Koska tämä on isovanhempien palsta, pyydän ettei tähän nyt kirjoittaisi hemmoteltu, kaiken saanut nuorempi sukupolvi jolle tärkeintä on minä minä minä minä minä
isovanhemmat - mitä luulette että näistä lapsista oikein tulee joita heitellään kuin säkkejä paikasta toiseen
on isän koti äidin koti mummola I mummola II ja mummola IV ja mummola V
on mummoja, vaareja, tätejä seitä pilvin pimein on sisar velipuolia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä
aihe on arka, siitä ei saa puhua
ei kaikki ennenkään aina ollut hyvin, mutta lapset sentään tiesivät mihin kuuluvat
oli oma koti, omat vanhemmat omat isovanhemmat, oma suku
onko kukaan vaivaantunut miettimään, miltä näistä lapsista todella tuntuu?
älkää tulko sanomaan, että lapset ovat onnellisia kun heitä heitellään paikasta toiseen -
mitä vaihtoehtoja lapsilla on?
muuta kuin yrittää sopeutua kaikkiin uusiin sukulaisiin
sisar ja velipuoliin ja sitä rataa
puhutaan, että ihmiset nykyään ovat juurettomia - aivan - mitä nämä heittopussit sitten aikanaan tuntevat?
heillä ei ole koskaan ollut yksi turvallinen paikka kasvaa ja aikuistua, on heitetty vanhempien mielihalujan mukaan sinne tänne uusperheisiin uusäideille uusisille..
väkisin ei tarvitse olla naimisissa, ymmärrän jos liitossa on väkivaltaa tai viinaa - silloin on parempi erota
ja sitten tämä vanhempien toinen toistaan kohtaan harrastama vihamielisyys;
yht´äkkiä toinen vanhempi onkin itse piru -
vaikka naimisiin on menty 200 vieraan läsnäollessa - miten se puoliso yht´äkkiä piruksi muuttuu
ihmisillä on nykyään liian helppoa, kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä - minulle minulle minulle ja minulle
liian vanhat ( ei kelpaa enää lastenhoitajaksi ) vaarit mummon lykätään vanhainkotiin pois jaloista haisemasta
ja vingutaan toisista isovanhemmista jotka vielä ovat virketä etteivät viitsi / halua ( ??? Jaksa ) hoitaa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään
isovanhemmilla on oma elämä, suru tulee puseroon kun näkee miten juurettomia lapsenlapset nykyään ovat, ei heistä oikein kukaan välitä paitsi silloin kun tapellaan kenen viikonloppu on ja kenen ei
vanhemmat riitelevät lasten tapaamisista, on oikeudet kuulemma - ehkäpä niin -mutta eikö pääasian pitäisi olla aina lasten oikeudet
kunnon elämään
tasapainoseen elämään
jatkuvuuteen
turvallisuuteen
siihen että aikuisilla on aikaa heille
nämä asiat eivät taatusti toteudeu kaikenmaailman uusio-kuvioissa vaikka kuinka pää punaisena nämä uusperheet sitä todistelevat
miten se elämä sen kummemmaksi
( paremmaksi ) muka muuttu siitä että vaihtaa puolisoa muutaman vuoden väliin ja tekaisee onnensa todistuksena pari uutta, onnetonta, juuretonta lasta?
isovanhemmat - mitä luulette että näistä lapsista oikein tulee joita heitellään kuin säkkejä paikasta toiseen
on isän koti äidin koti mummola I mummola II ja mummola IV ja mummola V
on mummoja, vaareja, tätejä seitä pilvin pimein on sisar velipuolia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä
aihe on arka, siitä ei saa puhua
ei kaikki ennenkään aina ollut hyvin, mutta lapset sentään tiesivät mihin kuuluvat
oli oma koti, omat vanhemmat omat isovanhemmat, oma suku
onko kukaan vaivaantunut miettimään, miltä näistä lapsista todella tuntuu?
älkää tulko sanomaan, että lapset ovat onnellisia kun heitä heitellään paikasta toiseen -
mitä vaihtoehtoja lapsilla on?
muuta kuin yrittää sopeutua kaikkiin uusiin sukulaisiin
sisar ja velipuoliin ja sitä rataa
puhutaan, että ihmiset nykyään ovat juurettomia - aivan - mitä nämä heittopussit sitten aikanaan tuntevat?
heillä ei ole koskaan ollut yksi turvallinen paikka kasvaa ja aikuistua, on heitetty vanhempien mielihalujan mukaan sinne tänne uusperheisiin uusäideille uusisille..
väkisin ei tarvitse olla naimisissa, ymmärrän jos liitossa on väkivaltaa tai viinaa - silloin on parempi erota
ja sitten tämä vanhempien toinen toistaan kohtaan harrastama vihamielisyys;
yht´äkkiä toinen vanhempi onkin itse piru -
vaikka naimisiin on menty 200 vieraan läsnäollessa - miten se puoliso yht´äkkiä piruksi muuttuu
ihmisillä on nykyään liian helppoa, kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä - minulle minulle minulle ja minulle
liian vanhat ( ei kelpaa enää lastenhoitajaksi ) vaarit mummon lykätään vanhainkotiin pois jaloista haisemasta
ja vingutaan toisista isovanhemmista jotka vielä ovat virketä etteivät viitsi / halua ( ??? Jaksa ) hoitaa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään
isovanhemmilla on oma elämä, suru tulee puseroon kun näkee miten juurettomia lapsenlapset nykyään ovat, ei heistä oikein kukaan välitä paitsi silloin kun tapellaan kenen viikonloppu on ja kenen ei
vanhemmat riitelevät lasten tapaamisista, on oikeudet kuulemma - ehkäpä niin -mutta eikö pääasian pitäisi olla aina lasten oikeudet
kunnon elämään
tasapainoseen elämään
jatkuvuuteen
turvallisuuteen
siihen että aikuisilla on aikaa heille
nämä asiat eivät taatusti toteudeu kaikenmaailman uusio-kuvioissa vaikka kuinka pää punaisena nämä uusperheet sitä todistelevat
miten se elämä sen kummemmaksi
( paremmaksi ) muka muuttu siitä että vaihtaa puolisoa muutaman vuoden väliin ja tekaisee onnensa todistuksena pari uutta, onnetonta, juuretonta lasta?
Vastaukset 97
Vanhimmat
Ilmeisesti maailma on muuttumassa/muuttunut liian kovaksi paikaksi ihmiselle.
Kun ihmisiä on liikaa, tavaraa liikaa, infoa ja viihdettä liikaa, tämä on sitten lopputulos.
Mikään ei miellytä, mulle kaikki heti, jne. tämä maailmankatsomus on nyt vallalla.
Ennen sentään yritettiin uhrautua lasten onnen vuoksi. Ajateltiin että kun lapset lähtevät maailmalle, sitten on oman onnen aika.
Ei se onnistu tämän päivän ihmisiltä, olisiko sitten niin että he ovat juuri niitä, joiden vuoksi vanhemmat uhrasivat joskus jopa oman onnensa, mene tiedä.
Ja nyt he ajattelevat vain itseään, ei lapsia.
Kai se on paras niinkuin vanha äitini sanoo että ei kannata ajatella ikäviä asioita kun ei niille kuitenkaan voi mitään.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole niin, haluaisin taistella tulevien sukupolvien hyvinvoinnin eteen, parannustahan ei tule ellei joukolla vaadita.
Huh, ehkä täytyy uskoa parempaan tulevaisuuteen eikä menettää toivoa.
kappalejakoa noin pitkään tekstiin.
Juu, voisi ajatella ja niin myös kirjoitin.
Yritä itse, onnistuuko se sinulta paremmin?
Mielestäni pitäisi säätää lailla pienille lapsille rauhoitusaika. Miten lapsen mieli voi ymmärtää, että isä tai äiti äkkiä lähtee ja jättää? Ja millainen isä tai äiti voi hyvällä omallatunnolla käydä iltaisin nukkumaan, kun tietää pienen lapsensa ikävöivän häntä? Ja millainen ihminen huolii puolisokseen ihmisen, joka juuri on jättänyt lapsensa? Eivätkö jäljet pelota?
Onko kyse omista lapsistasi, jotka noin käyttäytyvät omia lapsiaan kohtaan?
monella palstalla..vai isoäiti.. ;)
se materiaalinen maailmankuva.
Eli nykyään lapsi on materiaa, jonka kautta saavutetaan jotain, lapsi on vain osa imagoa.
Eroavalle elatusvelvolliselle, lapsi on vain taakka, jonka elatus ei pitäisi maksaa mitään.
Eronneelle huoltajalle, lapsi on kuluerä, jonka kautta kiristetään yhteiskunnalta lisää etuuksia.
Isovanhemmat ovat osa syyllisiä, koska kyse on heidän lapsestaan, näin matkalaukku lykätään mummolaan.
Vanhemman on saatava lomaa, hektisetä elämästään, jossa ainakin lapsi on liikaa ei tuota tarpeeksi.
Nyt tehdään historian lyhyintä palkkatyöaikaa. Liikekellotetut urakat ovat historiaa.
Työssä käyvät eivät enää pyri parantamaan yhteiskunnan järjestelmiä, vaan tämä uskotaan kansanedustajien työksi. Kuitenkaan kansa ei vaivaudu edes äänestämään.
Äänioikeus on ollut todella taistelu tulos, ei itsestään selvyys.
Nyky polvi uskoo kaiken tuleen taivaan lahjana itsestään kuuluvana oikeutena.
Heidät "uuvuttaa" perhe työnhistorian lyhyin työviikko ja hektinen harrastus ja vapaa-aika toiminta.
:( :C
Kansa tulee pian huomaamaan että on itsekin tehtävä jotain oman hyvinvointinsa eteen. Isot ikäluokat ovat aikoinaan barrikadilla oman osansa seisseet, eivät he jaksa enää uudestaan.
Iso raha ja työnantajat eivät aja työntekijöidensä etua vaan tasan omaansa, vaikka juhlapuheissaan muuta väittäisivätkin.
Te valittajat tuon "nyky"sukupolven olette kasvattaneet eli katsokaa peiliin jos etsitte syyllistä.
"..on itsekin tehtävä jotain oman hyvinvointinsa eteen. Isot ikäluokat ovat aikoinaan barrikadilla oman osansa seisseet, eivät he jaksa enää uudestaan."
Jos olet sitä mieltä, että jokaisen on itse tehtävä elämänsä hyväksi, niin miksi sitten vanhusten edes pitäisi alkaa ajamaan muiden asioita.
Älä vastaile jos et ymmärrä lukemaasi!
Eikö esitetty pyyntö.. että tästä kirjoittaisi vain - ISOVANHEMMAT ?? ? ?
eivät todella kuuntele eivät kunnioita muiden pyyntöjä.
Tämän koko palsta perustettu ja tarkoitettu isovanhempien väliseen keskusteluun.
Nykyvanhukset luulevat hallitsevansa maailmankaukkeutta ja pystyvänsä komentelemaan muita sen mukaan millaisessa ympäristössä haluavat itse elää.
Netti on avoin kaikille ettekä voi tätä maailmaa hallita muuta kuin pysymällä itse täältä poissa tai olla lukematta teidän maailmakuvaanne sopimattomia tekstejä.
Jos olisitte valmiimpia käymään keskustelua eri ikäisten kanssa voisi ahdas maailankuvanne olla avarampi.
Mikä olet komentelemaan ja sanomaan mitä kukakin ymmärtää..
"Tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista."
kielletä muita kirjoittamasta..
Kylläpä ne mummut kirjoittelevat tänne muustakin kuin lapsista ja lapsenlapsista vaikka tuossa tekstissä ei niistä ole erikseen mainintaa.
Yhteisessä maailmassa kaikki asutaan, tuo on jo syrjintää jos ollaan ajamassa itselle "sopimattomia" ihmisiä pois yhteiseltä alueelta.
Olitpa muuten ilkeästi kirjoittanut..
Kopioi ja liitä toiminnalla.
"eipä
Kirjoittanut: missään / 16.8.09 / klo 22:20
kielletä muita kirjoittamasta.."
Siis kaikki mikä ei ole KIELLETTYÄ on EHDOTTOMASTI sallittua ja pitää tehdä.
Kasvatus oli ennen sitä, että kiellettiin vain kielletyt, nyt pitäisi osata ennakoida kaikki mikä pitää kieltää, kasvun ohjaus olisi pelkkiä kieltoja!
Voi Pyhä Sylvi.
vanhempi (5 lastenlasta) mutta en siltikään ole kanssasi samaa mieltä.
Oli rohkeaa tekstiä, ja tartuit tosiaankin arkaan aiheeseen. Minäkin ihmettelen sitä kun erotaan ja on jo vamiiksi katsottuna toinen. Lapsi tehdään heti kättelyssä, ja sitten muutaman vuoden päästä erotaan! Taas löytyy uusi, ja muutetaan yhteen..
Tuolla uusperheiden keskustelupalstalla kun vierailee, niin ei tosiaankaan näytä hyvältä. Paljon on ahdistusta ja kaikenlaista hankaluutta ja vaivaa. Ovat vanhemmatkin ihan ihmeissään miten pitäisi oikein olla. Lapsettomat isäpuolet/ äitipuolet kyselevät, mikä siinä oikein on, kun eivät toisen lapsiin pysty kiintymään. Huh!
Sanokaa vaan vanhanaikaiseksi, mutta se paras systeemi olisi ensin seurustella, ja sitten solmia avioliitto monen vuoden kuluttua. Ja sitten vielä avioliitossakin pitäisi olla jokunen aika ennenkuin lapsia alkaa tehdä.
Nyt alkaa muuten olla ns. home-in-trendi, jossa kaikenlaista kotiin liittyvää arvostetaan. Jopa Martta-yhdistys alkaa tämän boomin myötä kokea uutta puhtia. Ehkäpä myös kotia aletaan myös kunnioittaa toisella tapaa lapsen kasvuympäristönä. Suku on tärkeä yhteys menneisyyteen, joten jokaisen lapsen pitää tutustua OMIIN juuriinsa.
Ei tämä nykymeno ole sen ihmeellisempää kuin edellistenkään sukupolvien toilailut. Parempi lapselle ettei tarvitse asua riitaisessa tai muuten sairaassa ilmapiirissä. Itse toivoin lapsena vanhempieni eroa ahdistavien kotiolojen vuoksi, mutta ei ennen vanhaan naisilla (äidilläni) ollut edes mahdollisuutta omaan elämään. Sitten minusta kasvoi masentunut ja ahdistunut aikuinen, josta olen itse, yhteiskunta ja ympäristö saanut maksaa kovan hinnan.
Uskoisin että avioliitot eivät ole sisällöltään juurikaan muuttuneet entisajoista (paitsi naisten ulkopuoliseen työelämään siirtymisen vaikutus perheeseen), mutta koska eroaminen ja naisten itsellinen elämä on helpompaa, ei sairaaseen suhteeseen haluta enää jäädä.
Parempi vaan, kun kaikenlaiset ja kaikenikäiset saavat kirjoittaa. Ei ole hauska lukea pelkästään vanhoja, kalkkeutuneita ajatuksia elämänmenosta entisaikaan. Sitäpaitsi epäkohtia ja vaikeuksia oli ennenkin, mutta kas kun aloittaja ei muista tai tiedä. - Olen vakaasti sitä mieltä, että uudella sukupolvella on uudet haasteet ja he itse osaavat ne ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla. Maailma on kehittynyt aimo harppauksen 'vanhoista ajoista', tekniikka, tieto ym ym edistynyt. Onhan sanontakin 'pojasta polvi paranee' ja sen sanoi jo muistaakseni edelliset sukupolvemme. Joten turhaan vanha ihminen iniset, anna nuorillekin puheenvuoro täällä. Nuorilla on raikkaita mielipiteitä asioihin ja me vanhat voimme jopa oppia uutta.
Kyllä vanhojen mielipiteet ovat yhtä arvokkaita kuin pullamössö sukupolven, luulevat tietävänsä kaiken - eivätkä kuitenkaan tiedä.
Mössösukupolvi on hemmoteltu piloilla, selvä se ja miksi?
Koska monet vanhemmat aikanaan luulivat, että kun heillä on ollut vaikeata helpotetaan nuorten elämää , joo niin on tehty ja seuraukset näkyvät.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri että ennenkin pärjättiin, koska oli pakko.
Äidit eivät makoileet laiskoina kotona kun kakarat raijaatiin hoitoon -
äiti ja isä eivä taatusti menneet " baariin" ja jättäneet lapsensa ties mihin.
Tavaralla ja roinalla yritetään nyt hyvittää jotain.
EI kannata.
Kuka sinä mahdat olla, joka tuon ylläolevan kirjoitit?
Joku alistettu mummeli joka luulee keräävänsä irtopisteitä?
On monta asiaa, joista nuoremmat eivät tiedä yhtään mitään.
Vanhojen mielipiteillä on väliä - tai - pitäisi olla.
Mitä ne nuoret siitä pitäisivät, jos mummot menisimme nuorten palstoilla viisastelemaan?
Hyvin äkkiä joku sanoisi että pysykää omalla palstalla.
Miksi nuoret siis haluavat kirjoitella isovanhempien palstalla?
Kunnon vuorovaikutusta ei synnyt mummojenkaan välillä kun aina tulee joku hemmoteltu äheltämään palstalle.
Oletko kokeillut vastata nuorten palstoille? Ehkä yllättyisit miten avarakatseisia ja erilaisia mielipiteitä hyväksyvää sakkia edistykselliset nykynuoret ovatkaan. Kukaan ei ainakaan aja ketään sieltä pois, ellet vieraile kristinuskovien palstalla ja kerrot erilaisia mielipiteitä yleiseen nähden..
On monta asiaa mistä vanhempi sukupolvi ei tiedä yhtikäs mitään. Eikä se tee ihmisestä toista huonompaa.
on joka sukupolvessa.
Nämä sitten äkseeraavat "vapaasti" kaikkialla ja muut hiljaa.
En ole alistettu mummo, vaan annan nuoren polven elää omaa koulutustaan vastaavaa ja uusia virikkeitä osaavaa elämäänsä. Kehitys on mennyt eteenpäin meistä, hyvä mummon parjaaja, mutta silti puolustan nuoria enkä soisi heitä parjattavan. On marginaalinen ryhmä, jotka ovat otsikoissa epäkohdistaan tässä nykyajassa. Suurin osa nuorisoa on fiksua ja taitavaa nykyajan selviytyjää niin työ- kuin perhe-elämässäkin.
Ehkä minusta mummosta siksi nuorisoni pitääkin, kun annan heille oikeasti arvon ja vapauden elää omaa elämäänsä ja he taas puolestaan kuuntelevat ja jopa arvostavat minua ja myös osin vanhentuneita mielipiteitäni.
Mutta minusta on oikeasti hauskaa, kun on sekä vanhojen että nuorten näkemyksiä tälläkin palstalla.
On myös asioita, joista nuoret eivät tiedä yhtikäs mitään.
Tykkäsin sun ajatuksista ja kirjoituksista. Minun mielestäni myös parhaat ja hedelmällisimmät keskustelut näilläkin palstoilla syntyvät silloin, kun juttelemassa on erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.
Hyvän keskustelun edellytyksenä on tosiaankin toisen kunnioitus ja yleistyksien välttäminen.
"vanhat on tyhmiä kalkkiaivoja tai nuoret on poispilattuja kakaroita" asenteista ja lähtökohdista ei voi syntyä mitään hyvää.
Meillä ihmisillä voisi olla paljonkin annettavaa toisillemme, mutta se antaminen ja ottaminen on taitolaji. Jatketaan silti helmien etsimistä: näissäkin jutuissa niitä joskus on.
Ei nuoriso ole tumput suorana pällistelevää porukkaa. Heillä on kaikki tieto hyppysissään ja heidän maailmansa on kehittyvä. Vanhoilla tuppaa asiat mennä takapakkia toisinaan, moni ei jaksa enää ajatella tuoreesti ja uudistaa entisiä tapoja ja asenteita. Meitä on onneksi kuitenkin jokalaisia niin vanhoissa kuin nuorissakin. Päällimmäisenä kuitenkin hyvää ja rehellistä porukkaa oomme ja annamme arvon myös kanssaihmisillemme.
Kun olisi edes niitä avioliittoja, mutta kun avoliitot on niin helppo solmia ja niistä voi lähteä ensimmäisen riidan puhjettua, niin lapsethan siinä joutuvat heitteille.
Liittojen sisällöt eivät tosiaankaan ole muuttunet entisajoista, sillä ilman perheitä ei yhteiskunta pärjää. Perhe on ydin yhä, sanottakoon sitten mitä tahansa.
Kun perheet yhä helpommin hajoavat, alkaa se näkyä nuorten kasvattamattomuutena ja tietämättömyytenä. Koulutus jää vajavaiseksi, leipään pitäisi päästä kiinni, työttömyys lisääntyy, yritystä ei ole opittu, koska yhteiskunta on auttanut yksinhuoltajaäitiä aina. Lapsi on oppinut miltä luukulta tuki haetaan.
Näillä keskustelupalstoillakin on moneen kertaan tullut esille, että kirjoittajan mies lähti ennen lapsen syntymää ja nyt on ongelmana anoppi. Jos teksteihin on uskomista, niin alkoholi on tullut myös vanhemman väen janojuomaksi, myös äitien ja anoppien, mikä ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut ollenkaan yleistä.
Anoppi ja isovanhemmat tuntuvat kuitenkin monelle olevan tukipiste, johon turvataan tai turvattaisiin, jos nämä vanhemmat ihmiset ovat siihen valmiit.
Kun ei muualta tukea tule, solmitaan uusi avoliitto, ja lapsi/lapset opettelevat uuden perheenjäsenen kohtaamista. Usein lapsi on se joka poistetaan kuviosta isovanhemmille, että uusi suhde voisi kehittyä. Ei huomata, että perheen pienimmätkin ovat tärkeä osa, johon uuden tulokkaan pitäisi tutustua huolellisesti eikä suinkaan sallia isovanhempien sekaantumista uusioperheen asioihin.
Miten siihen pystyy sellainen, joka itsekin on siirtynyt lapsena perheestä toiseen heittopussina, kuten aloittaja jo sanoo. Tämä on ketju, jonka katkaiseminen on hankala tehtävä.
Sitoutuminen on opeteltava uudelleen, liitoissa pysyttävä, vaikka vaikeudet kasaantuisivat. Avio- ja avoliittojen onnistumisen eteen on työskenneltävä ja jätettävä haihattelut entisen elämään. Aikuinen ei saa unohtaa lasten etua.
On tainnut monilta se unohtua.
Pitää harjoitella useammassa liitossa ennen kuin se oikea löytyy.
Vahinkolapsia voi harjoitteluvaiheessa tulla, mutta isovanhemmat hoitavat, terveet ihmiset, hyväpalkkaiset.
Uudella sukupolvella on haasteensa ja niihin ei lapset liity. Ei haasteita voi ratkaista jos perheessä on vanhanaikaisia lapsia, joilla on vanhanajan tarpeet kuten puhtaus, ruoka ja yöunet.
Lapsille ei ole omaa palstaa, eivätkä he osaa sanoiksi pukea miltä tuntuu joutua heittopussina kodista toiseen. Itku ja kiukuttelu on kielletty, koska uusi isä/äiti ei jaksa kuunnella. HYSS. Turhaan inisee lapsikaan, vanhoista puhumattakaan, sillä nuoret ihmiset tietävät aina paremmin, miten nykyaikana elämä eletään.
Huomaahan sen jo siitäkin, että riitaa tulee niin helposti sen edellisen sukupolven kanssa. Ovat niin fossiileja ja kalkkeutuneita.
Jonain päivänä ne heittopussit ovat niin painavia, että eivät enää liikahdakaan vanhempien ja uusvanhempien tahdon mukaan. Se on uusi ongelma, ja sen ratkaisemiseen ei kalkkeutuneilta isovanhemmilta löydy apua.
tarvitaan kaksi ihmistä,yksin on hankala yrittää jos ei terapiat tms käy toiselle osapuolelle.
Kaikissa meissä vikoja on ja niitä oppii huomaamaan elämän aikana ja korjaamaankin,mutta jos toinen ei näe kuin itsensä niin vaikeaa se on silloin vaikka kuinka antaisi aikaa asioille ja kokeilisi mitä keinoja vain.
"Avio- ja avoliittojen onnistumisen eteen on työskenneltävä ja jätettävä haihattelut entisen elämään. Aikuinen ei saa unohtaa lasten etua." Olen tätä mieltä edelleenkin.
Nykyisin kypsymättömät ihmiset solmivat liittonsa ajattelematta, että sitoutuvat ehkä elämän iäksi. Liittoon tarvitaan kaksi sitoutunutta ihmistä.
Pitäisi osata nähdä, onko toisessa ainesta vakavaan yhteiselämään. Tähän asiaan ei enää kiinnitetä huomiota, koska ero on niin helppo jos ei onnistuta.
Tämä helppo ero aiheuttaa ahdistusta lapsissa, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta pitää liittoja pystyssä. Heiltä menee ehkä vanhemmat, koti ja ystävät, kaikki tuttu ja turvallinen.
Kyllä jossain on jotain pahasti vialle kun kaikkialla vingutaan että miten me pärjätään, miten me jaksamme hoita 1-2 lasta?
Tarttee saada apua, hoitoapua, yhteiskunnalta apua ja vielä vähän isovanhemmiltakin taloudellista apua.
Jos eivät isovanhemmat jaksa / halua hoitaa lastenlapsiaan vingutaan että ollaan itsekkäitä.
Ehkä niin, mutta jospa siihen on oikeuskin?
Kuvitteleeko joku että näistä nykyajan häntäheikeistä ja baari-leiloista syntyy mitään muuta kuin uusi ruikuttava sukupolvi jolle tarttee kaikki antaa ja jotka eivät ite viitsi / osaa mitään.
Kaiken pitää tippua valmiina...
"Ei ole hauska lukea pelkästään vanhoja, kalkkeutuneita ajatuksia elämänmenosta entisaikaan."
esim 48 tuntisen ja 6 päiväisen työviikon olleen.
Itse tein sitä 1963 Suomen Trikoolla eikä sitä paljon uudet raikkaat ajatukset muuta.
Moni vanhempi ei jaksa joka sanaansa todistaa esim. jollain linkillä moni ei osaa niitä luoda eikä käyttää.
Kun lukee noiden nuorien raikkaita kommentteja ja kirjoituksia, ei ihmettele heidän lastensa tempauksia puukoin pyssyin ja kortittomin auton ajoin.
Nyt nousee vetovastuuseen itsekkäin ja vastuuttomin ihmissukupolvi ihmiskunnan historiassa.
Sen siitä saa, kun halusi lapsilleen parempaa kuin itse aikanaan lapsena sai..
Sinä itse se vasta varsinainen ruikuttaja oletkin!
Jos itselläsi on omista lapsistasi tuollaisia kokemuksia niin itsepä olet sellaisia heistä luonut, mutta ei yleisesti ottaen tuollaista ole läheskään kaikilla. Enemmän nuo mummuikäiset ovat taloudellisia apuja ja muita apuja pyytelemässä. Sitä paitsi mitä vikaa siinä avuntarvitsemisessa on?
Tsot tsot minkä heitit! Onko sinulla oikeasti todistetta väitteellesi?
Kyllä niin on, että nyt välitetään ihmisistä enemmän ja enemmän koko ajan. Eipä ole kauankaan aikaa, kun Suomessa oli irtolaisia ja kerjäläislapsia, joilla ei ollut ihmisarvoa laisinkaan. Nyt vain tiedetään epäkohdista enemmän median ansiosta, mutta sen verran on vielä muistissa ne ajat, kun lapsiakin "kasvatettiin" pahoinpitelemällä ihan yleisestä kehotuksesta, että kyllä nyt on paljon edemmäs menty lastenkin ihmisarvoisessa kohtelussa.
"Pitäisi osata nähdä, onko toisessa ainesta vakavaan yhteiselämään."
Olipa hupaisa lause! Eihän etukäteen voi nähdä tulevaisuuteen! Juuri yhteiselämää eläessä näkee onko toisessa siihen ainesta. Monesti asiat luistavat hyvin siihen saakka kunnes ensimmäinen lapsi syntyy. Aika monelle miehelle tulee mustasukkaisuutta, kun hän ei olekaan enää vaimolleen ykkösasia suhteessa. Miehet eivät myöskään aina ymmärrä ettei seksi maita heti syntymän jälkeen ja voi mennä pidempikin aika, kun nainen on siihen taas valmis. Mies ei siis kestä, ettei saa heti mitä haluaa ja lähtee joko vieraisiin tai lätkimään.
Kyllä nuo lapset ovat ihan kestävää ja joustavaa tekoa eivätkä ole niin haavoittuvaisia kuin mitä yleisesti luullaan. Enemmän tunne-elämän vahinkoa saa aikaan riitaisa ja väkisin kulisseja pystyssä pidetty koti.
yhtäkään mummua.
Noita lapsensa muiden hoitoon lykkivä taas löytyy jokaiselta.
voisi syntyä myös vanhojen ja nuorten välille,mutta se on myös omasta asenteesta kiinni.Luepa tekstisi ajatuksella uudelleen,niin voit oivaltaa minkä takia sinun kanssasi ei ehkä helposti toimi rakentava ajatustenvaihto.Olen mummo ja tunnen valtavan määrän oikein ihania ja kaikkea muuta kuin pullamössönuoria,kannattaisi sinunkin tutustua eri ihmisiin eikä vaan puhua pelkkien oletusten varassa.
koska lait ja asetukset on saatu/tehty.
kaikkeen
sosiaaliturvaan
työlainsäädäntöön ja
työaikalakiin
päivähoitolakiin
jopa äitiyslomaan..
Kyllä ne taistot on taisteltu 1918- 1980 ja todella oman työpäivän lisäksi.
Yksi asia josta ei myöskään saa puhua / kirjoittaa on tämä:
että mikä se a v o - liitto oikein on?
Oikeudellinen asema yms ?
Lapset syntyvät yhä edelleen au-lapsina siis aviottomina.
Avoliittoa voisi kutsua ihan oikealla nimellä kuten ennenkin :
s u s i l i i t t o !
vaaditaan vanhemmilta ja sosiaalitoimelta itsestään selvyytenä, Minulle Minulle kuuluvana, eikä vaivauduta käyttämään edes välillistä valtaa äänioikeutta.
Vaikuttaminen yhteiskunnan muutokseen on muuttunut, taistot ovat historiaa, mutta punainen viiva on yhä oikeaa valtaa, vaikka sekin on nykyään numero, koska kansa on sivistynyttä ja osaa lukea ja kirjoittaa.
lesken eläkkeestä niin..
Tunnustetut lapset saavat orvon eläkkeen isän työpaikka vakuutuksesta.
Tosin ei ehkä kauaa. Eiköhän nuo henkivakuutusyhtiöt sen muuta, jonain päivänä.
Kellä on valta ja voima se sitä käyttää.
Lapset perivät vanhempansa avovaimo ei avomiestä...
Tuskin on edes asumisoikeutta avoleskelle, jos asunto on miehen omaisuutta...
Ei edellisessä kirjoituksessa ollut mistään laeista kyse vaan siitä, että sitä edellinen kirjoittaja väitti uuden sukupolven olevan vastuuttomin ja itsekkäin ihmiskunnan historiassa. Akamoinen väite, kun ei tarvitse mennä kuin vuotta 1984 edeltävään aikaan, kun lapsillekin sai tehdä väkivaltaa estoitta. Eikös tuota voisi kuvailla vastuuttomaksi ja suorastaan sadistiseksi käytökseksi..
JUURI sitä tarkoitan, että ennen kuin solmitaan liitto, on ihmisellä oltava sen verran elämänkokemusta, että tajuaa miten toinen suhtutuu elämään, liittoon ja sen tuomiin velvollisuuksiin. Yhteiselo ei ole pelkkää hurmaa, se on nimenomaan arkea ja tasapainoilua monien erilaisten asioiden kesken.
Jos perheeseen syntyy lapsi, jonka olemassaolo aiheuttaa miehessä mustasukkaisuutta ja riitaa seksistä ym. niin onhan ilman muuta selvää, että mies ei ole kypsä aviomieheksi ja isäksi. Se olisi pitänyt ymmärtää jo ennen raskautta, kyllä se näkyy. Kuinka paljon on nuoria miehiä, jotka jättävät kodin hoidon ja maksut vaimolle, ja elävät kuten poikamiehenäkin, kavereitten kanssa.
Lasten syntymä tekee valtaisan loven kaikkeen. Menee aikaa ja rahaa. Ja kotona ei olekaan hehkeä vaimo, vaan hikinen ja vihainen naisihminen, jonka ainoa ajatus tuntuu olevan kakkavaipat ja maksamattomat laskut.
Se on se arki, joka ei sovi näille miehille, joista puhut. Ja siksi korostankin sitä, että ei ole syytä hyökätä yhteiselämään "harjoittelemaan" liian nuorena. Maksajiksi jäävät aina lapset, joilta vanhempien erotessa voi mennä kaikki.
Esimerkki on sinun. Varmasti on myös naisia, joille ei perheen perustaminen vielä sovi, mutta ensi ihastuksessa kuvitellaan onnellisen pikku perheen elämää. Sitten arki paljastuu koliikiksi, rahapulaksi ja yövalvomiseksi ilman onnen häivääkään. Pahaksi onneksi lapsi usein vielä jää naisen taakaksi kun mies lähtee. Siihen on pian saatava uusi tilalle.
Tuntuu kovin ahdistavalta, kun puolustellaan hajoavia liittoja ja vaaditaan ymmärtämään. Lapsi ei ymmärrä, lapsi on aina yhtä haavoittuvainen ja tuntee tulevansa hylätyksi. Lapsi oppii salaaman ja kieltämään tunteensa, eikä hän enää edes halua kiintyä kehenkään. Sillä tavoin hän selviytyy aikuisuuteen ja voi sitten jatkaa samalla tavalla kuin vanhempansa aikanaan.
Näin se menee tänä päivänä..oma ego on tärkein ja lapset maksaa laskut.
Monille työpaikoilla uusiin ihastuville voisi tehdä hyvää nähdä tulevaisuuteen, ja nimenomaan niiden omien lastensa tulevaisuuteen.
Olen edelleen sitä mieltä ettei ihmisestä millään voi nähdä niitä puolia etukäteen mitä ei ole aikaisemmin ilmaissut. Lapsen saaminen tuo juuri sellaisia puolia ihmisestä eteen mitä ei voi tulla ennenkuin lapsi on maailmassa.
Oletko itse ihminen joka on kokeillut useita avioliittoja ja ensimmäisen lapsen saantia puoliskosi sopimattomien miesten kanssa, niin että olisit mitenkään pätevöitynyt sanomaan, että ihmisestä voi lukea etukäteen mikä hän tulee olemaan tulevaisuudessa?
Kaikki muuttuu kaiken aikaa, mikään ei ole pysyvää. Juuri siksi tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä toisen käytöstäkään.
Juttusi on tekopyhää itsestäänselvyyksien jankutusta..
Oma nahka on lähimpänä. Kai se sitten vain on niin tämän päivän trendi, että liitosta on oikeus lähteä heti, jos ei viihdy.
Sama se on, miten lasten käy. Kyllä ne pärjäävät, ne on sopeutuvaisia. Eihän se heittopussina olo edes vie montaa vuotta. Itsenäistyvät ripeästi, oikeastaan kasvatuksellisestikin ihan hyvä! Tekopyhä asenne ajatella, että lapsilla on tunteet.
Vasta sitten kun aikuistuvat, saavat näyttää mieltään ja lähteä omista liitoistaan, jos eivät olosuhteet miellytä.
Aloittajan pointti:"...ei kaikki ennenkään aina ollut hyvin, mutta lapset sentään tiesivät mihin kuuluvat oli oma koti, omat vanhemmat omat isovanhemmat, oma suku
onko kukaan vaivaantunut miettimään, miltä näistä lapsista todella tuntuu?
älkää tulko sanomaan, että lapset ovat onnellisia kun heitä heitellään paikasta toiseen..."
Minustakin on niin lystiä lukea erilaisia mielipiteitä tästäkin asiasta. Tuollaiset vanhanaikaiset ajatusmallit ovat niin huvittavia.
Lasten tunteet juuri otetaan huomioon, kun erotaan. Perheen kylmä ja rakkaudeton ilmapiiri vahingoittaa lapsia enemmän kuin onnelliset vanhemmat erillään.
Lapset eivät ole vastuussa vanhempien suhteesta. Päätöksen erosta tekevät aina aikuiset. Lapset eivät yleensä halua vanhempiensa eroa, mutta lapsilla ei ole kykyä ymmärtää eikä käsityksiä aikuisten välisistä suhteista, eikä voida ajatella, ettei erota, koska lapsi sitä vastustaa. Silloin vastuu aikuisten suhteesta siirtyy lapselle, mikä on väärin ja raskas taakka.
Hän varmaan ilahtuu asiantuntevasta vastauksestasi.
Itse asiassa lapset pitäisi ottaa valtion huostaan suoraan laitokselta, sillä... "lapsilla ei kuitenkaan ole kykyä ymmärtää eikä käsityksiä aikuisten välisistä suhteista.... jne. "
Liittoja ei tulisi lainkaan solmia, sillä kuten kirjoittaja sanoo, vanhemmat ovat onnellisia erillään.
Oletko lukenut Orwellin kirjan v. 1984?
Heh, et näemmä oikein ymmärtänyt asian perimmäistä tarkoitusta, näet asiat mustavalkoisina, joko-tai -juttuina..
Erojen maksumiehiä ovat lapset ja kärsivät miltei aina erossa. Olen joutunut seuraamaan oman suvun lapsia ja vaikka ovat pyrkineet eroamaan "sivistyneesti" lapset ovat silti kärsineet.
Ei edes se ole tae pysyvälle parisuhteelle, että vanhemmat ovat ensin saaneet elää nuoruuttaan. Ei näköjään ole. Kun vaan toinen alkaa kyllästyttämään ja ei ole niitä oikeita tunteita. Sanotaan, että ei enää rakasta toista...
Tulkitsen, että on maistettu vihreämpää ruohoa ensin "kielletyltä puolelta" ja oma puoliso alkaa sen jälkeen tuntumaan kuin olisi sisar/veli.
Miksi ihmeessä ei panosteta parisuhteeseen?Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että eroista on puolet ns turhia eroja ja niiltä vältyttäisiin jos ihmiset panostavat parisuhteen hoitoon.
Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja se on sitä oikeaa rakkautta.
Mihin tämä kehitys lopulta johtaa? Siihen ainakin, ettei kukaan tiedä ketä kuuluu sukuun, kun suhteet vaihtuvat tiheään ja se ei liene kenenkään ihanne. Ja kaikki maksaa ja me veronmaksajat kustannamme erokulut: Lukuisat työstä poissaolot, lasten psykiatriset hoidot, myös monien aikuisten, erilaiset etuudet jotka kuuluvat yksinhuoltajille jne...listaa voisi jatkaa.
Pidän aloittajan kanssa edelleen kiinni siitä, että lapset kärsivät heittopussina olosta. Heillä on vain yhdet aidot vanhemmat, ja kun he eroavat, lapsen menetys on suuri.
Suosittelen tutustumista Hesarin artikkeliin, jossa Laura Honkasaloa haastatellaan hänen ensi viikolla ilmestyvän kirjansa "Eropaperit" vuoksi. Hän käsittelee siinä nimenomaan eronneen perheen lapsen tuntoja omakohtaisen kokemuksensa perusteella. "Monille lapsille se on kauhea kokemus", sanoo hän. Kirjan lapsilla on 3 kotia: äidin, isän ja mummon, ja kaikissa oli eri säännöt, ja lapsen oli sopeuduttava, luotava oma persoonallisuus joka kotiin sopivaksi.
Nuoret, elämänsä kiihkeimmässä vaiheessa elävät ihmiset eivät näe samaa kuin isovanhemmat, joilla on kokemus jo kahden sukupolven elämänkaaren seuraamisesta oman elämänsä lisäksi. Vanhempi ihminen jo tietää ja osaa nähdä, kuinka elämä voi kasvavaa lasta kohdella ja muuttaa. On helppo sanoa, että lapset ovat kestävää ja joustavaa tekoa, mutta vanhemmilleen lojaali lapsi ei ehkä edes paljasta, kuinka raskaasti hän on vanhempiensa eron kokenut. Hän ehkä jopa syyllistää itsensä kun tuntee ahdistusta ja pelkoa.
Olen siis edelleen sitä mieltä, että avioliitto on rakennettava niin että se kestää, ja siihen on osallistuttava molempien. Ei ole mitään oikeutta hyväksyä sitä, että "mies ei siis kestä, ettei saa mitä haluaa ja lähtee vieraisiin tai lätkimään". Se osoittaa vain, että mies ei ole ollut tosissaan, on ollut kypsymätön ja sopimaton isyyteen. Hänen olisi pitänyt pysyä lapsettomana. Nyt hänellä on elämänikäinen side lapseensa ja siitä hän ei voi lähteä lätkimään.
Ero voi olla lapsille myös helpotus. Huonosti toimiva perhe raastaa enemmän lapsia kuin terveellä pohjalla oleva yksinhuoltajan / yhteishuoltajien kanssa eläminen. Perheet ovat jokaiset erilaisia eikä voida automaattisesti tuomita eronneiden lapsia pahoinvoiviksi.
..ja hyvä olla jälki että kaukkaa viisas, mutta jokainen elää omassa elämäntilanteessaan ja hetkessään..
Lapsenlapseni,kaksi kappaletta ovat saaneet ylivilkkausdiaknoosin
muutaman vuoden sisällä vanhenpiensa erosta.
Kun heitellään jatkuvasti neljään kohteeseen:vanhemmille ja
tarpeen tullen molemmille isovanhemmille,menee lapsen käsi-
tykset ihan sekaisin.
Itse mummona pyrin rauhoittamaan levottomien lasten elämää
silloin kun he ovat hoidossani.
Ensin syömään.-Heillä on yleensä kiljuva nälkä.
Sitten jotakin muuta kuin nettipelejä.Vaikka täyttelemään eri-
laisia tehtäväkirjoja.Sitten vaikka ulos,maaseutuympäristössä.
Illan mittaan saunaan ja makkaranpaistoon.
Iltasilla rasvaan lasten jalat;ensin leikkaan kynnet ja puhdistan
korvat.Lapset ilmiselvästi nauttivat,kun heistä huolehditaan.
Vaatteet laitetaan jo tullessa naulaan,kengät nätisti vierekkäin,eikä
potkaista sinnetänne.
Illalla ennen nukkumaanmenoa paijaan heitä,juttelen kaikesta ja
kas;lapset uskoutuvat mummolle usein kipeistä asioistaan.-Usein
käy selville toiveet vanhenpien yhteenmenosta ja pelot uuden isän tulemisesta-
vaikka syntymäpäiville pelottavat.
Kuinka paljon lapset saavatkaan kärsiä jopa sen hyvän huoltajaäidin
minäkeskeisistä valinnoista.
Sato niitetään jo nyt lasten ylivilkkautena.-Ovat lääkkeitten alaisia jo 7 ja 9
vuotiaina.
"miten se elämä sen kummemmaksi
( paremmaksi ) muka muuttuu siitä, että vaihtaa puolisoa muutaman vuoden välein, ja tekaisee onnensa todistuksena pari uutta, onnetonta, juuretonta lasta?"
Itse jouduin eroamaan miehen juomisen ja väkivaltaisuuden vuoksi, kyse oli lasten ja omani henki kulla säilyttämisestä.
Erotessa jouduin kyllä toteamaan suvulle; "En eroa ottaakseni toisen, otan vain eron tästä miehestä." silloin oli vuosi 1979 en ole kuppiani liannut sen jälkeen.
Jaa-a, olisiko se parempi kuin silloin ennen, jolloin moni nainen oli hellan ja nyrkin välissä. Avioliitossa pysyttiin yleisen tavan takia, perhe oli tabu, vaikka kotien seinien sisällä tapahtui mitä tahansa. Kotiasioista ei hiiskuttu kodin ulkopuolella ja moni vaimo kulki silmä mustana 'kun ei ollut huomannut keittiökaapin ylähyllyn kulmaa'. Puhumattakaan vielä muista tabu-asioista, joista ei ennen hiiskuttu ulkopuolisille. Entä kuinka moni kotiäiti taikoi ruuan puurosta, kun mies kulutti tienestinsä ja perhe sai nuolla näppejään. On hyvä, että naiset voivat olla tasa-arvoisia ja käydä työssä. He voivat myös päättää, milloin sitoutuminen avioliittoon on mielekästä. Lapsien ja jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi on tuiki tärkeä asia. - Ja vielä: nykyajan lapset rakastavat molempia vanhempiaan ja suhtautuvat aika luontevasti yhteishuoltajuuteen. Heille koti äidin luona ja toinen koti isän luona on aivan luonnollista. Jos aikuiset ovat vastuullisia, niin silloin elämä sujuu mallikkaasti - asia on nyt niin, että tuollaistahan ei voinut 30-40 v sitten ajatellakaan. Silloinhan eroa käytiin syyllistä hakien ja eroprosessi kesti kauan , oli asumusero ennen varsinaista eroa. Nykyisin ero tosiaan käy helpommin ja tilastoissahan sanotaan joka kolmannen liiton päättyvän eroon - onneksi enää ei etsitä syntipukkejä ja avionrikkojia jne.
Mistäs meistä kukaan tietää miksi ihmiset eroavat. Jokaisella on omat syynsä siihen eikä kenenkään tehtävä ole tuomaroida, kenen ero on hyväksytympi kuin toisen.
Ei kenellekään tarvitse selostaa syitä ja hakea oikeutusta erolle. Ennen kestettiin vaikka mitä kauheuksia vuosikausia, mutta sitten kun tuli aika jolloin oli pakko ottaa ero henkikullan takia, piti häpeissään selostaa suvulle yms. tutuille miksi näin syntisesti nyt käyttäytyi. Ennen oli vain toisin..
pisteessä ettei mitään ole enää tehtävissä. Eri asia on että ottaa ihan tavakseen vaihtaa puolisoa muutaman vuoden välein "kun ei enää huvita",silloin vois katsoa itsekin peiliin.
olin erotessani 31 vuotias.
Valitettavasti tiesin, etten osaa/kykene valitsemaan toisenlaista puolisoa.
Isämme oli esimerkki eikä häntä ollut koskaan varaa tai oikeutta arvostella tai kyseenalaistaa.
Minua kolme vuotta vanhempi sisar jatkoi etsimistä ja yhden avioliiton jälkeen seurasi peräti kuusi avoliittoa joista yhdestä myös lapsi koska ehkäisy petti.
Pahin loukkauksien ja ilkeyksien latoja oli tuo siskoni.
Hän piti puhutteluja jopa lapsilleni siitä, kuinka minä annan aivan väärän kuvan naisihmisestä. Minulla on kaksi poikaa. Tapailin eron jälkeen nuoruudessa tuntemaani miestä hetken, hän osoittautui melkoiseksi kurittajaksi lapsiini nähden joten lopetin tapaamiset.
En tarvitse lupaa tai hyväksyntää erolleni, enkä sille että olen elänyt yksin.
Työkaverini rakastui silmittömästi kuvankauniiseen poikaan, jolla oli hymy kuin Stubbilla konsanaan. Poika muutti tyttökaverin kämppään mukanaan putkikassi täynnä vaatteita. Vuoden päivät hän etsi töitä, onnistumatta, nosti työttömyyskorvausta, kävi kaksi kertaa keihäsmatkoilla yksinään, ja työtoverini lähetti hänelle rahaa, kun poikarassulta oli varastettu lompakko.
Mutta sitten poika alkoi olla poissa kotoa, mitään ei tehnyt kämpällä, ei käynyt edes kaupassa, saati pedannut sänkyään, katosi päiväkausiksi, ja loppujen lopuksi työtoverini osoitti ovea. Poika otti mukisematta putkikassinsa ja muutti suoraan seuraavan tytön hoteisiin.
Siinä oli kaveri, joka osasi käyttää hymyään oikein.
Missähän lienee nyt, kun niistä ajoista on 20 vuotta. Pitiköhän joku tyttö hnet sitten kokonaan! Eipä kateeksi käy.
tärkein jäi kertomatta - mitä teki työkaverisi? Oppikko
asiasta jotain vai käyttäytyykö edelleen yhtä tyhmästi?
Löysikö jonkun toisen vastaavanlaisen vai menikö oppi perille?
Kyllä sen kerran oppii, ettei toiste ota kämpäänsä kaveria, jonka omaisuus on putkikassissa.
Eihän hän aikanaan tyhmästi tehnyt, koska rakastui. Rakstuminen ei ole tyhmää.
Mutta nyt hän varmasti oppi, etä vaikka löytääkin ihanan ihmisen, ei ole pakko asettua asumaan hänen kanssaan lyhyen seurustelun jälkeen.
Vanhat hyvät tavat edellyttivät kihlausaikaa ja ehkä vuosien seurustelua ennen papin aamenta. Avioliittoon suhtauduttiin loppuelämän projektina.
Kovasti täällä vedotaan niihin epäonnisiin avioliittoihin, joisa pari vain kärsvisteli ja soti. Koetetaan nyt ymmärtää, että elämä ei ole niin mustavalkoinen. Epäonnistumisia tapahtuu aina, mutta niitä ei tule kutsua tapahtumaan omalla toiminnalla ja turhalla hopulla.
Työtoverinikin sai sen tuntea raskaasti, sillä vaikka me muut ymmärsimme pojan haihattelut, hän halui uskoa viimeiseen asti. Lapsia heille ei onneksi ehtinyt siunaantua.
Katkeraa on havaita että rakkaus painetaan lokaan ja nauretaan päälle.
Kaikissa ikäluokissa se kirpaisee. Myös lapsilla, jotka ehkä vilpittömästi rakastavat vanhempaansa, joka oman itsekkyytensä vallassa sitten vain lähtee ja hylkää. Koska rakastui toiseen.
Unohdetaanko, että alkuperäinen kirjoittaja murehtii aloituksessaan nimenomaan lapsien osaa näissä ihmissuhdekiemuroissa.
mutta ei voi mennä sanomaan,että ennen kaikki oli niin paljon paremmin.Itse olen mummoikäinen ja juuri pari kuukautta sitten keskustelin tuttavani kanssa,joka valitteli sitä,kun vanhempansa sinnittelivät toimimattomassa liitossa vuosikaudet.Oli hyvin katkera siitä,että äiti ei lähtenyt liitosta eikä siten ajatellut lastensa parasta.Anoppini sinnitteli myös liitossaan useita vuosia liikaa ja sen seurauksena oli koko loppuelämänsä katkera entiselle miehelleen jopa siinä määrin,että siitä lapsetkin kärsivät.Isään ei olisi lapset saaneet pitää yhteyttä ja isästä ei ollut edes lupa puhua äidin paikalla ollessa.Joten ei se aina niin auvoista ollut niissä liitoissa ennenkään enkä tiedä oliko näissäkään lapsilla mukavat oltavat,vaikka ei heittopusseina heiteltykään.
että sinä sitten täälläkin meuhkaat.
Kyllä mahtaa elämäsi olla tyhjää, kun pitää joka palstaa häiriköidä.
minäkin että miten ihmeessä sinun sukupolvi
lapset oikein kasvatti kun niistä tällaisia on tullut??
Onhan heidän oireilu merkki teidän ikäpolven kasvatuksen
puutteellisuudesta ja huonosta esimerkistä.
Mitä te oikein teitte heille kun maailmasta tuli tällainen??
Tässä ei teitä oikein millään edes puolustella.
työpäivän lisäksi sitä ajettiin asioita ja saatiin lakeja ja asetuksia kuten tuolla jo todettiin ennen tehdyn ihan kansanriveissä vaatimalla.
Eiköhän esimerkiksi laki lasten pahoinpitelystä ole ajettu ihan oman kokemuksen kautta opittuna tarpeellisena turvana.
Samoin laki äitiys lomasta ja vapaasta, 54 vrk synnytyksen molemmin puolin jaettuna, oli todella vähän varsinkin kun ei hoitopaikkoja ollut.
1970-luku oli isoparannus lapsille ja synnyttäneille naisille/äideille sekä oikeudesta saada hoitopaikka lapselleen lakeja tuli ja ne saatiin mitattua käytännössä 1980 luvulla.
Minkähän ikäisiä nämä isovanhempi kouluttava vanhemmat ovat?
Olisiko n. 1970-luvun lopulla syntyneitä ja sen jälkeen..
Hoitopaikat alkoivat järjestymään 1980-luvulla, joten työ kantaa tulosta vaikka siinä puutteita toisaalle jäi..
Et ole mikään kysymään tuollaista.
Oikeasta elämästä et tiedä mitään.
Kaikki-mulle-heti-ja nyt- sukupolvea olet.
Ennen ei ollut laiskoille subjektiivisa hoitopaikka oikeutta
ei lapsilisiä
ei asumistukea
ei toimeentulotukea
ei opintotukea
ei niin mitään
ja silti pärjättiin
se, että syytät edellistä sukupolvea on törkeää.
Me olemme tehneet oikeasti töitä ja tulleet omillamme toimeen.
Ei olisi tullut mieleen elää yhteiskunnan varoilla.
Jos te olette olevinanne niin paljon parempia, niin katsokaa ympärillenne:
rikottuja perheitä
lapsia raahataan aamupimeässä hoitoon
vanhemmat ryyppäävät kaksin käsin
että oijoojjj kyllä teillä vielä opittavaa on ja se,
millaisia teidän lapsista tulee kun ei ole mitään kiintopistettä missään?
On minun sinun meidän kakaroita ja jos ei huvita niin avot - " perustetaan" uusi, entistä ehompi perhe...
että miten "noilla edellmämainituilla hyvillä periaatteilla"
kasvatettiin tällainen sukupolvi, joka juuri on "kaikki mulle ......ym ym"??
Onhan se kotoa lähdettävä eli näinollen vanhemmasta sukupolvesta.
Jotain on mennyt pahasti tässä kasvatuksessa vikaan!!
Menehän itseesi ja mieti tarkkaan mitä olisit voinut tehdä erilailla lastesi kanssa!
Tietenkin turhinta mitä voi tehdä missään tilanteessa on selittää "kyllä sitä
ennekin pärjättiin ..., ei kyllä ennen ....". Kun on niin selvää,
että ne nykyisen käyttäytymisen juuret ovat juuri siinä menneisyydessä.
Joten kyllä, olen sitä mieltä että nykyinen elämänmeno on EDELLISEN
sukupolven syy - mielestäni on TÖRKEÄÄ osoitella nuorempaa
sukupolvea eikä ottaa itse vastuuta siitä että on ollut mukana kehittämässä
tällaista yhteiskuntaa!!
Se että olette "oikeasti" (???) tehneet töitä ja tulleet omillanne toimeen
ei kuitenkaan poista tätä mitenkään. Ja jos vielä muistat kunnolla, tätä
saman tyyppistä juttua hoki sinua vanhempi polvi sinulle ja ikäisellesi ...
tämä on vanha (hieman olosuhteissa muuttuva) valitusvirsi esiintyy ihan
JOKAISELLA sukupolvella aina nuorempaa sukupolvea kohden ....
keskeisintä siinä on että valitellaan ettei ollut sitä ja tätä ja kuinka helppoa nykyään se ...
Unohda se kateus ja katkeruus -se vaikuttaa sinussa negatiivisemmin kuin
seuraamaasi elämänmeno!
Nimim 55v tätä tahtia katsellut
Veisaat vanhaa ja väsynyttä virttä .. kaikki on aina edellisen sukupolven syytä .. itse ei tarvitse kantaa vastuuta omista ratkaisuistaan, kun voi aina kätevästi syyllistää sen edellisen sukupolven.
Voi voi KASVAHAN AIKUISEKSI! Koska iästäsi huolimatta olet jäänyt teinin tasolle!
'Omillaan pärjäävä vanhus' on ilmiselvästi katkera ja kateellinen, kun yhteiskunta on muuttunut paremmaksi uudelle sukupolvelle. Vanhus ei pysy kehityksessä ja elämän sykkeessä mukana ja alkaa parjaa koko seuraavaa ikäpolvea hulttioiksi. Ja tämä vanha ihminen on jo dementoitunut sen verran, että ei pysty ajattelemaan kuin omalla ilkeällä tavallaan.
Tuo "omillaan pärjäävä" ajattelee jo seuraavaa sukupolvea, eli tämänpäivän pikkulapsia.
Joita todellakin heitellään kuin jätesäkkejä milloin minnekin, että minä minä-sukupolven ei tarvitsisi luopua mistään.
Nämä kaiken saaneet prinsessat ja prinssit eivät arvosta ketään muuta kuin omaa itseään.... oma minä menee jopa omien lasten ohi... toisen lapsista nyt puhumattakaan.
Lue tuota uusperheet sivua ja valaistu.
samaa mieltä olen.
voimasta tämä sukupolvi, johon sinäkin kuulut, raatoi ja säästi ja rakensi seuraavalle sukupolvelle - ja raataa edelleen. Tulokset olivat parempia kuin kukaan uskoi: saatiin aikaan hyvinvointivaltio. Sellaista ei ollut ennen koettu.
Ei osattu aavistaa, että seuraavasta sukupolvesta kasvoi pullasorsia ja syöttiläitä. Sellaistakaan ei ollut ennen koettu.
Nyt nämä riskit parhaassa työiässä olevat ihmiset eivät osaa muuta kuin vaatia ja kiukutella, huutaa yhteiskuntaa apuun, syytellä omia vanhempiaan, laiminlyödä lapsiaan.
Eiköhän olisi parempi, että suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat ottaisivat nyt vuorostaan ilon irti elämästä, panisivat tienestinsä haisemaan ja antaisivat lapsilleen tilaisuuden selviytyä itse. Siten ei tarvitsisi kenenkään kadehtia eikä syyttää ketään, kun kaikki huolehtisivat omista asioistaan.
sukupolven on luonut tai kasvattanut???
Eivät he ole tyhjästä tulleet .... Jostakin siihen malli on
saatava .. epäilen vastareaktiota aikaisemman sukupolven
kasvatukseen! Eikä mikään ihme kun ajattelee mitä
sieltä puolelta on vuosien myötä paljastunut.
Jos taas aletaan ruotimaan minkälaisia
nämä eri sukupolvet ovat negatiivisessa mielessä,
näitä piirteitä löytyy molemmilta yhtä paljon!!
... tuollaiset negatiiviset tunteet vain syövät omaa
mieltä. Ne ovat usein myös kovin ristiriitaisia!!
Ensinnä selitetään kuinka "me raadoimme sitä ja tätä, jotta
tällainen yhteiskunta muodostettiin, ei meillä vaan ...." ja sitten
perään valitetaan kun ihmiset käyttävät sen yhteiskunnan
luomia mahdollisuuksia kuten pitäisikin. Ajattelu tässä
ei toimi selvästikään. Mitä ihmettä me vanhempi polvi
nuorille tästä kiukutellaan???
Omaa heikentynyttä minäkuvaa
tässä vahvistetaan hyvin väheksymällä muita ihmisiä.
Kaikkien nuorempien leimaaminen tietynlaiseksi ilmentää jo
hirveän supistunutta ajattelua. Kas kun rasistiset kommentit
vielä puuttuivat!
Vielä virtaa vaikka jo yli 50v!
...meidän luoma yhteiskunta ei sitten ollutkaan
hyvä kasvualusta tälle nuoremmalle sukupolvelle!
Joten on syytä todella katsoa meidän sukupolvea
tässä asiassa!
Hyvinvointiyhteiskunta ei olisi syntynyt ellemme olisi
kokeneet niin voimakasta halua päästä siitä
pois mitä taas meitä aikaisempi sukupolvi sai aikaiseksi.
Tämä kehitys on ottanut heille varmaan koville - me olemme
puolestaan olleet heille se valitussukupolvi, joka on "koko ajan kehittelemässä kaikenlaisia veroja nostavia systeemeitä" puhumattakaan mitä hullummista
lakipykälistä. Ja siihen vielä päälle yhteistyö entisten vihollisten kanssa!
Kyllä minun isoäitini muisti aina muistuttaa näistä koko suvullemme ja
kuinka vanhempani sota-ajan jälkeen kuuluivat laiskoihin ym ym.
Ja mikä häpeä että naisväki joutui töihin. Tällä työllä ostettu ruoka kelpasi
kyllä hänellekin!
Jokainen sukupolvi on selviytynyt melko yksin - kunkin oman aikansa
ongelmista... oli ne sitten aiheuttanut kuka tahansa.
Joten mitä jos me vanhempi polvi tosiaan annettaisiin nuorempien
hoitaa omat asiansa ja keskityttäisiin päivittelemään vaikka tekniikan
keksintöjä eri aikakausilta!
sitä mieltä, että jos joku on tai sinä kuvittelet jonkun olevan samaa mieltä kanssasi, se on "hyvin".
Sinun logiikallasi kaikki on viime kädessä Aadamin ja Eevan tai apinoiden syytä. Perisyntiä, siis!
Entä millainen tai mikä on sinun logiikallasi hyvä kasvualusta nuoremmalle polvelle? Ei sellaista ole ollutkaan, tai jos on, niin juuri suurten ikäluokkien luoma. Edelliset sukupolvetkin olisivat mielihyvin sen jälkeläisilleen suoneet, mutta aika ei ollut kypsä.
Nykyiset nuoret ja nuorehkot suomalaiset ovat saaneet syntymästään asti nauttia maailman parhaista terveydenhoito- ja koulutuspalveluista, jotka heidän vanhempansa ja sitä edeltävät sukupolvet ovat ankaralla työllä ja kieltäytymyksillä heille järjestäneet. Se, että nuorukset eivät osaa niitä eivätkä niiden antajia arvostaa, on nuorten ikiomaa tyhmyyttä.
Ehkäpä alkanut talouslama järjestää uusille polville sen hyvän kasvualustan, jota peräänkuulutat. Merkkejä on jo näkyvissä.
Toivon, vaikkakaan en usko, että nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi pystyy huolehtimaan omin avuin tai edes yhteiskunnan auttamana itsestään ja lapsistaan. Vanhemmistaan eivät varmaankaan pysty, kuten heidän vanhempansa.
pari ns pullasorsaa tälle yhteiskunnalle. Hyvinpä tuntuvat pärjäävän, töissäolevia ja perheellisiä.
Eikö voisi lopettaa kinailu siitä, kuka on oikeassa ja keskittyä siihen että tehtäisiin vaikka kansalaisaloitteita päättäjille miten saataisiin lapsiperheitten oloja kohennettua.
Esimerkiksi neuvolatoiminnan parantamista siten, että kun perheeseen syntyy lapsi, kerrottaisiin myös avio/avoliiton karikoista, ja annettaisiin opastusta
tuoreille vanhemmille miten hoitaa keskinäisiä välejään.
Sekä opastusta siitä miten pitää todellakin tehdä työtä liiton eteen, ei se pysy kasassa vain olemalla ja ihmettelemällä.
Jos ennen oli kaikki niin hyvin, miksi oli tarvetta luoda näitä mainittuja etuuksia?
"-hoitopaikkaoikeus?-laiskat?-lapsia raahataan aamupimeässä hoitoon
.."
Tässä yhtälössä mättää joku ja pahasti.. Eli hoitopaikkaoikeus on saatu laiskoille työssäkäyville vanhemmille, jotka joutuvat tästä laiskasta työssäkäynnistä ja vaivalla saadun hoitopaikkaoikeiden pakottamina viemään lapset hoitoon, jotta pääsevät laiskasti tekemään työtä elämänsä eteen ja sitten vielä ovat kinumassa kaikki mahdolliset tuet, koska eivät pärjää elämässään.
Olen nuori, 37v. Aloitin työt 14-vuotiaana ja kävin koulua ohessa. Muutin omilleni 19-vuotiaana, kävin töissä täysipäiväisesti ja iltaisin koulussa. Lapsi syntyi, kun olin 22v. Olin vuoden äitiyslomalla, eli sen ajan kun imetin. Sitten oli pakko mennä töihin rahaa tienaamaan. Myöhemmin kouluttauduin uuteen ammattiin työni ohessa ja toinen lapsi syntyi siitä vähän myöhemmin. Olin perustanut oman yrityksen ja yrittäjällä ei ole äitiyslomaa (eikä muitakaan lomia). Oli pakko mennä töihin, kun lapsi oli 6 vko. Kuitenkin hoidin lapseni mieheni ja vanhempieni avustuksella itse ja imetin lasta 1v.ja 4kk. Lapsi on nyt 2v. eikä edelleenkään missään kunnallisessa hoidossa (eli yhteiskunnan varoja tuhlaamassa). Itse olen nyt työssä sekä myöskin jatkokoulutuksessa.
Ainoat tuet koko elämäni aikana on ollut ensimmäisestä lapsesta äitiyslomaraha (vieraalla töissä) ja 3kk kotihoidontuki, sekä toisesta lapsesta äitiyslomaraha (ei riitä elämiseen eikä firman hengissäpitämiseen, joten töihin oli mentävä..) ja kotihoidontuki, koska ei ole kunnallisessa hoidossa ennen 3:a ikävuotta.
Eli ainoat tuet ovat olleet Suomen uusista kansalaisista, jotka olen halunnut hoitaa mahdollisisimman pitkälti oman äidin hellässä huomassa hyvällä rintamaidolla raviten.
Ei opintotukea, ei asumistukea, ei hoitopaikkaoikeuden väärinkäyttöä, ei toimeentulotukea.. Olen oikeasti tehnyt työtä ja tullut omillani toimeen. Ei ole tullut mieleenkään elää yhteiskunnan varoilla. Saman miehen kanssa olen ollut 19 vuotta ja lapsetkin ovat yhteiset, joskus ei ole huvittanut ja aivotkin ovat olleet aika ajoin narikassa, mutta entistä ehompaa on tullut samankin kumppanin kanssa yhdessä kasvaessa..
Ystäväpiirilläni on pitkälti samanlaiset kuviot elämässä, en ole sentään ainoa laatuani :)
"hyvin" - se viittasi siihen, että kirjoituksesi kiteytti
tätä tilannetta hyvin = vanhempaa sukupolvi ei voi valittaa
nuoremmasta sukupolvesta katsomatta myös itseään!
Missään muussakaan tilanteessa ei voida analysoida
tämän hetkistä ottamatta lähimenneisyyttä huomioon.
Luulisi tämän logiikan tulevan mieleen tässäkin asiassa.
Senpä takia ei kannata heittää ensimmäistä kiveä...
Minun perusajattelussa ei ensinnäkään "syytellä" ... syyttely on
se tapa, jolla ap kirjoittaja aloitti ja kuten sanonta menee
"niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Itse olen 50 ja risat
ja olettaisin ap kirjoituksesta huokuvasta asenteesta, että kirjoittaja on reippaasti yli 60v?? Tosin nuorin kuulemani henkilö, jolla on ollut tällaista asennetta on ollut jopa 38v.
Uskonnollisia juttuja en yhdistä tähän nyt ollenkaan eikä
"perisynti" ajatuksesi oikein sovi edes tähän.
Voit olla täysin huoleti - väheksyvä ja päivittelevä asenteesi nuorempia sukupolvia kohtaan taatusti periytyy eteenpäin! Näinhän se on aina mennyt.
Jokainen edellinen sukupolvi on arvostellut nuorempaa - ja päinvastoin!
Aiheet vain vaihtelevat. Tämähän on ilmiönä ikivanha. Nuorempi polvi on vaan
luonut tämän internetin, joka mahdollistaa sananvapautta niille, jotka tekniikan hallitsee. Minun tavoitteena olisi kaikkien eri-ikäisten arvostaminen ihmisinä - ei siis siltä pohjalta ovatko he syntyneet ennen vai jälkeen minua.
Itse ajattelen, että tilanne on se mikä on ja sillä yritetään pärjätä.
En ole puhunut mistään "hyvästä kasvualustasta" enkä sitä myös
peräänkuuluta. En arkielämässä tuhlaa ensisijaisesti energiaa vanhempien polvien päivittelyyn enkä myöskään nuorempien. Täysin väärä lähestymistapa
asiaan kuin asiaan on syyttävä paatoksellisuus "ankaralla työllä ja kieltäytymyksellä ym ym" "meitä ei arvosteta" ...
Kirjoituksesi "Entä millainen tai mikä on sinun logiikallasi hyvä kasvualusta nuoremmalle polvelle? Ei sellaista ole ollutkaan, tai jos on, niin juuri suurten ikäluokkien luoma. Edelliset sukupolvetkin olisivat mielihyvin sen jälkeläisilleen suoneet, mutta aika ei ollut kypsä." Eihän tässä puhuta nyt hyvästä kasvualustasta ollenkaan vaan nimenomaan "hyvinvointivaltiosta"?
Ne eivät ole synonyymejä kuten varmaan olet jo huomannut! Olisiko tässä asian ydin? Puhumasi "suuret ikäluokat" kuvittelivat luomalla tietyn (veroihin pohjautuvan) systeemin saavansa samalla "hyvän kasvualustan", joka
sisältää paljon muutakin - kuten nyt todella on huomattu!!
Minusta meitä aikaisemmat ikäpolvet loivat omantyyppisensä kasvualustan, ihan
samallalailla kuten suuret ikäluokat tai nuoremmat omantyyppisensä. En koe, että "hyvä kasvualusta" liittyisi erityisemmin mihinkään tiettyyn ikäpolveen enkä koe omaksi korostaa itsekkäästi omaa ikäpolveani.
mitä vanhemmat edelle, sitä nuoremmat perässä eli
jos se vanhempi polvi unohtaa sen syyttelyn, niin olen varma
että nuorempi polvi seuraa perässä.
Itse kannatan ettpanostamista kaikkia tukea tarvitseviin ryhmiin,
ei vain lapsiperheisiin.
Et taida tietää, että tämän polven on kasvattanut se radikaali yhteiskunta, joka ajoi lapset tarhoihin ja äidit työelämään "toteuttamaan itseään".
Kotiäiti pantiin niin matalaksi, että töihin oli mentävä. Muistan ne raivokkaat kirjoitukset, joissa kotiäitiä nimitettiin "siivelläeläjäksi", joka ei tee mitään, hyötyy vain miehensä raatamisesta, palkaa siivoojan ja vie lapset puistotädille, ja itse juoksee toisten samanmoisten kanssa kaupoissa ja kahviloissa päivät pitkät. Kotitaloudet eivät enää voineet teettää mitään työtä ulkopuolisilla, koska heidät leimattii poroporvarillisiksi riistäjiksi, joiden piti hävetä. Kotialulaisten ja lastenhoitajien ammatit katosivat siinä tuiskeessa.
Kotona olevalla kun ei ollut mitään tekemistä. Lasten kasvatus ja hoito ei ollut penninkään arvoista.
Niinpä lapset sitten vietiin päivähoitoon aamuhämärissä ja haettiin taas iltapimeällä kotiin. Lapset olivat muualla suurimman osan hereilläolostaan. Siihen aikaan ei lasten kasvatukseen panostettu, olivat vain poissa jaloista vanhempien työn ajan. Ne kotiäidit, jotka eivät menneet ansiotyöhön, ottivat päivähoitolapsia, sillä se oli ihan sallittua radikaalienkin mielestä. Vapautuihan äitienergiaa silläkin tavalla työelämään.
"Avainkaulalapset" olivat ihan yleisiä tapauksia, ja isosiskot hoitivat pienempiään 10-vuotiaista asti.
Niin että kukas ne lapset siis kasvatti? Perhekohtaisia avustuksia ei maksettu, kukaan ei ollut niistä edes unta nähnyt.
Tuota noin.....
Kannattaisi varmaankin tutustua historiankirjojen avulla entiseen elämänmenoon. Nykyisin ihannoitu "ydinperhe" on vain satakuntavuotta vanha ja sitä ennen oli aivan tavallista, että perhe muodostui minun, sinun ja meidän lapsista koska lapsivuodekuoleisuus ja sodat, sekä taudit veloittivat molempia sukupuolia ja jouduttiin solmimaan useampi avioliitto elämän aikana.
Ei sillä ole lapsen/nuoren hyvinvoinnin kanssa mitään tekemistä kuinka monen mummon tai tädin luona joutuu jouluna käymään, hyvinvointiin vaikuttaa enemmän se, onko lähiaikuinen tasapainoinen, lapsen tunteet ja tarpeet huomioonottava ja kykenevä asettamaan tarvittavat rajat. Sen kykenee tekemään myös uusperhe.
Se on kyllä mielenkiintoista, miten syitä etsitään aina jostain muusta kuin omasta käytöksestä. Ihmisten kannattaisi pysähtyä miettimään sitä, miten itse toimii lapsen/nuoren kanssa. Ruumiillinen kuritus on kielletty mutta sen vastakohtana ei suikaan ole rajaton kasvatus vaan rajoja JA rakkautta SEKÄ lapsen/nuoren persoonallisuuteen pohjautuvaa ohjausta eri tilanteisiin.
Muistakaa kaikki isovanhemmat,sedät,tädit ja muut sukulaiset: te olette myös niitä mallin antajia eli teistäkin katsotaan mallia maailmalla.Ei lapselta/nuorelta voi vaatia esim. hyvää käyttäytymistä jos hän näkee mummon kauppa/pankkijonossa etuilevan, eikö vain?
Joten: hymyä huuleen ja tukekaa rakkaimpianne elämän kivikkoisilla poluilla.
etuilla, jos nuoremmat antaisivat hänen mennä ensin. Mummo antoi nuorena ja vähän vanhempanakin etusijan vanhuksille, joten ihan vanhasta muistista hän menee nyt itse jonon kärkeen.
Miksi juuri tämän mummosukupolven pitäisi luovuttaa kehdosta hautaan paikkansa toisille?
Lueppa kuule tekstini uudelleen, kysymyksessä oli hyvien tapojen noudattaminen; etuilu ja huonot käytöstavat eivät koskaan ole sitä.
Ei sen mummon tarvitse paikkaansa antaa toisille, mutta oikea paikka jonossa on vähin mitä häneltäkin voi vaatia aivan kuin siltä lapselta/nuorelta. Vasta kun me aikuiset opimme kunnioittamaan kanssaihmisiä voimme vaatia sitä lapsilta/nuorilta.
mummot etuilevat, on harvinaisempaa kuin se, että mummot jäävät rynnivien riskien nuorten ja keski-ikäisten taakse. Käypä katsomassa vaikka rautatie- ja metroasemilla, mitä tapahtuu kulkuneuvoon noustaessa.
Hyvät käytöstavat eivät ole ihmiselle mikään rangaistus, jota pitäisi vaatia, vaan sivistystä ja tyyliä. Siihen kuuluu se, että vanhemmille ihmisille annetaan etusija. Ne vanhemmat, jotka eivät hyviä käytöstapoja lapsilleen opeta - ihan muiden ihmisten käyttäytymisestä riippumatta - tekevät lapsilleen karhunpalveluksen kasvattamalla heistä moukkia. Jotkut ikäihmiset ovat kyllin aloitteellisia yrittääkseen opettaa tapoja myös muiden kasvattamattomille aikusille lapsille, mutta kyllä valtaosa heistä jää pelokkaana jonon hännille.
On pöyristyttävää nähdä, kuinka esim. ruuhkajunassa vanhus seisoo ja tanakassa kunnossa oleva nuori mies istuu reppu viereisellä istuimella. Tätä näkee päivittäin. Minusta mummon pitäisi silloin vaatia paikkaa itselleen, mutta yleensä hän ei uskalla.
eikö teille opetettu puhumaan kotona? Jos
kenenkään vieressä on tyhjä (repullinen) paikka, joka on
vapaa, kysykää "Onko tuo paikka vapaa?" tai
käyttäkää mitä minä aina sanon "Tulisin siihen
ikkunapaikalle istumaan". Odotan tietenkin kohteliaasti
etttä toinen ihminen saa laukkunsa, muovikassinsa ym kerättyä
ja pääsen paikalle. Kiitän vielä tästä erikseen. Itselläni ei
ole koskaan ollut ongelmia. Lähinnä huvittuneena olen seurannut
toisia ihmisiä (nuoria ja vanhoja) jotka tuhisevat käytävällä
mutta eivät kertakaikkiaan SAA SUUTAAN AUKI! Minä tulkitsen
sen niin että kyseiset henkilöt eivät oikeasti halua istumaan.
Fyysistä kiinnikäymistä olen nähnyt käyttämissäni busseissa vain vanhusten
taholta. Hävettävin tapaus oli erään lähemmäksi 80v käyvän miehen käytös
bussissa. Ulos jäämässä samaan aikaan äiti ja n 4v lapsi.
Vanhus löi äitiä nyrkillä olkapäähän, jotta pääsisi etuilemaan
ahtaalla käytävällä. Onneksi äiti nosti asiasta haloon - pikku
tyttö oli järkyttynyt. Itselleni (Olen 60v) kävi samantyyppisesti -
itseäni ehkä noin parikymmentä vanhempi mieshenkilö tuli bussiin ja
valitsi minun paikkani (vieressä ja vastapäätä vapaita paikkoja) - veti minut
käytävälle 4 henken istuiryhmästä niin että kaaduin tavaroitteni päälle.
Onneksi en lyönyt päätäni 2 cm olevaan metallirautaan.
koska olin kiireinen, en vaatinut soittamaan poliisia - muussa tapauksessa
kyllä!
ihmiset osaavat puhua, eivät toki kaikki. Puhehäiriöisten määrä on kasvussa, vaikka ilmeisesti heitäkin on kotona "opetettu". Laajan havaintomateriaalini perusteella näyttää siltä, että monet eivät kuitenkaan joko pyydä paikkaa tai saa sitä pyynnöstään huolimatta.
Syitä siihen, ettei paikkaa pyydetä, on tietysti monia, enkä ole tiedustellut seisovilta ihmisiltä, miksi he eivät ole pyytäneet paikkaa. Itsestäni tuntuisi erikoiselta pyytää kulkuneuvossa paikkaa, jonka olisin ostanut, toiselta matkustajalta. Voisihan olla, että hän on ostanut kaksi lippua. Edelleen materiaaliini viitaten tiedän, että näin ei välttämättä ole - jopa liputta matkustavat ja siitä kiinni jäävät saattavat pitää kahta paikkaa varattuna itselleen. Tätä ei kukaan voi kuitenkaan lähtökohtaisesti tietää. Se sen sijaan on selvää, että junaan nouseva on ostanut itselleen istumapaikan, koska erillisiä seisomapaikkallippuja ei ole myynnissä. Paikan hankkimiseen riittää lipun osto, suun avaamisesta ei ole annettu määräystä.
Sinulla tuntuu olevan erikoislaatuiset huvit. Olen itse seurannut kertomanlaisia tapauksia - en tosin tuhinaa erityisesti tarkkaillen - pikemminkin vastenmielisyyden vallassa. Joskus olen huomauttanut kaksi tai useampia paikkoja vallanneelle asiasta. Seisova vanhus ei ole aina sitenkään tohtinut istuutua vastahakoisen ja harmistuneen röyhkimyksen viereen. Ja jos istuimella on pidetty likaista reppua tai likaisia jalkoja, ei siihen tietenkään tee mieli istuutua.
Fyysistä kiinnikäymistä tapahtuu maassamme selvästi enemmän muiden kuin vanhusten taholta, niin liikennevälineissä kuin muuallakin.
Onneksi et lyönyt päätäsi rautaan. Onneksi minäkään en astunut banaaninkuoreen.
Ketä muuten olisit vaatinut soittamaan poliisille? Kenen tehtäviin se mielestäsi kuuluu?
En tunne sellaisia perheitä, joissa olisi vaihdeltu kumppania parin vuoden välein.
Itselläni on 1 lapsi edellisestä liitosta ja miehelläni 0.
Pian meillä on 3 yhteistä eli yhteensä 4.
Vietämme aikaamme kotona, perheenä, jossa jokaiselle on tilaa, aikaa ja oma paikka. jokainen varmasti tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä. Meille jopa kiukutellaan siitä, että olemme liian tiiviisti yhdessä perheenä.
Jokainen lapsistamme tietää varmasti mistä on kotoisin ja minne kuuluu.
Ei maailman ja JUURETTOMUUDEN ongelmat kulminoidu uusperheisiin.
vaan siihen, että ollaan kaukana siitä muusta suvusta ja ihmisillä ei ole tukiverkostoja eikä yhteisöllisyyttä. Liika INDIVIDUALISMI tapaaa ihmisestä kaiken.
paneutukaa asioihin ja ottakaa selvää, älkääkö silmät ummessa osoittako sormella yhteensuuntaan tietämättä mistään mitään.
missä ovat mummit ja kummit? Silloin kun lapset haluaisivat heitä tavata? lenkillä, leffassa, baarissa... Niinpä.
Katsokoon jokainen peiliin. Kyllä lapsenlapset ovat etuoikeus joissa on se ihana puoli, että heidät voi AINA kivojen hetkien jälkeen palauttaa kotiin ;) Antakapa itse aikaanne niille lähipiirinne lapsille, sen sijaan, että täällä paasaisitte vanhempien uusista liitoista.
itseäsi viisaampia.
Kyllä tällä palstalla ja vähän muuallakin isovanhemmat saavat esittää mielipiteitään vapaasti, ilman sinun ontuvia neuvojasi.
Vai että mummien ja kummien pitäisi mielestäsi istua kotona odottelemassa, milloin lapsi haluaa heitä tavata? Jääpä odottelemaan sitä aikaa ja huolehdi sillä välin itse oman perheesi lapsista. Ja oepttele korrekteja käytöstapoja.
yhteiset ajankohdat ja näkemiset on sovittava kylläkin niin että
se molemmille sopii - ei vain silloin kun lapselle sopii!! Ihan niinkuin
muidenkin kanssa.
Kummiudesta meilläpäin ainakin puhutaan aikaisemmin kun kummiksi pyydetään,
joten vanhemmilla on jo usein käsitys kuinka paljon/vähän kummi/t
tulevat olemaan lapsen kanssa. Itse näen kummipoikaa kun poikkean
heillä kylässä (ehkä noin parin viikon välein kun asuvat tuossa puolen
tunnin päässä) ja he perheensä kanssa taas vierailevat minun tykönä ehkä kaksi
kertaa vuodessa (sopii minulle ihan ok kun nähdään muutenkin niin usein). Tämä on meillä
toiminut ihan hyvin.
En tiedä mitä tarkoitit "lasten palauttamisella" kotiin .... meillä ainakin vietetään
aikaa porukalla eivätkä lapset "jää" meille tai heille. Me teemme perheenä paljon asioita
emmekä muutenkaan pidä lastemme "jättämisestä" kenenkään muun kotiin - oli
sukulainen, kummi tai kuka tahansa. Kahdenkeskisiä hetkiä tulee isovanhempien kanssa tässä samalla
koska meillä on paljon porukkaa eivätkä vanhemmat pysty olemaan tällöin koko ajan lapsen kanssa.
Kahdnkeskisiä hetkiä vietetään lasten mentyä nukkumaan. Iltoina jolloin
tarvitsemme töiden takia hoitajaa, meillä on oma hoitaja - mukava luotettava opiskelijatyttö,
joka tienaa lisätienestiä näin.
täällä mummu,joka lopen väsynyt seuraamaan molempien lapsien erokähinöitä ja lapsienkasvatuskinoja,näkemyksiä,näkymättömiä? Yrittänyt olen auttaa,ottaa lapsia luokseni,harrrastaa,tehdä retkiä metsään,teatteriin,maksaa velkoja,lainoja viimeiseen asti.Ollut hälytystilassa jatkuvasti,koska itsekkäästi ex-åt haluavat vapaita viikonloppuja. Surrut ja itkenyt olen itseni kipeäksi ihmisraunioksi,olisin jo päättänyt päiväni,jos ei lapset siitäkin kärsisi,silti en tiedä kuinka kauan jaksan? Puhua en enää jaksa,teen vain mitä käsketään. Anteeksi että ruikutan ,oma vika.Kiitos kuitenkin jos luit tämän.