Viime aikoina on tuotu esille puolueiden vaalirahoitukseen liittyviä kysymyksiä Näitten kaikkien paljastusten jälkeen voidaan kysyä, mitä uutta niissä oli? On vielä ymmärrettävää, että järjestö antaa tukea puolueille, joiden ohjelmat tukevat niitä tavoitteita, joita järjestöt ajavat. Sen sijaan yksittäisen yrityksen tai laitoksen antama tuki synnyttää kieltämättä epäilyjä vastapalvelun odotuksesta Mutta kaiken kohun keskellä tulee muistaa se, että poliittinen kampanjointi maksaa; lehti-ilmoitukset, radio- ja televisiomainonta sekä muukin kampanjointi aiheuttavat kustannuksia. Mikäli tähän ei tukea tulisi ulkopuolelta, olisi vain lähtökohtaisesti varakkailla henkilöillä mahdollisuus kampanjointiin. Sitä ei kait haluta. Eräs tapa on kanavoida tuki puoluetukena valtion varoista. Tähänhän puoluetuella on pyritty. Lisääkö puoluetuki puoluevaltaa niin, että puoluejärjestelmän ulkopuolisella henkilöllä voi olla vaikeaa tuoda itsensä esille. Mutta mietintäänpä rauhassa sitä, onko jollain tapaa kummeksuttavaa tai hävettävää siinä, että yksityinen henkilö tai joku organisaatio tukee sellaisia ehdokkaita, joiden edustama aatemaailma ja poliittinen toimintaohjelma vastaavat lahjoittajan omia näkemyksiä. Onko kummallista siinä, että ammattiyhdistysliike tulee nimenomaan kahta vasemmistopuoluetta, maatalouden järjestöt keskustapuoluetta tai elinkeinoelämä markkinatalousmyönteisiä ehdokkaita. Ei tässä vaiheessa mitään kummallista! Ovathan puolueet aina saaneet vaalitukea. Keskustapuolue ja Kokoomus ovat saaneet tukea elinkeinoelämältä, Keskusta maatalouden järjestöiltä. vasemmistopuolueet ammattiyhdistyksiltä ja RKP sen lähellä olevista ruotsinkielisiltä säätiöiltä ja järjestöiltä. Tärkeää onkin tietää se, ketkä tai mitkä ovat yksittäisiä lahjoittajia. Tärkeää on nimenomaan se, missä intressissä lahjoitus vaalityöhön tapahtuu Mutta sitten se pointti. Jos yksittäisellä tuella halutaan vaikuttaa yksittäisen ehdokkaan tai jopa puolueen kantaan konkreettisessa asiassa – yleiset yhteiskuntapoliittiset tavoitteet ylittäen lahjoittajan eduksi, silloin ylitetään hyväksyttävyyden rajat. Ehdottomasti mieleen nousee kunnallispolitiikka ja siellä kaavoitus ja rakentaminen. Mieleeni tuli ajatus siitä, että ehdokkaiden tulisi ilmoituksensa liitteeksi tehdä yksinkertainen kirjanpito vaalirahoituksestaan. Kirjanpidosta tulisi ilmetä jokainen saatu tukierä niin, että kirjanpito selvittäisi paitsi tuen antajan myös yksittäisen tuen määrän. Lisäksi jokainen ilmoituskulu tai muu kampanjakulu tulisi eritellä. Kampanjan tuloista ja menoista esitetyn kirjanpidon tulisi siten perustua luotettaviin tositteisiin - ei ilmoituksiin. Kirjanpidon osalta kirjanpidon tarkastuksen suorittaisi vaikkapa oikeusministeriön tilaamat ammattitilintarkastajat.
Mutta millainen tarkastus
Ioni¤
051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.