mennä naimisiin ja hankkia lapsia ollakseen normaali?
Onko nykypäivänä
pakko.
24417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ihan normaalia. Suurin osa ihmisistä on normaaleja, niinku eputkin.
http://www.youtube.com/watch?v=a1Nuel3yX7s
mutta kaikkea voi tehdä jos haluaa :) Entisaikaan oli pakko vaikkei tahtonutkaan ;)
Miksi haluat olla normaali, tunnetko montakin normaalia?
en halua..tai siis haluan elää omalla tavallani. En ole esim. koskaan haaveillut naimisiinmenosta ja siksi tuntenut oloni epänormaaliksi.
ennen oli.
No se riippuu ihan siitä kenen silmissä haluaa saada arvostusta.
Naimisissa olevat perheelliset arvostavat vain itsensä kaltaisia ihmisiä.
Yleensä ihmiset edellyttävät samanlaista käytöstä myös muilta.
Ei kai nyt lapsetonta sinkkua suorastaan epänormaalina pidetä. Ehkä jotkut, mutta ei enää samalla tavalla kuin aikaisemmin.
en tarvitse heidän silmissään arvostusta. Ehkä mulla on nyt vaan joku kriisi menossa. Pelottaa, että kadotan itseni ja sorrun juttuihin joita "pitää olla".
Mä tiedän miltä susta tuntuu. Mua joskus ahdistaa myös, että olen "erilainen kuin muut". Olen 27-vuotias, ei mitään hinkua perheen perustamiselle, ei urahaaveita, ei mitään mitä nykyihmiseltä vaaditaan. Mutta tarvitsenko edes muiden ihmisten arvostusta jos itse arvostani itseäni?
Melkein kammoksun sellaista normimassaihmisen elämää: perhe työ, ja usein toisessa järjestyksessä.
Jos sen aika tulee niin sitten tulee. Ihminenhän voi muuttuakin.
Ole NYT mitä olet, kyllä meitä täällä on muitakin. Tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu, äläkä anna yhteiskunnan omituisten vaatimusten ja sääntöjen nujertaa. Älä kadota itseäsi!
ja toivon, että en..mua kanssa kammoksuttaa sellainen "kulissit kunnossa" elämä. Kunhan on vaan isompi grilli ja auto kun naapureilla. Kammottavinta olisi olla joku uratykki.
Toisaalta mulla on aina ollut vahvana oma tahto ja oma tie..ja olen ollut onnellinen näin, koska onni syntyy mielestäni juuri siitä, että kuuntelee itseään ja on rehellinen itselleen.
Joka tuutista vaan tunkee tota ydinperhemallia ja heikkoina hetkinä tuntee olevansa outsider, mutta sitten kun taas löytää sen voiman niin muistaa miksi kannattaa yrittää. :)
Eiköhän lasten hankkiminen ja perhe-elämän haluaminen ole ihmisen luonnollinen tarve kun löytää sopivan kumppanin. Tuskin siinä nyt monikaan ajattelee ulkoista statusta.
Hyvä jos olet itsellesi rehellinen etkä tee tunteenvaraisia ratkaisuja. (hanki lapsia hetken mielijohteesta rakastuneena tms.)
Mutta, jokainen tyylillään.
muista, että on monia vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä. Rakkautta en kiellä, sitä haluaa varmaan jokainen. Minäkin.
En tiedä kuinka paljon vapehtoisesti lapsettomia ihmisiä oikeasti on. Moni yhdistää rakkauden perheen perustamiseen. Aika moni nainen saa vauvakuumeen kun kohtaa elämänsä rakkauden. Siinä mielessä perheen perustaminen on luonnollinen osa ihmisen elämää.
Vapaehtoinen lapsettomuus ei välttämättä ole pysyvä olotila. Sekin voi muuttua jos kohtaa elämänsä rakkauden.
on mielestäni muuttaa 100 km päähän ihmisistä, vuorille, yksinäisyyteen.
elämän rakkautta ole olemmassakaan... hetken huuma vain, kaikki kaatuu aikanaan. Miehille ei riitä yksi nainen. Itseäni en anna kenellekään leikittäväksi. Olen kohta jo 30v.. Työ pitää minut onnellisena ja ystävät.
Jokaisella on oikeus ajatella asioista haluamallaan tavalla. Pointtini oli siinä, että valtaosa ihmisistä yhdistää rakkauden perheenperustamiseen. Ehkä toisenlainen rakkaus hämmästyttää enemmistöä.
Minä en haluaisi asua tuolla tavoin, mutta hyvä jos se jollekin sopii.
että kun nainen rakastuu niin usein iskee samalla myös vauvakuue. Eli perheen perustaminen tulee ikäänkuin luonnostaan. Olet oikeassa siinä että perheet eivät usein pysy koossa.
rakastunut mieheen sokeasti ja myönnän että tulihan siinä sellainen mahtava olo kun ajatteli, että sais noilla geeneillä vauvankin. Olen onnellinen, että olen käynyt tuon vaiheen läpi, jatkossa osaan selviytyä siitä enemmän kunnialla -en haaveile mistään mitään. Parempi olla yksin. =) Nautin olla yksin. Tunnen itseni itsenäiseksi ja vahvaksi -selviän mistä vain, en tarvi miestä mihinkään...
ainakaan saalista tuolla ketään potentiaalista Prisma-kärryjentyöntäjää ja villepetterin lätkäkuskia.
Miksei kahden ihmisen välinen suhde voisi myös olla onnellinen ja täyttymyksellinen? sinänsä ymmärrän ton vauvakuumepointin, mutta niin ei aina käy.
Onhan kaikenlaiset rakkaussuhteet mahdollisia. Pointtini oli vain siinä, että tuo vauvakuume ja rakkaus liittyvät yhteen ja siitä seuraa sitten se perhe ja lapset. Noin yleensä.
Tarinoita on monenlaisia mutta tuo on ehkä se yleisin. Jokaisella on mielestäni oikeus omanlaiseensa elämään, omanlaisiinsa suhteisiin ja jos ei tahdo lapsia niin sehän on jokaisen oma valinta. Tärkeintä on siinä tilanteessa tietenkin löytää samanhenkinen kumppani.
että ihmiset näkisivät vähän muutakin tässä maailmassa, eikä vain sen oman piha-aidan sisäpuolen. Jokainen saa elää niin kuin haluaa. Erilaisuus on rikkaus. Ketään ei tule arvostella tai hämmästellä elämänarvojensa perusteella.
Mahtavasti sanottu! Itselläni tilanne vieläpä se, että tuollainen elämä on jo koettu - eikä se onnea tuonut. Lapsen saimme, hän tietysti mukanani on nykyisyydessäni, mutta muutoin en vedä menneisyyttä ja ex-suhteita kivirekenä perässäni. Toivon uudelta ihmissuhteeltani kahden aikuisen ihmisen välistä lämpöä, rakkautta ja luottamusta. Edellytyksenäni ei ole niinikään se siittäjän haku. Noo... meni ehkä vähän aiheen vierestäkin, mutta ymmärsitte pointtini...
Perheellisetkin osaavat arvostaa jonkun päätöstä olla lapseton, mutta tämä perustuu tietty toisen ihmisen todelliseen ymmärtämiseen. Mitä ei toki voikaan edellyttää kaikilta ihmisiltä.
Ylipäänsä perheellisissäkin on fiksuja ja monipuolisesti ajattelevia ihmisiä, eivät kaikki perheelliset ole niin yksioikoisia kuin mitä sinä kuvaat.
ja hankkia lapsia. Et silti ole kummajainen.
Rakkauden huuma kestää hetken, arki ja huolet uuvuttavat.
Onhan tutkittu että perheväkivallassa vammautuu ja
kuolee yli 20 hlöä vuodessa.
Njoo, että se siitä Rakkaudesta ja parisuhteen autuudesta...
Pääsääntöisesti perheelliset ihmiset suhtautuvat mielestäni asiallisesti vapaehtoisesti lapsettomiin naisiin. Tosin moni ehkä luulee minun kärsivän lapsettomuudesta.
Mutta, ne ilkeät piikittelijät erottuvat kuten kaikessa muussakin.
Sitten on myös syrjintää asian vuoksi. Asennetta "naisen kuuluu haluta lapsia".