Jään äitiyslomalle reilun kuukauden päästä, mutta monet (frendit, perheelliset työkaverit esim.) on vihjailleet, että "kannattaa ottaa sitten saikkua lähellä äitiyslomaa", että pääsee aikaisemmin valmistautumaan koitokseen...
Kysymys kuuluukin, että miten sitä saikkua sitten saa? Ja kuinka "helposti" sitä annetaan lähellä äitiyslomaa?
Minulla kun ei oikeastaan ole muuta vaivaa kuin että töissä ei energia tahdo riittää, haluttaisi vaan levätä koko ajan.
Kuumakin on ollut koko kesän, eli yhtä hikoilua tämä töissä olo on ollut. Lisäksi nivus- ja alaselkäkivut ja kevyet supparit vaivaa.
Miten teillä on loppuaika töissä sujunu?
Kysymys kuuluukin, että miten sitä saikkua sitten saa? Ja kuinka "helposti" sitä annetaan lähellä äitiyslomaa?
Minulla kun ei oikeastaan ole muuta vaivaa kuin että töissä ei energia tahdo riittää, haluttaisi vaan levätä koko ajan.
Kuumakin on ollut koko kesän, eli yhtä hikoilua tämä töissä olo on ollut. Lisäksi nivus- ja alaselkäkivut ja kevyet supparit vaivaa.
Miten teillä on loppuaika töissä sujunu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitä mullekin tarjottiin ennen äitiyslomaa "no mikset sää oo jo jääny saikulle???" ja ihan työkavereidenkin puolelta. Itse en ihan ymmärrä sitä, että jää saikulle vain jäämisen ilosta. Kyllä sitä ehtii valmistella sitten ihan virallisellakin ajalla. Eriasia jos on jotain ongelmia tai kipuja, mutta että ihan huvikseen jää... Kai mulla on liian korkea työmoraali ;)
Mun tosin sitten piti jäädä saikulle, 5 päivää jäi tekemättä, kun alkoi supistella ja tuntua kovaa kipua selässä. Sillon piti luovuttaa ja siirtyä kotiin lepäämään. Periaatteessa sepä ei ole muuta, kuin marssia lääkärille ja loppuraskaudesta nyt jos valittaa väsymystä, selkäkipuja ja supisteluja niin kyllä ne helposti lomaa antaa.
asiaan on, että sairaslomaa haetaan kun itsestä tuntuu siltä ettei ole työkuntoinen.
vauvantuloa kerkeää kyllä valmistella äitiyslomallakin ja itsellä ainakin loppuun asti raadoin hoitoalalla vaikka lämmin kesä ei todellakaan ole ollut plussaa. Tosin pari päivää jouduin ottamaan sairaslomaa ihan väsymyksen takia ja sekin jo piristi kummasti.
Joillakin ihmisillä on taipumus tehdä itsestään kipeempiä kuin onkaan raskauden aikana, koska onhan se sellainen syy mihin lääkärillä ei ole vastaansanottavaa mutta aktiivisuus tekee hyvää itselle ja vauvalle. -loppuun asti liikuntaa harrastanut
Jos vaan jaksat töissä olla, niin kannattaa olla. Kyllä se aika kerkee käydä pitkäksi sen 5 viikon aikana, mitä äitiyslomaa on ennen laskettua aikaa, ja jos vielä menee 2 viikkoa yli, niin...
Ei kai sitä nyt sairaslomalle sen takia jäädä ettei huvita käydä töissä vaan lepääminen on kivempaa?! Jo on outoa ajattelua... Minä en kauheasti pidä työstäni, olisin mieluummin kotona. Olisiko siis pitänyt olla saikulla koko 2 vuotta kun olen työssäni ollut? Haloo, raskaus EI ole sairaus! Ei se ole mikään selitys jäädä aikaisemmin työstä pois että ehtii muka valmistautua, se varsinainen äippäloma on aikas pitkä valmistautumisaika. Puhdasta laiskuutta siis, mikäs siinä...
itse olen ajatellut jäädä saikulle jos tarve niin vaatii. että en ala keksimällä keksimään syitä. tähän asti (nyt rv 27) olen ollut niin hyvä vointinen että ei ole tarvinnut jäädä. aluksi oli tietysti pahoinvointia ja väsymystä yms. mutta en niidenkään takia jäänyt pois töistä koska mielestäni kuuluvat asiaan ja pääsin niidenkin suhteen aika vähällä. minulla vaan on sellainen työ että en oikein voi tuosta vain jäädä pois töistä vaan pitäisi saada valmistella asioita ja ehtiä delgoida niitä muille jos en ole itse niitä tekemässä.
Minä olin sairaslomalla 2 viikkoa, alkaen viikko 23. Koska selkäni venähti, ja työssäni pitää kumarrella ja liikkua paljon. Mutta jos menisin ja sanoisin että lepääminen olisi kivempaa kun on kuuma ja vähän harjoitussupistuksia on tullut, niin lääkärihän nauraisi! Kuuma on kaikilla varmasti, ja noita suppareita tulee melkein kaikille, niin sitähän saisi näin kesällä noilla perusteilla olla 99% raskaana olevista saikulla... Minä kai kuulun siihen 1% ryhmään, joka käy sitten siellä töissä mielellään kun ei katso em. asioita sairaudeksi! Koita nyt vaan jaksaa, aika kuluu äkkiä ja sitten oletkin lomalla ja mietit pääsi puhki että mihin sen kaiken ajan saisi tuhlattua! :)
Itse tein hoitotyötä raskauden aikana.
Jäin 1,5vkoa ennen s-lomalle ennen kuin äitysloma alkoi. Pe:na alkoi äippäloma ja vedet meni ma:na...Poika oli maailmassa to:na (35 6).
NÄITÄKIN TAPAUKSIA LÖYTYY....eikä edes ole harvinaisia :)
Minä tein raskasta fyysistä työtä äitiysloman alkuun saakka. Ja lapsi syntyi 41 3. Että näitäkin tapauksia löytyy eivätkä ole ollenkaan harvinaisia.
Joo, minä yritin saada sairauslomaa kovien alaselkäkipujen takia, mutta lääkäri totesi niiden kuuluvan raskauteen ja ettei raskaus ole sairaus. Kukaan ei kuunnellut, kun sanoin, että on selkä TODELLA kipeä! Raskaus menikin sitten kesken ja kivut johtuivat siitä. En tiedä olisiko sairausloma auttanut asiaan, mutta teen fyysistä ja raskasta työtä, joten ehkä se olisi ainakin voinut auttaa. Ehkä.
Ensimmäinen raskaus meni hienosti, ei juuri mitään ongelmia.Meidän esikoinen täyttää joulukuussa 6 vuotta ja olen itse 27 v. Ihan loppuvaiheessa oli suonenvetoja, mutta muuten olin "elämänikunnossa". Olin silloin istumatyössä syyskuuhun asti, koko kesän tein 12 tuntia päivässä, kävin 6 h nukkumassa ja työmatkaankin upposi aikaa (100-200 km päivässä).Työ oli pääsääntöisesti yötyötä. Työt loppuivat talveksi, joten jäin työttömäksi. Pystyin ottamaan loppuajan ihan iisisti. Jo työaikana ei käynyt mielessänikään, et hakisin saikkua, koska oli niin hyvä olo, eikä ongelmia. Esikoinen syntyi pari viikkoa etuajassa. Nyt on hieman erilainen tilanne. Olen yrittäjä, mieheni jää pyörittämään yritystä äitiyslomani ajaksi. Työmatka 2 km, työaika 9-21 välillä, asiakaspalvelua ja työssä ollaan yksin. Jo heti alussa loppui puhti, tuntui ettei jaksa millään, stressikin vain pahensi asiaa. Väsyttää ihan hirveesti. Työpäivä menee ihan täysin jalkojen päällä, ei kerkeää syömään ja kotona odottaa paperihommat ja muut pakolliset kotityöt. Jalkojen päällä olo on tehnyt pyörrytyskohtausia, koska kaikki veri pakenee koipiin. Ja koska ollaan yksin asiakkaiden kanssa, ni ei voi lähteä kassalta mihinkään lepäämään, sitä on ihan hädässä ku rupeaa pyörryttään. Noin 2 kuukautta sitten alkoi hirveät suonenvedot, ja jalat on ihan tohjot. Suonikohjujakin ilmaantunut sinne sun tänne. Olen kokeillut tukisukkia, vaan niistä ei ole ollut minulle mitään apua. Olen aina ollut alipainoinen rimppakinttu. Neuvolassa meinas viime viikolla, et jaloissa on nestettä/turvotusta, kävin aamulla, et en ollu vielä kerenny kovin kauaa olla jalkojen päällä. Meinas, et jotku läpät velttoja... Painoa on tullut n. 5 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Jalkojen kanssa on ollut tosi vaikeeta, mutta en koe sitä niin, et mun pitäis niiden takia jäädä saikulle. noin 2 viikkoa sitten tuli töissä "painontunnetta" mahaan, maha pinkeänä ja rupes hirveesti painattaan alas, erilaisesti kuin supistelussa. On tehnyt sitä sen jälkeen lähes joka päivä. Se hieman herätti minut, et pitäisköhän nyt ottaa jo hieman iisimmin. Se on vaan tympee, jos vähennän työmäärää, ni mä joudun maksamaan senkin ajan palkkana työntekijöille, enkä viitsi työntää omia tunteja miehelleni ,hänen omien tuntien lisäksi, sehän ois sit ihan piipussa alta aikayksikön. Tässä on saanut eräänkin kerran miettiä, onko tilanne niin paha, et jäisin saikulle. Olen tullut siihen tulokseen, et tämän asian kanssa en pelleile. Raskauteni on kyl ollut ihan päinvastaiset, esikoinen oli tosi rauhallinen mahassa, tämä taas on tuntunu 20 viikosta lähtiin, et tulee läpi vaikka väkisin. ja hirveet bileet aina nukkumaan mennessä, jne vaivoja ollu ihan tajuttomasta. Raskaus ei tosiaankaan ole sairaus! Mutta kyllä se pitää ottaa vakavasti!!! Ajatella lapsen parasta, ja kyllä se äiti itse tietää onko hyvä olla. En tietenkään ymmärrä sitä et jes, ny mä oon paksuna ja mäpä täs käyn hakeen saikkua, ja makaan vaan seuraavat 9 kk. Tottakai raskaana pitää elää ihan niinku ennenkin! Oon lukenut netistä paljon juttuja tuosta saikusta, ja välillä tuntuu et jotkut äidit vaan jää "muuten vaan" saikulle. Kyllä se on niin raskaudesta kiinni onko siihen tarvetta, ainakin mun kohalla oon sen ny ite huomannu. Tiistaina ois tarkoitus käydä lääkärin tykönä, ja toivon et saisin siltä sen sairaslomalapun, et saisin kelalta etes hieman rahaa elämiseen. Muuten minun täytyy vaan jäädä pennittömänä kotiin. En halua riskeerata, ja tiedän sen et nyt on tarvetta jäädä pois hommista. Ilmoitin kelalle, et jään aikaistetulle äitiyslomalle 50 pv ennen laskettua aikaa, koska tiedän et en jaksa kyl loppuun asti jalkojen päällä. Olen myös miettinyt sitä, et voi ku jaksais yhen ainokaisen kuukauden niin sit ois voiton puolella, mut kyl vointi on näyttänyt sen mitä tässä pitää tehdä. Olen myös oppinut sen, et jokainen raskaus on yksilöllistä, jota ei pidä yleistää. Sinä itse sen tiedät, mikä on parasta sinulle ja lapsellesi, se on ihan sama mitä ne muut sanoo. Ei ne tiedä mihin sua nyt kolottaa tai miten väsynyt olet. Raskaus on sellainen elämän- ja kehonmuutos, et äidit on tosi kovilla. Me ollaan kaikki sellaisia TERÄS-MAMMOJA! Mukavaa syksyä kaikille odottajille!