Osaomistuksesta

Jos yhteishenki säilyy ja kaikki kiinnostuneita veneen hoidosta - Myös kokemuksia siitä, että auheuttaa enemmän riitaa kuin ikinä voisi kuvitellakaan.

Entinen kimppaveneilijä, nykyinen vuokraaja. - Pääsee helpommalla ja halvemmalla purjehtimaan uusilla veneillä.

Kymmenisen vuotta kimppaveneilyä ja hyvin on toiminut. Toisaalta täytyy myöntää, että kimppaveneily ei sovi kaikille, toimivuus riippuu paljon osapuolten "yhteensopivuudesta".

Kimppaveneilyn kiistaton etu on tietysti se, että kaikki on puoleen hintaan. Hyvin toimivassa kimpassa lisäksi se, että veneestä on vain puolet vaivaa. (Tai kolmannes tai neljännes jne.).

Itse olen kokenut myös suureksi eduksi sen, että purjehdusalue laajenee huomattavasti. Jos on esimerkiksi vain kahden viikon loma, niin siitä menee pääkaupunkiseudulta lähtien puolet Helsinki-Hanko-välin suhaamiseen edestakaisin, joka alkaa muutaman vuoden jälkeen maistua puulta. Kimppakaverin kanssa yksi voi ajaa koko kaksi (kolme, neljä, mitävaan) viikkoa yhteen suuntaan ja toinen tulee takaisinpäin.

Venekimppa on vähän kuin perhe tai kaveriporukka. Kyllä siinä riitoja voi tulla ja niitä voi joutua selvittelemään. Semmosta on elämä. Omat kimppani ja tuntemani muutamat muut kimpat ovat kyllä toimineet vallan erinomaisesti. Erimielisyydet eivät ole ongelma, jos ne pystytään ratkaisemaan.

Tärkeintä on mielestäni huolehtia siitä, että kimpan jäsenillä on "yhteensopivat" halut ja ajatukset siitä, mitä veneellä tehdään ja miten sitä ylläpidetään. Rahat on helppo laskea. Vuoroistakin on yleensä helppo sopia ja/tai laatia säännöt miten venevuorot jaetaan. Varmaan tyypillisin riidanaihe on se, että osa porukasta tekee enemmän duunia veneen ylläpidon eteen kuin toiset. Toisaalta tästäkin voi sopia, jos joku ei esim. jaksa/halua/osaa tehdä huoltoja, hän voi hoitaa vaikka seuran vartiointivelvoitteet, veneen kirjanpidon tms. Tai sitten ostaa palvelun ulkopuolelta. Toinen tyypillinen riidanaihe on erilaiset investoinnit ja parannukset. Yksi haluaa säästää kaikessa ja toinen haluaa "parasta mitä rahalla saa" niin se ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Kolmas ja ehkä pahin ongelma on, jos kimpan jäsenten käsitykset huolellisuudesta, turvallisuudesta, hyvästä merimiestavasta, siisteydestä jne. eivät mene yksiin.

Kimpan toimivuus on siis eniten kiinni ihan tavallisista "henkilökemia" asioista. Jos saat toimivan kimpan kasaan, silloin se on yleensä helvetin hyvä juttu kaikille osapuolille.

Tietysti on erittäin hyvästä kirjoittaa paperille veneen käyttö- ja ylläpitoperiaatteet ml osaomistajien oikeudet ja velvollisuudet. Tärkeää on myös sopia, miten kimpasta pääsee irti tai miten muuten kimppa puretaan, jos esim. joku haluaa myydä veneen. Yksittäisen kimppaosuuden myyminen on hyvin hankalaa. Käytännössä vene myyntiin tai muut osakkaan lunastavat poislähtijän osuuden itselleen. Kirjallinen (vapaamuotoinen) sopimus asiasta on tärkeä ennen kaikkea sen takia, että asiat tulee käytyä läpi.

Mutta kyllä minun kokemusten perusteella suosittelen lämpimästi JOS löydät sellaisen porukan, jossa uskot kemioiden toimivan.

Ostin veneen entiseltä kimppaporukalta viime keväänä. Tämä vene oli rekisteröity seuraan, joka käsitykseni mukaan on tarkoitettu juuri kimppaveneilijöille. Seuran lyhenne on AUR, mutta nyt en muista oliko kyseinen kerho Aurinkoveneilijät vai Aurinkopurjehtijat nimeltään. Muistan entisten omistajien kertoneen, että AUR järjesti jäsenilleen erilaisia info-iltoja kimppaveneilyyn liittyen. Löytyipä veneestä joitakin palkintojakin, joten oletettavasti kyseessä on suht aktiivinen seura.

Toinen mulle uusi asia oli rekisteröidyn veneen osto. Kaikilta osakkailta, luonnollisesti myös heiltä jotka omistivat alle 5% veneestä, tarvittiin valtakirja myyntitapahtumaan. Mun ei tarvinnut asiaa kuitenkaan murehtia, asialliset myyjät olivat hoitaneet asian kuntoon, mutta maistraatissa tosiaan tätä vaadittiin. Rekisteriotekin oli tavallisuudesta poikkeava - kahdeksan nimeä!

Kaikesta päätellen muuten vene oli ollut aktiivisessa käytössä, "käytön jälkiä" oli paljon, mikä luonnolisesti vaikutti kauppahintaan.

Tämä porukka oli ilmeisesti sopinut aika tarkkaan käytöstä, omistus oli jaettu %-osuuksiin ja käyttö sen mukaisesti. Jollakin oli viikonloppu, toisilla viikko tai kaksi. Vapaita päiviä sai ostaa "yhtymältä" ja taisi olla näin, että viikonloppuosakkailla oli etuostooikeus omaa osuutta edeltäviin tai niitä seuraaviin päiviin. Kuullosti ihan järkeenkäyvältä.

Venellä oli kerran käyty kivelläkin ja muistan, että siinä tapauksessa osakas oli joutunut maksamaan korvauksia niille osakkaille, jotka eivät saaneet käyttää omaa vuoroa täysin. Veneen hoito taisi olla jaettu periaatteella työ tai rahallinen korvaus. Sekin loogista vaikkakaan ei heti tulisi mieleen - onkohan olemassa joku vakuutus joka maksaa telakointipäivistä?

Mutta porukoitahan on erilaisia. Itse myimme oman porukkaveneemme (vaimon sukulaisia) kahdeksan kauden jälkeen. Itse jäin kaipaamaan kunnostusapua ja välistä hirvittää kun tarviketta ei enään jaeta kolmeen osaan...

Tutustu samanhenkiseen porukkaan ja hankkikaa mukava vene! Porukkaomistus taitaa olla se edullisin tapa veneillä jos puhutaan puhtaasta rahasta. Ja porukalla kunnostaminen on kivaa keväällä ja helpottaa tuskaa syksyllä.

Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä!