Ikävä iskee, sattuu kiinni.
Ajatuksissa kulkee
kerran kuollut, syvälle haudattu,
nousten pintaan.
Aika
-ainut lääke-
kulkee hitaasti,
hitaammin, pysähtyen.
Kiihtyen liikkeeseen.
Viilaten kulullaan ikävää ohuemmaksi.
Hitaasti ohenee, silhuetiksi kapenee
mieleni muistot.
Kuoleeko kokonaan koskaan vahvan tunteen muisto?
Se mitä kerran elämää suuremmaksi luulin?
Ajatuksissa kulkee
kerran kuollut, syvälle haudattu,
nousten pintaan.
Aika
-ainut lääke-
kulkee hitaasti,
hitaammin, pysähtyen.
Kiihtyen liikkeeseen.
Viilaten kulullaan ikävää ohuemmaksi.
Hitaasti ohenee, silhuetiksi kapenee
mieleni muistot.
Kuoleeko kokonaan koskaan vahvan tunteen muisto?
Se mitä kerran elämää suuremmaksi luulin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
... sydämessäsi nakertaa muistuttaen
kunnes uudet tuulet puhaltavat
tuoden vallottavia tunteita uudestaan
uuden mahdollisuuden ... rakastaa ...
koskettava runo turtumuksesta,
oman hämärän sumuun eksymisestä
valostakin kaukaa häämöttävästä
jonne on löydettävä
jaksettava kulkea.
hyvä kun löysit tänne
ja millä tavalla ?
huikean upeasti
joten hyvä risutar !!!
ja Kiitos sanoistasi :)
olet palannut, tai ainakin tullut piipahtamaan. Ja minkälaisella
jäljellä !
' se mitä kerran elämää suuremmaksi luulin '
Kaikki tuo ja sitä edeltävä teksti, niin jumalattoman koskettavaa
ja riipaisevaa luettavaa. Luen uudelleen ja uudelleen, enkä osaa
sanoa muuta kuin upeaa jälkeä.
lämmin kiitos kauniista ja kannustavista sanoista :)
On ollut paljon muuta, niin vähän aikaa ja varsinkin tarvetta sanoille.
Tämänkin tein vain erään tuttuvani sanoihin takertuneena.
Hän aina tokaisee "muistot on kuolleita".
Mukavaa viikonloppua, kesä meitä vielä helliköön.
Olipa mukava lukea runo sinulta, pitkästä
aikaa. Tämä oli hyvä ja koskettava=)
ja paljon kiitoksia kommentistasi
sekä myös myös runoistasi.
Harvoin täällä kesän mittaan olen piipahdellut, mutta noitanaisen runot kuitenkin aina käydessäni lukaisen.
Eloisaa ja iloisaa viikonloppua.
Mukava yllätys että Sinuakin saa lukea
pitkästä aikaa runojen muodossa ja kovin
tutulta tuntuu jälkesi kun siitä edellisestä
on jo niin tovi aikaa.
Jo otsikko lupaa ja kerronta kertoo
tuon ilmaisusi karuuden,joka osuu
...mietteisiini.
Sinulle elon tummia sävyjä
tuntojen kirkkaudella toivon !
kuin jo toisaalla mainitsin, tekaisin tämän erään ihmisen sanojen, oikeastaan hänen elämän katsomuksen seurauksena. Hän elää -pyrkii elämään- tässä ja nyt. Siksi hänelle muistot ovat kuolleita asioita ja unelmat täysin turhia.
Itse en yhtä "mustan/valkoisesti" pysty elämään suhtautumaan.
Hetkessä pitää elää, mutta tähän ei ole tultu ilman menneisyyden haamuja jotka silloin tällöin kummittelee kuten runosta ilmenee :))
Viikonloppua aurinkoista tahi sateista, kuitenkin oikein onnellista sinne missä kuljet toivotan