Vähän erilaisia oireita, kuin muilla kirjoittajilla, olen ylipainoinen 40v nainen, oireena huimaus-vapina-puutumisen tunne poskella ja jalkojen voimattomuus ja näön hämärtyminen, oireet tulee esim kävelyllä tai muun kevyenkin liikunnan yhteydessä, oireita ei ole esim aamulla koskaan, vasta ensimmäisen aterian jälkeen parin tunnin päästä ja oireisiin auttaa syöminen, ei omena eikä tuoremehulasi vaan ihan kunnon ruoka-annos ja monesti "kohtauksen" selvittyä alkaa päänsärky. Paastosokeri on mitattu, se on ihan normaali (4,8) mutta eipä minulla oireitakaan ole aamuisin paaston jälkeen....
Kuulostaako tutulta? Laihdutus on tästä syystä mahdotonta, ainakaan itse en keksi ruokavaliota, jolla pysyisin "toimintakykyisenä" ja samalla laihtuisin, painonvartijoiden ohjeilla yritin muutaman viikon syödä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun joka ikinen päivä tuli näitä kohtauksia jopa kolme kertaa päivässä ja siihempä tyssäsi. Lääkäri totesi oireisiini, että "hmmmmmm".
Kuulostaako tutulta? Laihdutus on tästä syystä mahdotonta, ainakaan itse en keksi ruokavaliota, jolla pysyisin "toimintakykyisenä" ja samalla laihtuisin, painonvartijoiden ohjeilla yritin muutaman viikon syödä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun joka ikinen päivä tuli näitä kohtauksia jopa kolme kertaa päivässä ja siihempä tyssäsi. Lääkäri totesi oireisiini, että "hmmmmmm".
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulla vähän sama juttu.. olen 27- vuotias nainen, ylipainoinen (vielä!) mutta laihduttamassa. Mulla alkoi viime vuonna ihmeelliset "heikotuskohtaukset" parin tunnin päästä syömisestä, ne alkoi kun söin naapurin luona kääretorttua tyhjään mahaan.. sen jälkeen pysyvä ongelma. Tai ainakin itse yhdistän tuohon hetkeen. Pari tuntia syömisen jälkeen (tai kauemmin, jos olen syönyt tukevasti) alkaa huimaus, vapina ja heikotus, ylipäänsä outo olo. Syöminen auttaa- ja mitä tukevammin syön, sen parempi. Omena tms. ei auta. Sokerirasituskokeet käyty, ensin viime keväänä normaali (paastosokeri mullakin neljän ja viiden väliä) mutta myöhään syksyllä kahden tunnin arvo pikkuriikkisen koholla, vaikka paastosokeri vieläkin päälle neljän. Koska minulla on suvussa diabetesta (isoäidillä), säikähdin tietenkin ja aloitin laihdutuksen, mikä EI OLE HELPPO JUTTU- kun kerran on tuota heikotusta! Lääkärit eivät ole osanneet sanoa juuta eikä jaata, eivätkä osaa neuvoa miten laihduttaisin, joten se on ollut pakko keksiä itse. Pärjään säännöllisellä, terveellisellä syömisellä ja liikunnalla- vähän voi tulla höntti olo liikkuessa mutta sitkeästi vaan. Aamulla käyn kävelylenkin koiran kanssa ennen aamupalaa, koska minullakaan ei ole aamuisin mitään ongelmia (toinen asia jota lääkärit ovat ihmetelleet), sen jälkeen syön tasaisesti 2-4 tunnin välein (riippuen siitä kuinka tukevasti syön, siis), terveellisemmin kuin ennen kuitenkin (eli nämä ruisleivät, vähärasvaiset päälliset jne mitä muutenkin suositellaan, vähemmän rasvaa ja niin vähän kuin mahdollista sokeria- sorrun kuitenkin usien.. :) sokerithan ois parasta jättää kokonaan pois. Jos syön sokeria/karkkia tyhjään vatsaan niin tunnin päästä on törkeet tärinät päällä..). Iltapäivällä käyn taas lenkin koiran kanssa, sen jälkeen kun olen syönyt- sehän hillitsee verensokerin huimaa nousua ruokailun jälkeen. Sitten taas tasaista ruokailua, ja ennen nukkumaanmenoa yöpissi koiran kanssa, jonka jälkeen puolikas appelsiini. Auttaa! Sitkeydellä se sujuu.. parin kilon päästä olen normaalipainon rajoissa, vaikka haluankin pudottaa enemmän. Sitten kun on "valmis", eikä tarvitse kuluttaa enemmän kuin syö vaan "vain" yhtä paljon kuin syö, ei tarvitse kestää jatkuvaa outoa oloa yhtä paljon kuin laihdutettaessa..! Ja sitten taas sokerirasituskokeeseen katsomaan josko tuo lievä heikentynyt sokerinsieto olisi korjaantunut.. Novodiabetespalvelun sivuilla muuten sanottiin että diabeetikoiden sukulaisilla on usein tätä heikotusta, vaikka se ei kehittyisikään diabetekseksi. Tädillänikin on, ja isoisälläni. En kylläkään tiedä meneekö se ikinä pois vai täytyykö kärsiä loppuelämän, se olisi kamalaa. On todella rasittavaa miettiä jatkuvasti koska pitää syödä ettei saa tärinöitä, ja mistä saa äkkiä ruokaa jos on jossain muualla.. ja yritä nyt liikkua ja reippailla ja elää terveellisesti kun on jatkuvasti hönö olo. Onko kukaan päässyt tästä eroon? Muita kokemuksia?
Tsemppiä kaikille!!
löytyipäs kohtalotoveri!! Ihana, kun olet pystynyt laihduttamaan, antaa minullekin toivoa, itse yritän pitää pitkän välin syönneillä, ettei tulisi liikaa syötyä, mutta eihän siitä mitään tosiaan tule, ehtii heikotus ja tärinät iskeä ja eräänkin kerran olen joutunut esim kaupungilla ryntäämään karkkikauppaan tai mäkkäriin tms pikahätäapua hakemaan, kun ei kassissa ole mitään sokerista tms.
Tuo kyllä kuulostaa hyvältä, että ihan parin tunnin välein söisi, mutta kevyesti, pitää pyrkiäkkin siihen, en tosiaankaan halua itselleni diabetestä "tahallaan" hankkia, mutta ihan hirmuisen vaikeaa painon pudotus tällä hetkellä on, olen ollut vähän sitä mieltä, että lääkitys pitäisi tähän vaivaan saada, mutta mullekin lääkärit vaan kohauttelee olkapäitään, kun kerran paastoarvo on hyvä.
Hienoa, jos tulee noin paljon liikuntaa, siihen pitää minunkin pyrkiä... ehkäpä nyt, kun aurinkokin alkaa pilkistellä ja varuilta jotain evästä taskuun....
tuo "höntti olo" kuvaa kyllä täydellisesti omaa oloa heti ensimmäisen ruokailun jälkeen aamulla, ei väliä syökö puuroa vai paahtoleipää tai mitä hyvänsä, jossain vaiheessa "se" alkaa.
Kirjoitelkaahan muutkin, jos on tutun kuuloista!
Hmm. Sellainenkin tauti on kuin reaktiivinen hypoglykemia. Voisiko tuo olla sitä?
en ole kuullutkaan moisesta...
pitääpäs etsiä netistä...
Tuttua itsellänikin tuo mäkkäriin ryntääminen kun "tärinät" yllättää.. :) nykyään kuitenkin yritän olla syömättä mitään "tyhmää" silloinkaan, vaan yritän joko ehtiä kotiin tai ostan esim. Stockan delistä tai kahvilasta vaikka valmiin ruisleivän. Paljon parempi!
Alussa minäkin yritin olla syömättä pitkiä aikoja, ensinnäkin halusin laihtua, toiseksi halusin tietää tulevatko tärinät vai olisiko se jo mennyt ohi (höh, niin varmaan!), ja kolmanneksi minua todella otti päähän (ja ottaa vieläkin!!) tuo "pakkosyöminen", minulla kun ei todellakaan ole nälkä, mutta minkäs teet kun olet tajunnan rajamailla, pakkohan se on syödä. Syömispakosta tuli oikea mörkö. Ei minulla vieläkään ole nälkä, mutta syömällä kevyesti usein se ei niin jurpi, koska hedelmää tai salaattia yms. voi syödä vaikkei olisi nälkäkään (Hedelmä ei auta jo alkaneisiin tärinöihin, mutta kun syö usein ja kevyesti niin ettei tärinät pääse yllättämään, se riittää!). Syömättä oleminen ei auta mitään, vaan luulen, että juju olisi verensokerin pitäminen mahdollisimman tasaisena. Sen takia syönkin nykyään sen aamupalan, vaikka ennen olen syönyt vasta lounaalla.. jossakin terveyslehdessä oli juuri juttukin siitä, että säännöllisesti (aamupalan) syövillä on vähemmän diabetesta, juuri tuon verensokerin tasaisuuden takia.
Alussa oli myös vaikeuksia syödä kevyesti, tärinät kun vaativat tuhtia ruokaa pysyäkseen aisoissa.. mutta sitkeydellä ja hönöilyn kestämisellä se tasoittuu aika nopeasti, kunhan tosiaan pysyy systeemissä. Erään kirjan mukaan näistä oireista voi jopa päästä eroon, jos pystyy pitämään dieetin muutamia kuukausia (eli ei mitään sokeria, vehnäjauhoja ym.).. tiedä sitten onko tuo totta. Voihan olla (juu, ja lehmät lentää..) että tämä häviäisi itsestäänkin kun on laihtunut ja elimistö saanut huilia..!
Kannattaisi muuten ehkä sinunkin käydä sokerirasituskokeessa, se heikentynyt sokerinsieto kun näkyy siitä.. sehän ei riitä että paastosokeri on hyvä, niinhän mullakin..
Olen muuten laihtunut 24 kiloa; 10 niistä tämän heikotushomman alettua.. joten kyllä se sinultakin sujuu!!
Hieno painonpudotus tosiaan sinulla, onnea!!
Kiitos kun kirjoittelit, aloitampa minäkin tuon "ennaltaehkäisy" tyylin vähän keveimmillä aterioilla, kuin tähän asti, tosiaan mullakin kun tärinät alkaa, pitää syödä "hevonen" että se menee ohi, varsinaisilla diabeetikoilla pitäisi auttaa verensokerin nostamiseen muutama sokeripala tai omena tai tuoremehu, kaikkia olen kokeillut ja odotellut jopa pari tuntia, eikun oireet vaan pahenee ja jos on liikkeellä, ei edes pysty odottelemaan, kun taju meinaa kadota tai ainakin se tuntuu siltä, ihan niin pitkälle ei vielä ole mennyt... toivottavasti ei koskaan menekkään kun on pieni vauva mukana...
Sairaalassa olin synnytyksen yhteydessä 2000kcal dieetillä 3 viikkoa ja muuten meni ihan hyvin, mutta heti kun liikahdin vähänkin, esim kävin osaston ulkopuolella rappuset kävelemässä, alkoi hillitön tärinä, siellä eivät reagoineet mitenkään, sanoivat vaan, että lepää... just joo.
Mut tuo sun tyyli kuulostaa hyvältä, yritellään...
vielä kun keksis jotain muuta mukana kuljetettavaa tärinänestoa, kuin irtonamit.
Minulla on yleensä mukana joko valmiiksi tehty ruisleipä, jos tiedän olevani muutaman tunnin poissa silloin kun pitää syödä, ja sitten rusina-mantelisekoitusta joka toimii hyvin. (Manteleistahan on tehty ihan tutkimuskin, kuulemma vähentävät diabetesriskiä säännöllisesti syötynä!) Karkkia ei kannata syödä, se vain pahentaa tilannetta koska sen jälkeen verensokerit taas heilahtelevat nopeasti.
Se on kyllä jännä juttu tuo liikunta; minullakin se on se pahin tärinöiden aiheuttaja. Nyt ihmettelenkin sitä, että koska sokerirasituskokeeni oli ensimmäisellä kerralla normaali, kun istuin sen kaksi tuntia ja kävelin taas sisään verikokeeseen odotushuoneesta, mutta toisella kerralla verensokeri laski hieman liian hitaasti kun sen kerran vain makasin paikallani koko sen ajan- onkohan tulokseni siis kerta kaikkiaan juuri tuosta pikkuliikkumisesta kiinni?!?! Diabeteslääkäri ei osannut sanoa mitään, ei ollut ikinä kuullutkaan/ajatellut koko asiaa, mutta onkohan se nyt sitten niin, että täysin liikkumattomana sokerit laskevat hitaammin? Ja kumpi tapa nyt sitten pätee; jos minulla istuessa ja parin metrin siirtymisen kanssa on normaalit sokerit, mutta makaamalla heikentynyt sokerinsieto- kumpi sitten on se "oikea" arvo...??? Sen kahden tunnin makaamisen ja verinäytteen jälkeen kävin vessassa muutaman metrin päässä käytävällä, ja kun sokerit taas mitattiin kolmen tunnin kohdalla, ne olivat pudonneet alle paastosokerin! Eli sen vessassa käymisen jälkeen sokerit olivat normaalit, ennen sitä hivenen korkealla.. Noin pienestä kiinni siis? Mutta mikä ihme tapa siis pätee.. tämä istuva rasituskoe tehtiin YTHS:ällä, ja tämä makaava TYKSissä. Diabeteslääkärin mielestä siinä ei pitäisi olla mitään eroa. Jaaha..
Olen ykköstyypin diabeetikko ja vaikka joudunkin insuliinituotantoni toimittamaan pullosta elimistööni, toimii insuliini samalla tavoin kuin haimastakin tuleva, eli insuliinituotanto tehostuu liikkuessa. Jos insuliinihoitoisen diabeetikon verensokeri on korkealla, paras tapa laskea se on ottaa insuliinia ja lähteä sen jälkeen vaikka kävelylle, niin verensokeri laskee nopeasti.
Aerobiccailemaan lähtiessäni huolehdin aina siitä, että on hiilihydraattipitoista mehua mukana, sillä verensokeri laskee niin reippaassa liikunnassa aika roimasti (etenkin jos on ottanut viimeisen tunnin parin aikana insuliinia, eli sitä on siis vielä elimistössä). Liikunta on yksi tärkeä osa diabeetikon hyvän sokeritasapainon saavuttamisessa.
sitten olla niin, että kun minä olen niin huonokuntoinen´"olosuhteiden" pakosta, niin minulle tapahtuu todellinen romahdus verensokerissa, kun vähänkin liikun, eli menee kerralla tosi alas??? Jotenkin pelottaa harrastaa mitään, kun tietää, että heti kun hengästyy ja hiki tulee, alkaa "pahoinvointi" ja vapina ja heikotus, eli joku aerobic-tunti varmaan olisi suorastaan kuolemaksi...
Onkohan tähän mitään keinoa tasata verensokereita, vai vaatisiko se jo lääkityksen?
Vähänkö ärsyttää, kun kahdelle eri lääkärille olen näistä oireista kertonut, eikä kumpikaan tehnyt asian eteen mitään, en saanut neuvoja enkä lähetettä parempiin tutkimuksiin, jotenkin jäi semmonen olo, että olen toisen luokan kansalainen kiloineni ja oireineni.
Kannattaa käydä uudestaan lääkärissä, hypoglykemia- oireet voivat myös johtua insuliinia erittävästä kasvaimesta!!
no johan iskit tiedon, mikä on diabetekseen erikoistunut lääkäri??? TKhon en enää mene aliarvioitavaksi.
terv. Hui-mai-lee, kylläpä pistin hölmön nimimerkin, hih :) hävettää kirjottaa noin monta kertaa...
..lähetettiin arvauskeskuksesta TYKSiin, kun siellä meni yli hilseen. Mutta eipä olisi mitään tehty jos en olisi osannut vaatia; hankin tietoa netistä ja tulitin sillä.. ;) Sisätautilääkärit tästä kai eniten tietää (olen kyllä todennut, että lääkärit ovat tämän kanssa aivan pihalla, mutta osaavatpa kuitenkin tehdä ne kasvaintestit- siis insuliinikokeet). Tokkopa sinulla kuitenkaan kasvainta on, kun oireesi ovat noin samat kuin minulla eikä minullakaan ollut. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana; minullekin TYKSissä valehdeltiin, että sokerirasitustulokseni oli normaali, vaikka myöhemmin ilmeni (kun vaadin itselleni koetulokset paperille ja olin itse ottanut selvää viitearvoista!!) että kahden tunnin arvo oli koholla. Että näin.
Onko sinulta muuten mitattu verensokeri silloin kun sinulla on tärinät päällä? Siitä nimittäin näkisi, että onko verensokerisi edes matala- minulla ei, vaan tärinöissäkin minulla voi olla esim. 4.2, ja toisaalta joskus sokerit voi olla alle kolmen eikä ole tärinöitä.. outoa, outoa..
mittaamaan semmosen lievän tärinän aikana, arvo oli 3,9, eli ilmeisesti suht matala(??) ja sitten kerran mittasin oikein kunnon mässäilyhetken jälkeen noin tunti, arvo oli 12, näistä kerroin myös lääkärille, mutta sanoivat, että ei ne ole luotettavia, kun mulla ei ollut listaa niiden päivien syömisistä... nyt loppu liuskat, mittari oli sairaalasta saatu ilmaisnäyte ja liuskat on sikakalliita, pitänee kuitenkin raatsia ostaa ja pitää kunnon päiväkirja, jospa siitä olisi lääkärille apua.
Minä ainakin sain mittarin ja liuskoja ihan ilmaiseksi, liuskoja paketissa monta kymmentä.. kysy sieltä mistä sait mittarinkin! Tai käy lääkärillä ja pyydä että hän "määrää" niin ehkä antavat helpommin..
Onhan tuo 3.9 matalahko muttei mitenkään ihmeellinen.
On se kyllä kumma kun tätä vaivaa ei tunneta.. ja tietysti se piti itselle "hankkia"..! Kävin juuri surffailemassa jenkkisivuilla ja siellähän peloteltiin vaikka millä, kasvaimista maksasairauksiin sun muihin, ja että hypoglykemiasta kehittyy diabetes.. jaa-a, olisipa ihan kiva saada "oikeaa" tietoa jostakin!!
synnäriltä, liuskoja oli 20, mutta menivät vanhaksi!! että ärsytti, kysyin lisäliuskoja ja kuulema diabetesliitosta niitä ainoastaan saa, maksaa 100 kpl 35 eur, no ei nyt hirveä investointi, kun terveydestä kysymys.
Onko muuten kummin päin, jos minä esim syön irtokarkkeja vaikka viisi kpl 15 min välein, pysyyko verensokeri tasaisena vai nouseeko se koko ajan??? En oikein ymmärrä tätä puolta...
Ja jos joskus "joutuu" syömään isomman aterian niin mullekin tärinäoireet tulee huomattavasti helpommin, eli mitä enemmän syön, sitä usemammin joudun tankkaamaan, poistuuko tämä ongelma, jos minä ´lopetan ns aterioiden syömisen ja syön vain jotain pientä ja hiilihydraatitonta pienin väliajoin, että pizzat unohduksiin???
Kiitos, jos viitsitte vielä vastata!!
Karkit nostavat verensokerin nopeasti korkealle. Jos syöt niitä (tai mitään muutakaan sen puoleen) noin usein, verensokeri on jatkuvasti liian korkealla. Sen on myös saatava laskea normalille tasolle välillä.. on kuitenkin vaikea tietää, että missä vaiheessa verensokeri on, paitsi mittaamalla jatkuvasti mikä ei ainakaan minun mielestäni ole hirvittävän kivaa.. :) Sanovat ainakin diabetessivuilla, että ei saa syödä liian usein, se jatkuva insuliinin tuottaminen ei ole hyväksi..
Aika jännä että sinulla tulee tärinäoireet helpommin isomman aterian jälkeen, minulla tärinät pysyvät ainakin kauemmin poissa sillä lailla..! Toisaalta se kait voi riippua siitä mitä syö.. kaikki nopeat hiilihydraatithan "tärinöittävät" helpommin eli proteiineja ja hitaita hiilihydraatteja kehiin!
Minulla tuo pienten annosten syöminen usein on todella auttanut, tärisen paljon harvemmin kuin ennen. Säännöllisyys ennen kaikkea.. mutta rupeaahan se välillä ärsyttämään..! ;) Nykyään pidän paljon pidempiä taukoja syömisessä kuin alussa, ja pienempi ruokamäärä riittää. Ehkä jos oikein pysyisi "kurissa" niin elimistö saisi levätä ja korjaantua.. ja jos liikunnalla ja laihtumisella saisi tuon heikentyneen sokerinsiedon pois, ehkä tärinätkin häipyvät.. aina täytyy toivoa! Ei kun jaksamista vain! Soittaen sotaan!
Tuollaisista kohtauksista selviää helpoimmin, kun jättää hiilihydraatit syömättä. Ota aamiaiseksi pari keitettyä kananmunaa, kana- tai kinkkuleikkeitä ja huippuohut siivu 100-prosenttista ruisleipää. Älä koske mihinkään hedelmämehuun, jos haluat hedelmää, niin syö vaikka pieni omena. Juusto on myös hyvä aamiaisruoka. Mutta älä koske puuroon, älä vaaleaan leipään äläkä ainakaan pane sokeria teehen/kahviin.
Olen huomannut, että jos aamulla syö pari munaa, niin nälkä ei iske uudestaan ainakaan 5 tuntiin. Taas lounaallakin kannattaa varoa hiilihydraatteja, älä ota yhtään perunaa tai yhtään palaa leipää. Riisit ja pastat kannattaa myös unohtaa. Lautanen täyteen salaatteja, vihanneksia, lihaa ja kalaa.
Tällä reseptillä ainakin minä olen päässyt eroon heikotuksista ja paino on kutakuinkin hallinnassa. Syön nykyisin myös rasvaa esim. juuston muodossa ja paistan lihat ja kalat useimmiten voissa tai oliiviöljyssä. Myönnän, että tämä on lähellä Atkins-dieettiä tai vähähiilihydraattista dieettiä, mutta niitä noudattamalla pääsee eroon näistä kuvailemistasi nääntymiskohtauksista.
Jos haluat vilkaista asian tieteellistä taustaa, osta Amazon.comista tai hae kirjastosta kirja nimeltä "Good calories, bad calories".