kun ei tiedä mitä enää tehdä

mie vain kirjoitti:

Kirjoittelen tähän palstalle nyt purkaakseni omaa pahaa oloani.. riitelin poikaystäväni kanssa ja olen nyt täysin uuvuksissa ja neuvoton... ollaan tälläkin hetkellä riidoissa, kun mieheni ei osaa päästä irti vihastaan. muutimme juuri samankaton alle asumaan, ja hän vain lietsoo vihaansa lisää ja lisää.. Pyysin pari päivää sitten miestäni katsomaan lamppua, kun se ei pala, ja itse olen niin lyhyt etten ylety.. nimenomaan pyysin, voisitko katsoa lamppua mikä siinä on vikana? Hän jätti ilmeisesti asian myöhemmäksi, joka ei minua todellakaan haittaa.. mutta eilen kuitenkin muistutin sanomalla "et ole vieläkään laittanut lamppua". Tuo oli ilmeisesti vikatikki minulta, tein pahan virheen sanomalla asian noin, koska sen takia riitelemme jo toista päivää. Hän nousi sohvalta heti vilkaisemaan lamppua, ja mumisi että kun pitää hyvä hetki pilata ja rueta laittelemaan lamppuja.. Sanoin ällistyneenä, ettei sinun olisi tarvinnut heti sitä laittaa,minähän vain muistutin. Hämpä sitten vastasi siihen että juurihan sinä sanoit että se lamppu pitää laittaa nyt ja heti.. Tuli sellainen olo, että hän kuulee jotain ääniä tai muuta vastaavaa, mutta en minä niin sanonut, en vahingossakaan. muistan sanasta sanaan mitä sanoin, enkä kyllä mielestäni käske laittamaan lamppua heti, jos sanon ettet ole vieläkään laittanut lamppua.. Hän rupesi väittämään minulle että muistuttaminen ja käskeminen ovat keskenään täysin samoja asioita.. Minusta hän tuon asian sanomalla väitti faktaa fiktioksi.Äänet kohosivat ja riita päättyi siihen että minun kyyneleeni virtasivat ja hänen kohdallaan ovi paukkui hänen lähtiessään..Tänään juttelimme asiasta, kun emme nähneet päivään. Sanoin että suutuin siitä kun hän vääristeli sanojani. Hän sanoi että hänen mielestään minä suutuin siitä koska hän laittoi lampun. Sitten toistin uudestaan, että en minä siitä suuttunut, vaan sanojen vääristelystä. Kysyin myös että mistä minä suutuin, voitko kertoa ymmärsitkö asian, mistä siis suutuin? Hän vastasi "No siitä kun laitoin lampun". WHAT!!? Hän sanoi myös ettei omasta mielestään vääristellyt sanojani, kun pyysin häntä pyytämään anteeksi juuri tuosta asiasta... Nyt hän ei suostu halaamaan, ei koskemaan, ei puhumaan , vain riitelemään. Hän sanoo että on niin vihainen ettei voi leppyä, vaikka sanoin että kyllä hän ajan kanssa leppyisi jos antaisi itselleen siihen mahdollisuuden.. Luin hänelle pätkän narsismista, ja muutama asia kolahti. mm. se että ymmärtää toista tahallaan väärin, se että toinen on riidan jälkeen surullinen (minä)ja toisen surusta ei näy häivähdystäkään, ja se että toinen syyttää kaikesta muita. Hän rupesi minulle räyhäämään, että "Luuletko että olen joku narsisti, kuule kumpikohjan meistä on se narsisti, sinä olet narsisti". Olipa omaperäistä rueta syyttämään minua.. Mutta siis jos narsistista neuvotaan että kannattaa hänen luotaan hankkiutua eroon, niin olen neuvoton. Toki rakastan tuota ihmistä, mutta toki oma mielenterveyteni tulee jossakin vastaan ja jaksaa kantaa vain yhden ihmisen ongelmat.. Näen kohta pieniä vihreitä miehiä... saatan jopa tulla hulluksi... tässä oli vuodatus oi miten ihana-sta suhteestani..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä