Lääkkeet lopetettu muutama viikko sitten. Lääkäriaika tulossa, kerronko rehellisesti lopettaneeni vai mitä?
Sain diagnoosin vasta keväällä osastojakson aikana.
Lääkkeinä mennyt Seroquel 600mg ja Lamotrigin 100mg.
Seroquel pisti olon aivan liian tokkuraiseksi, ajatustoiminta hidastui ja unet venyivät entisen 5 tunnin sijaan 15 tuntisiksi. Loppu 9h tokkurassa. Ei ihme ettei voinut maanistella.
Lamotriginista en huomannut mitään hyötyä. Pidän mahdollisena, että voin tulla raskaaksi, joten lopetin.
Kuten myös siis Seroquelin.
Jo viime lääkärin tapaamisella puhuin lääkkeiden lopetuksesta ja sain järkyttävän saarnan. Meinasi jo tyyliin osastolle soittaa et tää nuori nainen on sekasin.
Joten mitä hittoa nyt teen?
Jos kerron suoraan et oon lopettanut niin passittaako se mut takas osastolle?
Okei, myönnetään. Olo ollut aika pirtsakka ja ajatukset lentelee, uni ei tule, mut tällainen mä oon aina ollut.
En vaan halua olla kävelevä zombie.
Sain diagnoosin vasta keväällä osastojakson aikana.
Lääkkeinä mennyt Seroquel 600mg ja Lamotrigin 100mg.
Seroquel pisti olon aivan liian tokkuraiseksi, ajatustoiminta hidastui ja unet venyivät entisen 5 tunnin sijaan 15 tuntisiksi. Loppu 9h tokkurassa. Ei ihme ettei voinut maanistella.
Lamotriginista en huomannut mitään hyötyä. Pidän mahdollisena, että voin tulla raskaaksi, joten lopetin.
Kuten myös siis Seroquelin.
Jo viime lääkärin tapaamisella puhuin lääkkeiden lopetuksesta ja sain järkyttävän saarnan. Meinasi jo tyyliin osastolle soittaa et tää nuori nainen on sekasin.
Joten mitä hittoa nyt teen?
Jos kerron suoraan et oon lopettanut niin passittaako se mut takas osastolle?
Okei, myönnetään. Olo ollut aika pirtsakka ja ajatukset lentelee, uni ei tule, mut tällainen mä oon aina ollut.
En vaan halua olla kävelevä zombie.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ajatellut samaa, eli siis lääkkeen lopettamista. Pelkona on, että laitetaanko mut pakkohoitoon ja tungetaan lamotriginit kurkusta alas väkisin, kun en ole kiltti tyttö ja ota lääkettä. Lääkelaitoshan on pian vaikeuksissa, kun kukaan ei halua lääkettä kaksisuuntaiseensa ottaa.
Sitäpaitsi, kakkostyypin bipo ei ole vaikea tapaus, joten lääkkeen voi jättää. Ainakin niin minä olen pohtinut...
Niin raskauden aikana täytyy tietää mitä lääkkeitä saa syödä ja mitä ei. Mutta jos mahdollista, niin voihan sitä miettiä haluaako sairaana raskaaksi vai hoitaa itseänsä. Bipo on kuitenkin periytyvä ja se ongelma voi olla sitten lapsellakin. Haluaako sitä?
Toki moni bipo haluaa lopettaa lääkkeet ja kokea hypo/manian. Sehän on ihan sama kuin huumevieroituksessa oleva haluasi käyttää huumeita. TÄmän takia on kuitenkin hyvä yrittää sinnitellä että ei haaveile hypomaanisesta olotilasta ja totuttelee säännölliseen tylsään elämään PAKOLLA. Tottakai se tuntuu aluksi siltä, että olisi huumevieroituksessa tai vankilassa tai suljetulla.
Ainoat kai mitkä kunnolla tepsivät maniaan on Deprakine ja lithium. Tuo lamotrigin 100mg annoksella toimii vain bipo masennusta ehkäisevänä, mutta ei tasaa hypomaniaa. Tohon tarvis rinnalle esim. Deprakinen.
noita lääkevaihtoehtoja, itsellä 3. lääkekokeilu menossa bipoon. Jos vaan jaksaa yhtään sitä vaihtorumbaa. Antipsykootit ei mullekkaan sovi, johon siis tuo Seroquel kuuluu, väsytti joskus aikalailla eikä sitten kuitenkaan auttanut hypomaniaan-> annosta sai nostaa vähän väliä.
Lääkkeiden lopetus ei ole vastaus ongelmiin. Rehellinen keskustelu psykiatrin kanssa ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavan lääkityksen etsiminen on oikea tapa edetä. Lääkkeettömänä voi joutua tilaan, jossa itsemurha tuntuu hyvältä ratkaisulta ja se on huomattavasti pahempi juttu kuin lääkkeiden aiheuttama huono olo. Jokaiselle löytyy oikea lääkitys, kun vain jaksaa etsiä.