Olen pari viikkoa sitten saanut plussan :)
Tyttäreni tuli koulusta ja toi sikainfluenssa lapun kotiin, jossa sanottiin että epidemian odotetaan "saapuvan" kouluihin 2 viikon kuluttua. Nythän olen riskiryhmään kuuluva. Olen myös 36 vuotias ja minulla on mahdollisuus mennä lapsivesitutkimukseen.
Raskauden ensimmäinen kolmanneshan on lapsen kehitykselle ne kriittisimmät, ja pelkäänkin nyt saavani (niinkuin varmaan kaikki raskaana olevat) influenssan. Jos sen saan, mitä se tekee vauvalle??? kysymyksiä riittää. Mietin, että kaiken varalta menisin lapsivesitutkimukseen, mutta KUINKA SUURI ON KESKENMENONRISKI lapsivesitutkimuksessa?
Tyttäreni tuli koulusta ja toi sikainfluenssa lapun kotiin, jossa sanottiin että epidemian odotetaan "saapuvan" kouluihin 2 viikon kuluttua. Nythän olen riskiryhmään kuuluva. Olen myös 36 vuotias ja minulla on mahdollisuus mennä lapsivesitutkimukseen.
Raskauden ensimmäinen kolmanneshan on lapsen kehitykselle ne kriittisimmät, ja pelkäänkin nyt saavani (niinkuin varmaan kaikki raskaana olevat) influenssan. Jos sen saan, mitä se tekee vauvalle??? kysymyksiä riittää. Mietin, että kaiken varalta menisin lapsivesitutkimukseen, mutta KUINKA SUURI ON KESKENMENONRISKI lapsivesitutkimuksessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
menisit lapsivesitutkimukseen?
Oletko varma että saat lapsivesipunktion noin nuorena? Missä kunnassa asut? Minä olen käsittänyt, että pitää olla yli nelikymppinen. Keskenmenoriski on välillä 0,5-1 %.
Sikainfluenssasta ajattelisin, että se olisi vaarallinen lähinnä loppuraskaudesta, kun äidin sydän ja hengityselimistö on kovilla raskauden takia. Jos siihen saumaan saa pahan keuhkokuumeen, on toipuminen vaikempaa kuin normi-ihmisellä, mutta useimmat varmastikin toipuvat. Olen ymmärtänyt, että raskaana olevia on kuollut vain muutama sikainfluenssaan, vaikka moni on varmastikin sairastanut taudin.
Itsehän en menisi ja riskeeraisi raskauden jatkumista. Oma äitini kävi moisessa tutkimuksessa minua odottaessaan ja hyvä, etten mennyt kesken. Äärimmäisen lähellä oli, näin äiti on minulle kertonut. Äiti vain uskoi sokeasti tutkimusta puoltanutta lääkäriä, vaikka tätini sanoi hänelle, ettei missään nimessä kannata ottaa riskiä. No, tässä sitä ollaan, täysin terveenä. Olisin varmasti kelvannut äidilleni siinäkin tapauksessa, että olisin poikennut jotenkin kehityksestä. Pääasia, että olisin ollut vammasta huolimatta elinkelpoinen.
Tuollainen tutkimus meinasi laittaa vielä alkamattoman elämäni kesken täysin turhaan.
PS. Äitini oli minut saadessaan noin 40-vuotias ja on sanonut, että jos olisi saanut jälkikäteen päättää, hän ei olisi mennyt testiin.
Kommentoin ainostaan tähän kyseisen kirjoittajan "hyhhyttelyyn". On hyvä, että sinua ei ole raskausaikanasi keskeytetty, eikä sinulle lienee mitään kehityshäiriötäkään. On kuitenkin vähän hassua hyihytellä yhden tapauksen perusteella, jossa on syntynyt terve lapsi. Silloin on niin helppoa JÄLKIKÄTEEN sanoa, että olisi rakastanut lastaan vammaisuudesta/vammasta huolimatta. Tottakai KAIKKI vanhemmat rakastavat lapsiaa ehdoitta, oli vammainen tai ei, mutta kaikki vanhemmat eivät välttämättä lapselleen halua tiettyjä kehityshäiriöitä ja niiden myötä tulevia erityistarpeita elämässä. Kipuja ja hoitojakin moni niistä vaatii..
On varmaan aika tapauskohtaista, miten kukin kokee raskautensa, haluaako varmistua, että lapsi on terve, tai toisaalta, jos saa tietää lapsella olevan esim. downin syndrooman, niin vaikka raskautta ei keskeyttäiskään, niin onhan sopeutumisaika paaaaaljon pidempi, kuin jos asia selviää vasta lapsen synnyttyä. Eikös?
Lisäksi lapsivesitutkimuksella voidaan nähdä/poissulkea muitakin kehityshäiriöitä kuin kromosomeihin liittyviä, esim. selkärankahalkio, selkäydinkohju tai vatsanpeitteiden avanne.
Eli kyllä se on ihan jokaisen raskaana olevan äidin henkilökohtainen asia haluaako lapsivesitutkimuksen vai ei. Ja siinä on toisten turha hyhhytellä, varsinkin, jos asiasta ei ole omakohtaista kokemusta. Epäilisin, että itselläsi ei ole, olisit siitä varmaan maininnut, jos näin olisi.