siinä sohvalla kaikessa rauhassa ja helliä.
Jutella ja olla varma, ettei ne jutut koskaan, ikinä päädy
kenenkään muun korviin.
Vaikkei siinä sitten ehkä mitään muuta koskaan tapahtuiskaan, se olis mun haave.
Tuntea uskaltavansa sanoa mitä vaan, kertoa mitä vaan.
Ei sun olis pakko kertoa omia salaisuuksias, jos et voi.
Vaikka kyllä mä niin mielelläni tuntisin sut.
Joskus mä kuvittelen tuntevani pikkuisen, mutta se voi
olla erehdyskin.
Niin ja vaikkei mitään välttämättä tapahdu, ei se silti
tarkoita, etten mä haaveilis meistä yhdessä lämpimän
hämärän turvissa kietoutumassa toisiimme.
Jutella ja olla varma, ettei ne jutut koskaan, ikinä päädy
kenenkään muun korviin.
Vaikkei siinä sitten ehkä mitään muuta koskaan tapahtuiskaan, se olis mun haave.
Tuntea uskaltavansa sanoa mitä vaan, kertoa mitä vaan.
Ei sun olis pakko kertoa omia salaisuuksias, jos et voi.
Vaikka kyllä mä niin mielelläni tuntisin sut.
Joskus mä kuvittelen tuntevani pikkuisen, mutta se voi
olla erehdyskin.
Niin ja vaikkei mitään välttämättä tapahdu, ei se silti
tarkoita, etten mä haaveilis meistä yhdessä lämpimän
hämärän turvissa kietoutumassa toisiimme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jollekkin,ei ehkä mulle,mutta hetken aikaa ajatus viivähti siinä lämpimässä hämärässä.tosin minun unelmassa paloi kynttilät..ihana
että jutut kantautuu toisten korviin? ei ketään voi vahtia, ihmiset puhuvat joka päivä, täytyisi luottaa toiseen.... et taida tunteakaan ihastustasi..?
sulla, ja tiedätkö mistä tietää, meneekö ne jutut eteenpäin vai ei? Sen tietää siitä, mitä hän puhuu sinulle muista ihmisistä, eikö? Noo, ehkä jotain haaveita minullakin.
Voiko sellainen olla koskaan enää varmaa, ettei jutut päädy kenenkään muun korviin?