Haluan kertoa kuinka surullisesti meille kävi ostettuamme kaksi marsu poikaa Mikin sekä Akun Turun Puutorin Akvaariosta kesäkuussa. Kyseessä ovat siis meidän ensimmäiset marsumme. Se miksi haluan kirjoittaa juuri tänne johtuu siitä että en halua kenenkään muun joutuvan kokemaan samaa kuin me, etenkään kenenkään lapsen, uskon myös monen ihmisen lukevan tätä palstaa.
Ensin hankimme Mikki- marsun, viikon kuluttua kuitenkin totesimme ettei Mikki tule pärjäämään yksin joten hankimme hänelle kaveriksi Aku-marsun, olimme jo aikaisemmin sopineet että mahdollisesti tulisimme hakemaan jonkun Mikin veljistä kaveriksi.
Kaikki tuntui menevän hyvin, ns. veljekset tulivat hyvin toimeen keskenään, molemmat olivat myös terveen oloisia; söivät hyvin, touhusivat häkin ulkopuolellakin. Kunnes viime sunnuntaina herättyäni löysin Akun kuolleena häkin keskeltä, sydänkohtauksen saaneena. Olin surun murtama, mutta vielä surullisempi oli ystävänsä menettänyt Mikki.
Maanantaina marssin töiden jälkeen Puutorin Akvaarioon kyselemään kuinka yleistä on että näin nuori marsu kuolee äkillisesti. Toinen myyjä oli aivan hämmentynyt ja selvästi pahoillaan, toinen taas (ilmeisesti omistaja?) otti naamalleen kummalliseen virneen ja kyseli samat kysymykset kuin toinenkin myyjää: ovatko pojat tapelleet kovasti, syöneet hyvin, olleet muuten terveitä. Samalla jankaten että meidän olisi pitänyt lähettää Aku eläinlääkärille jonkinlaiseen ruumiinavaukseen jotta syy olisi selvinnyt. Hän kuitenkin totesi että Aku luultavasti tukehtui heinään (on kuulemma yhtä mahdollista kuin ihmistenkin tukehtuminen ruokaan?). Lopuksi hän kysyi teennäisesti että mitä haen tällä kuulustelulla. Kysäisin heidän vastuustaan tälläisissa tapauksissa. Sain vastauksen että "pistetään vahinko puoliksi, saat uuden marsun puoleen hintaan". Tässä kohtaa totesin tulevaisuudessa hankkivani marsuni tulevaisuudessa jostain muualta ja niin teinkin.
Samana päivänä haimme Mikille kaveriksi Iines marsun Turun akvaariopisteestä jossa omistaja on 10-vuoden kokemuksella kasvattanut marsuja. Ainakin alku on paljon lupaavampi Iines on huomattavasti sosiaalisempi kuin Aku ja Mikki alkuaikoinaan sekä erittäin touhukas ja rohkea. Lisäksi sain kuulla että en ole ainut joka on joutunut kokemaan tälläisen ikävän yllätyksen ostettuaan marsun Puutorin Akvaariosta. Sain myös kuulla ettei aikuinen marsu voi tukehtua heinään, lisäksi keskustelimme saamistani hoito-ohjeista, jotka osoittautuivat hieman puutteellisiksi.
Olenkin kiinnostunut kuulemaan onko joku kokenut saman kuin me tai onko jonkulla vastaavasti erittäin hyviä kokemuksia? En itse osannut epäillä mitään koska aiemmin hankkimamme Minni-hamsteri on ollut erinomaisen terve eikä ongelmia ole ollut.
Ensin hankimme Mikki- marsun, viikon kuluttua kuitenkin totesimme ettei Mikki tule pärjäämään yksin joten hankimme hänelle kaveriksi Aku-marsun, olimme jo aikaisemmin sopineet että mahdollisesti tulisimme hakemaan jonkun Mikin veljistä kaveriksi.
Kaikki tuntui menevän hyvin, ns. veljekset tulivat hyvin toimeen keskenään, molemmat olivat myös terveen oloisia; söivät hyvin, touhusivat häkin ulkopuolellakin. Kunnes viime sunnuntaina herättyäni löysin Akun kuolleena häkin keskeltä, sydänkohtauksen saaneena. Olin surun murtama, mutta vielä surullisempi oli ystävänsä menettänyt Mikki.
Maanantaina marssin töiden jälkeen Puutorin Akvaarioon kyselemään kuinka yleistä on että näin nuori marsu kuolee äkillisesti. Toinen myyjä oli aivan hämmentynyt ja selvästi pahoillaan, toinen taas (ilmeisesti omistaja?) otti naamalleen kummalliseen virneen ja kyseli samat kysymykset kuin toinenkin myyjää: ovatko pojat tapelleet kovasti, syöneet hyvin, olleet muuten terveitä. Samalla jankaten että meidän olisi pitänyt lähettää Aku eläinlääkärille jonkinlaiseen ruumiinavaukseen jotta syy olisi selvinnyt. Hän kuitenkin totesi että Aku luultavasti tukehtui heinään (on kuulemma yhtä mahdollista kuin ihmistenkin tukehtuminen ruokaan?). Lopuksi hän kysyi teennäisesti että mitä haen tällä kuulustelulla. Kysäisin heidän vastuustaan tälläisissa tapauksissa. Sain vastauksen että "pistetään vahinko puoliksi, saat uuden marsun puoleen hintaan". Tässä kohtaa totesin tulevaisuudessa hankkivani marsuni tulevaisuudessa jostain muualta ja niin teinkin.
Samana päivänä haimme Mikille kaveriksi Iines marsun Turun akvaariopisteestä jossa omistaja on 10-vuoden kokemuksella kasvattanut marsuja. Ainakin alku on paljon lupaavampi Iines on huomattavasti sosiaalisempi kuin Aku ja Mikki alkuaikoinaan sekä erittäin touhukas ja rohkea. Lisäksi sain kuulla että en ole ainut joka on joutunut kokemaan tälläisen ikävän yllätyksen ostettuaan marsun Puutorin Akvaariosta. Sain myös kuulla ettei aikuinen marsu voi tukehtua heinään, lisäksi keskustelimme saamistani hoito-ohjeista, jotka osoittautuivat hieman puutteellisiksi.
Olenkin kiinnostunut kuulemaan onko joku kokenut saman kuin me tai onko jonkulla vastaavasti erittäin hyviä kokemuksia? En itse osannut epäillä mitään koska aiemmin hankkimamme Minni-hamsteri on ollut erinomaisen terve eikä ongelmia ole ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
akvaario on kuuluisa tällaisesta.Itselleni kävi samantyylinen tapaus.Ostin heidän oman kasvatin,joka kuitenkin jouduttiin lopettamaan aika nuorena.Ajattelin kertoa tästä heille,luulin että kiinnoistaisi,mutta eipä.En pyytänyt mitään korvausta heiltä,koska on ehkä perinnöllinen ja luulin etteivät tienneet,sain kuitenkin tosi tympeän kohtelun en asioi enää heillä.
Itselleni sattunut samanlainen tapaus, tosin ei lähelläkään Turkua. Ostin luovutusikäisen marsun eläinkaupasta, oli perjantai. Marsu ei koko päivänä mihinkään liikkunut, ei syönyt, eikä edes juonut itsekseen, vaan jouduin laittamaan pullon sen eteen jolloin hieman lipitti vettä. Laitoin sen ruokakuppiin jossa vain istui iltaan asti. Nukkui yhdessä kohdassa häkkiä seuraavana aamuna, ei mihinkään liikkunut, heinääkään maistellakseen. Iltaan mennessä oli paikkaa vaihtanut hieman, ja loppuillasta ohimennessäni vilkaisin, marsu makasi paikallaan, 10 min päästä kun tulin takaisin, marsu haukkoi henkeään ihan velttona ja pitkänä. Elvytysyrityksistä huolimatta marsu kuoli lauantai-iltana.
Pikkumarsu ei ollut koko aikana syönyt kunnolla mitään, se ei ollut kakkinut eikä pissinyt, juonut vain sen mitä olin pullosta tarjonnut. Kuoleman jälkeen yhdessä vanhempieni kanssa tutkin marsun (olen siis 22v, mutta ilman vanhempien tarkistusta ja tukea en halua eläintä haudata) ja huomasimme ylipitkät hampaat ja todellakin liian pitkät kynnet kuulemma 3kk ikäisellä marsulla. Marsu oli suunnilleen meillä elelleen kultahamsterin kokoinen, sen karva oli karheaa ja pylly oli sotkuinen. Kaikesta tästä päättelimme että meille oli myyty sairas ja elinkelvoton marsu. Maanantaina kiresin kaikki lähikaupungit etsien toista tilalle, kaupasta tai kasvattajalta, ja samalla reissulla tälle uudelle marsullekin ostettiin kaveri.
Tässä tapauksessa eläinkaupan emoyhtiö (eri nimi, sama omistaja) tuli hieman vastaan, kun kerroin tapahtuneesta (tietämättä liikkeiden yhteyttä toisiinsa) he kysyivät oonko kertonu asiasta liikkeelle josta marsu ostettiin, ja kieltävän vastauksen saatuani he näyttivät omia marsujaan ja sain sieltä ilmaiseksi uuden tilalle. Seuraavana päivänä kävin alkuperäisessä liikkeessä kertomassa asiasta, ja myyjät sanoivat olevansa jo tietoisia omistajan soitettua heille. Eivät sen kummemmin pahoitelleet tai mitään. Ko. liikkeestä tein myös valituksen eläinsuojeluun, eikä siellä hetkeen sen jälkeen ole marsuja näkynyt.
Tässä minun tarinani tätä marsua koskien, olisi vielä toinenkin juttu toisesta marsusta jonka ikä minulle liikkeessä valehdeltiin, mutta jääköön se. Olen päättänyt olla tukematta eläinkauppoja, eli en osta niistä kuin välttämättömän, eli esim. pelletit, ja nekin vain Faunatar-myymälöistä tai muun tarpeellisen Mustista&Mirristä.