäni oli 48-vuotias tullessaan kolmannen kerran isäksi (veljeni on minua pari vuotta nuorempi) eli ikänsä puolesta olisi voinut jo olla vaari, hänen uudella vaimollaan ei ollut ennestään lapsia. Ei isäni erityisesti hehkuttanut vaimonsa raskauden aikana "uusperheen onnea", mutta huomasin, että olihan tulokas hänelle tärkeä - vaikka rivien välistä saatoin lukea, ettei mikään välttämättömyys. Ristiäisissä sanoi minulle, että on vain niin ihanaa nähdä, miten onnelliseksi vauva tekee äitinsä, ja että kyllähän häneltä isänä olo sujuu taas, vaikka taidot pikkaisen ruosteessa taisivatkin olla pitkän tauon jälkeen.

      Enpä tullut tuona aikana ajatelleeksi oikeastaan yhtään mitään... Olihan se alkuun ehkä outo ajatus, että "vanha isäukko" tulee isäksi, mutta se oli hänen ja vaimonsa valinta, enkä kokenut sen minulle kuuluvan millään tavalla. En oleta isänikään kyseenalaistavan ratkaisujani, jos ja kun avomieheni kanssa perhettä perustamme. Isän vaimon kanssa tullaan toimeen suht hyvin - kumpikin pitää sellaista "kunnioittavaa etäisyyttä", eikä kommentoi toisen tekemisiä mitenkään. Pikkusiskoni on nyt jo puuhakas ipana, välillä isän luona käydessä käymme yhdessä puistossa ym. Isäni - joka on ollut hyvä isä meille vanhemmille lapsilleen - nauttii pikkutoklailuistaan pihalla ja puutarhassa pikku-tornadon kanssa, ei häntä kyllä tytön papaksi voi erehtyä luulemaan, vaikka ikä siihen riittäisikin.

      En tiedä... Kirjoituksestasi tuli vähäsen sellainen olo kuin olisit hivenen mustasukkainen isästäsi..? Ja loukkaantunut, kun et veljesi kanssa olekaan kohta enää ne ainoat isäsi lapset..? Oletko kuullut, että äidin- ja isänrakkaus ovat siitä "jänniä" juttuja, että vaikka "jakajia" olisi enemmän kuin ennen, niin kaikille sitä riittää kyllä. Ja kun annat itse rakkautta, saat sitä takaisin. Ei kai se ajatus pikkuisesta tähtisilmästä roikkumassa sinun housunpuntissasi täysin vastenmielinen ole..? Itselle ei ainakaan ole ollut. Tsemppiä!

      • täsmälleen noin

        Aloittaja ehkä tietää, että eipä hänen tai veljensäkään saama rakkauden määrä isän sydämessä siitä vähentynyt, että heitä on he kaksi, miksipä se sitten muuttuisi kolmannestakaan.

    • Kunniattomuutta ei tueta!

      Kuten täällä moni sanoo ettei asia sinänsä sulle kuuluisi ts. et voi määräillä mitä isäsi tekee. Mutta pystyt täysin määrään mitä itse teet ja miten itse asiaan suhtaudut. Ei todellakaan tarvitse hyväksyä ketään sellaista joka toimii omasta mielessä väärin tms. tai asia muuten vaan tuntuu pahalta.
      Minä pidän täytenä lutkana naista joka tulee sörkkiin toisten liittoihin yms, joten koskaan en päästäisi sitä naista meille tai esim. minun juhliini. Isä on tervetullut (eikä haittaa vaikkei tulis) mutta eukko ei naamaansa näytä tai se heitetään ulos. En myöskään välittäisi sen kakarasta yhtään enkä pidä sitä minään sisarpuolena yms.

      Minä pidän tuota kuviota niin pahana etten todellakaan osallistu siihen mitenkään, enkä edes esitä hyväksyväni tuollaista toimintaa. Pakko on sinänsä hyväksyä etten nyt ääneen ala solvaan yms. mutta ei mun sitä tosiaan tarvi katsella. Ei ole mun mielipidettä kysytty kun on homma lähtenyt käyntiin, joten ei tarvi sitten odottaa mitään muutakaan. Noi on ärsyttäviä kun ne sekoilee moraalittomasti yms. ja sitten vaativat että ympäristö hyväksyy mutinoitta touhun. Ei onnistu.

      • madame vm59

        En tiedä, oletko jo aikuinen ihminen vai vielä murrosiässä itsensä ja tunteidensa kanssa kipuileva teini, mutta kirjoituksestasi voi päätellä vihasi kansaihmisiä kohtaan. Toivottavasti löydät tulevaisuudessa positiivisen katsantokannan asioihin ja ilmiöihin. Vihaisuudellasi tulet vain suotta pitämään muuria itsesi ja läheisten ihmisten välillä. Toivon sinulle suvaitsevuutta ja avaraa, lämmintä sydäntä. Ne tuovat rakkauden myös sinulle.

      • ja...

        lämmin leipä... Vietät elämäsi muita paheksuen ja moralisoiden - ja tiedätkö mitä? Loppujen lopuksi ketään ei isommin sinun protestisi heilauta, kukin elää elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla, hyväksyit sinä sitä tai et. Kaltaistesi kohdalla on hyvin helppoa painaa "delete"-nappulaa, kääntää selkä ja kävellä pois. Ketä sitten paheksut?

      • Kunniattomuutta ei tueta
        madame vm59 kirjoitti:

        En tiedä, oletko jo aikuinen ihminen vai vielä murrosiässä itsensä ja tunteidensa kanssa kipuileva teini, mutta kirjoituksestasi voi päätellä vihasi kansaihmisiä kohtaan. Toivottavasti löydät tulevaisuudessa positiivisen katsantokannan asioihin ja ilmiöihin. Vihaisuudellasi tulet vain suotta pitämään muuria itsesi ja läheisten ihmisten välillä. Toivon sinulle suvaitsevuutta ja avaraa, lämmintä sydäntä. Ne tuovat rakkauden myös sinulle.

        Haiskahtaa taas hieman yksinkertaisen jutulta. Sulla meinaan.

        Ensinnäkään ap tarinan isukki uusine eukkoineen ei myöskään osoittanut minkäänlaista rakkautta, ymmärrystä, säädyllisyyttä, kunniallisuutta, moraalia yms. muita kohtaan Miksi sitten muiden pitäisi heitä kohtaan?

        Ei ole mikään pakko kenenkään hyväksyä tuommoista jota ei yksinkertaisesti pysty hyväksyyn. Ja sillä ettei anna tuommoisten hyppiä nenille, osoittaa muillekkin että ottavat järjen käteen puuhailuissaan, ja miettivät eka mitä tekevät.

        Minä rakastan ihan kovasti ja mua rakastetaan vaikka en hyväksykkään moraalittomuutta. Enkä tule koskaan hyväksymäänkään vaikka tätä maailmaa yritetään joksikin lutkailun, moraalittomuuden ja kunniattomuuden paratiisiksi muuttaakkin.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        ja... kirjoitti:

        lämmin leipä... Vietät elämäsi muita paheksuen ja moralisoiden - ja tiedätkö mitä? Loppujen lopuksi ketään ei isommin sinun protestisi heilauta, kukin elää elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla, hyväksyit sinä sitä tai et. Kaltaistesi kohdalla on hyvin helppoa painaa "delete"-nappulaa, kääntää selkä ja kävellä pois. Ketä sitten paheksut?

        Et oikein ymmärtänyt pointtia joka oli se että minä painan sitä deleteä kun mitta täyttyy.

        En minä käytä kuin minuutin pohtiakkseni jotain asiaa ja sitä miten henklöön sen jälkeen suhtaudun. Jos painan deleteä niin tyyppi lakkaa olemasta olemassa mun silmissä. En sen kummemmin paheksu enkä deleten jälkeen pohdin niitten asioita. Nehän ei ole mulle enää olemassakaan.

        Mun protestin ei tarvi heitä heilauttaa, riittää luonnollisesti täysin että saan itse poistettua ympäristöstäni haitalliset henkilöt moraalittominen ja kunniattominen tapoineen. Eihän tuommoisiin alapäällään eläviin voi kukaan ikinä luottaa, puhumattakaan kuinka huonoa esimerkkiä ne näyttää jälkipolville. On vain hyvä näyttää jälkipolville myös että tuommoinen moraalittomuus yms. ei ole sopivaa käytöstä, ja sitä pitää välttää jotta on edes mahdollisuus siihen ettei ihmiset nyt kaikki tuommoisiksi muutu.

      • tullut...
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Et oikein ymmärtänyt pointtia joka oli se että minä painan sitä deleteä kun mitta täyttyy.

        En minä käytä kuin minuutin pohtiakkseni jotain asiaa ja sitä miten henklöön sen jälkeen suhtaudun. Jos painan deleteä niin tyyppi lakkaa olemasta olemassa mun silmissä. En sen kummemmin paheksu enkä deleten jälkeen pohdin niitten asioita. Nehän ei ole mulle enää olemassakaan.

        Mun protestin ei tarvi heitä heilauttaa, riittää luonnollisesti täysin että saan itse poistettua ympäristöstäni haitalliset henkilöt moraalittominen ja kunniattominen tapoineen. Eihän tuommoisiin alapäällään eläviin voi kukaan ikinä luottaa, puhumattakaan kuinka huonoa esimerkkiä ne näyttää jälkipolville. On vain hyvä näyttää jälkipolville myös että tuommoinen moraalittomuus yms. ei ole sopivaa käytöstä, ja sitä pitää välttää jotta on edes mahdollisuus siihen ettei ihmiset nyt kaikki tuommoisiksi muutu.

        ajatelleeksi, että maailma on sinulle loppupeleissä melkoisen tuulinen ja yksinäinen paikka, kun deletoit kaikki moraalittomat ihmiset ympäriltäsi..? Kaltaisiasi itse täydellisyyksiä kun on harvassa - tottahan sinä etenet kymmenen käskyn hengessä ja deletoit esim. vanhempiaan kunniottamattomat, varkaat, lähimmäisistä pahaa puhuvat jne jne...? Eihän täydellisyys ole täydellistä ilman täydellisyyttä...

      • Kunniattomuutta ei tueta
        tullut... kirjoitti:

        ajatelleeksi, että maailma on sinulle loppupeleissä melkoisen tuulinen ja yksinäinen paikka, kun deletoit kaikki moraalittomat ihmiset ympäriltäsi..? Kaltaisiasi itse täydellisyyksiä kun on harvassa - tottahan sinä etenet kymmenen käskyn hengessä ja deletoit esim. vanhempiaan kunniottamattomat, varkaat, lähimmäisistä pahaa puhuvat jne jne...? Eihän täydellisyys ole täydellistä ilman täydellisyyttä...

        Yksinäinen paikka vaikka väärintekijät pitää loitolla. Vaikka moraalittomuus ja kunniattomuus yleistyy, on kuitenkin vielä jäljellä yllättävänkin paljon ihmisiä jotka pystyy käyttäytyyn ja miettiin mitä tekee. Vähenee myös itseen kohdistuvat vääryydet, kun ei anna tuollaisten olla siinä tekoetäisyydellä. En ole uskovainen enkä käännä poskea, vaan isken kaksinverroin lujempaa takaisin. Ja todellakin, elän ja käyttäydyn itse muita kohtaan kuten sanon, ja odotan muidenkin käyttäytyvän minua kohtaan samalla tavalla.

      • miksi sinä
        ja... kirjoitti:

        lämmin leipä... Vietät elämäsi muita paheksuen ja moralisoiden - ja tiedätkö mitä? Loppujen lopuksi ketään ei isommin sinun protestisi heilauta, kukin elää elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla, hyväksyit sinä sitä tai et. Kaltaistesi kohdalla on hyvin helppoa painaa "delete"-nappulaa, kääntää selkä ja kävellä pois. Ketä sitten paheksut?

        sitte paheksut tuota toista :D, siis kuka paheksuu ja ketä????
        Jokaisella on oikeus mielipiteeseen..

      • tuo...
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Yksinäinen paikka vaikka väärintekijät pitää loitolla. Vaikka moraalittomuus ja kunniattomuus yleistyy, on kuitenkin vielä jäljellä yllättävänkin paljon ihmisiä jotka pystyy käyttäytyyn ja miettiin mitä tekee. Vähenee myös itseen kohdistuvat vääryydet, kun ei anna tuollaisten olla siinä tekoetäisyydellä. En ole uskovainen enkä käännä poskea, vaan isken kaksinverroin lujempaa takaisin. Ja todellakin, elän ja käyttäydyn itse muita kohtaan kuten sanon, ja odotan muidenkin käyttäytyvän minua kohtaan samalla tavalla.

        tapasi tuomita ihmisiä... Sinulla on ilmeisesti oma luokittelutapasi, jossa avionrikkojat ovat kirkkaasti huipulla..? Mutta kerrohan nyt selvällä suomenkielellä, mitä muuta "moraalittomuus ja kunniattomuus" on kuin huorintekoa?

      • noin...
        miksi sinä kirjoitti:

        sitte paheksut tuota toista :D, siis kuka paheksuu ja ketä????
        Jokaisella on oikeus mielipiteeseen..

        Jokaisella on tosiaankin oikeus mielipiteeseen, sinäpä sen sanoit - jopa siis minulla... Toisekseenkin, luit omiasi rivien välistä: en paheksu, en vain ymmärrä mustavalkoista ajattelutapaa. No, ehkä sinulle paheksuminen ja ymmärtämättömyys on sama asia...

      • omaa mieltäsi

        Minäkin sinun viestisi lukeneena totean, että taidat olla melko kypsymätön tai sitten muutoin katkeraksi kasvanut yksilö. Maailma on pullollaan asioita, joita ei varsinkaan jäykät ja mustavalkoiset persoonat kykene hyväksymään tai edes käyttäytymään asiallisesti suhteessa näihin omasta valkoisesta kuplastaan mustaksi koettuihin asioihin, sitten on asioita, joita paheksutaan ja asioita joita ei haluta hyväksyä.

        Hyväksyy tai ei - pitääkö käyttäytyä kuin hiekkalaatikolla mullitteleva uhmaikäinen?

        Sisarpuoli on lain edessä ihan juuri sitä mitä on - ja täysin syytön siihen, miten on alkunsa saanut ja varsinkin siihen, että on toisen vanhempansa erehdysliitosta saanut mullittelevan lapsellisen "vanhemman" sisaruspuolen elämäänsä. Pysy vaan kaukana sisaruspuolestasi, jos noin käsittämättömän kypsymättömästi ajattelet lapsesta, joka on samassa asemassa sinuun kuin sinäkin häneen. Kysyikö kukaan häneltä, haluaisiko hän että hänellä on olemassa täysin idioottimaisesti käyttäytyvä sisaruspuoli? Ei yhtään sen enempää kuin sinultakaan kukaan kysyi, haluaisitko isäsi saavan lapsen -sinun sisaruspuolesi- naisen kanssa jota rakastaa.

        Niele se ja käyttäydy kuten ihminen äläkä kuten irvikuva ihmisestä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä, mutta käyttäytyä pitää silti osata.

      • kirjoita kirja
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Haiskahtaa taas hieman yksinkertaisen jutulta. Sulla meinaan.

        Ensinnäkään ap tarinan isukki uusine eukkoineen ei myöskään osoittanut minkäänlaista rakkautta, ymmärrystä, säädyllisyyttä, kunniallisuutta, moraalia yms. muita kohtaan Miksi sitten muiden pitäisi heitä kohtaan?

        Ei ole mikään pakko kenenkään hyväksyä tuommoista jota ei yksinkertaisesti pysty hyväksyyn. Ja sillä ettei anna tuommoisten hyppiä nenille, osoittaa muillekkin että ottavat järjen käteen puuhailuissaan, ja miettivät eka mitä tekevät.

        Minä rakastan ihan kovasti ja mua rakastetaan vaikka en hyväksykkään moraalittomuutta. Enkä tule koskaan hyväksymäänkään vaikka tätä maailmaa yritetään joksikin lutkailun, moraalittomuuden ja kunniattomuuden paratiisiksi muuttaakkin.

        Ihanaa on olla erehtymätön eikö niin? Erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto jumalaista. Mitä sinä olet? Täydellinen jumalainen? Ei, ethän pysty antamaan anteeksi. Erehtyväinen inhimillinen ihminen? Ei, ethän usko koskaan itse joutuvasi erehtymään ja tekemään valintoja huonon tai huonomman välillä. Koet olevasi asemassa, jossa voit arvostella ja tuomita muita. Moraalittomuus on huono asia, mutta sinäkin olet moraaliton, kun kehoitat ap:ta olemaan olematta tekemisissä viattoman lapsen - sisaruspuolensa kanssa. Noin kylmästi oman vihansa syyttömään ja puolustuskyvyttömään lapseen purkava ihminen ei yksinkertaisesti tunne mitä on rakkaus. Puolustele sitä toki sillä, että kun eivät kerran asiaan viattoman lapsen vanhemmatkaan kohdelleet läheisiään niin ja näin. Ja muista sitten laajentaa saman moraalisi mukaisesti tuo ajatus uuden parin toimintaan - hehän olivat oikeutettuja siksi loukkaamaan muita, koska heitä kohdeltiin toisaalla niin ja näin ja noin huonosti esim. entisen aviopuolison toimesta. Tämä on sama oikeutus kuin sinunkin vihasi oikeutus. Sama moraali. Jos muuta väittäisit, olisit ainoastaan tekopyhä.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        kirjoita kirja kirjoitti:

        Ihanaa on olla erehtymätön eikö niin? Erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto jumalaista. Mitä sinä olet? Täydellinen jumalainen? Ei, ethän pysty antamaan anteeksi. Erehtyväinen inhimillinen ihminen? Ei, ethän usko koskaan itse joutuvasi erehtymään ja tekemään valintoja huonon tai huonomman välillä. Koet olevasi asemassa, jossa voit arvostella ja tuomita muita. Moraalittomuus on huono asia, mutta sinäkin olet moraaliton, kun kehoitat ap:ta olemaan olematta tekemisissä viattoman lapsen - sisaruspuolensa kanssa. Noin kylmästi oman vihansa syyttömään ja puolustuskyvyttömään lapseen purkava ihminen ei yksinkertaisesti tunne mitä on rakkaus. Puolustele sitä toki sillä, että kun eivät kerran asiaan viattoman lapsen vanhemmatkaan kohdelleet läheisiään niin ja näin. Ja muista sitten laajentaa saman moraalisi mukaisesti tuo ajatus uuden parin toimintaan - hehän olivat oikeutettuja siksi loukkaamaan muita, koska heitä kohdeltiin toisaalla niin ja näin ja noin huonosti esim. entisen aviopuolison toimesta. Tämä on sama oikeutus kuin sinunkin vihasi oikeutus. Sama moraali. Jos muuta väittäisit, olisit ainoastaan tekopyhä.

        Minä sanoin mitä itse tekisin. Kyllä minulla on ikää sen verran kuin myös kammottavasta avioliitosta lähtien takana sen verran, että pystyn todellakin sanoon mitä teen missäkin tilanteessa. Inhimillisyys ei todellakaan oikeuta läheisten kohtelemista omien himojen ja halujen mukaan kuinka törkeästi hyvänsä. Asiat voidaan tehdä myös oikein. Jos on paska liitto, niin erotaan ekaksi kuten itse tein eikä lähdetä ekana paneskeleen kylille vieraita ja sitten erotaan (jos jäädään kiinni ja puoliso heittää pihalle).

        Jokainen ihminen pystyy täysin määräämään itse miten toimii, ja jos on halua löytyy myös keinoja. Ihmiset ei vaan halua olla kunniallisia eikä päättää asioita oikein. Silläpä sitten katkeruudet sun muut vihamielisyydet säilyy pitkään. Kaikki vaan sen takia ettei toinen voi pitää housuja jalassaan sen aikaa että ero on selvä edellisestä. Aivan turha höpöttää mistään inhimillisyyksistä. Se on typeryyttä ja sairasta itsekkyyttä kun ei voi asiallisesti vanhaa suhdetta päättää. Miten niin purkaa lapseen? Ei sille tarvi mitään tehdä eikä purkaa. Siis todellakin.. ei mitään. Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan, varsinkaan jos ei halua. Jokainen vastaa omista rikkeistään itse. Lapsi ei ole rikkonut mitään, vanhemmat ovat ja niitä ei tarvi hyväksyä jos ei halua. Eikä pelkkä tietoisuus tee kenestäkään vieraasta sisarusta henkisellä tasolla, varsinkaan jos se on vielä jonkun sellaisen lapsi josta ei itekkään pidä yhtään. Isukki ja uusi eukko säheltää kunniattomasti mitä tykkää selitellen että heillä on se oikeus. Muilla onmyös sama oikeus tehdä omat johtopäätökset eikä kenenkään tarvi todellakaan sietää heidän käytöstä jos ei halua. Niin se vaan on.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        omaa mieltäsi kirjoitti:

        Minäkin sinun viestisi lukeneena totean, että taidat olla melko kypsymätön tai sitten muutoin katkeraksi kasvanut yksilö. Maailma on pullollaan asioita, joita ei varsinkaan jäykät ja mustavalkoiset persoonat kykene hyväksymään tai edes käyttäytymään asiallisesti suhteessa näihin omasta valkoisesta kuplastaan mustaksi koettuihin asioihin, sitten on asioita, joita paheksutaan ja asioita joita ei haluta hyväksyä.

        Hyväksyy tai ei - pitääkö käyttäytyä kuin hiekkalaatikolla mullitteleva uhmaikäinen?

        Sisarpuoli on lain edessä ihan juuri sitä mitä on - ja täysin syytön siihen, miten on alkunsa saanut ja varsinkin siihen, että on toisen vanhempansa erehdysliitosta saanut mullittelevan lapsellisen "vanhemman" sisaruspuolen elämäänsä. Pysy vaan kaukana sisaruspuolestasi, jos noin käsittämättömän kypsymättömästi ajattelet lapsesta, joka on samassa asemassa sinuun kuin sinäkin häneen. Kysyikö kukaan häneltä, haluaisiko hän että hänellä on olemassa täysin idioottimaisesti käyttäytyvä sisaruspuoli? Ei yhtään sen enempää kuin sinultakaan kukaan kysyi, haluaisitko isäsi saavan lapsen -sinun sisaruspuolesi- naisen kanssa jota rakastaa.

        Niele se ja käyttäydy kuten ihminen äläkä kuten irvikuva ihmisestä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä, mutta käyttäytyä pitää silti osata.

        Onpa kova puolustelu täällä pettäjiä kohtaan. Oletteko te kaikki pettäjiä? Ymmärrätkö että tuon voi välttää pitämällä housut jalassa sen aikaa että ero edellisestä on selvä. Ei siihen muuta vaadita. Hieman kunniallisuutta nyt kehiin eikä pahantekijöiden silmitöntä puolustelua. On kuin joku teinipissislauma valittais täällä kuorossa "kyllä me saadaan paneskella varattuina ja varattujen kanssa niin paljon ku me halutaan ja kaikkien pitää se hyväksyä kun jos meitä panettaa niin meidän pitää heti panna kun meillä ei ole moraalia eikä edes itsehillintää.. byäääääh.. kaikkien pitää ymmärtää MEITÄ!!!" Laki saa sanoa mitä tykkää, se ei määrää yhtään mitä ihminen sisimmässään tuntee. Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin. Kyllä se käyttäytyminen pitää lähteä noista pahantekijöistä. Nythän ne on kuin jotain ihmisen irvikuvia jotka eivät tajua oikeaa eikä väärää, eikä mitään muutakaan. Surkeaa sakkia, ja ansaitsevat kaiken paskan mitä saavat. Myös heidän pitää oppia käyttäytymään niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

      • kanssasi aivan
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Onpa kova puolustelu täällä pettäjiä kohtaan. Oletteko te kaikki pettäjiä? Ymmärrätkö että tuon voi välttää pitämällä housut jalassa sen aikaa että ero edellisestä on selvä. Ei siihen muuta vaadita. Hieman kunniallisuutta nyt kehiin eikä pahantekijöiden silmitöntä puolustelua. On kuin joku teinipissislauma valittais täällä kuorossa "kyllä me saadaan paneskella varattuina ja varattujen kanssa niin paljon ku me halutaan ja kaikkien pitää se hyväksyä kun jos meitä panettaa niin meidän pitää heti panna kun meillä ei ole moraalia eikä edes itsehillintää.. byäääääh.. kaikkien pitää ymmärtää MEITÄ!!!" Laki saa sanoa mitä tykkää, se ei määrää yhtään mitä ihminen sisimmässään tuntee. Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin. Kyllä se käyttäytyminen pitää lähteä noista pahantekijöistä. Nythän ne on kuin jotain ihmisen irvikuvia jotka eivät tajua oikeaa eikä väärää, eikä mitään muutakaan. Surkeaa sakkia, ja ansaitsevat kaiken paskan mitä saavat. Myös heidän pitää oppia käyttäytymään niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

        samaa mieltä ensiksi vanha suhde loppuun ja sitte vasta uusi suhde.
        Se on kaikkien kannalta reilumpaa, jos on tyytymätön puolisoonsa, ja sitä suhdetta ei halua, tai ei voi enää korjata, niin se ei oikeuta pettämään sitä toista vaan sillon otetaan se ero, koska täällä Suomessa ei ole pakko olla naimisissa jollei tahdo ja sen eron voi myös yksin hakea.
        Se uusikin suhde onnistuu paremmin, kun sen aloittaa puhtaalta pöydältä ja se vanha suhde on jo työstetty pois.
        No harvat tähän pystyy ihminen on itsekäs ja omahyväinen olento ja useinmiten oma napa tärkein.

      • tekee...
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Minä sanoin mitä itse tekisin. Kyllä minulla on ikää sen verran kuin myös kammottavasta avioliitosta lähtien takana sen verran, että pystyn todellakin sanoon mitä teen missäkin tilanteessa. Inhimillisyys ei todellakaan oikeuta läheisten kohtelemista omien himojen ja halujen mukaan kuinka törkeästi hyvänsä. Asiat voidaan tehdä myös oikein. Jos on paska liitto, niin erotaan ekaksi kuten itse tein eikä lähdetä ekana paneskeleen kylille vieraita ja sitten erotaan (jos jäädään kiinni ja puoliso heittää pihalle).

        Jokainen ihminen pystyy täysin määräämään itse miten toimii, ja jos on halua löytyy myös keinoja. Ihmiset ei vaan halua olla kunniallisia eikä päättää asioita oikein. Silläpä sitten katkeruudet sun muut vihamielisyydet säilyy pitkään. Kaikki vaan sen takia ettei toinen voi pitää housuja jalassaan sen aikaa että ero on selvä edellisestä. Aivan turha höpöttää mistään inhimillisyyksistä. Se on typeryyttä ja sairasta itsekkyyttä kun ei voi asiallisesti vanhaa suhdetta päättää. Miten niin purkaa lapseen? Ei sille tarvi mitään tehdä eikä purkaa. Siis todellakin.. ei mitään. Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan, varsinkaan jos ei halua. Jokainen vastaa omista rikkeistään itse. Lapsi ei ole rikkonut mitään, vanhemmat ovat ja niitä ei tarvi hyväksyä jos ei halua. Eikä pelkkä tietoisuus tee kenestäkään vieraasta sisarusta henkisellä tasolla, varsinkaan jos se on vielä jonkun sellaisen lapsi josta ei itekkään pidä yhtään. Isukki ja uusi eukko säheltää kunniattomasti mitä tykkää selitellen että heillä on se oikeus. Muilla onmyös sama oikeus tehdä omat johtopäätökset eikä kenenkään tarvi todellakaan sietää heidän käytöstä jos ei halua. Niin se vaan on.

        ihmisestä noin katkeran, anteeksiantamattoman ja pahansuovan?
        Kerro se, äläkä jauha samaa asiaa sataan kertaan, kiitos!

      • ja puhisee...
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Onpa kova puolustelu täällä pettäjiä kohtaan. Oletteko te kaikki pettäjiä? Ymmärrätkö että tuon voi välttää pitämällä housut jalassa sen aikaa että ero edellisestä on selvä. Ei siihen muuta vaadita. Hieman kunniallisuutta nyt kehiin eikä pahantekijöiden silmitöntä puolustelua. On kuin joku teinipissislauma valittais täällä kuorossa "kyllä me saadaan paneskella varattuina ja varattujen kanssa niin paljon ku me halutaan ja kaikkien pitää se hyväksyä kun jos meitä panettaa niin meidän pitää heti panna kun meillä ei ole moraalia eikä edes itsehillintää.. byäääääh.. kaikkien pitää ymmärtää MEITÄ!!!" Laki saa sanoa mitä tykkää, se ei määrää yhtään mitä ihminen sisimmässään tuntee. Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin. Kyllä se käyttäytyminen pitää lähteä noista pahantekijöistä. Nythän ne on kuin jotain ihmisen irvikuvia jotka eivät tajua oikeaa eikä väärää, eikä mitään muutakaan. Surkeaa sakkia, ja ansaitsevat kaiken paskan mitä saavat. Myös heidän pitää oppia käyttäytymään niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

        Mutta ei saa paha susi pienten possujen taloa kumoon....
        Osanottoni - elämäsi on varmasti ihan megalomaanisen, helvetillisen kamalaa, kun joudut jakamaan saman hengitysilman petturi-huorintekijöiden ja muiden epätäydellisten olentojen kanssa. No, onneksi tiedän, ettet kuulu tuttavapiiriini - alkaisi olla melkoisen hankalaa hengittäminen tällaisella tavallisella kuolevaisella levittämäsi myrkkypilven lähistöllä.
        Oletko kuullut sanontaa: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"..?

      • eri mieltä kanssasi
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Minä sanoin mitä itse tekisin. Kyllä minulla on ikää sen verran kuin myös kammottavasta avioliitosta lähtien takana sen verran, että pystyn todellakin sanoon mitä teen missäkin tilanteessa. Inhimillisyys ei todellakaan oikeuta läheisten kohtelemista omien himojen ja halujen mukaan kuinka törkeästi hyvänsä. Asiat voidaan tehdä myös oikein. Jos on paska liitto, niin erotaan ekaksi kuten itse tein eikä lähdetä ekana paneskeleen kylille vieraita ja sitten erotaan (jos jäädään kiinni ja puoliso heittää pihalle).

        Jokainen ihminen pystyy täysin määräämään itse miten toimii, ja jos on halua löytyy myös keinoja. Ihmiset ei vaan halua olla kunniallisia eikä päättää asioita oikein. Silläpä sitten katkeruudet sun muut vihamielisyydet säilyy pitkään. Kaikki vaan sen takia ettei toinen voi pitää housuja jalassaan sen aikaa että ero on selvä edellisestä. Aivan turha höpöttää mistään inhimillisyyksistä. Se on typeryyttä ja sairasta itsekkyyttä kun ei voi asiallisesti vanhaa suhdetta päättää. Miten niin purkaa lapseen? Ei sille tarvi mitään tehdä eikä purkaa. Siis todellakin.. ei mitään. Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan, varsinkaan jos ei halua. Jokainen vastaa omista rikkeistään itse. Lapsi ei ole rikkonut mitään, vanhemmat ovat ja niitä ei tarvi hyväksyä jos ei halua. Eikä pelkkä tietoisuus tee kenestäkään vieraasta sisarusta henkisellä tasolla, varsinkaan jos se on vielä jonkun sellaisen lapsi josta ei itekkään pidä yhtään. Isukki ja uusi eukko säheltää kunniattomasti mitä tykkää selitellen että heillä on se oikeus. Muilla onmyös sama oikeus tehdä omat johtopäätökset eikä kenenkään tarvi todellakaan sietää heidän käytöstä jos ei halua. Niin se vaan on.

        Mutta yhtä syytön asioihin kuin aikaisemman suhteen lapsi, on uudemman suhteen lapsi. Sinunko inhimillisyytesi mukaan sitten sitä syytöntä lasta voi kohdella kuten hän ei olisi sukulainen ap:lle? Hän on sitä, halusi ap niin tai ei, ja halusi se syntyvä lapsi niin tai ei. Olen täysin samaa mieltä siitä, ihmisten pitäisi erota ensin ja sitten vasta etsiä se uusi, mutta todella moni ei haluaisi erota, koska ajattelee juuri niitä olemassa olevia lapsia, vaikka suhteessa heidän toiseen vanhempaansa ei olisi enää mitään muuta kuin jaettu vanhemmuus jäljellä.

        Sitä tarkoittaa kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitseminen. Sydäntä särkee ajatella lastensa maailman järkyttäminen, kuka vanhempi sitä haluaisi lapselleen. Kuitenkaan ei enää pysty korjaamaan suhdettaan toiseen vanhempaan, ja on kumppanuudelle liian avoin muualle suuntaan, kun oma ei toimi.

        Jos tekee oikein ja eroaa ensin, rikkoo itselle rakkailta lapsilta perheen. Jos yrittää pitää aina itselle rakkaiden lasten kodin ehjänä, mutta rakkaudettomasta suhteesta ei saa muuta kuin pahaa oloa ja menee ja rakastuu toiseen - pettää puolisonsa.

        Ei aina ole olemassa hyvää ratkaisua. Valitettavasti. Millä tahansa ratkaisulla jotakuta sattuu, jos vanhempien välinen liitto ei enää ole korjattavissa. Se että liitto menee korjaamattomaan tilaan on yhtä paljon kummankin sen solmineen osapuolen keinottomuutta ja erehtyväisyyttä. Pettäminen on todella usein niissä tilanteissa seurausta, eikä syy mihinkään. Se ei tietenkään tee asiasta yhtään parempaa, mutta ei niin mustavalkoisesta maailmankuvasta katsottuna sen ymmärtää inhimillisen ihmisen mahdottomana elämäntilanteena, johon ei ole olemassa mitään jokaista osapuolta onnelliseksi tekevää vaihtoehtoa.

        Elämä on täynnä tragedioita, jotka valitettavasti eivät vähiten osu niihin syyttömiin lapsiin.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        tekee... kirjoitti:

        ihmisestä noin katkeran, anteeksiantamattoman ja pahansuovan?
        Kerro se, äläkä jauha samaa asiaa sataan kertaan, kiitos!

        En minä ole katkera enkä pahansuopa. En ainakaan jos verrataan noihin väärintekijöihin. Anteeksiantamaton kyllä olen, koska olen sitä mieltä että on asioita joita ei voi eikä saa antaa anteeksi. Kunniattomuus ja pettäminen on yksi niitä. Ne osoittaa että pettäjä on luonteeltaan jo sellainen ettei sille edes saa antaa anteeksi. Ei noiden pettäjien sekoilut ja pahanolontuottamiset toisille lopu sillä, että niitä annetaan anteeksi. Lisääntyy vaan. Jos haluaa että toinen miettii mitä tekee ja edes yrittää vältellä pahan tekemistä muille, on parempi pitää rangaistukset kovina. Ei ne muuten yritä. Sekoilevat vaan lisää, kun huomaavat että se sallitaan.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        eri mieltä kanssasi kirjoitti:

        Mutta yhtä syytön asioihin kuin aikaisemman suhteen lapsi, on uudemman suhteen lapsi. Sinunko inhimillisyytesi mukaan sitten sitä syytöntä lasta voi kohdella kuten hän ei olisi sukulainen ap:lle? Hän on sitä, halusi ap niin tai ei, ja halusi se syntyvä lapsi niin tai ei. Olen täysin samaa mieltä siitä, ihmisten pitäisi erota ensin ja sitten vasta etsiä se uusi, mutta todella moni ei haluaisi erota, koska ajattelee juuri niitä olemassa olevia lapsia, vaikka suhteessa heidän toiseen vanhempaansa ei olisi enää mitään muuta kuin jaettu vanhemmuus jäljellä.

        Sitä tarkoittaa kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitseminen. Sydäntä särkee ajatella lastensa maailman järkyttäminen, kuka vanhempi sitä haluaisi lapselleen. Kuitenkaan ei enää pysty korjaamaan suhdettaan toiseen vanhempaan, ja on kumppanuudelle liian avoin muualle suuntaan, kun oma ei toimi.

        Jos tekee oikein ja eroaa ensin, rikkoo itselle rakkailta lapsilta perheen. Jos yrittää pitää aina itselle rakkaiden lasten kodin ehjänä, mutta rakkaudettomasta suhteesta ei saa muuta kuin pahaa oloa ja menee ja rakastuu toiseen - pettää puolisonsa.

        Ei aina ole olemassa hyvää ratkaisua. Valitettavasti. Millä tahansa ratkaisulla jotakuta sattuu, jos vanhempien välinen liitto ei enää ole korjattavissa. Se että liitto menee korjaamattomaan tilaan on yhtä paljon kummankin sen solmineen osapuolen keinottomuutta ja erehtyväisyyttä. Pettäminen on todella usein niissä tilanteissa seurausta, eikä syy mihinkään. Se ei tietenkään tee asiasta yhtään parempaa, mutta ei niin mustavalkoisesta maailmankuvasta katsottuna sen ymmärtää inhimillisen ihmisen mahdottomana elämäntilanteena, johon ei ole olemassa mitään jokaista osapuolta onnelliseksi tekevää vaihtoehtoa.

        Elämä on täynnä tragedioita, jotka valitettavasti eivät vähiten osu niihin syyttömiin lapsiin.

        Pettäminen varmistaa sen, että lapseen sattuu kaikkein eniten. Pelkkä ero jo tuntuisi mutta siihen päälle vielä se että vanhempi pettää joten lapsen omien vanhempien välit tulehtuu totaalisesti, ja sitten vielä kehissä pyörii samantien jotain vieraita ihmisiä. Ei se ero, varsinkin jos vanhempien välit on huonot, ole lapselle niin paha etteikä sitä voisi vielä pahentaa. Pahentaminen tapahtuu juuri pettämisillä ja uusien panokavereitten mukaan ottamisella ennenkuin lapsi kerkiää edes ymmärtää vanhempien eroa. Pettäminen todellakin nostaa ne eroriidat isoimmiksi, ja jos perustelee lapsella jotenkin asiaa, on vielä enemmän syytä jättää pettämiset väliin. Vaikka rakastuisikin, iin sittenkin voi pitää hieman etäisyyttä ja housut jalassa kunnes ero on selvä sekä hieman hengitysaikaa toipumiseen annettu kaikille. Jos petetään, niin se ei ole rakkautta ketään kohtaan vaan pelkkää kiimaa kun ei malteta odottaa ja sillä sitten tuhotaan vähän kaikkien oloa ja eloa. Kiima on huono puolustus ja kuvastaa hyvin nykyihmistä kun ne on niin itsekkäitä että heti kaikki mulle myt eikä viitsitä edes aikaisempia sopimuksia eikä ihmisiä kunnioittaa. Huono liitto ei todeellakaan puolusta tuota käytöstä. Minulla on kokemusta huonosta liitosta enkä siltikään näe mitään oikeutusta sille että aletaan etsiin liiton aikana vieraita panikumppaneita. Pettäminen aina nostaa eroriitoja, se on fakta. Mua oikein suututtaa että ihmiset pettää ja sitten kehtaavat vielä ihmetellä miksi riidat on niin kovia ja varsinkin pettäjät vielä kehtaa vaatia että toiset yväksyy ja antaa anteeksi. Eihän ne itekkään osoita mitään säädyllisyyttä eikä mitään muutakaan muita kohtaan. Ei niitäkään kohtaan tarvi osoittaa. Niin ja tuosta lapsesta sen verran että se on puolisisarus ja jää täysin vieraaksi kun ikäeroa on liikaa eikä kuulu perheeseen. Harva niitä tunteita käskemällä pystyy pakottamaan ilmaantuun puolivieraita kohtaan. Eihän pettäjäkään pysty edes pitään housujaan jalassa ja odottaan kunnes ero on selvä, joten pitäisi ymmärtää.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        kanssasi aivan kirjoitti:

        samaa mieltä ensiksi vanha suhde loppuun ja sitte vasta uusi suhde.
        Se on kaikkien kannalta reilumpaa, jos on tyytymätön puolisoonsa, ja sitä suhdetta ei halua, tai ei voi enää korjata, niin se ei oikeuta pettämään sitä toista vaan sillon otetaan se ero, koska täällä Suomessa ei ole pakko olla naimisissa jollei tahdo ja sen eron voi myös yksin hakea.
        Se uusikin suhde onnistuu paremmin, kun sen aloittaa puhtaalta pöydältä ja se vanha suhde on jo työstetty pois.
        No harvat tähän pystyy ihminen on itsekäs ja omahyväinen olento ja useinmiten oma napa tärkein.

        Pettäjissä ällöttää sekin, että monesti oikein huomaa että kyllä se vanha puoliso kelpaa lypsylehmäksi, jota käytetään surutta hyväksi sillä aikaa kun etitään jo kiihkeästi uutta. Sitten kun löytyy, niin äkkiä sinne vaan välitämättä yhtään mistään koska ollaan todellakin niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita. Jopa pelkureita. Sillä sitten aiheutetaan kaikkea mahdollista vaikka kelle. Tuollakin väitetään, että lasten vuoksi mukamas.. pyh, silloin kun aletaan pettämään, on lasten hyvinvointi viimeisenä mielessä kun oikein provosoimisella varmistetaan että maksimiriidat saadaan aikaan pitkäksi aikaa. Mikään ei todellakaan oikeuta pettämistä vaan kuten sanoit, huonosta liitosta pääsee hyvin eroon jos vaan haluaa. Se pettäjissä ärsyttää varmaan eniten, että kyllä hyväksi käytetään surutta.. raha ja vaikkapa lasten- ja taloudenhoito vanhalta puolisolta kelpaa kyllä vaikka on mukamas niin vaikeaa että oikein pettää tarvii ja uusia etsiä. Mä en oikeastaan edes usko, että pettäjillä on huono liitto, korkeintaan arkinen. Se muuttuu huonoksi sillä sekunnilla kun ne jää pettämisestä kiinni, ja pitää keksiä tekosyy ja yrittää vierittää syy toisen niskaan, kun ei voi itse myöntää ettei omaa kunniallisuutta, moraalia eikä edes tahtoa toimia oikein.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        ja puhisee... kirjoitti:

        Mutta ei saa paha susi pienten possujen taloa kumoon....
        Osanottoni - elämäsi on varmasti ihan megalomaanisen, helvetillisen kamalaa, kun joudut jakamaan saman hengitysilman petturi-huorintekijöiden ja muiden epätäydellisten olentojen kanssa. No, onneksi tiedän, ettet kuulu tuttavapiiriini - alkaisi olla melkoisen hankalaa hengittäminen tällaisella tavallisella kuolevaisella levittämäsi myrkkypilven lähistöllä.
        Oletko kuullut sanontaa: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"..?

        Jos kuulut tuttaviesi kanssa juurikin noihin jotka eivät itsekkäänä välitä lapsistaan eikä kunnioita omia sopimuksistaan paneskellessaan ympäri kyliä, niin minäkin olen varma etten siihen sakkiin kuulu ja erittäin iloinen siitä etten edes kuulu tuttavapiiriisi. Te voitte sitten vaikka keskenänne leikkiä jotain pettämisleikkejä kavereitten kesken yms. siinä lasten hyvää samalla kovasti ajatellen :)

      • huomannutkaan,
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Jos kuulut tuttaviesi kanssa juurikin noihin jotka eivät itsekkäänä välitä lapsistaan eikä kunnioita omia sopimuksistaan paneskellessaan ympäri kyliä, niin minäkin olen varma etten siihen sakkiin kuulu ja erittäin iloinen siitä etten edes kuulu tuttavapiiriisi. Te voitte sitten vaikka keskenänne leikkiä jotain pettämisleikkejä kavereitten kesken yms. siinä lasten hyvää samalla kovasti ajatellen :)

        että kirjoitin olevani tuollainen törkymöykky... No, sinulla on kyky muodostaa erehtymättömiä mielipiteitä asioista sekunninmurto-osissa, joten pidä mielikuvasi.
        Tuttavapiirini ihmiset osaavat keskustella asioista ottaen huomioon muidenkin mielipiteet, vaikkeivat samaa mieltä olisikaan - ja mitäpä keskustelua syntyisikään pitemmän päälle, jos kaikki samaa mieltä olisivat. Keskustelu ei ole sitä, että huutaa omaa mielipidettään sinä ainoana oikeana muiden puheen päälle. Ei ihme, jos oma ihmissuhteesi on ollut huono, jos olet samanlaista älämölöä pitänyt ; minä-minä-minä-olen-aina-oikeassa...

      • Kunniattomuutta ei tueta
        huomannutkaan, kirjoitti:

        että kirjoitin olevani tuollainen törkymöykky... No, sinulla on kyky muodostaa erehtymättömiä mielipiteitä asioista sekunninmurto-osissa, joten pidä mielikuvasi.
        Tuttavapiirini ihmiset osaavat keskustella asioista ottaen huomioon muidenkin mielipiteet, vaikkeivat samaa mieltä olisikaan - ja mitäpä keskustelua syntyisikään pitemmän päälle, jos kaikki samaa mieltä olisivat. Keskustelu ei ole sitä, että huutaa omaa mielipidettään sinä ainoana oikeana muiden puheen päälle. Ei ihme, jos oma ihmissuhteesi on ollut huono, jos olet samanlaista älämölöä pitänyt ; minä-minä-minä-olen-aina-oikeassa...

        Niin kirjoitit ja uskon kyllä että olet. Sen verran vahvasti puolustelet itsehillintää omaamattomia ja lasten elämän tuhoajia yms. Jos minä vastustan pettämistä ja sinä puolustat sitä sanoen etten kuulu sen vuoksi tuttavapiiriisi, niin johtopäätöshän on aivan selvä. Ei pettämisissä tarvita keskusteluja. Ennen pettämistä tarvitaan mutta siihenhän ei pettäjät kykene. Ne haluaa vaan juosta vieraissa. Mulla on ollut muutamia ihmissuhteita eikä ne kaikki ole ollut huonoja. Erotakkin on pystynyt myös niistä ilman pettämistä, kun omaa vaan riittävän moraalin ja selkärangan, eikä ole niin sukupuolielimiensä vietävissä :D

      • Vaikka miten
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Niin kirjoitit ja uskon kyllä että olet. Sen verran vahvasti puolustelet itsehillintää omaamattomia ja lasten elämän tuhoajia yms. Jos minä vastustan pettämistä ja sinä puolustat sitä sanoen etten kuulu sen vuoksi tuttavapiiriisi, niin johtopäätöshän on aivan selvä. Ei pettämisissä tarvita keskusteluja. Ennen pettämistä tarvitaan mutta siihenhän ei pettäjät kykene. Ne haluaa vaan juosta vieraissa. Mulla on ollut muutamia ihmissuhteita eikä ne kaikki ole ollut huonoja. Erotakkin on pystynyt myös niistä ilman pettämistä, kun omaa vaan riittävän moraalin ja selkärangan, eikä ole niin sukupuolielimiensä vietävissä :D

        tavasin läpi noita kirjoittamiani rivejä, en sieltä löytänyt kohtaa, jossa olisin puolustellut pettämistä..? Ainoastaan kummeksun sinun asennettasi = että asettaudut kaiken arvostelun yläpuolelle jakelemaan tuomioitasi ihmisistä, joita et edes tunne. Miksi luulet, että esim minä keskustelisin tuttavieni kanssa pettämisistä, kun maailmassa on paljon muitakin aiheita. Ilmeisesti et itse muuhun kykene kuin tuohon "kivien heittelyyn". Olet jämähtänyt tähän yhteen aiheeseen etkä näe muuta kuin oman erehtymättömyytesi.
        Hyvää syksyä ja elä onnellisena :-)

      • valehtelu
        tuo... kirjoitti:

        tapasi tuomita ihmisiä... Sinulla on ilmeisesti oma luokittelutapasi, jossa avionrikkojat ovat kirkkaasti huipulla..? Mutta kerrohan nyt selvällä suomenkielellä, mitä muuta "moraalittomuus ja kunniattomuus" on kuin huorintekoa?

        raiskaus, ja kaikenlainen kähmintä mitä nää meidän poliitikot harrastaa, ja kansan rahoilla...ja tämän me hyväksymme ja äänestämme ne samat tyypit sinne takas...

      • näitä,,
        valehtelu kirjoitti:

        raiskaus, ja kaikenlainen kähmintä mitä nää meidän poliitikot harrastaa, ja kansan rahoilla...ja tämän me hyväksymme ja äänestämme ne samat tyypit sinne takas...

        lahjonta, veronkierto ja yhteiskunnan etuisuuksien väärinkäyttö..

      • Kunniattomuutta ei tueta
        Vaikka miten kirjoitti:

        tavasin läpi noita kirjoittamiani rivejä, en sieltä löytänyt kohtaa, jossa olisin puolustellut pettämistä..? Ainoastaan kummeksun sinun asennettasi = että asettaudut kaiken arvostelun yläpuolelle jakelemaan tuomioitasi ihmisistä, joita et edes tunne. Miksi luulet, että esim minä keskustelisin tuttavieni kanssa pettämisistä, kun maailmassa on paljon muitakin aiheita. Ilmeisesti et itse muuhun kykene kuin tuohon "kivien heittelyyn". Olet jämähtänyt tähän yhteen aiheeseen etkä näe muuta kuin oman erehtymättömyytesi.
        Hyvää syksyä ja elä onnellisena :-)

        Tuomitsen pettämisen johon ei ole mitään oikeutusta. Minä taasen kummeksun sun suojelevaa asennetta pettäjiä kohtaan vaikka ne eitsitä todellakaan ansaitse, joten kummeksutaan sitten kummatkin toisiamme. En minä luuöle vaan itse aloit puhumaan tuttavistasi välissä joka antoi ymmärtää vaikka mitä "kimppakivoista" lähtien. Minä keskustelen myöskin ja pystyn myös asettamaan rajat mitä sinä et näköjään pysty tekeen. Toivottavasti pysyt tuolla sallivalla linjalla aina ja ikuisesti kun osuu myös omalle kohdalle.. ei siis niin että olet itse pettäjä vaan että pitelet vaikkapa miehesi nussiman naisen haaruksia auki samalla miehellesi rytmiä jalalla taputtaen sekä koitat kovasti ymmärtää ja suojella niitä.

        Mukavaa polvienpitelyä ja onnellista elämää vaan sullekkin :)

      • madame vm59
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Niin kirjoitit ja uskon kyllä että olet. Sen verran vahvasti puolustelet itsehillintää omaamattomia ja lasten elämän tuhoajia yms. Jos minä vastustan pettämistä ja sinä puolustat sitä sanoen etten kuulu sen vuoksi tuttavapiiriisi, niin johtopäätöshän on aivan selvä. Ei pettämisissä tarvita keskusteluja. Ennen pettämistä tarvitaan mutta siihenhän ei pettäjät kykene. Ne haluaa vaan juosta vieraissa. Mulla on ollut muutamia ihmissuhteita eikä ne kaikki ole ollut huonoja. Erotakkin on pystynyt myös niistä ilman pettämistä, kun omaa vaan riittävän moraalin ja selkärangan, eikä ole niin sukupuolielimiensä vietävissä :D

        Sinä "kunniattomuutta ei tueta"-ihminen, voisitko hakeutua kirkkoon silloin kun siellä on saarnan teemana anteeksianto. Me ihmiset olemme kaikki vajavaisia ja on täysi työ opetella elämään ja olemaan ihmisiksi, kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan kanssaihmisiä heidän puutteistaan ja vioistaan huolimatta. Mieti tykönäsi lausetta "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät". Se sopii mietittäväksi myös kaikille muillekin, joiden mieltä katkeroittaa ja myrkyttää toisten tekemiset ja sanomiset. Itse annoin anteeksi alkoholisti-isälleni ja vapauduin lapsuudesta asti seuranneesta katkeruudesta, sillä isäni elää elämäänsä sillä lailla kuin osaa, ei hän ole halunnut/uskaltanut kokeilla muuta tapaa vaan on tehnyt oman valintansa. Me lapset kuitenkin kasvoimme omiksi itseksemme isästä huolimatta tai hänen ansiostaan.

        Käytit itse myös lausetta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", joten olet kai huomannut, että saat negatiivissävytteisiä vastauksia mielipiteisiisi. Jos sinun ystäväpiiriisi kuuluu joku ihminen, jonka tiedät olevan iloinen, lempeä ja lämmin, pyydä häntä antamaan sinulle positiivisuusharjoituksia ja opettamaan kääntämään käyttämäsi lauseet myönteiseen muotoon. Me teimme näitä harjoituksia opiskellessamme mielenterveysalaa. Sinun tekstisi olisi haasteellista kääntää ja tekisinkin sen mielelläni, mutta nyt on valmistauduttava töihin. Onnellisempaa tulevaisuutta, älä anna katkeruuden sairastuttaa itseäsi...tai jos näin on jo käynyt, hellitä ja hae apua.

      • Kunniattomia ei tueta
        tuo... kirjoitti:

        tapasi tuomita ihmisiä... Sinulla on ilmeisesti oma luokittelutapasi, jossa avionrikkojat ovat kirkkaasti huipulla..? Mutta kerrohan nyt selvällä suomenkielellä, mitä muuta "moraalittomuus ja kunniattomuus" on kuin huorintekoa?

        niin huipulla. Kyllä siellä huipulla on murhamiehistä pedofiileihin lähtien kaikenlaista. Tässä kohtaa puhutaan pettäjistä, ja se on omana rikoksenaan anteeksiantamattoman vakava, ja pidän sellaisia myös huonoina. Pahin asia se ei ole mutta vaikka pahempia on, se ei poista tuon teon vakavuutta. Minä tuomitsen pettämisen. Kunniattomuus ja moraalittomuus on sitä ettei kunnioiteta toisia ihmisiä, eikä omia lupauksia. Valehdellaan, petään, huijataan, varastetaan, ollaan sairaalloisen itsekkäitä vieden kaikki itselle välittämättä muista yms. Pahinta pettämisessä ei ole se paneminen, vaan se että rikotaan kaikki oman itsekkyyden ja omahyväisyyden vuoksi. Ei kunnioiteta omia sopimuksia eikä vanhaa puolisoa/liittoa eikä välitetä yhtään esim. lasten hyvinvoinnista. Vain siitä omasta nussimisesta välitetään ja sen varjolla sitten petetään kaikki. Minä en voi sietää ihmisiä jotka eivät seiso tekojensa, puheittensa, sopimustensa ja lupaustensa takana. Ne on epäluotettavia ja kunniattomia ihmisiä. Sinänsä olen iloinen että se luonteen huonous ja heikkous käy pettäessä ilmi, ja sillä itse aina lopetankin heti suhteen (olen kerran sen tehnyt) jos toinen jää pettämisestä kiinni. En halua tuhlata aikaa epäluotettaviin ja epävakaisiin ihmisiin jotka ei saa edes housuja pidettyä jalassa vaan on heti panemassa kun selkänsä kääntää ja joku toinen tyrkyttää mahdollisuutta. Semmoinen ihminen on kaikinpuolin niin vastenmielisen kunniaton ja surkea etten todellakaan halua sellaisen kanssa enää edes puhua. Pidän pettämiskumppania ihan yhtä syyllisenä (jos se tiesi suhteesta), joten en halua sellaisenkaan saastan lähellä olla. Minulla on siihen oikeus. Ei mun tarvi sietää murhamiehiä, pedofiilejä eikä kunniattomia selkäänpuukottajia lähelläni, jos en halua. Pitäkää te jos tykkäätte leikistä. Minä en pidä, pysykööt kaukana.

      • Kunniattomia ei tueta
        valehtelu kirjoitti:

        raiskaus, ja kaikenlainen kähmintä mitä nää meidän poliitikot harrastaa, ja kansan rahoilla...ja tämän me hyväksymme ja äänestämme ne samat tyypit sinne takas...

        Tyypit, jotka suojelee pettäjiä yms. sanojansa syöviä seläntakana kähmijöitä, äänestelee varmaan noita samoja korruptoituneita tyyppejä eduskuntaankin aina uudestaan ja uudestaan. "Ne on niin inhimillisiä ja vahinkoja sattuu ja erheitä.. pitää ymmärtää.." Käyttämällä hyväkseen noiden sinisilmäisten hyysääjien loputonta hyysäämisintoa ne sitten pystyy jatkaa vuositolkulla puuhiansa. Ei tästäkään sotkusta todellakaan varmaan puolet vieläkään tajua että kannattaisi laittaa jo sitä rajaa. Jos ei ole rajaa, niin homma jatkuu loputtomiin. Se loppuu vasta rajaan. Ihan kuten pettäminenkin. Kunniattomuus ja moraalittomuus sopii myös kuvaamaan hyvin tuota poliitikkojen touhua ja niidenkin tekemisen mahdollistaa vain ymmärtäjien/äänestäjien tuki, ihan kuten muidenkin pettäjien.

      • Kunniattomuutta ei tueta
        madame vm59 kirjoitti:

        Sinä "kunniattomuutta ei tueta"-ihminen, voisitko hakeutua kirkkoon silloin kun siellä on saarnan teemana anteeksianto. Me ihmiset olemme kaikki vajavaisia ja on täysi työ opetella elämään ja olemaan ihmisiksi, kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan kanssaihmisiä heidän puutteistaan ja vioistaan huolimatta. Mieti tykönäsi lausetta "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät". Se sopii mietittäväksi myös kaikille muillekin, joiden mieltä katkeroittaa ja myrkyttää toisten tekemiset ja sanomiset. Itse annoin anteeksi alkoholisti-isälleni ja vapauduin lapsuudesta asti seuranneesta katkeruudesta, sillä isäni elää elämäänsä sillä lailla kuin osaa, ei hän ole halunnut/uskaltanut kokeilla muuta tapaa vaan on tehnyt oman valintansa. Me lapset kuitenkin kasvoimme omiksi itseksemme isästä huolimatta tai hänen ansiostaan.

        Käytit itse myös lausetta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", joten olet kai huomannut, että saat negatiivissävytteisiä vastauksia mielipiteisiisi. Jos sinun ystäväpiiriisi kuuluu joku ihminen, jonka tiedät olevan iloinen, lempeä ja lämmin, pyydä häntä antamaan sinulle positiivisuusharjoituksia ja opettamaan kääntämään käyttämäsi lauseet myönteiseen muotoon. Me teimme näitä harjoituksia opiskellessamme mielenterveysalaa. Sinun tekstisi olisi haasteellista kääntää ja tekisinkin sen mielelläni, mutta nyt on valmistauduttava töihin. Onnellisempaa tulevaisuutta, älä anna katkeruuden sairastuttaa itseäsi...tai jos näin on jo käynyt, hellitä ja hae apua.

        Jumalia ei ole olemassa ja uskonnot on turhia. Uskovaiset myös rikkovat itse eniten omia sääntöjään, joten eivät todellakaan kelpaa saarnaan mistään aiheesta minulle. Ollaan vaan vajavaisia mutta ei ole todellakaan minun tehtäväni antaa pahantekijöille anteeksi. Niiden tehtävä on olla tekemättä sitä pahaa minulle. Jos he päättävät tehdä joka tapauksessa, tulee rangaistus. Asia on sillä selvä. Minä en todellakaan halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ne on saastaa kaikinpuolin. Minä en halua että minun lapseni joutuu sellaisten vaikutuspiiriin. Minä en halua tuntea sellaisia. Olkoot se minun heikkous minkä muut joutuu sun oppien mukaan antaan minulle anteeksi :D Minä saan negatiivisia vastauksia pettäjiltä. Totta kai pettäjät haluaa että se hyväksytään, ja he voivat sitten pettää aina ja kaikkien kanssa. On täällä myös samanmielisiä mutta samanmielisten ei tarvi kirjoittaa. Pettämisen hyväksymistä haluavat taasen yrittää lobata sen saamista hyväksyttävämmäksi. Anna sinä anteeksi ihan miten itsestäsi hyvältä tuntuu. MInä taasen kärsisin syvästi ja muuttuisin katkeraksi jos joutuisin sietään ympärilläni pahantekijöitä. Se mikä sopii sulle, ei sovi kaikille. Juuri sillä että poistan ne väärintekijät ympäriltäni vältän sen etten katkeroidu enkä muutu kaunaiseksi, enkä muistele menneitä sen jälkeen kun olen päättänyt deletoida sen elämästäni. Katsos, kun minä en ole edes läheisriippuvainen, ei mun tarvi pitää väkisin kaikkia ihmisiä lähelläni joita tunnen. Ne saa luvan jäädä jotka osaavat käyttäytyä ja ne jotka eivät osaa, saavat lähteä pois. Se on hyvä systeemi. Miksi sinä vääristelet väittäen minua katkeraksi joka tarvii apua kun en hyväksy pettäjiä. Menkää te huoraajat hakeen sitä apua ihan itse itsellenne, niin josko pääsisitte suhteistanne irti ilman pettämistä. Te sitä apua tarvitte, en minä. Vai onkko se sittenkin kaikkein tärkeintä että nimenomaan tarvitsee juuri päästä pettämään?? Siinä tapauksessa tarvitte vielä enemmän apuja.

      • se on taivaan
        Kunniattomia ei tueta kirjoitti:

        niin huipulla. Kyllä siellä huipulla on murhamiehistä pedofiileihin lähtien kaikenlaista. Tässä kohtaa puhutaan pettäjistä, ja se on omana rikoksenaan anteeksiantamattoman vakava, ja pidän sellaisia myös huonoina. Pahin asia se ei ole mutta vaikka pahempia on, se ei poista tuon teon vakavuutta. Minä tuomitsen pettämisen. Kunniattomuus ja moraalittomuus on sitä ettei kunnioiteta toisia ihmisiä, eikä omia lupauksia. Valehdellaan, petään, huijataan, varastetaan, ollaan sairaalloisen itsekkäitä vieden kaikki itselle välittämättä muista yms. Pahinta pettämisessä ei ole se paneminen, vaan se että rikotaan kaikki oman itsekkyyden ja omahyväisyyden vuoksi. Ei kunnioiteta omia sopimuksia eikä vanhaa puolisoa/liittoa eikä välitetä yhtään esim. lasten hyvinvoinnista. Vain siitä omasta nussimisesta välitetään ja sen varjolla sitten petetään kaikki. Minä en voi sietää ihmisiä jotka eivät seiso tekojensa, puheittensa, sopimustensa ja lupaustensa takana. Ne on epäluotettavia ja kunniattomia ihmisiä. Sinänsä olen iloinen että se luonteen huonous ja heikkous käy pettäessä ilmi, ja sillä itse aina lopetankin heti suhteen (olen kerran sen tehnyt) jos toinen jää pettämisestä kiinni. En halua tuhlata aikaa epäluotettaviin ja epävakaisiin ihmisiin jotka ei saa edes housuja pidettyä jalassa vaan on heti panemassa kun selkänsä kääntää ja joku toinen tyrkyttää mahdollisuutta. Semmoinen ihminen on kaikinpuolin niin vastenmielisen kunniaton ja surkea etten todellakaan halua sellaisen kanssa enää edes puhua. Pidän pettämiskumppania ihan yhtä syyllisenä (jos se tiesi suhteesta), joten en halua sellaisenkaan saastan lähellä olla. Minulla on siihen oikeus. Ei mun tarvi sietää murhamiehiä, pedofiilejä eikä kunniattomia selkäänpuukottajia lähelläni, jos en halua. Pitäkää te jos tykkäätte leikistä. Minä en pidä, pysykööt kaukana.

        tosi, kun täällä eletään suhtkoht rehellisesti toinen toistamme kunnioittaen ja arvostaen ja suvaitsevaisesti niin on helpompi elää.
        Ei tarvii miettii, että jos jään kiinni jostain rikkeestä ,niin mitä sitte tehään.
        Kohtele toista siten, kun haluat sinua itseäsi kohdeltavan.
        Kyllä sellaaset ihmiset on vastenmielisiä joilla ei ole mitään arvoja, kaikki käy ja tehään kunnei vaan narahda, jopa omaa äitiään voidaan huijata kunhan itse hyötyy.

      • paras...
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Jumalia ei ole olemassa ja uskonnot on turhia. Uskovaiset myös rikkovat itse eniten omia sääntöjään, joten eivät todellakaan kelpaa saarnaan mistään aiheesta minulle. Ollaan vaan vajavaisia mutta ei ole todellakaan minun tehtäväni antaa pahantekijöille anteeksi. Niiden tehtävä on olla tekemättä sitä pahaa minulle. Jos he päättävät tehdä joka tapauksessa, tulee rangaistus. Asia on sillä selvä. Minä en todellakaan halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ne on saastaa kaikinpuolin. Minä en halua että minun lapseni joutuu sellaisten vaikutuspiiriin. Minä en halua tuntea sellaisia. Olkoot se minun heikkous minkä muut joutuu sun oppien mukaan antaan minulle anteeksi :D Minä saan negatiivisia vastauksia pettäjiltä. Totta kai pettäjät haluaa että se hyväksytään, ja he voivat sitten pettää aina ja kaikkien kanssa. On täällä myös samanmielisiä mutta samanmielisten ei tarvi kirjoittaa. Pettämisen hyväksymistä haluavat taasen yrittää lobata sen saamista hyväksyttävämmäksi. Anna sinä anteeksi ihan miten itsestäsi hyvältä tuntuu. MInä taasen kärsisin syvästi ja muuttuisin katkeraksi jos joutuisin sietään ympärilläni pahantekijöitä. Se mikä sopii sulle, ei sovi kaikille. Juuri sillä että poistan ne väärintekijät ympäriltäni vältän sen etten katkeroidu enkä muutu kaunaiseksi, enkä muistele menneitä sen jälkeen kun olen päättänyt deletoida sen elämästäni. Katsos, kun minä en ole edes läheisriippuvainen, ei mun tarvi pitää väkisin kaikkia ihmisiä lähelläni joita tunnen. Ne saa luvan jäädä jotka osaavat käyttäytyä ja ne jotka eivät osaa, saavat lähteä pois. Se on hyvä systeemi. Miksi sinä vääristelet väittäen minua katkeraksi joka tarvii apua kun en hyväksy pettäjiä. Menkää te huoraajat hakeen sitä apua ihan itse itsellenne, niin josko pääsisitte suhteistanne irti ilman pettämistä. Te sitä apua tarvitte, en minä. Vai onkko se sittenkin kaikkein tärkeintä että nimenomaan tarvitsee juuri päästä pettämään?? Siinä tapauksessa tarvitte vielä enemmän apuja.

        sulta: "Minä taasen kärsisin syvästi ja muuttuisin katkeraksi" jne...

        Luin tossa urakalla läpi kaikki kommenttisi, kun tänne satuin (huom. selvyyden vuoksi: en siis ole kukaan aiemmista sinulle vastanneista).
        Etkö huomaa sitä itsessäsi: olet jo muuttunut katkeraksi. Ei ihminen, joka elää sovussa itsensä ja muiden kanssa, päästele noin tuomiota ja tulikiven katkua sisältävä tekstiä viesti toisen jälkeen. Kummallista, että tulet tänne huutamaan "yhtä ainoaa totuutta" - miksi tuhlaat helmiä sioille, kun sinulla on selvästi asiat loistavasti?
        Ja mikä ihmeen vimma sulla on haukkua kaikki, jotka vähänkin ovat eri linjoilla kanssasi, pettäviksi alapäällään ajatteleviksi? Ei kukaan täällä pettureita ole mun käsityksen mukaan puolustanut - mutta sä et valitettavasti näe muita värejä kuin mustan ja valkoisen. Kaikki, jotka eivät ole kanssasi TÄYSIN samaa mieltä, ovat syntisiä pettureita. Jossei sulla vielä ole mielenterveysongelmaa, niin kyllä se läheltä liippaa jo. Ei täysin terve mieli voi synnyttää tollasta fanaattista vihaa ja kiihkoa.
        Ja yks huomio: kukaan täällä juttujasi kommentoineesta ei olekaan tunkemassa sun läheiseksesi, joten aivan turhaan huudat käännyttäväsi huoraajat pois!

      • myös..
        se on taivaan kirjoitti:

        tosi, kun täällä eletään suhtkoht rehellisesti toinen toistamme kunnioittaen ja arvostaen ja suvaitsevaisesti niin on helpompi elää.
        Ei tarvii miettii, että jos jään kiinni jostain rikkeestä ,niin mitä sitte tehään.
        Kohtele toista siten, kun haluat sinua itseäsi kohdeltavan.
        Kyllä sellaaset ihmiset on vastenmielisiä joilla ei ole mitään arvoja, kaikki käy ja tehään kunnei vaan narahda, jopa omaa äitiään voidaan huijata kunhan itse hyötyy.

        vastuu omista tekosista ja kadutaan, jos on väärin tehnyt, eikä siirretä vastuuta muiden niskoille.
        Anteeksi antaminen ja pyytäminen helpottaa myös huimasti ihmisiä.
        Pyritään elämään rehdisti ja arvokkaasti.

      • jokainen.. .
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Jumalia ei ole olemassa ja uskonnot on turhia. Uskovaiset myös rikkovat itse eniten omia sääntöjään, joten eivät todellakaan kelpaa saarnaan mistään aiheesta minulle. Ollaan vaan vajavaisia mutta ei ole todellakaan minun tehtäväni antaa pahantekijöille anteeksi. Niiden tehtävä on olla tekemättä sitä pahaa minulle. Jos he päättävät tehdä joka tapauksessa, tulee rangaistus. Asia on sillä selvä. Minä en todellakaan halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ne on saastaa kaikinpuolin. Minä en halua että minun lapseni joutuu sellaisten vaikutuspiiriin. Minä en halua tuntea sellaisia. Olkoot se minun heikkous minkä muut joutuu sun oppien mukaan antaan minulle anteeksi :D Minä saan negatiivisia vastauksia pettäjiltä. Totta kai pettäjät haluaa että se hyväksytään, ja he voivat sitten pettää aina ja kaikkien kanssa. On täällä myös samanmielisiä mutta samanmielisten ei tarvi kirjoittaa. Pettämisen hyväksymistä haluavat taasen yrittää lobata sen saamista hyväksyttävämmäksi. Anna sinä anteeksi ihan miten itsestäsi hyvältä tuntuu. MInä taasen kärsisin syvästi ja muuttuisin katkeraksi jos joutuisin sietään ympärilläni pahantekijöitä. Se mikä sopii sulle, ei sovi kaikille. Juuri sillä että poistan ne väärintekijät ympäriltäni vältän sen etten katkeroidu enkä muutu kaunaiseksi, enkä muistele menneitä sen jälkeen kun olen päättänyt deletoida sen elämästäni. Katsos, kun minä en ole edes läheisriippuvainen, ei mun tarvi pitää väkisin kaikkia ihmisiä lähelläni joita tunnen. Ne saa luvan jäädä jotka osaavat käyttäytyä ja ne jotka eivät osaa, saavat lähteä pois. Se on hyvä systeemi. Miksi sinä vääristelet väittäen minua katkeraksi joka tarvii apua kun en hyväksy pettäjiä. Menkää te huoraajat hakeen sitä apua ihan itse itsellenne, niin josko pääsisitte suhteistanne irti ilman pettämistä. Te sitä apua tarvitte, en minä. Vai onkko se sittenkin kaikkein tärkeintä että nimenomaan tarvitsee juuri päästä pettämään?? Siinä tapauksessa tarvitte vielä enemmän apuja.

        voi valita ystävänsä ja olla enempi tekemisissä sellasten kanssa, joiden arvot ja elämänkatsomus on melkeen sama kun itellä.
        Valitettavasti sukulaisia ei voi valita;D ;D.Toimeen on tultava paskojenkin ihmisten kanssa esim. työssä, mutta onneksi ei niiden kaa tarvi olla muuten tekemisissä.
        Yleensä niin käykin, että roistot hakeutuu kaltaistensa seuraan, ja taas uskovaiset omies kanssa, juopot juo yhdessä ja jne...
        Sellaisen ihmisen kanssa joka on sulle tehnyt pahaa, kiusanut ja rääkännyt viimettenpäälle ei tarvi olla tekemisissä, sellaanen ihminen kantsii unohtaa.

      • Cajen

        Ja sinun mielestäsi suurin syyllinen on se isän uusi nainen, lutka, eukko, mikä lie? Eiköhän sillä isälläki jotain tekemistä tässä asiassa ollut? Mistä tiedät, ettei isä mennyt "sörkkimään" sitä naista? Kumpi oli aloitteentekijä? Ja vaikka toinen aloittaisikin, on vikaa myös jatkajassa. Aika oudosti jaat oikeutta, jos tuomitset vain toisen osapuolen, ja kaiken lisäki vielä täysin syyttömän vauvan!

      • mikä on

        tuomiosi tilanteessa, jossa sinkkunainen aloittaa suhteen vapaaksi luulemansa miehen kanssa? Mies on tahollaan vielä naimisissa, esittää kuitenkin vakuuttavasti osaansa myöskin sinkkuna, ja suhde kehittyy siitä eteenpäin normi-seurusteluna. Nainen ei osaa epäillä mitään ja tehdessään varoiksi tsekkauksia esim puh.nron osalta, ei mitään epäillyttävää löydy. Onko nainen tässäkin tapauksessa kunniaton lutka ja toisten liittojen sörkkijä?

      • Rahikaiska
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Minä sanoin mitä itse tekisin. Kyllä minulla on ikää sen verran kuin myös kammottavasta avioliitosta lähtien takana sen verran, että pystyn todellakin sanoon mitä teen missäkin tilanteessa. Inhimillisyys ei todellakaan oikeuta läheisten kohtelemista omien himojen ja halujen mukaan kuinka törkeästi hyvänsä. Asiat voidaan tehdä myös oikein. Jos on paska liitto, niin erotaan ekaksi kuten itse tein eikä lähdetä ekana paneskeleen kylille vieraita ja sitten erotaan (jos jäädään kiinni ja puoliso heittää pihalle).

        Jokainen ihminen pystyy täysin määräämään itse miten toimii, ja jos on halua löytyy myös keinoja. Ihmiset ei vaan halua olla kunniallisia eikä päättää asioita oikein. Silläpä sitten katkeruudet sun muut vihamielisyydet säilyy pitkään. Kaikki vaan sen takia ettei toinen voi pitää housuja jalassaan sen aikaa että ero on selvä edellisestä. Aivan turha höpöttää mistään inhimillisyyksistä. Se on typeryyttä ja sairasta itsekkyyttä kun ei voi asiallisesti vanhaa suhdetta päättää. Miten niin purkaa lapseen? Ei sille tarvi mitään tehdä eikä purkaa. Siis todellakin.. ei mitään. Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan, varsinkaan jos ei halua. Jokainen vastaa omista rikkeistään itse. Lapsi ei ole rikkonut mitään, vanhemmat ovat ja niitä ei tarvi hyväksyä jos ei halua. Eikä pelkkä tietoisuus tee kenestäkään vieraasta sisarusta henkisellä tasolla, varsinkaan jos se on vielä jonkun sellaisen lapsi josta ei itekkään pidä yhtään. Isukki ja uusi eukko säheltää kunniattomasti mitä tykkää selitellen että heillä on se oikeus. Muilla onmyös sama oikeus tehdä omat johtopäätökset eikä kenenkään tarvi todellakaan sietää heidän käytöstä jos ei halua. Niin se vaan on.

        >>Ei ole mun mielipidettä kysytty kun on homma lähtenyt käyntiin, joten ei tarvi sitten odottaa mitään muutakaan.

        Hihii, varo ettet tukehdu pyhään ja kunnialliseen vihaasi. Hyväksytkö tuttaviksesi ja juhliesi vieraiksi vain sellaiset ihmiset, jotka ovat kysyneet sinun mielipidettäsi parisuhteisiinsa ja lapsentekoonsa? Sinun bileissäsi ei varmaan ole kovin vilkasta.

        >>Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan

        Joo eihän ne täyssisaruksetkaan ole omia lapsia. Elämä on varmaan mukavan vaivatonta kun ei pidä yhteyttä muihin kuin niihin ihmisiin keitä kohtaan on velvollisuuksia tai jotka ovat ymmärtäneet kysyä sinun mielipidettäsi omiin elämänvalintoihinsa. Muita voi sitten paheksua takanapäin. Sinulla ei varmaan ole ystäviä ollenkaan, edes Facebook-"ystäviä", kun noin katkerasti tilität nettipalstalla muiden ihmisten tekemisistä, jotka eivät sinulle kuulu yhtään. Eihän kukaan normaali-ihminen livenä jaksaisi tuollaista riivinrautaa katsella ja kuunnella.

      • Rahikaiska
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Onpa kova puolustelu täällä pettäjiä kohtaan. Oletteko te kaikki pettäjiä? Ymmärrätkö että tuon voi välttää pitämällä housut jalassa sen aikaa että ero edellisestä on selvä. Ei siihen muuta vaadita. Hieman kunniallisuutta nyt kehiin eikä pahantekijöiden silmitöntä puolustelua. On kuin joku teinipissislauma valittais täällä kuorossa "kyllä me saadaan paneskella varattuina ja varattujen kanssa niin paljon ku me halutaan ja kaikkien pitää se hyväksyä kun jos meitä panettaa niin meidän pitää heti panna kun meillä ei ole moraalia eikä edes itsehillintää.. byäääääh.. kaikkien pitää ymmärtää MEITÄ!!!" Laki saa sanoa mitä tykkää, se ei määrää yhtään mitä ihminen sisimmässään tuntee. Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin. Kyllä se käyttäytyminen pitää lähteä noista pahantekijöistä. Nythän ne on kuin jotain ihmisen irvikuvia jotka eivät tajua oikeaa eikä väärää, eikä mitään muutakaan. Surkeaa sakkia, ja ansaitsevat kaiken paskan mitä saavat. Myös heidän pitää oppia käyttäytymään niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

        >>Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin.

      • kuuluu pitää
        Kunniattomuutta ei tueta kirjoitti:

        Pettäminen varmistaa sen, että lapseen sattuu kaikkein eniten. Pelkkä ero jo tuntuisi mutta siihen päälle vielä se että vanhempi pettää joten lapsen omien vanhempien välit tulehtuu totaalisesti, ja sitten vielä kehissä pyörii samantien jotain vieraita ihmisiä. Ei se ero, varsinkin jos vanhempien välit on huonot, ole lapselle niin paha etteikä sitä voisi vielä pahentaa. Pahentaminen tapahtuu juuri pettämisillä ja uusien panokavereitten mukaan ottamisella ennenkuin lapsi kerkiää edes ymmärtää vanhempien eroa. Pettäminen todellakin nostaa ne eroriidat isoimmiksi, ja jos perustelee lapsella jotenkin asiaa, on vielä enemmän syytä jättää pettämiset väliin. Vaikka rakastuisikin, iin sittenkin voi pitää hieman etäisyyttä ja housut jalassa kunnes ero on selvä sekä hieman hengitysaikaa toipumiseen annettu kaikille. Jos petetään, niin se ei ole rakkautta ketään kohtaan vaan pelkkää kiimaa kun ei malteta odottaa ja sillä sitten tuhotaan vähän kaikkien oloa ja eloa. Kiima on huono puolustus ja kuvastaa hyvin nykyihmistä kun ne on niin itsekkäitä että heti kaikki mulle myt eikä viitsitä edes aikaisempia sopimuksia eikä ihmisiä kunnioittaa. Huono liitto ei todeellakaan puolusta tuota käytöstä. Minulla on kokemusta huonosta liitosta enkä siltikään näe mitään oikeutusta sille että aletaan etsiin liiton aikana vieraita panikumppaneita. Pettäminen aina nostaa eroriitoja, se on fakta. Mua oikein suututtaa että ihmiset pettää ja sitten kehtaavat vielä ihmetellä miksi riidat on niin kovia ja varsinkin pettäjät vielä kehtaa vaatia että toiset yväksyy ja antaa anteeksi. Eihän ne itekkään osoita mitään säädyllisyyttä eikä mitään muutakaan muita kohtaan. Ei niitäkään kohtaan tarvi osoittaa. Niin ja tuosta lapsesta sen verran että se on puolisisarus ja jää täysin vieraaksi kun ikäeroa on liikaa eikä kuulu perheeseen. Harva niitä tunteita käskemällä pystyy pakottamaan ilmaantuun puolivieraita kohtaan. Eihän pettäjäkään pysty edes pitään housujaan jalassa ja odottaan kunnes ero on selvä, joten pitäisi ymmärtää.

        ... myös raja siinä, mitä lapsille puhutaan ja mitä ei. Vanhempi ei ole valvollinen sen enempää selvittämään seksielämäänsä lapselle kuin lapsikaan aikuisena vanhemmalleen. Tietenkään.

        Uusi kumppani lapsen näkövinkkelistä pyörimässä heti alkuun on tietenkin aikuisen huonoa käytöstä lasta kohtaan. Oli uusi kumppani tai ei, heti eron jälkeen ei kuuluisi esitellä ketään uutta lapselle.

        Lapsen suhtautuminen uutta kumppania kohtaan, oli hän ennemmin tai myöhemmin läsnä myös lapsen elämässä, riippuu kylläkin myös siitä, miten lapsi kokee asemansa vanhempansa sydämessä, mitä hän on nähnyt ja kuullut, ja millaiset välit vanhemmilla on eron jälkeen - eli haukutaanko lapsen kuullen eikä anneta edes lupaa löytää katkeroitumaton ajattelumalli elämän jatkumisesta eron jälkeen, sekä tietysti siitä, miten vanhemmat itse kummassakin kodissa pitävät huolta lapsestaan.

        Totta kai pettäminen nostaa eroriitoja. Ei sitä tarvitsekaan hyväksyä. Mutta ei sen voi antaa pilata omaa loppuelämääkään. Mitä kukaan tekee kumppanilla, joka pettää? Tuskin sellaisen elämä kovin onnelliseksi muodostuu tulevienkaan parien kanssa, mutta siitä ei enää tarvitse murehtia kumppanin, joka pääsee pettäjästä eroon.

        Pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta jos sitä tarkastelee etäämmältä vailla varsinaista tunnesidosta asiaan, ymmärtää lapsiperheessä sen vain helpommin menevän niin. Vaikea on rikkoa lasten perhettä, vaikka ei ole enää aviosuhdetta liitossa. Ennen vanhaan pettämistä tapahtui myös, silloin siitä vain vaiettiin, kestettiin ja katkeroiduttiin. Häntäheikit ja jakorasiat ovat lisäksi asia erikseen, heidän kanssaan kenenkään ei koskaan pitäisi edes erehtyä tekemään lasta, saati ylipäätä uskoa, että parisuhde on mahdollinen ihmisen kanssa, joka siihen ei oikeasti kykene. Mutta se tavallinen perheenäiti tai perheenisä, joilla elämä on mennyt liian solmuun eikä omat keinot riitä, eikä välttämättä edes terapiasta ole apua. Erota ei haluaisi koska kuitenkin sekin on rajua lapsille. Voimia moni saa valitettavasti vasta silloin, kun aikansa kärvisteltyään löytää jonkun ihmisen, josta elämäänsä saakin jotain positiivista myös kumppanuuden saralla. Inhimillisyytenä sen ymmärtää - ei se ole suunniteltua sen enempää, mutta siltä ei olla osattu suojautuakaan, omasta haavoittuvuudesta johtuen. Ei se tee asiasta yhtään parempaa, mutta sen ymmärtää, miksi kovin monelle niinkin voi käydä.

        Paras vaihtoehto mielestäni olisi pakolliset parisuhdekurssit ennen avioliittoa ja ennen jokaisen lapsen hankintaa. Pikkulapsiaikana parisuhdeleirejä kesälomaisin, jolloin myös lapsenhoitoapua aika ajoin ja pariskunnalle aikaa nähdä toisensa myös vaimona ja miehenä / kumppaneina, ei pelkästään äitinä ja isänä. Olen varma että sitä kautta monen lapsen olisi mahdollista saada onnellisempi lapsuus.

      • vaan
        Rahikaiska kirjoitti:

        >>Minä itseasiassa olen hyväksynyt omat puoli sisaruukseni mutta se johtuu vain siitä että vanhempien ero ei tullut pettämisen kautta joten ei tarvinnut halveksia ketään. Jos olisi, niin asiat olisi täysin toisin.

        Siinä vaiheessa kun en pidä josatin ihmisestä, en myöskään luonnollisesti ole sen kanssa missään tekemisissä. Lapset ovat pieniä pitkään, ja ovat sen ihmisen kanssa josta minä en pidä, joten mitään suhdetta ei niihin kerkiä tuleen. Eikä sillä tavallaan ole väliäkään, nehän on vaan puolikkaita sisaruksia joten niillä ei isoa merkitystä ole. Aivan oikein, niillä on myös se oikeus kuten minulla, ja kaikki on tyytyväisiä. Olehan sinäkin :)

      • Kummatkin on
        Cajen kirjoitti:

        Ja sinun mielestäsi suurin syyllinen on se isän uusi nainen, lutka, eukko, mikä lie? Eiköhän sillä isälläki jotain tekemistä tässä asiassa ollut? Mistä tiedät, ettei isä mennyt "sörkkimään" sitä naista? Kumpi oli aloitteentekijä? Ja vaikka toinen aloittaisikin, on vikaa myös jatkajassa. Aika oudosti jaat oikeutta, jos tuomitset vain toisen osapuolen, ja kaiken lisäki vielä täysin syyttömän vauvan!

        Syyllisiä. Pidin vaan isukin syyllisyyttä niin selvänä juttuna ettei sitä tarvi erikseen mainita, mutta näkyyhän se täältä ettei se kaikille ole. Toinen nainen on yhtä moraaliton ja kunniaton jos hän on tiennyt suhteesta. Jos taas ei ole tiennyt, niin se ei ole syyllinen mihinkään.

      • Ota silmä käteen
        Cajen kirjoitti:

        Ja sinun mielestäsi suurin syyllinen on se isän uusi nainen, lutka, eukko, mikä lie? Eiköhän sillä isälläki jotain tekemistä tässä asiassa ollut? Mistä tiedät, ettei isä mennyt "sörkkimään" sitä naista? Kumpi oli aloitteentekijä? Ja vaikka toinen aloittaisikin, on vikaa myös jatkajassa. Aika oudosti jaat oikeutta, jos tuomitset vain toisen osapuolen, ja kaiken lisäki vielä täysin syyttömän vauvan!

        Vauva ei todellakaan ole syyllinen mihinkään, älä keksi omias. Vauva on syytön mutta puolikkaita ja vieraita ei tarvi pitää yhtään minään minkään pakon vuoksi, ja kun tuommoinen tilanne vahempien takia, niin mitään löyhääkään sidettä ei tule.

      • on tunkua
        Rahikaiska kirjoitti:

        >>Ei ole mun mielipidettä kysytty kun on homma lähtenyt käyntiin, joten ei tarvi sitten odottaa mitään muutakaan.

        Hihii, varo ettet tukehdu pyhään ja kunnialliseen vihaasi. Hyväksytkö tuttaviksesi ja juhliesi vieraiksi vain sellaiset ihmiset, jotka ovat kysyneet sinun mielipidettäsi parisuhteisiinsa ja lapsentekoonsa? Sinun bileissäsi ei varmaan ole kovin vilkasta.

        >>Ei se ole ap:n lapsi eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan

        Joo eihän ne täyssisaruksetkaan ole omia lapsia. Elämä on varmaan mukavan vaivatonta kun ei pidä yhteyttä muihin kuin niihin ihmisiin keitä kohtaan on velvollisuuksia tai jotka ovat ymmärtäneet kysyä sinun mielipidettäsi omiin elämänvalintoihinsa. Muita voi sitten paheksua takanapäin. Sinulla ei varmaan ole ystäviä ollenkaan, edes Facebook-"ystäviä", kun noin katkerasti tilität nettipalstalla muiden ihmisten tekemisistä, jotka eivät sinulle kuulu yhtään. Eihän kukaan normaali-ihminen livenä jaksaisi tuollaista riivinrautaa katsella ja kuunnella.

        Eikä mua kiinnosta muiden puuhat kuin niiden joiden sähläämiset osuu myös minuun. Vieraille esim. pettäjälle voin sanoa että älä tule mulle valittamaan kun itse olet ittes kuseen laittanut eli ei sympatiaa, sen enempää ne ei mua kiinnosta ellei tee jotain mikä osuu muhun.

      • moneen kertaan
        mikä on kirjoitti:

        tuomiosi tilanteessa, jossa sinkkunainen aloittaa suhteen vapaaksi luulemansa miehen kanssa? Mies on tahollaan vielä naimisissa, esittää kuitenkin vakuuttavasti osaansa myöskin sinkkuna, ja suhde kehittyy siitä eteenpäin normi-seurusteluna. Nainen ei osaa epäillä mitään ja tehdessään varoiksi tsekkauksia esim puh.nron osalta, ei mitään epäillyttävää löydy. Onko nainen tässäkin tapauksessa kunniaton lutka ja toisten liittojen sörkkijä?

        Sanonut että vieras on syyllinen vain jos on tiennyt suhteesta. Eli tuossa tapauksessa nainen ei ole muuta kuin korkeintaan tyhmä jos jatkaa suhdetta tuollaisen kunniattoman pettämiseen kykenevät valhtelijan kanssa kun totuus on selvinnyt. Tosin kyllä sitten muuttuu syylliseksi jos jatkaa tietän jo suhteesta, mutta alussa ei ollut. Kyllä minä olen törmännyt monta kertaa juttuihin, että on sinkkua huijattu mutta ne on jättänyt miehen heti kun totuus paljatuu, ja se on kunniallista toimintaa.

      • joo....
        on tunkua kirjoitti:

        Eikä mua kiinnosta muiden puuhat kuin niiden joiden sähläämiset osuu myös minuun. Vieraille esim. pettäjälle voin sanoa että älä tule mulle valittamaan kun itse olet ittes kuseen laittanut eli ei sympatiaa, sen enempää ne ei mua kiinnosta ellei tee jotain mikä osuu muhun.

        Minä-minä-minä-minä....
        Noin empaattisen ja ymmärtäväisen ihmisen ystäväpiiri on pakostakin valtava...

      • logiikkaasi...
        vaan kirjoitti:

        Siinä vaiheessa kun en pidä josatin ihmisestä, en myöskään luonnollisesti ole sen kanssa missään tekemisissä. Lapset ovat pieniä pitkään, ja ovat sen ihmisen kanssa josta minä en pidä, joten mitään suhdetta ei niihin kerkiä tuleen. Eikä sillä tavallaan ole väliäkään, nehän on vaan puolikkaita sisaruksia joten niillä ei isoa merkitystä ole. Aivan oikein, niillä on myös se oikeus kuten minulla, ja kaikki on tyytyväisiä. Olehan sinäkin :)

        soveltaen, minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa "periaatteesta" inhota mieheni lapsia - kas kun heidän äitinsä teki huorin liiton aikana, näiden lasten "välissä" eli kun vanhin oli jo maailmassa, toista ei..? Huorintekijän lapsiahan poikapuoleni ovat, jos sinun katsantokannaltasi ajattelee... Eli samanlaista pohjasakkaa kuin äitinsäkin, vai..?

      • pöh,
        moneen kertaan kirjoitti:

        Sanonut että vieras on syyllinen vain jos on tiennyt suhteesta. Eli tuossa tapauksessa nainen ei ole muuta kuin korkeintaan tyhmä jos jatkaa suhdetta tuollaisen kunniattoman pettämiseen kykenevät valhtelijan kanssa kun totuus on selvinnyt. Tosin kyllä sitten muuttuu syylliseksi jos jatkaa tietän jo suhteesta, mutta alussa ei ollut. Kyllä minä olen törmännyt monta kertaa juttuihin, että on sinkkua huijattu mutta ne on jättänyt miehen heti kun totuus paljatuu, ja se on kunniallista toimintaa.

        sinä ja sinun moneen kertaan sanomisesi... Tuota asiaa muuten ET ollut sanonut, muuta kuin nyt juuri tuossa yllä toisessa yhteydessä. Kun noita "nootteja" lukee - en tiedä, ovatko kaikki edes saman ihmisen sormista lähtöisin, mutta samansävyisiä kuitenkin - niin näytät saavan jotain perverssiä tyydytystä kirjoittaessasi pettäjälutkien navanalusasioista....
        Ihan uteliaisuudesta... Millainen on oma elämäntilanteesi juuri nyt? Sikäli kun oikein ymmärrän, on aiempi suhteesi päättynyt pettämiseen? Oletko sinut asian kanssa..?

      • Edellinen
        pöh, kirjoitti:

        sinä ja sinun moneen kertaan sanomisesi... Tuota asiaa muuten ET ollut sanonut, muuta kuin nyt juuri tuossa yllä toisessa yhteydessä. Kun noita "nootteja" lukee - en tiedä, ovatko kaikki edes saman ihmisen sormista lähtöisin, mutta samansävyisiä kuitenkin - niin näytät saavan jotain perverssiä tyydytystä kirjoittaessasi pettäjälutkien navanalusasioista....
        Ihan uteliaisuudesta... Millainen on oma elämäntilanteesi juuri nyt? Sikäli kun oikein ymmärrän, on aiempi suhteesi päättynyt pettämiseen? Oletko sinut asian kanssa..?

        Suhde päättynyt pettämiseen. Eikä sitä edellinenkään. Minä olen hyvin onnellinen ja asiat kuten myös terveys ovat kunnossa. Ei se vaikuta siihen mitenkään etten hyväksy pettämistä. Enkä tule koskaan hyväksymäänkään. Eikä sitä pysty kukaan koskaan muuttamaan, joten tämä tästä. Minulla on oikeus mielipiteeseeni kuin myös valikoida ympäristööni ihmisiä joilla on edes sinnepäin samanlainen arvomaailma.

      • Tuota...
        logiikkaasi... kirjoitti:

        soveltaen, minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa "periaatteesta" inhota mieheni lapsia - kas kun heidän äitinsä teki huorin liiton aikana, näiden lasten "välissä" eli kun vanhin oli jo maailmassa, toista ei..? Huorintekijän lapsiahan poikapuoleni ovat, jos sinun katsantokannaltasi ajattelee... Eli samanlaista pohjasakkaa kuin äitinsäkin, vai..?

        Tuo on nyt omaa logiikkaasi. Sä voit mennä vaikka naimisiin niiden kasvettua aikuisiksi vuoronperään kummankin kanssa, koska ne ole sulle mitään sukua. Tuossa asiassa asia ei kuulu sulle mitenkään, koska sinä et ole se jolle on vääryyttä tehty, ja ne on tehty ennen sua eikä tosiaan edes sulle. Mä kerron miten minä suhtaudun ja teen tuollaisissa asioissa kuin myös kerroin ap:lle ettei sen tarvitse niiden kanssa olla tekemisissä jos _ei halua_. Kysymys on omasta halusta, ja siitä että on oikeus olla hyväksymättä tuollaista jos hän ei halua. Jos haluaa, hyväksykööt. Jos ei halua, niin ei hyväksy. Se on ihan hänen asiansa ja oikeutensa, ja kun on kyse väärintehneistä niin ei kukaan voi pakottaa ketään hyväksyyn semmoisia, jos ei halua.

      • ymmärrä...
        Tuota... kirjoitti:

        Tuo on nyt omaa logiikkaasi. Sä voit mennä vaikka naimisiin niiden kasvettua aikuisiksi vuoronperään kummankin kanssa, koska ne ole sulle mitään sukua. Tuossa asiassa asia ei kuulu sulle mitenkään, koska sinä et ole se jolle on vääryyttä tehty, ja ne on tehty ennen sua eikä tosiaan edes sulle. Mä kerron miten minä suhtaudun ja teen tuollaisissa asioissa kuin myös kerroin ap:lle ettei sen tarvitse niiden kanssa olla tekemisissä jos _ei halua_. Kysymys on omasta halusta, ja siitä että on oikeus olla hyväksymättä tuollaista jos hän ei halua. Jos haluaa, hyväksykööt. Jos ei halua, niin ei hyväksy. Se on ihan hänen asiansa ja oikeutensa, ja kun on kyse väärintehneistä niin ei kukaan voi pakottaa ketään hyväksyyn semmoisia, jos ei halua.

        yhtään mitään, näemmä... Itse olet tuossa huutanut tuomiota kaikille huorintekijöille, etkä halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, jotka näin tekevät - ymmärsinkö oikein?
        Kysyinkin siis, että pitäisikö minun SINUN LOGIIKKAASI noudattaen inhota poikapuoliani?

        Tiedän itse, miten heihin suhtaudun - ja heidän äitiänsäkin siedän, koska en halua lapsille pahaa. En käännä naiselle selkääni mieltäni osoittaen, vaikken hänen tekemisiään hyväksykään, koska on hänen lapsiensa ja minun lapsipuolieni etu, että tulemme jollain tavalla toimeen. Asia ei sinun mielestäsi kuulu minulle mitenkään - vaikka tuo nainen on loukannut ihmistä, joka on minulle hyvin rakas? Ja loukannut LAPSIA, jotka ovat minulle rakkaita...

        Hoh hoh hoijaa! Nyt sinä alat pahasti lipsua alkuperäisestä uhostasi, koska annat ymmärtää, että on jokaisen oma asia, miten suhtautuu... Tuomitsithan tuossa matkan varrella jo kertaalleen kaikki meidät "huorintekijöiden hyysääjät", jotka luokittelit kuuluvan samaan kastiin vain näiden alapäällään ajattelijoiden kanssa.

      • juttu...
        Edellinen kirjoitti:

        Suhde päättynyt pettämiseen. Eikä sitä edellinenkään. Minä olen hyvin onnellinen ja asiat kuten myös terveys ovat kunnossa. Ei se vaikuta siihen mitenkään etten hyväksy pettämistä. Enkä tule koskaan hyväksymäänkään. Eikä sitä pysty kukaan koskaan muuttamaan, joten tämä tästä. Minulla on oikeus mielipiteeseeni kuin myös valikoida ympäristööni ihmisiä joilla on edes sinnepäin samanlainen arvomaailma.

        että Täydellisen Ihmisen suhteet ovat kuitenkin päättyneet... Herää epäillys, että mikäköhän "lämpimikseni tässä koohotan"-tyyppi sinäkin olet..? Tuolla aiemmin oli viittaus "kammottavaan liittoon", mitä sitten tarkoittikaan... Ei toki välttämättä pettämistä - kas kun uskottomuuttahan voi olla monenlaistakin, onhan toisen fyysinen ja psyykkinen loukkaaminen yleensä ottaen sitä. Yleensä ihmiset muodostavat mielipiteitä omiin kokemuksiinsa perustuen ja ne muokkaantuvat "kun elämän tahko laahaa" - mutta sinä olet ilmeisesti niitä harvinaisia, jotka ovat syntyneet maailmaan jo "valmiina", eikä heidän mieleensä edes juolahda, että eri tavalla ajatteleviakin voi olla. Pettämisestähän sinä et siis ainakaan omasta kokemusta voi puhua - toisin kuin esim minä, jonka aiempi suhde päättyi siihen, että ruoho oli miehen silmissä vihreämpää toisaalla.

      • ymmärrä mitään
        ymmärrä... kirjoitti:

        yhtään mitään, näemmä... Itse olet tuossa huutanut tuomiota kaikille huorintekijöille, etkä halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, jotka näin tekevät - ymmärsinkö oikein?
        Kysyinkin siis, että pitäisikö minun SINUN LOGIIKKAASI noudattaen inhota poikapuoliani?

        Tiedän itse, miten heihin suhtaudun - ja heidän äitiänsäkin siedän, koska en halua lapsille pahaa. En käännä naiselle selkääni mieltäni osoittaen, vaikken hänen tekemisiään hyväksykään, koska on hänen lapsiensa ja minun lapsipuolieni etu, että tulemme jollain tavalla toimeen. Asia ei sinun mielestäsi kuulu minulle mitenkään - vaikka tuo nainen on loukannut ihmistä, joka on minulle hyvin rakas? Ja loukannut LAPSIA, jotka ovat minulle rakkaita...

        Hoh hoh hoijaa! Nyt sinä alat pahasti lipsua alkuperäisestä uhostasi, koska annat ymmärtää, että on jokaisen oma asia, miten suhtautuu... Tuomitsithan tuossa matkan varrella jo kertaalleen kaikki meidät "huorintekijöiden hyysääjät", jotka luokittelit kuuluvan samaan kastiin vain näiden alapäällään ajattelijoiden kanssa.

        Sä voit mennä hyväksymispuuskassasi vaikka sänkyyn sen naisen kanssa jos haluat. Se on sun asias mutta sä et voi vaatia että muut menee jos ne ei halua. Tuo on sinun tapa toimia, ja muilla on muut tavat. Olkoot vaan rakkaita lapsia mutta ne ei ole sun lapsia mitenkään ja asiat on tehty ennenkuin sä olet ollut kuvioissa joten sulle ne ei kuulu mitenkään. Ei tuo ole minun logiikkaa vaan sinun logiikkaa. Lapsi ei ole noissa jutuissa tehnyt mitään, joten sille ei rangaistukset kuulu. Mutta ei kenenkään tarvi alkaa kaveeraankaan vieraitten lasten kanssa jos ei halua. Varsinkin koska tuossa joutuu sietään niitä väärintekijöitä jotka yrittävät sen lapsen siivellä saada anteeksiantoa. Ei onnistu, eivät saa.

      • tee...
        juttu... kirjoitti:

        että Täydellisen Ihmisen suhteet ovat kuitenkin päättyneet... Herää epäillys, että mikäköhän "lämpimikseni tässä koohotan"-tyyppi sinäkin olet..? Tuolla aiemmin oli viittaus "kammottavaan liittoon", mitä sitten tarkoittikaan... Ei toki välttämättä pettämistä - kas kun uskottomuuttahan voi olla monenlaistakin, onhan toisen fyysinen ja psyykkinen loukkaaminen yleensä ottaen sitä. Yleensä ihmiset muodostavat mielipiteitä omiin kokemuksiinsa perustuen ja ne muokkaantuvat "kun elämän tahko laahaa" - mutta sinä olet ilmeisesti niitä harvinaisia, jotka ovat syntyneet maailmaan jo "valmiina", eikä heidän mieleensä edes juolahda, että eri tavalla ajatteleviakin voi olla. Pettämisestähän sinä et siis ainakaan omasta kokemusta voi puhua - toisin kuin esim minä, jonka aiempi suhde päättyi siihen, että ruoho oli miehen silmissä vihreämpää toisaalla.

        Mitenkään täydellistä se etten hyväksy kunniattomuutta ja pettämistä. Ne on yksi mutta tärkeä osio tätä elämää. Niin ja suhteessa ollaan kaksin, ei yksin, joten voi sattua mitä vaan eikä ne riipu aina itsestä ja omista touhuista. Viimeisin suhde minulla on kaatunut molemminpuolisella halulla siinä vaiheessa kun huomattiin että ollaan lähinnä kämppäkavereita. Hyviä kavereita, mutta kipinä hukkui jonnekin, joten ei muuta kuin eriteille ja sekin pystyttiin tekeen ilman pettämisiä ja riitoja. On minulla yksi suhde kaatunut miehen pettämisiin joten tietoa on, myös siitä että on olemassa patologisia pettäjiä jotka itkevät anteeksiantoa ja juoksevat vieraissa vuoronperään niin kauan kuin sitä siedetään. Minulla on periaatteita joista pidän kiinni enkä niissä jousta. En itseni enkä muiden kohdalla. Pettäminen kuuluu niihin periaatteisiin. Sitä ei voi mitenkään selittää, koska suomessa ei tarvi olla pakolla naimisissa jollei halua. Ei muuta kuin ero vireille, kun huomaa huonossa liitossa olevansa. Jos taas pysyy liitossaan vaikkapa rahan tai lasten takia, niin on parempi sulkea sitten suunsa ja lakata valittamasta kun sen tien kerran valitsee. Kun päättää että pettäminen kunniattomana ja moraalittomana juttuna ei tule ikinä mitenkään päin kysymykseenkään, on loppu helppoa.

      • sisarukset...
        vaan kirjoitti:

        Siinä vaiheessa kun en pidä josatin ihmisestä, en myöskään luonnollisesti ole sen kanssa missään tekemisissä. Lapset ovat pieniä pitkään, ja ovat sen ihmisen kanssa josta minä en pidä, joten mitään suhdetta ei niihin kerkiä tuleen. Eikä sillä tavallaan ole väliäkään, nehän on vaan puolikkaita sisaruksia joten niillä ei isoa merkitystä ole. Aivan oikein, niillä on myös se oikeus kuten minulla, ja kaikki on tyytyväisiä. Olehan sinäkin :)

        Perinnön jaossa olisivat sitten ensimmäistä kertaa kasvotusten, ja kukahan siinä kokisi enemmän puolisisaruutta ja keneen? Eivät ne aikuiset puolisisaruksetkaan sinua tietenkään sitten pitäisi muuta kuin jonain ei oikeastaan minään, joka ei itse aikuisena sen vertaa viitsinyt nähdä vaivaa, että olisi tutustunut sukulaisiinsa, jotka itse eivät aloitetta osaisi tehdä. Katselisivat vain, että siinäpä tuo ahne akka nyt sitten on, mitään ei koskaan ollut yhteyksissä mutta käsi ojossa ja hampaat irvessä on jotain itselleen vaatimassa kodista, jossa ei koskaan ole käynytkään.

        Hmpf. Siinäpä sitten. Eipä tosiaan sellainen "aikuinen" itseä vanhempi puolisisarus olisikaan yhtään mitään.

      • kommentoi väliin
        ymmärrä mitään kirjoitti:

        Sä voit mennä hyväksymispuuskassasi vaikka sänkyyn sen naisen kanssa jos haluat. Se on sun asias mutta sä et voi vaatia että muut menee jos ne ei halua. Tuo on sinun tapa toimia, ja muilla on muut tavat. Olkoot vaan rakkaita lapsia mutta ne ei ole sun lapsia mitenkään ja asiat on tehty ennenkuin sä olet ollut kuvioissa joten sulle ne ei kuulu mitenkään. Ei tuo ole minun logiikkaa vaan sinun logiikkaa. Lapsi ei ole noissa jutuissa tehnyt mitään, joten sille ei rangaistukset kuulu. Mutta ei kenenkään tarvi alkaa kaveeraankaan vieraitten lasten kanssa jos ei halua. Varsinkin koska tuossa joutuu sietään niitä väärintekijöitä jotka yrittävät sen lapsen siivellä saada anteeksiantoa. Ei onnistu, eivät saa.

        Eli jos isäukkos huoraisi ja menisi naimisiin, niin eihän se uusi nainen ole sukua sinulle mitenkään, ja jos hänellä olisi aikaisempia lapsia, eivät hekään olisi sukua sinulle mitenkään, joten voisit olla huoranneen isäukkos petoskaverin ja aiempien lasten kanssa ihan ok pataa, mutta et jos isäukolles ja sille naiselle syntyisi lapsi, joka olisi sinulle sukua, hänen kanssaan?

        Kyllä sun logiikka ontuu tosi pahasti. Selittele mitä selittelet, mutta maailma ei ole noin mustavalkoisen helppo. Ymmärrät jos joskus oikeasti näet elämää ja eritoten koet sitä itse.

        Sitten vielä sellainen asia. Kukaan ei odota sinun anteeksiantoasi pätkääkään. Itse saisit olla kiitollinen ettei isäukkos käyttänyt kumia sinua tehdessään. Ja muistakin olla vielä viisikymppisenä tilivelvollinen myös itse isällesi siitä, kenen kanssa menet petiin, millaisessa elämäntilanteessa ja minkä takia. Ai juu, ei ne aikuisen ihmisen seksiasiat kuulukkaan muille kuin niille jotka siellä vällyjen välissä oikeasti touhuavat.

      • kyllä...
        ymmärrä mitään kirjoitti:

        Sä voit mennä hyväksymispuuskassasi vaikka sänkyyn sen naisen kanssa jos haluat. Se on sun asias mutta sä et voi vaatia että muut menee jos ne ei halua. Tuo on sinun tapa toimia, ja muilla on muut tavat. Olkoot vaan rakkaita lapsia mutta ne ei ole sun lapsia mitenkään ja asiat on tehty ennenkuin sä olet ollut kuvioissa joten sulle ne ei kuulu mitenkään. Ei tuo ole minun logiikkaa vaan sinun logiikkaa. Lapsi ei ole noissa jutuissa tehnyt mitään, joten sille ei rangaistukset kuulu. Mutta ei kenenkään tarvi alkaa kaveeraankaan vieraitten lasten kanssa jos ei halua. Varsinkin koska tuossa joutuu sietään niitä väärintekijöitä jotka yrittävät sen lapsen siivellä saada anteeksiantoa. Ei onnistu, eivät saa.

        tavallisen idiootti... Tässä yritin kysyä, miten SINUN LOGIIKKASI mukaan toimittaisiin, ja sinä sössötät minun hyväksymispuuskistani. Helvetti, että olet typerä ihminen. Lapset ovat... Eiku eiku eiku, ei ne olekaan syyllisiä mihinkään jne jne. Luokittelet puolison aiemman liiton lapset "vieraiksi"... Mielenkiintoista, totta vieköön. Huomaa, että oma elämänkokemuksesi on hyvin vähäistä, sen korvaat sitten tuolla "minun ei tarvitse hyväksyä mitään, jollen halua"-löpinällä.

      • juttu...
        tee... kirjoitti:

        Mitenkään täydellistä se etten hyväksy kunniattomuutta ja pettämistä. Ne on yksi mutta tärkeä osio tätä elämää. Niin ja suhteessa ollaan kaksin, ei yksin, joten voi sattua mitä vaan eikä ne riipu aina itsestä ja omista touhuista. Viimeisin suhde minulla on kaatunut molemminpuolisella halulla siinä vaiheessa kun huomattiin että ollaan lähinnä kämppäkavereita. Hyviä kavereita, mutta kipinä hukkui jonnekin, joten ei muuta kuin eriteille ja sekin pystyttiin tekeen ilman pettämisiä ja riitoja. On minulla yksi suhde kaatunut miehen pettämisiin joten tietoa on, myös siitä että on olemassa patologisia pettäjiä jotka itkevät anteeksiantoa ja juoksevat vieraissa vuoronperään niin kauan kuin sitä siedetään. Minulla on periaatteita joista pidän kiinni enkä niissä jousta. En itseni enkä muiden kohdalla. Pettäminen kuuluu niihin periaatteisiin. Sitä ei voi mitenkään selittää, koska suomessa ei tarvi olla pakolla naimisissa jollei halua. Ei muuta kuin ero vireille, kun huomaa huonossa liitossa olevansa. Jos taas pysyy liitossaan vaikkapa rahan tai lasten takia, niin on parempi sulkea sitten suunsa ja lakata valittamasta kun sen tien kerran valitsee. Kun päättää että pettäminen kunniattomana ja moraalittomana juttuna ei tule ikinä mitenkään päin kysymykseenkään, on loppu helppoa.

        tuokin, että suhde on kaatunut miehen pettämiSIIN, kun kerran olet kerrasta poikki-tyyppi..?

      • kyllä,, ,,
        moneen kertaan kirjoitti:

        Sanonut että vieras on syyllinen vain jos on tiennyt suhteesta. Eli tuossa tapauksessa nainen ei ole muuta kuin korkeintaan tyhmä jos jatkaa suhdetta tuollaisen kunniattoman pettämiseen kykenevät valhtelijan kanssa kun totuus on selvinnyt. Tosin kyllä sitten muuttuu syylliseksi jos jatkaa tietän jo suhteesta, mutta alussa ei ollut. Kyllä minä olen törmännyt monta kertaa juttuihin, että on sinkkua huijattu mutta ne on jättänyt miehen heti kun totuus paljatuu, ja se on kunniallista toimintaa.

        sellainen suhde on tuhoon tuomittu, jos jo alkumetreillä valehdellaan ja salataan asioita, luottamus on sillon menny, parempi jättää siihen ja läteä.

      • ...
        kirjoita kirja kirjoitti:

        Ihanaa on olla erehtymätön eikö niin? Erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto jumalaista. Mitä sinä olet? Täydellinen jumalainen? Ei, ethän pysty antamaan anteeksi. Erehtyväinen inhimillinen ihminen? Ei, ethän usko koskaan itse joutuvasi erehtymään ja tekemään valintoja huonon tai huonomman välillä. Koet olevasi asemassa, jossa voit arvostella ja tuomita muita. Moraalittomuus on huono asia, mutta sinäkin olet moraaliton, kun kehoitat ap:ta olemaan olematta tekemisissä viattoman lapsen - sisaruspuolensa kanssa. Noin kylmästi oman vihansa syyttömään ja puolustuskyvyttömään lapseen purkava ihminen ei yksinkertaisesti tunne mitä on rakkaus. Puolustele sitä toki sillä, että kun eivät kerran asiaan viattoman lapsen vanhemmatkaan kohdelleet läheisiään niin ja näin. Ja muista sitten laajentaa saman moraalisi mukaisesti tuo ajatus uuden parin toimintaan - hehän olivat oikeutettuja siksi loukkaamaan muita, koska heitä kohdeltiin toisaalla niin ja näin ja noin huonosti esim. entisen aviopuolison toimesta. Tämä on sama oikeutus kuin sinunkin vihasi oikeutus. Sama moraali. Jos muuta väittäisit, olisit ainoastaan tekopyhä.

        eikä siitä muuksi muutu.

      • pikkusieluinen
        ... kirjoitti:

        eikä siitä muuksi muutu.

        ...kirjoittaja osoittaa maailmankatsomuksensa mustavalkoisen ontuvuuden kuten sinä. Taidat olla pelkkä matonkude itse.

      • Eikö suvaitsevaisuus
        Cajen kirjoitti:

        Ja sinun mielestäsi suurin syyllinen on se isän uusi nainen, lutka, eukko, mikä lie? Eiköhän sillä isälläki jotain tekemistä tässä asiassa ollut? Mistä tiedät, ettei isä mennyt "sörkkimään" sitä naista? Kumpi oli aloitteentekijä? Ja vaikka toinen aloittaisikin, on vikaa myös jatkajassa. Aika oudosti jaat oikeutta, jos tuomitset vain toisen osapuolen, ja kaiken lisäki vielä täysin syyttömän vauvan!

        nyt sitten yhtäkkiä riitäkään suvaitsemaan vähän erilaisia mielipiteitä?

        On se perkele kumma kun huorinteko pitää suvaita, mutta pikkuluntun sukuuntulon torppaaminen on hirvittävä rikos. Isäähän ei suvusta ulos saa.

      • vaan,
        Eikö suvaitsevaisuus kirjoitti:

        nyt sitten yhtäkkiä riitäkään suvaitsemaan vähän erilaisia mielipiteitä?

        On se perkele kumma kun huorinteko pitää suvaita, mutta pikkuluntun sukuuntulon torppaaminen on hirvittävä rikos. Isäähän ei suvusta ulos saa.

        mutta tuollaiset torppauskuvitelmat on täysin turhanpäiväisiä: sekin "pikkulunttu" on laillisesti vihitty vaimo, eikä siitä muuksi muutu vaikka "pieni" tytär päällään seisoisi.

      • minä en ole
        vaan, kirjoitti:

        mutta tuollaiset torppauskuvitelmat on täysin turhanpäiväisiä: sekin "pikkulunttu" on laillisesti vihitty vaimo, eikä siitä muuksi muutu vaikka "pieni" tytär päällään seisoisi.

        mikään pieni tytär, eikä minulle ole tuollaista sattunut. Vanhempani ovat olleet yhdessä iät ja ajat, eikä toisia naisia tai miehiä ole tielle sattunut (siten että minä olisin siitä tietoinen...).

        Mutta, mikäli olisin apn tilanteessa, en kyllä katselisi tyytyväisenä vieressä isän uutta onnea. Mihinkään minun tilaisuuksiin ei olisi kummallakaan mitään asiaa, enkä kyllä suvaitsisi sitä toista naista.

        Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...

    • sannaleena

      Näitä asioita voi olla järjellä vaikea ymmärtää, mutta jos olet tullut uuden vaimon kanssa toimeen tähänkin saakka, mikset tulisi jatkossakin? Olet ehkä hieman mustasukkainen uudesta lapsesta, mutta varmasti löydät elämäänne "yhteistä", jos vain tahdot!
      Kokemuksesta voin sanoa, että pikkuinen todennäköisesti tulee palvomaan sinua isona sisarenaan.
      Älä anna ihmisten iän tai ikäerojen vaikuttaa asioihin. Itse tein ennen niin - kunnes itse rakastuin itseäni reilusti vanhempaan mieheen, kolmen nuoren isään. Vuodet ovat korjanneet oman "virheeni" nuorena vaimona, nyt olemme molemmat keski-ikäisiä, yhteiset lapsemme ovat nyt nuoria. Yhteisiä vuosia takana jo liki 20.

    • jokaisella oikeus onneen

      sehän on isäsi ja hänen uuden vaimon asia. hehän ovat pari ja vieläpä aviopari. Ettet vain ole mustasukkainen niinkuin pikkulapset, kun perheeseen tulee uusi vauva. kasvappas aikuiseksi.

    • täällä... tavallaan.

      Meillä on samanlainen tilanne, mutta meidän kuvioissa minä olen se "isän uusi vaimo". Halusin vain kirjoittaa jotta voit saada käsityksen siitä miltä "toisella puolella" saatetaan ajatella asiasta. Viestisi laittoi minuakin ajattelemaan meidän tilannetta.

      Kun minä tapasin mieheni oli hän jo ollut kuusi vuotta erossa ex-vaimostaan (siinä pieni ero) ja hänellä oli 15v poika ja 12v tyttö (nyt ovat 19 ja 16). Olen 30v ja mieheni on 47 ja me sovimme täydellisesti yhteen. :) Hän on nuorekas ja "hupsu" ja minä yhtä pöljä. Vaikka numeroissa ikäero vaikuuttaa valtavalta niin meidän elämässä (tai päällepäin katsottuna) se ei ole silmänpistävän suuri. Harva huomaa edes että meillä sen enempää ikäeroa olisi. Olen aina tullut mieheni lasten kanssa hyvin toimeen ja ne myös olivat tärkeissä rooleissa meidän häissä.

      Nyt meille on tulossa lapsi, ja toivon että mieheni lapset eivät oleta lapsesta niin kuin sinä isäsi uudesta vauvasta, että se olisi tehty vain koska vaimolla ei ole entuudestaan lapsia. Se ei kyllä luultavasti pidä paikaansa. Meillä tuleva isä on ihan yhtä innoisaan (jos ei enemmänkin) kuin minä ja haluaa lapsia kanssani erittäin paljon. Me rakstamme toisiamme ja hän haluaa lapsia minun kanssani, jotka ovat "sekoitusta" meitä molempia ja osa meitä kahta. Ei lapsia kyllä tehdä sen takia että "niitä ei entuudesta ole"... Nyt vanhempana hän jopa tuntee olevansa enemmän valmis isäksi kuin nuorena kun kavereitten kanssa vielä "juostiin yhtä paljon kuin kotonakin oltiin". Joten älä vähättele isäsi tunteitä uutta vauvaa kohtaan, se ei ole reilua!

      Se ei kuitenkaan tarkoita että hän välittäisi yhtään vähemmän hänen lapsistaan ex-vaimon kanssa, nämä ovat molemmat myös tärkeitä meidän elämässä. Vaikka olen aina tykännyt niistä on nytten eri tavalla syntynyt huolehtimis vietti myös niitä kohtaan kun ajattelen että ne ovat tulevan vauvani sisaruuksia. Molemmat ovat sanoneet olevansa onnellisia puolestamme ja vaikuttaneet iloisilta ja innokkailta, en voi kuitenkaan olla varma etteivätkö sisinmillään ajattele kuten sinä. Toivon syvästi että niin ei ole. Ainakin minun puolestani toivon että ne haluaisivat olla "sisaruuksia" lapsellemme siinä määrin kuin vain pystyvät.
      Ja mikäli haluavat niin ainakin minä löydän isoja osia lapsemme elämässä missä nämä vanhemmat sisaruukset voivat olla tärkeässä roolissa, esim opettelemassa lapselle uimista, pyöräilyä tai niitä harrastuksia josta vanhemmat sisaruukset itse ovat kiinostuneita. Just senkin takia että isä on lapselle keskiverta isää vanhempi niin olisi mukavaa jos ne kiinostuisi olemaan osaa lapsen elämää ja tekemään sellaista sen kanssa jota isä ei ehkä myöhemmin "jaksa" tai pysty. Tämä on kuitenkin niiten oma valinta eikä meinaa yrittää "vaatia" näiltä mitään, mutta esim tällein isosisaruuksista tulisi lapselle tärkeä osa sen elämää.

      Kyllä minäkin olen joskus ajatellut että pikkuhiljaa mihestäni saattaa tulla vaari. Entäs sitten?! Kyllä lapsia tähän maailmaan, ja meidän elämään mahtuu. Meidän lapsi han voi leikkiä ja opettaa isosisaruuksien lapsia sitten, niin kuin isosisarukset nyt voivat tehdä lapselle. Laitetaan hyvä kiertämään niin sanotusti.
      Turhaa jäädä kiinni nimikkeisiin kuin "vaari" "puoli-sisar" jne. jospa kaikki yritettäisiin otta avoimin sylin vastaan, puolin ja toisin, niin eiköhän aika hyvä tulee. :)

      • tuohon,

        Isäksi vielä? Isälläni ja äidilläni oli iso ikäero, melkoinen epätasa-arvo. Lisäksi muuta pa*kaa. Isäni kuoli kuitenkin, isättömiä lapsia siitä syntyy.

      • tätä...
        tuohon, kirjoitti:

        Isäksi vielä? Isälläni ja äidilläni oli iso ikäero, melkoinen epätasa-arvo. Lisäksi muuta pa*kaa. Isäni kuoli kuitenkin, isättömiä lapsia siitä syntyy.

        Sisaren tyttäreni mies kuoli pari viikkoa sitten, ikää 26 vuotta ja vaimonsa on 7 kk:lla raskaana. Miten on mahdollista, että noin nuoren miehen lapsi syntyy isättömänä? Eihän nuoret kuole...

      • Mikä ääliö

        "Kun minä tapasin mieheni oli hän jo ollut kuusi vuotta erossa ex-vaimostaan (siinä pieni ero)"

        Pieni ero? Onko tuo sinusta tosiaankin "pieni ero"?

        Ihan yhtä pieni ero on kahdella lyönnillä, jossa toisessa nyrkin liikeradan loppupäässä on vaimon kasvot ja toisessa ei.

    • huh...

      "Tämä nainen oli äitini "kaveri", kävivät yhdessä lenkillä ja tämän naisen siskon lapsille isäni ja äitini ovat kummeja. Vanhempani olisivat varmaankin eronneet joka tapauksessa mutta suhde oli viimeinen niitti."

      Siis pettikö isäsi äitiäsi? Oliko suhteessa vaikeuksia vai ei? Korjattiinko niitä vaiko ei.

      Minä olen myös 3kymppinen mutta vanhemmat miehet eivät ole minua varten, ikäero on mielestäni syy. Jätän mielelläni sellaiset miehet omanikäisilleen. Mutta nuori liha vetää?

      12 vuoden päästä isäsi on 60 ja nainen 42... siitä 12 vuotta mies on 72 ja nainen 54...

      Omilla vanhemmilla oli iso ikäero, ja ei kivaa..

    • KADE

      OTA ISIN VAIMO TESTIIN, SELVIIKÖ NUOREMMAN KOLLIN KUHERTELUSTA, MONI MIES HAAVEILEE SIITÄ MINKÄ VOIT TOTEUTTAA.

      • toivottavasti

        ...itsekin tulet elämässäsi selviämään niistä testeistä. ;-)

    • tihk

      Itse olen nyt 20 ja vanhemmat olleet erossa n. 8 vuotta. Molemmat menivät muutama vuosi sitten uusiin naimisiin ja molempien puolisoilla oli omiakin lapsia, mikä ei itseäni ole oikeastaan haitannut, ehkäpä siksi että niitä niin harvoin näen. Mutta nyt isäni saa uuden lapsen vaimonsa kanssa. Ymmärtääkseni isäni ei ole lasta edes olisi halunnut, mutta vaimo oli pakottanut hankkimaan. Järkytyin tiedosta, koska vaimo ei edellisestäkään lapsestaan kauheasti välitä (isäni joutuu jatkuvasti pitämään huolta, koska vaimo aina menossa) ja nyt sitten aikoo hankkia uuden! Olen aika varma, että vaimo yrittää erottaa isääni meistä ja uuden lapsen avulla se onnistuisi vielä paremmin. Esimerkiksi vaimon halujen takia isäni jätti välistä minun ja veljeni rippijuhlat, monet sovitut jutut on peruttu (kuten yksi ulkomaanmatka ja monet huvipuistoretket) ja estää myös isääni käymästä minun, sisarusteni, tätini ja mummoni luona! Ottaa niin päähän se ÄMMÄ!

      • näe...

        metsää puilta?! Syytät isäsi uutta vaimoa kaikista sinuun ja veljeesi kohdistuneista vääryyksistä, vaikka isäsihän ne asiat teille on tehnyt! Ihmeellinen tarve sinulla puolustella isääsi - joka on luuseri, joka ei osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, vaan rumasti sanottuna antaa "naisen sukupuolielimen" olla määräävä tekijä elämässään. Vaimo yrittää erottaa, yrittää estää, yrittää sitä ja tätä... HAH! On se vaan aikamoinen muija! Ja vielä pakottaa miehen lapsentekoon - kenties ase ohimollako sitä tekevät..? Pitäisi sinun 20-vuotiaana jo jotain maailman menosta ymmärtää!

        Miksikö pidän tätä mesoa? Siksi, että jouduin tällaisten selitysten "uhriksi". Isäni uskotteli minulle ja siskolleni, ettei uusi kumppani pidä siitä, että hän viettää "liikaa" aikaa kanssamme, että ostaa "ylimääräisiä" lahjoja, että vie meitä leffaan tms. Oli se aika järkytys, kun asioiden todellinen laita paljastui sen jälkeen, kun isän ja avokkinsa tiet erosivat isän uskottomuuden jälkeen. Nainen otti meihin yhteyttä ja pyysi meitä käymään ihan vain kylässä luonaan. Harmitteli, kun kanssakäyminen oli jäänyt varsin vähille hänen kanssaan ym., mutta kun isämme oli hänelle sanonut, ettei ole syytä sekoittaa lasten (olimme siinä 12-17-vuotiaita tuon tapahtuessa) päätä hänen uudella vaimokkeellaan, ja että me olimme kovin mustasukkaisi... HAH!
        Aika karvas kokemus, sanoisin... Sillä miksi minun pitäisi epäillä tuon isäni exän puheita, eihän hän siinä mitään hyötynyt, eikä mitään marttyyrikruunua kalastellut. Mukava nainen, kaupungilla pysähdymme välillä juttelemaan vieläkin. Isällä meno jatkuu yhtä rajuna, kolmas asuinkumppani menossa äitimme jälkeen - onneksi ei ole mitään velvollisuuksia hänen luonaan vierailla näin aikuisena etenkään.

        No, lähdetään nyt sitten siitä perusajatuksesta, että isäsi vaimo on hankala ihminen ; ei se kuitenkaan sitä tosiasiaa miksikään muuta, että isäsi on munaton luuseri, kun antaa akan määrätä tekemisiään!

    • Heal the world

      Vanhempien pitäisi käyttäytyä korrektisti ja täten opettaa jälkeläisilleen elämässä sopivaa käytöstä. En halua kuulostaa liian tiukalta,mutta tarkoitan esim. hyvät käytöstavat, ottamalla huomioon muut, työelämässä pärjäämisen, koulutuksen tärkeyden, raukkauden merkityksen ja sen että sen eteen pitää tehdä työtä mm. opettamalla ettei elämä ole satua! Tälläisiäkin vanhempia on ja arvostan heitä suuresti! He todella rakastavat lapsiaan ja kasvattavat heistä kunnon kansalaisia. Sitten on taas nämä vanhemmat erikseen jotka tekevät lapsia vaan huvikseen koska muillakin on ja koska he siihen pystyvät. Näistä lapsista ei tule sen parempia kuin vanhemmistaan..Toki poikkeuksia löytyy! Näistä lapsista kasvaa siis vanhempiensa mukavisia luusereita, soskan luukulle juoksevia vastuuttomia paskiaisia. Suhteissa epäonnistuvia itserakkaita tunnevammaisia raukkoja. Minkälaista esimerkkiä lapsi saa kun isä tai äiti ottaa nuoremman naisen/miehen itselleen? Nyt varmaan tälläset vanhemmat älähtää, että he saavat ottaa kenet haluavat he ovat aikuisia eikä sillä ole enää vaikutusta aikuisiin lapsiin..VÄÄRIN! Lapset ottavat esimerkkiä vanhemmistaan ihan kuolemaansa saakka. JOskus on voinut syntyä todella fiksu lapsi idiooteista vanhemmista ja tämä voi pyristellä pois kaikesta paskasta,mutta suurin osa jää polkemaan paikoilleen juuri niinkuin vanhemmatkin. Heistä ei ikinä synny vastuullisia oman arvon tuntevia aikuisia,koska no..Aloittajan isäkään ei ole vielä edes aikuistunut. Jotkut varmaan ajattelevat että no..miehet on miehiä..No kyllä aikuinen mieskin osaa ottaa huomioon normaalit seksuaaliset tarpeensa, eikä mene sekaisin nuoremmista naisista koska tuntee itsensä ja rajansa ja kunnioittaa lastensa äitiä sekä lapsia. Sama äideille. Jos ihmiset ajattelisivat enemmän muita esim. niitä lapsiansa sen sijaan että kaipaisi alituisesti uutta seksuaalista ym nautintoa, maailma olisi parempi paikka! Mutta heikkoja ihmisiä on paljon.

    • naukkis2

      ja pane sitä oikeen kunnolla

    • Santeri X

      Isäsi valitsi uuden puolison joka sattuu olemaan vanha tuttunne ja itseään reilusti nuorempi, so what ?

      Tuleepa mieleen että olet aika mustasukkainen siitä että isäsi huomio keskittyy uuteen perheeseen kun kerta lapsikin on tulossa ja uusi vaimo vaatii täyden huomion itseensä. Naiset kun yleensä haluaa "omistaa" miehen pään ja mikään ei saa olla tärkeämpiä kuin he.
      Huolesi on kuitenkin mielestäni täysin turha, harva lapsiaan unohtaa vaikka uusi vaimo sitä kovasti toivoisi, ei tosin koskaan sitä ääneen myönnä. Veri on vettä sakeampaa ja omista pidetään aina huolta.

      Sinuna ottaisin ihan rennosti, uutuuden viehätys loppuu aikanaan. Pääasia että et tee asiasta suurta numeroa ja vaadi valintoja, isälläsi on oikeus onnelliseen elämään ja näköjään valitsi tuollaisen vaihtoehdon.

      • vaikka huorissa

        jos siltä tuntuu!

        Ja vaikka osallistua kunnon panobileisiin, kyllä ihmisellä pitää olla oikeus huoria ympäriinsä ilman, että lapset, vaimo tai edes sukulaiset siitä eväänsä lotkauttaa.

    • elämä yllättää

      Oletkohan ajatellut asiaa kovin yksipuolisesti? Isälläsi on uusi vaimo ja he tekevät omaa elämäänsä koskevia päätöksiä miten parhaaksi näkevät. Ja lastentekoa ajatellen isäsi ei ole ollenkaan vanha. Monet miehet saavat ihan ensimmäisen lapsensa yli 50v. Elämä ei mene eikä sen tarvitse mennä tiettyjen kaavojen mukaan. Isäsi tapauksessa käy ilmeisesti niin, että hänestä tulee isoisä ja isä melko samaan aikaan. Mutta mitä sitten? Sehän on rikasta elämää.

      Millaiset välit sinulla ja isän nuoremmilla lapsilla tulee olemaan riippuu esim. siitä, miten sinä suhtaudut heihin. Ikäero on suuri, mutta siitä huolimatta voit luoda heihin lämpöiset suhteet. Oikeastaan niin paljon vanhempana sinulla on paljon vastuuta siitä, millaisiksi välit muodostuvat. Isäsi varmaan arvostaisi sitä, jos voisit suhtautua pikkusisaruksiisi välittäen ja lämmöllä. Ja miksi et niin tekisi? Kukaan ei ole tehnyt mitään väärää.

    • valintoja...

      Etkä aina voi muuta kuin vain yrittää tulla niiden kanssa toimeen. Ei kukaan käske sinun esittää mitään "rakastavaa isosiskoa", jollei sinusta siltä tunnu - mutta kirjoituksestasi kuultaa jotenkin sellainen pikkutytön uhma ja mustasukkaisuus, kun iskä menee tekemään asioita sinulta lupaa kysymättä... Vaikka nimittäin tuota uuden naisen kuviossa oloa tuossa käytätkin "keppihevosena", se on vain tekosyy sinulle hakea oikeutusta moukkamaiseen käytökseesi.

      Kaveristani on juuri näinä päivinä tulossa isoäti, "kypsässä" 42-vuoden iässä. 17-vuotias tytär tuli raskaaksi yhden yön jutun seurauksena, ja kertoi äidilleen asiasta vasta 1½ kk sitten... Ei mikään "jättipotti": tytön opiskelu keskiasteella kesken, asuu kotona, eikä lapsen isälle ole saanut asiasta kertoa. Mukavana "lisukkeena" kaverini sai itse viime kesänä pojan eli ikäeroa "enolla" tulee uuteen tulokkaaseen reilu vuosi. Juttelin tulevan pappapuolen kanssa toissa päivänä, ja ei voi kuin ihailla hänen suhtautumistaan... Oma vaimo on vielä hoitovapaalla kotona, perheeseen kuuluu miehen entisen liiton kaksi kouluikäistä poikaa (asuvat siis isällään) ja raskaana olevan tytärpuolen lisäksi osan aikaa poikapuoli plus tämä pariskunnan yhteinen lapsi. Mies käytännössä elättää koko "revohkan", ja jaksaa hymyillä ja sanoa, että asiat järjestyvät parhain päin. Jos tämä mies omaisi samanlaisen itsekkään elämänasenteen kuin sinä, hän olisi näyttänyt ovea tytärpuolelleen ja todennut, että kenenkään "huoripenikat" eivät hänen talossaan pesi!

    • yhteyttä

      Turhia asioita ajattelet ja murehdit. Minä kun toivoisin että minulla olisi ollut isä ja jonkinlainen suhde häneen ja hänen uuteen perheeseensä. Olisin tehnyt mitä vain että olisin saanut edes vähän kuulua isäni elämään mutta ei niin käynyt. vanhempani erosivat kun olin 7 ja en häntä sen jälkeen nähnyt. Se on ollut karmeinta elämässäni varsinkin kun äitini ei ollut hyvä äiti. Älä huoli isäsi ratkaisuista ja uudesta lapsesta vaan nauti että sinulla on perhettä ja ota osaa siihen ja onhan ihanaa kun on enemmän siskoja tai veljiä ja tulevaisuudessa vielä tuovat paljon rikkautta sinunkin elämääsi jos annat sen tapahtua. Tiedän että sinun on vaikea ymmärtää tätä asiaa ja näät sen aika musta valkoisena mutta ei ole sinun päätettävissä mitä isäsi ja vaimonsa tekee. Sinä et ole yhtään vähemmän rakas isällesi kun ennenkään, joka ikinen lapsi on ainutlaatuinen vanhemmilleen. Ehkä sinun pitäisi yrittää puhua tästä isällesi, ei syyttävästi vaan sano että olet huolissasi ja haluaisit selvyyttä tähän, niin ne asiat yleensä ratkoontuu kun puhuu ne läpi.

      Olisiko mahdollista että ehkä olet kuullut äitisi puhuvan tästä asiasta hieman katkerasti sinulle?

    • Tiedän, kuka olet.

      Isäsi on kuule, hänkin, ihminen. Ei se, että hän on eronnut äidistäsi, ole mikään käsky, että hänen pitäisi lakata elämästä? Ei se kuule ikää katso se, kenet lopulta otetaan. Jos isäsi on suostunut tekemään lapsen tämän uuden naisen kanssa, niin mitä sinulla on siihen sanomista? Ei se sinun lupaasi tai suostumustasi kaipaa.

      Jos tämä uusi nainen ei ole sinulle ilkeä, mitä on oikeastaan väärin? Perintöäkö et halua jakaa, vai mikä mättää? Miten voit olla noin itsekäs? Eikö iskän elämä pyörikään sinun ympärilläsi? Häpeäisit! Minua ei säälitä yhtään, että sinulla ja tulevalla lapsella ei ole mitään yhteistä, todennäköisesti lapsi säästyy omituisilta käsityksiltäsi ja ohjailuntaipumuksiltasi.

    • mämmi

      Jo on aikoihin eletty, kun ei ole katsottu nenää pidemmälle, vaan porskutetaan miten sattuu eikä vastuuta näytä olevan lapsista kellään, pilalle menevät tolla menetelmällä joulut ja muut juhlat, entäs sitten perintöasiat, kun on niin monelle jaettavaa jos on, nehän on jo erossa kerran jaettu, kyllä siinä lakimiehet hankkivat, sitten ei jää kellekään mitään taskun pohjalle

    • on kanssa

      niitä nuorempia sisaruksia faijani toisesta liitosta, olen ite 24 ja asun avoliitossa ja mulla sisko ja veli jotka kaikki ollaan aikuisia.
      Nämä uudet sisarukset ovat 4v ja 5v ja aikas etäisiä meille, kun multa kysytään montako sisarusta mulla on niin melkeen unohdan nää kaksi nuorempaa, koska en ole elänyt niiden kanssa niinkö noiden "täyssisaruksien" kanssa.
      Ja sitte faija asuukin niin kaukana meistä ettei tavata kovin usein, ja nytte ne pikku sisaruksetkaan ei asu faijan kaa.
      No faijan toinenkin liitto pääty eroon, koska se nainen löysi oman ikäisensä miehen ja elää nyt sen kanssa. Faijan vaimo oli kanssa 18 vuotta nuorempi kun faija. Faijaani otti koville tuo ero ja hän vanheni hirveesti ja alko sairastaan ja on nyt 54v.
      Onneksi mutsi ja faija on aikas hyvissä väleissä.

    • Melkein samaa kokenut.

      Vanhempieni eron jälkeen äitini oli 6vuotta yhessä itseään 17vuotta vanhemman äijän kanssa. Tätä äijää vihasin jo alusta asti. Ne tapasivat toisensa tansseissa. Äiti aluks oli kyllä sitä mieltä ettei voi olla noin vanhan äijän kans, mutta äijä aivopesi äidin ja niin alkoi näillä suhde. Äijällä oli pari aikuista poikaa ja pojilla oli oma perhe. Silti äidin ja äijän piti olla pojiltaan salaa yhessä ettei ne vaan saa tietää. Äijä tunkeili äidin kotiin, kun omaan kotiin ja äiti ei saanut mennä äijän kotiin, kun pojat asuu äijän naapurissa. Äijä tunkeili äidin ystävätärpiireihin ja tunkeili sukumme perhejuhliin ja äitiä ei uskaltanut esittää kavereilleen ja suvulleen. Monta kertaa rähjäilin ettei äijän tartte tunkeutuu äidin elämään ja suvulle, mut äiti oli liian pahasti aivopesty että sanoi vaan "Sovitaan ettet puutu mun rakkaus asioihin ja mä en puutu sun rakkaus asioihin". Koko sukumme vihas äijää ja oli mun kans samaa mieltä että äijä ei kuulu äidin elämään, mutta ei äiti ees uskonut äitinsä (mummuni) vanhan ja viisaan järkipuhetta. Kerran äijän poikien kaveri oli sattumalta nähnyt äijän ja äidin yhessä ja kertoi pojille. Siitä hyvästä pojat hakkas pahasti isänsä (tän äijän). Niin sitten äijälle ja äidille tuli pakkoero. Parinviikon eron jälkeen äijä taas soitti äidille ja sanoi "Pojat on rauhoittunut ja jatketaan taas salasuhdetta" ja niin äijä aivopesi taas. Sitten 6vuoden suhteen jälkeen äiti vihdoin tuli järkiinsä kun löysi itseään 3vuotta nuoremman miehen ja samantien jätti vanhan kusipää äijän. Äijä silti jatkuvasti soitteli äidille että on kova ikävä ja lupaa muuttua. Kerrankin äiti ei kuunnellut äijää. Äijä sitten yritti soittaa noin 1000 kertaa päivässä äidille, kun äiti ei enää vastanut puheluihin. Sitten parin viikon yhteydenotto tauon jälkeen äijä tiputti yhtenä aamuna äidin posti luukusta tämmösen kirjeen: "Kiitos kaikesta ihanasta hetkestä tässä 6vuoden suhteessa. Vihdoinkin pääsin susta yli kun löysin itseäni 20vuotta nuoremman naisen ja tää on yhtä ihana, kun sä olit. Muistan sua lämmöllä". Sitten samana iltana, kun äiti oli ulkona ja kännykästä oli akku loppunut, äijä oli jättänyt vastaajaan tämmösen viestin: "Kulta. Lähe huomenna mustikkaan. Mulla on sua ikävä. Muuten mä en selvii. Jos et tuu, mä tapan itteni ajamalla tahallaan vastaantulevan rekan eteen". Sitten äiti kerrankin antoi mun luvan auttaa. Sitten mä soitin sille äijälle. Äijällä oli vastaaja päällä jä jätin vastaajaan tämmösen vihasen viestin: NYT SÄ, PERKELEEN VANHA ÄIJÄ JÄTÄT ÄIDIN RAUHAAN, TAI OTAT MUN KANS KUNNON MATSIN!! TAI OMALLA VASTUULLA VOIT TULLÄ ÄIDILLE KYLÄÄN, MUT HEITÄN SUT SAMANTIEN PARVEKKEEN KAUTTA ULOS!!". Äijä sitten pelästy ja jätti äidin lopulta rauhaan. Myöhemmin yks naapuri (joka tuntee äijän ennestään) sanoi ettei äijällä oo koskaan ollut avioeroa ja vaimo (poikien äiti) asuu kaukana ja työn takii asuu erikseen. Olin sit tälle naapurille vihanen, kun ei kertonut aikasemmin, niin oltais säästytty kaikelta ärsyttävältä. Vaikka äidin ja äijän erosta on kulunut jo 8vuotta ja vaikka äiti on tän nykysen miehen kans kihloissa, aion silti vetää äijää turpaan. Näen äijän sillontällön tansseissa ja aijon kiristää äijää tuomaan poikansa tansseihin ja kerrotaan yhessä pojille miten äijä aivopesi äidin ja eli kaksoiselämää.

      • hellitä jo

        Erikoinen tarina ja hyvä, että äitisi selvisi. Mutta kuule, nyt tuntuu siltä, että sinun kannattaa jättä juttu elämään omaa elämäänsä. Ala sinäkin rakentaa ihan omaa elämääsi. Kyse on niin, että ns. aivopesua ei oikein sellaisenaan ole olemassa. Kyllä siihen tarvitaan toisenkin jonkinlainen suostumus.
        Mutta nyt rahoitutaan ja etsitään muita kiinnostuksen kohteita.

      • rangaistus.
        hellitä jo kirjoitti:

        Erikoinen tarina ja hyvä, että äitisi selvisi. Mutta kuule, nyt tuntuu siltä, että sinun kannattaa jättä juttu elämään omaa elämäänsä. Ala sinäkin rakentaa ihan omaa elämääsi. Kyse on niin, että ns. aivopesua ei oikein sellaisenaan ole olemassa. Kyllä siihen tarvitaan toisenkin jonkinlainen suostumus.
        Mutta nyt rahoitutaan ja etsitään muita kiinnostuksen kohteita.

        Ainakin aijon huomauttaa äijälle etten siedä kaksois elämää eläviä. Sillon kun en vielä tiennyt äijän olevan naimisissa, äijä vielä kyseli äidin kuulumisia. Sanoin suoraan että: "Äitihän on onnellisesti kihloissa parhaan tapaamansa oman ikäsen miehen kanssa. Tää mies on sua paljon kivempi kun esittää äidin sukulaisilleenkin". Äijä oli aluks noin minuutin hiljaa ja vastas: "No sepä hyvä". Sen jälkeen äijä ei oo tullu juttelee.

    • nainen 32 v.

      Esinnäkin ei ikäerolla ole merkitystä. Sitäpaitsi minun mielestä 48 vuotias ei ole laisinkaan liian vanha isäksi.
      Tietysti myös ymmärrän syyn, miksi nainen haluaa lapsen (kun siihen on vielä mahdollisuus) vaikuttaa siltä että olet mustasukkainen tulevalle lapselle, sekä isäsi puolisolle. Ei isäsi sinua unohda. Eikä uusi lapsi vie sinun paikkaasi.

      Olet jo siinä iässä että sinun pitäisi ymmärtää sana ONNI ja RAKKAUS. Etkö halua että isäsi on onnellinen??
      Isäsi kyllä osaa pitää puolensa jo tuossa iässä, joten mikset voi olla onnellinen hänen puolestaan. Harvoin ihminen löytää kumppanin jonka kanssa on hyvä olla, älä sinä pilaa hänen onnea. Tuskimpa sinäkään pitäisit siitä jos isäsi puuttuisi sinun elämääsi ja valitsisi puolisosi sinun puolesta ja sanoisi kuinka sinun tulisi tehdä ja elää.

    • .melkein saman kokenut.

      Tässä on siis nyt kyse siitä, että tulevan lapsen äiti on aikanaan rikkonut aloittajan vanhempien avioliiton. En itse haluaisi olla tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa, en voisi tehdä sitä äidilleni, joka on tällaisen ihmisen takia paljon kärsinyt. Jos siinä samalla menee suhde isään ja uuteen sisarukseen, niin se on sitten voivoi. Olisi isäukko aikanaan ajatellut, ja uusi naikkonen myös.

      Tämä siis minun mielipiteenäni. Ei ihmisellä ole mielestäni mitään velvollisuutta olla "kaikkien kaveri", edes sukulaisten. Hyväksikäytettävän tollon siinä vain itsestään tekee.

      • äijä minäkin

        Siis eikö isä aikoinaan valinnut se uuden suhteen ja päätti jättää se vanhan pois.

        Ei meitä ukkoja viedä jos meillä itsellä ei ole siihen halu.

        Ei isä muuten lapsia vastaan mitään pahaa ole tehnyt ja miten kohtelee äitiä on kait ollut kahden aikuisen välinen asia, sehän ei muuten kakaroille kuulu.

        Mies joka on tyytyväinen vaimoon ei muuten vierasta katsele.

      • ei se oikeuta
        äijä minäkin kirjoitti:

        Siis eikö isä aikoinaan valinnut se uuden suhteen ja päätti jättää se vanhan pois.

        Ei meitä ukkoja viedä jos meillä itsellä ei ole siihen halu.

        Ei isä muuten lapsia vastaan mitään pahaa ole tehnyt ja miten kohtelee äitiä on kait ollut kahden aikuisen välinen asia, sehän ei muuten kakaroille kuulu.

        Mies joka on tyytyväinen vaimoon ei muuten vierasta katsele.

        pettämällä kostaan sille vaimolle jos ei siitä tykkää, jos ei ole tyytyväinen niin sillon voi hakea ERON ja sen voi yksinkin hakea, ei täällä Suomessa ole pakko olla aviossa. Ensin viedään vanha suhde loppuun ja sitte vasta aloitetaan uusi suhde, uusi suhde onnistuukin paremmin kun vanha on työstetty pois.

      • äijä minäkin
        ei se oikeuta kirjoitti:

        pettämällä kostaan sille vaimolle jos ei siitä tykkää, jos ei ole tyytyväinen niin sillon voi hakea ERON ja sen voi yksinkin hakea, ei täällä Suomessa ole pakko olla aviossa. Ensin viedään vanha suhde loppuun ja sitte vasta aloitetaan uusi suhde, uusi suhde onnistuukin paremmin kun vanha on työstetty pois.

        Suhteen päättäminen ja avioero. On liittoja joissa parisuhde on jo pättynnyt vaikka ollan edelleen aviossa.

        Osa liitoissa on kuollut mutta kulissin vuoksi sitä eroa ei haeta, osa vaimoista jopa sallii mielelle muut naiset kunhan kulissi pysyy pysytyssä ( myös miehiä on )

        Avioliitto ei vaadi parisuhdetta, ei uskollisuutta, ei rakkautta, ei läheisyyttä ei edes saman katon alla asumista mutta on edelleen voimassa kunnes se virallisesti päätetään.

        Uskottomuus on uskottomuutta vaikka voissa paistaisi, kuitenkaan on turha syyttää kolmatta osapuolta toisen tekemästä valinnasta. Aina sitä ei edes se kolmasosapuoli tiedä. Ymmärrän tilanteen missä ex-puoliso tuntee katkeruutta sitä omaa ex-puolisoa kohtaan, mutta en sitä että se katkeruus kohdistuu siihen kolmanteen.

        Tilanteet missä puoliso hakee eron koska ei ole tyytyväinen ilman sitä uutta suhdetta tai muuta mullistavaa tilannetta koetaan "turhaksi eroksi". Turhasta avioliitosta voidaan tämän perusteella kutsua sellaiseksi, jossa jompi kumpi kokee olevansa ei tyytyväinen. (kärjistys) ja sinun periaatteen mukaan tälläinen avioliitto tulee päättää.

        Totta turiset uusi suhde onnistuu kun vanha suhde on mielessä käyty päätökseen. ( huom suhde ei avioliitto )

    • vielä hetki

      Jos siis vanhemmat olisivat vielä yhdessä ja tekisivät vanhoilla päivillä lapsen ( veli tai sisko ) et sinä sitä kykenisi hyväksymään koska isäsi on liian vanha mielestäsi isäksi.

      Huitsia on ajatela että isäsi on ollut vasta 25 kun sinä pukkasit maailmaan, aika harva mies muuten on valmis niin nuorena isäksi.

      Se että hänestä tulee ukki joskus tulevaisuudessa ei muutu, olipa sinun lapset tekemissä tai ei.

      Itsellä on muuten 6 kk nuorempi setä. ( Isän velipuoli) Ollaan edelleen kavereita. Joten todennäköisesti sinun lapset ja veli/sisarpuolesi ovat lähempänä toisiaan kun sinä koskaan tulevan lapsen kanssa. Vaari tais olla 50 kun tuli uudestaa isäksi, osasi olla jopa parempi isä kun oli kahdella aikaisemmalle pojalle ( isäni mielipide ) halusi antaa aikaa, leikki ja osallistu hoitamiseen.

      Osalle aikuisia tuntuu vaikealta käsitää omien vanhempien olevan sekuaalisia henkilöitä vielä "vanhoinakin ". Mummo on muuten ( äidin puolta ) 86 vaari (90 )ja harrastaa vielä seksiä ( nolo tilanne, koputtamatta sisälle ) ja tämäkö tuntuu olevan äidille (62) lähes traumaattista. Vielä tuossa iässä. Minusta tilanne on upea, seksi ei muuten ikää katso ja mies voi tulla isäksi kuolemaan asti ( heikentyy, muttei poistu )

      Oletko muuten varma ettei teitä ole alunperin tehty teidän äidin aloitteesta ? Jos isäsi ei olisi halunnut uudestaa isäksi, kait hän olisi toiminnut sen mukaisesti.

      Koita oppia hyväksymään : Vanhemmat harrastavat seksiä läpi elämän ja joskus siitä syntyy lapsia. Lasten hankinta ei muuten ole iästä kiinni.

      Mieti rauhassa onko vika siinä että lapsessa isäsi seksuaalisuus korostuu vai pelkästä sisarkateudesta.

      • n 52v

        iästä kiinni, kyllä luonto on valinnut ettei nainen tule enään raskaaksi yli 50v, nääs kun sille tulee menopaussi, siis hedelmällisyys loppuu. Onneksi.

      • Heh heh
        n 52v kirjoitti:

        iästä kiinni, kyllä luonto on valinnut ettei nainen tule enään raskaaksi yli 50v, nääs kun sille tulee menopaussi, siis hedelmällisyys loppuu. Onneksi.

        Tämän logiikan mukaan luonto on hoitannut että mies voi tulla isäksi kuolemaansa asti, mutta naiselle tämä ei ole mahdollista.

        Alkuperäinen siis osaa elää isän elämän valintojen kanssa, mutta uusi sisarus ei saa "hyväksyntää". Purkaa siis oman "vihan" vanhempien valinnoista siihen pieneen lapseen joka ei ole voinnut vaikuttaa yhtään edes omaan syntymään. Todellakin viestittää "aikuismaisesta" käytöksestä.

    • utelias kysyjä

      missä iässä mies on mielestäsi liian vanha isäksi ? 35, 40, 45

      Olisihan se ratkiremukasta kohdata joka kerta se uusi nainen ( aina eri ) sielä isän kainalossa....

      itse olen 45 eronnut, 2 lapsen isä ja totean oman ikäisiä vapaita normaali naisia on todella vähän. Niitä ylimääräisiä vuosirenkaita kun löytyy aika monelta tai ovat vain niin "keski-ikäisiä" etteivät ne kelpaa.

      Itse en koe olevani valmis tyytymään mihinkään 10 kg sohvaperunaan joka natiseen joka asiasta, ( juurihan sellaisesta pääsin eroon )

      • minä 30v

        nainen en sun ikäistä pappaa kato päinkään;D ;D
        Mieluummin omanikäinen ja lapseton.

      • Heh heh
        minä 30v kirjoitti:

        nainen en sun ikäistä pappaa kato päinkään;D ;D
        Mieluummin omanikäinen ja lapseton.

        Mutta löytyyhän näitä. Niinistökin kelpasi nuoremmalle ja olisi ollut varmaan muitakin ottajia.....

        Harva Niinistön ikäinen rouva tuskin edes jaksaisi samassa tahdissa... vaikka tuskin se ikä se isoin kriteeri oli....

      • pientä rajaa
        Heh heh kirjoitti:

        Mutta löytyyhän näitä. Niinistökin kelpasi nuoremmalle ja olisi ollut varmaan muitakin ottajia.....

        Harva Niinistön ikäinen rouva tuskin edes jaksaisi samassa tahdissa... vaikka tuskin se ikä se isoin kriteeri oli....

        Vertaat siis itseäs Niinistöön, valtakunnan kakkosmieheen. Kyllähän noilla hemmoilla nuoria naisia riittää vaikka 100 vuotiaaksi niin kuin miljonääreilläkin. Mutta entäs ihan tavallinen 5kymppinen pappa-aines? Tuskin nyt kuitenkaan nuorten naisten mielissä mikään ykkös-catch, noin yleisesti. Sori.

      • Vuosirenkainen nainen

        Taas niitä mahtavia miehiä,joilla turhan isot luulot itsestään:) Voi Luoja.Heti kun nainen sanoo suoraan mielipiteensä,haukutaan läskiksi valittajaksi.Niinpä niin.Ehkä se nuorempi aikansa jaksaa suakin pappaa viihdyttää,mutta odota 10v ja parin muksun jälkee alkaa natina siitäkin suusta tulla.Te ukot kun ette muuksi muutu,edes vuosirenkaiden myötä;) Mutta onnea vaan etsintääsi,jos vaikka nuoren tytön saisit kainaloosi.Mutta miehillä tulee sit niitä muita ongelmia tuossa 50 kynnyksellä.Sääli sun nuorikkoa;)

      • ylipainoon
        Vuosirenkainen nainen kirjoitti:

        Taas niitä mahtavia miehiä,joilla turhan isot luulot itsestään:) Voi Luoja.Heti kun nainen sanoo suoraan mielipiteensä,haukutaan läskiksi valittajaksi.Niinpä niin.Ehkä se nuorempi aikansa jaksaa suakin pappaa viihdyttää,mutta odota 10v ja parin muksun jälkee alkaa natina siitäkin suusta tulla.Te ukot kun ette muuksi muutu,edes vuosirenkaiden myötä;) Mutta onnea vaan etsintääsi,jos vaikka nuoren tytön saisit kainaloosi.Mutta miehillä tulee sit niitä muita ongelmia tuossa 50 kynnyksellä.Sääli sun nuorikkoa;)

        Lihomiselle, ei naiselle tai miehelle. Törkeää on katsoa miten osa ihimisistä lihoo ja paisuu kun pullataikina vuosien saatossa.

        Muuten vielä 70 v jaksaa josta päivittäin 10 km ja ylipaino pysyy poissa ihan liikunnalla ja ruokavaliolla. Kato muuten katukuvaa yli 40 vuotiaista 90 % on auttamatta lihavia tai muuten pyöritä joilla kunto on kun 120 vuotiaalla.

        Jops raskaus aiheuttaisi ylipainon ei synnyttäneiden joukossa löytyisi yhtään normaalipainoista. Viittis muuten vilkaista vaikka niitä naistenlehtiä missä Lenita Airisto, Katri Helena, Helena Lingren ym aikuisen naisen ikään olevat kykenevät hallitsemaan painon vaikka ikääkin on olemassa.

        Herkkuperse on kuin juoppo, hyvä tekosyy löytyy aina.

        Fakta on kun nainen rupsahtaa alkaa mies luonnostaan katsella sellaista jolle ulkonäkö merkitsee vielä jotakin tasoa. Turha uikuttaa. PS aivan samat oikeudet niillä naisillakin on.

    • pienentää perintöäsi

      Uusi sisarus pienentää isänperintöäsi. Siitäkö kiikastaa???

    • tunteet jyllää

      Olet ihan ok tunteinesi, epäilyksinesi ja ajatuksinesi isäsi uudesta tilanteessa. Turha niistä sinua on täällä moittia ja syyllistää. Sellaista se tuppaa olemaan vanhempien ja lasten välillä ja "ulkopuolisiin" suhtaudutaan epäillen.

      Eihän sekään ole harvinaista, että isät eivät hyväksy tytärtensä miesvalintoja ja vävy jätetään loitommalle. Jotkut jopa katkaisevat välinsä lapseensa ja sulkevat vävyt/miniät omaisuuksien ulkopuolelle, kun lapsi vastoin vanhempien tahtoa valitsee sen puolison jonka kokee itselleen oikeaksi. Ei se oikein ole, mutta sellaisia vanhemmat joskus vain ovat.

    • samas tilantees

      No ei sitä lasta varmaan ole tehty vain siksi, ettei naisella ole ennestään lapsia. Monet ihmiset peittävät tunteelliset asiat tälläisiin tunteettomiin ilmaisuihin, kun ehkä eivät kehtaa sanoa lapsen syntyvän rakkaudesta. Aivan kuten teidäntkin varmaan aikoinaan tehtiin.

      Miksi sinua "säälittää", ettei teillä tule olemaan muuta kuin yhteinen isä..? Teill voi tulla olemaan paljonkin yhteistä. Muista, että se lapsi on täysin yksilöllinen ihminen, ja täysin syytön syntymäänsä. Hän ei ole voinut valita. Hänen vanhempansa ovat hänen vanhempansa ja rakkaat hänelle heidän ikäerostaan huolimatta.

      Jotenkin tuntuu kuin luulisit, että sinut on työnnetty syrjään... mutta mistä? Älä ole mustasukkainen syntyvälle lapselle tai hänen äidille. Isänne ja äitinne suhteen toimimattomuus oli heidän asiansa. Ei se muuten olisi eroon päättynyt. Ero ei ole koskaan kenellekänä helppo vaikak jotkut yrittävät sellaisen kuvan antaa. Se ei ole olut helppo myöskään isällesi. Eikä sen naisen ole ollut helppo muuttaa yhteen isänne kanssa. Elämä kuitenkin jatkuu, ja kerran täällä eletään. Olisiko ollut parempi että äitisi ja isäsi olisivat pysyneet yhdessä, kumpikin kenties onnettomina? Vai onko parempi että edes joku on onnellinen?

      Et ole enää niin nuori, ettetkö pystyisi - jos haluaisit - tuntea empatiaa myös läheisiäsi kohtaan, ja hyväksymään heidät omanlaisina persooninaan. Myös syntyvän vauvan.

      • että et

        kirjoita avioerolapsena. (Todennäköisesti olet jonkun uusioperheeseen syntyneen/syntyvän sisarpuolen äiti.)

      • se edellinen
        että et kirjoitti:

        kirjoita avioerolapsena. (Todennäköisesti olet jonkun uusioperheeseen syntyneen/syntyvän sisarpuolen äiti.)

        Jaa?? Mun puolesta saat luulla ihan mitä vaan, mutta näin tää asia vaan on. Luojan kiitos ei ole omia lapsia vielä, mutta en myöskään pelkää hankkia niitä kun olen naimisissa. En pelkää eroakaan. Koska, silloin kun menee naimisiin, on varma että se kestää. Sen varaan se perustetaan. Ei hätiköiden, eikä siksi että se joskus loppuisi - vaikka se vaihtoehto on aina joka avioliitossa. Olen ajatellut 3-5 vuotta odottaa. Ja sitten lapsi. En pelkää jos se päättyy eroon.

        Omakohtainen kokemus (jota siis et usko) on ollut kaikista vaikeuksista huolimatta myönteinen. Mulla on 24 vuotta nuorempi siskopuoli, vajaan vuoden nyt. Se ero että hän on äidin ja äidin uuden miehen (joka ei ole mun isä) lapsi. Meillä on varmaan se ero että meidän perheessä ja suvussa on ollut tapana auttaa ja tukea kun on vaikeeta. Avioeroista olen nyt tällä palstalla lukenut (tai siis siinä vanhassa) että kaikenlaisia hankaluuksia voi ilmetä. Minun isä ei ole koskaan ollut hankala äidin uuden miehen suhteen. Sen sijaan olen lukenut monien äitien olevan tyytymättömiä kun ex-miehet on menneet uusiin naimisiin tai ylipäätään löytäneet uusia naisia. Aivan hirveetä. Eihän kukaan toista omista.

        Kun äitini halusi eron, koska oli rakastunut toiseen mieheen, oli isä tietysti aivan raivona, surullinen, pettynyt, onneton, katkera.. .kaikenlaiset tunteiden kirjot meni läpi ennen kuin hän tasaantui ymmärtämään mistä oli kyse. Kun hän sen ensin tajusi, myöhemmin sisäisti, niin pystyi jatkamaan elämää. Mutta joku pari vuotta isän epätietoisuus kesti. Nykyään isäkin on taas tyytyväinen elämäänsä. Vaikka ei ole uutta naista löytänyt. vauvaa hän ei ole nähnyt, mutta oli tyytyväinen kun synnytys onnistui vaikka äiti on jo vähän iäkäs.

        Hmm, ettet vain itse olisi katkera ex-jotain.. esim. ex-vaimo.

    • tätä sentään

      Tämä on taas niin tätä. Hurskastelijoilta liirumi laarumia. En edes jaksanut lukea näitä kaikkia. Kuunnelkaa itseänne ja lukekaa tekstejänne: Olet jo iso tyttö, kyllä Sinun pitää ymmärtää jne jne. Ei tarvitse AP:n ymmärtää yhtään mitään, jos hänestä siltä tuntuu. Hän saa myöhemmin muuttaa mielipiteitään ja tuntemuksiaan, mutta huom. ei tarvitse. Erotettu minäkin, mutta lapsillani on yhä lapsuudenkoti ja omat huoneensa minne tulla, jos siltä tuntuu ja kyllä aina välillä tuntuukin. Meillä on mukava kertoa ja kuunnella kuulumiset, laittaa hyvää ruokaa, saunoa, käydä lenkillä ym. ym. eikä vieraita ja ulkopuolisia ole häiritsemässä tekemisiämme. Pakko vielä sanoa, etteivät kovin tiuhaan käy isänsä ja tämän uuden nuoren avokin luona. T: eräs äiti / mummi

    • Yirtä kestää kuin aikuinen

      Naisella voi olla hyvin voimakas fyysinen halu ja tarve tulla äidiksi. Ymmärrän häntä kun olen itsekin sellaisen kokenut. Jos lasta ei voi saada oman miehensä kanssa niin jotkut jopa hankkivat lapsen avioliiton ulkopuolella tai yksin. Lapsen kannalta taas olisi toivottavaa, että pelkästään äidin tarve ei olisi hänen syntymisensä taustalla. Lapselle on hyvä jos on molemmat vanhemmat, ja molemmat ovat toivoneet häntä.

      Usein perheessä on tilanne, että vanhemmat sisarukset ovat uudelle tulokkaalle mustasukkaisia eivätkä halua uutta lasta. Yritä käsitellä sisarkateuttasi jollain tavalla, olethan jo aikuinen. Tilannetta tietysti hankaloittaa että lapsen äiti on vienyt sinun äitisi paikan isänne elämässä etkä ole täysin antanut hänelle anteeksi. Ei parisuhteessa kuitenkaan ole tilaa kolmannelle osapuolelle, jos kaikki on puolisoiden välillä kunnossa. Ei kolmatta osapuolta yksin voi syyttää tapahtuneesta, se oli isäsi valinta. Avioero luultavasti johtui siitä että isäsi ja äitisi eivät olleet onnellisia yhdessä. Isälläsi on nyt tämä perhe ja siihen tulee lapsi, saat sisaruspuolen. Yritä olla iloinen että isälläsi vihdoin on onnellinen parisuhde ja hän saa vielä uuden lapsenkin.

    • katsokaas vaan

      sehän se näissä uusissa suhteissa onkin, et ne päättyy vielä nopeammin kuin ensimmäinen..

      • Elämän tuhlarit

        Uusioperheissä pitäisi olla täydellinen kielto lasten tekemiseen, lastahan käytetään vain sidoksena liittoon, joka kuitenkaan ei useinkaan jatku elämän loppuun saakka.
        Taas on yksi lapsi, vailla rakastavia vanhempia tuuliajolla elämässä.

        Eronneilta vehkeet vintille!!!

      • fiona*
        Elämän tuhlarit kirjoitti:

        Uusioperheissä pitäisi olla täydellinen kielto lasten tekemiseen, lastahan käytetään vain sidoksena liittoon, joka kuitenkaan ei useinkaan jatku elämän loppuun saakka.
        Taas on yksi lapsi, vailla rakastavia vanhempia tuuliajolla elämässä.

        Eronneilta vehkeet vintille!!!

        Nuoremmissa liitoissako lasta ei sitten yhtään käytetä sidoksena liittoon vaan lapset syntyvät puhtaasta rakkaudesta... Älä unta nää.

    • fiona*

      Täytyisi muistaa, että oma suhtautuminen on lähinnä itseä varten. Jos säälii tai halveksii ja luo negatiivista ilmapiiriä vanhemman uuden suhteen vuoksi, kiusaa siinä eniten itseään. Loppujenlopuksi vanhempien suhteet eivät kuulu lapsille eikä etenkään aikuisten lasten suhteet kuulu heidän vanhemmilleen.

      Isälläsi ja ja uudella vaimolla on "vain" 17-vuoden ikäero. On niitä paljon suurempiakin. Aika luonnollista 31-vuotiaana haluta lasta. Nainen jaksaa niitä harvemmin ajatella yli nelikymppisenä. Miehistä tulee usein isiä ensimmäistä kertaa nelikymppisenä.

    • ...,.,.,.,..,..,..,.

      Joo o hurjaltahan tuo tuntuu minun vanhimmalla tyttärelläni ja isäni uusioperhe lapsella (siskopuolella) on vain kuukausi ikäeroa. Nyt sitten kun ovat kahdeksan vuotiaita leikkivät mielellään yhdessä. Mutta en todellakaan osaa suhtautua tähän lapseen niin kuin olisi minulle jotain sukua saatikka sitten sisko ikäero on niin valtava ja minulla on kuitenkin itselläni saman ikäinen tytär. Isäni välillä pyytää että sanoisin siskoksi mutta se tuntuu liian luonnottomalta.
      Minä olen 26vuotias joten sain kyllä esikoiseni nuorena (18vuotiaana) Eli oma isänikin oli hieman nuorempi kuin sinun isäsi kun lapsi alkunsa sai (41v)

    • Amanda12.v.

      Te kaikki väittään vastaajat ootte niin tyhmiä eroaminen on tuskaa ja puukotusta lapsen sydämmeen

    • 14

      Kirjoituksestasi voi vetää vain yhden johtopäätöksen: olet kusipää.

    • kumma_heppu

      Mitähän sinulle alkuperäiselle kirjoittajalle nyt kuuluu? Mitkä on ajatukset?

    • jokurajasentään!!!

      Itsekkyys on päivän sana. Minä, minun tarpeeni, minun mielipiteeni. MINÄ!!! Se on päivän sana, ihan yksi hailee kuka kärsii, mikä olis oikein ja hyvä! Voi niitä jotka hyljeksivät puolisoaan, ottavat sitten eron ja kärräävät kotiin lasten moraalin rappioksi kaikki joilta vain saa. Ollaan kihloissa viidettä kertaa ja ihmetellään kun lapset eivät enää usko rakkauteen ja uskollisuuteen! Se, että jostain asiasta on tullut yleistä ei tarkoita että se olisi mitenkään oikein! Joka ei kestä valitsemaansa puolisoa, elelköön itsekseen. Hyljätyt on sitten asia erikseen, mutta joku moraali pitää ihmisellä olla. Hyi olkoon!

    • Entinen katkera

      Kenenkään ei pidä puhua tai kirjoittaa kuin omasta puolestaan. Siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

      Erottiin ex-mieheni kanssa 7 vuotta sitten 16 vuotisesta liitosta. Oli kaksi teini-ikäistä lasta. Vain pari viikkoa miehen poismuuton jälkeen mulle selvisi että sillä oli ollut pidempään suhde työkaveriinsa. 10 vuotta nuorempi nainen. Se oli sillä hetkellä maailmanloppu. Pidin miestä kusipäisenä petturina. En voinut olla puhumatta asiasta tyttäremme kanssa ja hän tuki minua tunteissani. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että toimin väärin. Mutta olin niin tunteiden sokaisema, petetty, enkä voinut pitää asiaa sisälläni. Jokin sai huutamaan vääryyttä maailmalle.

      Mitäkö tapahtui? Tyttären välit isään katkesi. Pojan ei. Poika ei välittänyt tuon taivaallista isänsä naisystävästä. Onneksi. Minä katkeroiduin pariksi vuodeksi. Vieläkin harmittaa. Mies ja naisensa muutti yhteen. Nainen tuli raskaaksi. Se oli hänen ensimmäinen lapsi. Mies oli lähes 50 vuotias. Minusta se oli lapsellista ja typerää sen ikäiseltä alkaa leikkimään perhettä. Ne oli sen aikaisia tunteitani. Katkeruuden suoltamia. Poika tykkäsi vauvasta, tytär ei isäänsä halunnut nähdä. ei lakkiaisissakaan.

      Tapasin vanhan koulukaverini. Hän oli psykiatri. Hänen kanssaan oli helppo jutella, joten ymmärrän ammatinvalinnan. Vietettiin pitkä ilta yhdessä, syöden, ja kohtuudella viiniä nauttien. Juttelimme tilanteestani. Se oli tunteiden sekainen ilta. Seuraavana aamuna heräsin täysin valaistuneena. Ymmärsin katkeruuteni turhuuden. Se oli syönyt elämästäni ne pari vuotta turhaan. Olin ensin laihtunut sitten lihonut. En pitänyt itsestäni ja ulkonäöstäni. En pitänyt katkeruudestani. Olin jäänyt yksin, vain tyttären tuki turvana. En pitänyt siitä että olin pilannut tyttäreni suhteen isäänsä ja uuteen sisarpuoleen. Päätin että siihen se loppui.

      Juttelin tyttäreni kanssa asiasta monet kerrat ja pitkään. Hänen oli vaikea muuttaa suhtautumistaan vaikka oli koko ajan sisimmässään halunnut. Se on täysin minun syy. Hän on kyllä yrittänyt isäänsä tapailla mutta ei koe sitä luontevaksi. Sisarpuolestaan hän ei edelleenkään koe pitävänsä vaikka lapsiparka on täysin syytön. Ex-mieheni ei näytä sen kummemmalta lapsen isältä kuin nykyään moni muukaan. Naimisissakin ovat. Onneksi. Kunniallista touhua. En ole katkera. En vihaa miestä enkä hänen vaimoaan. Olen ymmärtänyt että avioliittomme oli ohi jo ennen kuin he tapasivat. En liittoamme itsekään silloin yhtään helpottanut. Olin hankala, kiukkuinen, välttelin miestä, nalkutin, jne. Sitä vain oli vaikea myöntää eron alkuaikoina, kun oli helppo syyttää miestä hänen suhteestaan. Se oli pään puskaan työntämistä ja se oli väärin. Minä, aikuinen olen asian käsitellyt, mutta tyttäremme nuori aikuinen hänkin tosin, on asian suhteen eri tilanteessa. Hänen kuuluisi olla minulle vihainen mutta hän ei ole. Lasten on niin helppo myötäelää äitiensä tunteita, että eivät ymmärrä omaa parastaan. Hänellä nyt sattuu olemaan vain yksi isä, ja on niin onnekas että isä olisi olemassa. Toivon vain, että tytär pääsee asian yli. Jos olisin ymmärtänyt olla katkeroitumatta se olisi ollut kaikkien etu. Mutta en ymmärtänyt. Onneksi sentään olen ymmärtänyt käsitellä sen pois elämästäni. Tosin se johtui onnekkaasta koulukaverin kohtaamisesta. Nykyään nautin, ja olen jopa tavannut uuden miehenkin.

    • Anonyymi

      En tiiä laittaako tänne kukaan enään vuonna 2024. Mutta mun tilanne on tällänen:

      Mun isällä on uusi naisystävä. Ja siis joo mun vanhemmat on eronnut jo muutamia vuosia sitten. Mutta kummiskin. Niin mua vaan mietityttää se että jos omalla isällä on uusi naisystävä niin onko se automaattisesti sun äitipuoli?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!

      Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.
      Tunteet
      85
      4918

    2. Kivoimmat asiat elämässäsi?

      Ihastuminen? Rakastuminen? Voittaminen? Joku muu?
      Sinkut
      164
      3582

    3. Miksi sinua kiinnostaa mitä täällä lukee?

      Käyt täällä ja tiedän sen.
      Ikävä
      53
      3169

    4. Missä Sanna nyt suvaitsevaisuus?

      Tekijä on nyt kuitenkin jotain muuta kuin suomalainen niin eikös nyt pitäisi suvaita kulttuuri eroja ja rakastaa tekijä
      Maailman menoa
      203
      2056

    5. Mistä tiedät, että hän on kiinnostunut?

      Kiinnostunut sinusta.
      Ikävä
      35
      1871

    6. Et edes ole vanha ja läski

      Kunhan halusin loukata.
      Ikävä
      30
      1813

    7. Etkö usko teidän

      Koskaan päätyvän yhteen?
      Ikävä
      46
      1803

    8. Voisiko näistä

      Painaa kirjan. Montakohan sataa sivua tulisi 🤭 ja mikä sen nimi olisi?
      Ikävä
      57
      1704

    9. Tykkään niin paljon

      Ja olen tosi surkeana kun mokasin kerta toisensa jälkeen. 😢
      Ikävä
      19
      1633

    10. Mukavaa perjantaita

      Rakkaalle H naiselle...❤️
      Ikävä
      19
      1627
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt