erään molossin kertomaa...

Olen molossirotuihin kuuluva doggi. Rakastava hyvän luonteen omaava seurallinen sohvanvaltaaja pidän ihmisistä lapsista ja toisista koirista ,mutta elämäni on nuoresta iästäni huolimatta ollut reissaamista lääkärissä kuukausittain Apua olen saanut vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu että nyt ei tänään tarvitse raapia ollenkaan ja toisena päivänä raapiminen on joka hetkistä ja silloin raavin itseni ns. auki ja nahkani vuotaa verta ja ihonestettä.Karvoja ei minulla enää ole kaikissa kohdissani ollenkaan ja jalkani odottavat leikkaukseen pääsyä pahan luustovian ja nivelrikkojen osalta.Sisarukseni ovat hieman ns. karvallisempia, mutta heissäkin on karvattomia kohti, mutta ei suinkaan niin paljon kun minulla.He ovat yksi toisensa jälkeen sairastuneet jo 4 kk iässä niinkuin minäkin.Yksi sisaruksistani on jo luuston vuoksi leikattu ja minäkin elän toivossa sinne mahdollisimman nopeasti pääseväni.Sitä ennen leikin näillä jaloillani minkä pääsen ja nautin kun saan olla ulkosalla auringossa jossa on niin paljon katseltavaa ja kuunneltavaa ja aistittavaa että tällaiset maalliset kiputilat siellä unhoitan kokonaan ja en tunne sitä vihaa ja inhoa sitä kasvattajaa kohtaan, joka minut loi ihan vaan oman etunsa vuoksi ja rahaa minulla tehdäkseen ja tuottaakseen tuskaa ja surua perheelle jonne minut myytiin.Omistajani on yrittänyt otaa kasvattajaan yhteyksiä ,mutta ei ole puhelinsoitot ja meilillä lähetetyt viestit tuoneet tuloksia asiaan
Nyt olen juuri saanut myös ns. sisaruspuolia juuri lisää, koska kasvattaja on isälläni astuttanut uudet jälkeläiset...toivon todella sydämestäni että nämä saisivat paremman elämän kuin minä olen saanut,mutta onneksi minulla on rakastava ja huolehtiva perhe ympärilläni