Äiti ei halua käärmettä meille - mitä tehdä?

Minä halusin sinun ikäisenä myös käärmeen, yritin kaikkea, mutten saanut. Nyt asun omassa kodissa ja vihdoin olen käärmeen saanut hommattua, tosin niitä onkin nyt useampi kuin yksi :D Olen aika varma että olisin pystynyt jo silloin käärmettä hoitamaan, kiinnostus niihin on kokoajan vain kasvanut.

Pyydä äitiäsi kanssasi lukemaan viljakäärmettä koskevia nettisivuja esim. matelijat.info on hyvä ja asiallinen sivu.
Sanot että edes perehtyy yhdessä sinun kanssasi asiaan ja sitten päättää onko viljis vieläkin vaarallinen ja epätervetullut teille. Äitisi varmaan pelkää että kyllästyt käärmeeseen ja hän joutuu sitten sitä hoitamaan. Käärmeet ovat kyllä sen verran vähän hoitoa vaativia, ettei niihin oikein kyllästy. Enemänkin sitä odottelee aina että millonkohan vois taas ruokkia ja järjestellä terraarion sisustusta, niitä kun ei liian usein saa tehdä :)

Äitisi saattaa mös pelätä että käärme karkaa ja siihen on helppo keino elikä kunnollinen terraario ja vaikka lukollinen jos taloudessa on pikkulapsia tai kissoja/koiria.

Rahallinen puoli saattaa myös vaikuttaa.

Tai sitten sinä olet käyttäynyt huonosti ja äitisi katsoo ettet ole käärmettä ansainnut ;)

Jotkut ihmiset myös pelkäävät ihan oikeasti käärmeitä ja sitä asiaa on vaikea lähteä muuttamaan :/

Viljakäärme on kuitenkin ihmiselle täysin vaaraton. Jos viljis tuntee itsensä uhatuksi niin silloin saattaa purra niinkuin koirat yms, viljakäärmeen purema ei kuitenkaan ole läheskään yhtä paha kuin koiran. Itsellläni on montakin viljakäärmettä ja kukaan niistä ei ole purrut.

..ihan noihin käytännön kysymyksiisi.. :)
Olisiko esim. mahdollista hankkia oma pakastin käärmeen ruualle? Toinen vaihtoehto on ostaa ruoka sitä mukaa, kun sitä menee. Tällöin todennäköisesti ainoa mahdollisuus on ostaa lähimmästä eläinkaupasta ja se tarkoittaa tietysti sitä, että se maksaa enemmän, kuin kasvattajalta (isoissa satseissa) ostettuna.
Olethan selvittänyt äidillesi asiallisesti, että käärme on lähes jatkuvasti omassa, hyvin lukitussa terraariossaan, eikä suinkaan luikertele vapaana huoneessasi tms.?
Toisaalta ymmärrän innostuksesi, toisaalta taas ymmärrän äitiäsi. Jos kiinnostuksesi säilyy vuoden, on todennäköisempää, että se säilyy myös sen 20 vuotta, jonka käärme elää.

Olisiko sinun mahdollista päästä äitisi kanssa tutustumaan jonkun harrastajan kiltteihin viljiksiin? :) Myös hoitokäärmeen ottaminen joksikin aikaa voisi olla äidillesi hyvä keino päästä eroon turhasta pelostaan. :)