Eli kysyisin, että löytyykö täältä äitejä joilla on lapsia enemmän kuin kahden miehen kanssa? Itselläni esikoinen kohta 6v. ja nuorimmainen 2v. ja heillä siis eri isät. Miten arkenne sujuu ja tapaavatko lapset isiään? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia :)
lapsia useamman miehen kanssa
???
202251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jakorasioita, jotka lisääntyy, kun sopiva siittäjä sattuu kohdalle.
Olipa toiki asiallinen kommentti, joku ei tierä oikeasta elämästä mitään... Tai sit on kiinnittynyt niin paljon omaan malliinsa...
Itelläni lapset saman eli mieheni kanssa, koskapas en vielä kerenny erota heh=) olipa tökköä... Mut kuvittelisin jos eroaisin ja löytäsin uuden ni en enää lapsia tee mut sehän taas ei tuohon alottajaan liity mitenkään...
Hmm... Voisin kuvitella et arki olisi yhtä hulinaa jos monta perhettä ja jotkuthan on meneviä tyyppejä eli heille se sopii... Jos nykyaikana liitto ei toimi ni erotaan ei sitä tarvi jäähä huonoon suhteeseen... Sit ku löytää uuden jota rakastaa ja haluaa hänen kans taasen lapsen ni ei kai tos mitää ihmeellistä ole... Enpäs sillä sano et helposti pitäs erota mut kuiteski... you know... anti olla mut kommentti tämäkin...
sitä täällä mainostaa.
minulla on kolme lasta, 7v, 1v10kk ja nuorin 10kk.
Esikoinen syntyi edellisessä liitossa, nämä nuoremmat nykyisessä liitossa.
Hyvin on kaikki mennyt. Esikoinen tapaa isäänsä usein ja käyvät reissuissa joskus viikonkin kerrallaan. Hällä on koti isän luona ja täällä meidän luona. =)
Nykyinen mieheni oli aluksi mustasukkainen kun soiteltiin ex-miehen kanssa lapsen hoitoon liittyvistä asioista, tai käytiin päiväkodin kevät- tai joulujuhlassa...tmv. Mutta ymmärtää tilanteen ja ettei minun ja ex-miehen välillä ole enää mitään muuta kuin kaveruutta.
Minäkin nuorempana haaveilin kunnon ydinperheestä ja kauhistelin yksinhuoltajuutta ja uusioperheitä, mutta ei se elämä aina mene niinkuin suunnittelee tai haaveilee. Onneksi sain huomata että yksinhuoltajuus kasvattaa ja vahvistaa ja uusioperhe on rikkaus! Tärkeintä on että rakastaa ja tulee rakastetuksi. =)
Yhdellä tutulla on esikoinen yhdestä isästä, seuraavat kaksi lasta toisesta ja neljäs lapsi vielä kolmannesta eri miehestä, joka hänkin lähti lätkimään. Miehiä on tullut ja mennyt kuin rautatieasemalla ihmisiä ja lapset ihmettelevät, kun milloin mitäkin miehiä on äitiänsä nuoleskelemassa ja omia isejään näkevät harvemmin. Lapset alussa kiintyivät näihin vaihtuviin miehiih, mutta nyt vanhemmiten ovat tajunneet ettei ihmisiin kannata luoda kiinteitä suhteita, kun aina joutuu kuitenkin pettymään. Lapsilla on häiriökäyttäytymistä ja persoonallisuus- ja mielenterveyshäiriöitä.
puutteesta, ne saattavat johtua aivojen häiriöistä, otsalohkon sun muitten kapistusten
väärin toimimisesta.
Lueppa hieman aivoista ja aivojen toiminnasta!
Ilkeä ihminen saattaa kärsiä em. vaivoista ja no, otappa selevää.
että minäkin tiedän tällaisen perheen ja lapsilla ihan samanlaisia ongelmia. Kun äiti on mikä on, ei lapsille pysty koskaan muodostumaan järkevää kuvaa elämästä ja sitten ne oireilee juri noin.
Ja seuraava sukupolvi jatkaa sitten tätä opittua mallia, tytöistä tulee jakorasioita ja pojista vastuuttomia miehiä, nähty on.
Nimen omaan SAATTAVAT johtua aivojen häiriöistä. Sulla olikin tosi ammattimainen viesti. Kyllä suurin osa lasten häiriökäyttäytymisestä johtuu lapsen sosiaalisesta asemasta ja kasvuympäristöstään. Osittain tietysti voi mukana olla perimää ja esimerkiksi häiriö aivoissa. MUTTA totta helvetissä lapsi, joka joutuu koko ajan luopumaan ihmisestä johon on juuri kerinnyt kiintymään, rakentaa itselleen aika moisen suojakuoren ja muurin itsensä ja muiden välille. Näitä vanhempia näkee kyllä ihan liikaa.
yhdyn edellisiin kommentteihin että lapsille varmasti aiheutuu harmia siitä että miehet vaihtuvat mennen tullen, ja eivät lopulta enää luota keneenkään. Se on tosi surullista näissä tapauksissa äiti toimii väärin lapsiaan kohtaan.
Meillä meni niin että esikoinen (joka oli siis ex-miehelle) oli vuoden vanha kun tapasin tämän nykyisen puolisoni, joten hän on kasvanut tähän tilanteeseen. Hän ei muista sitä aikaa kun isi ja äiti asuivat saman katon alla.
Muutaman vuoden ikäisenä hän kysyi että miksi isi ja äiti ei asu yhdessä ja selitin asian hänelle.
Hän on tottunut siihen että meillä kotona asuu äiti, isäpuoli, ja nykyään kaksi pikkusisarusta. Ja isi asuu omassa kotona.
Vaikeampaa olisi ollut jos esikoinen olisi ollut vanhempi kun erottiin ja kun uusi mies tuli kuvioihin.
Meillä ei ole esikoinen oireillut mitenkään poikkeavasti. On tosi omatoiminen ja reipas tyttö, aloitti juuri koulun, kaikinpuolin sosiaalinen, nauravainen ja tottelevainen lapsi.
Minäkin tunnen paljon naisia, joilla on lapsia kahden eri isän kanssa. Tämä on ihan ok. Mutta se, että naisella on käyttäytymismallina hullaantua-lisääntyä-riitaantua-erota on surullisen yleistä. Valittettavasti tällainen ihmistyyppi on olemassa, molemmissa sukupuolissa sitä esiintyy. Ja ihan varmasti lapset kärsivät. Itse tiedän kaksi tällaista perhettä, toisella on lapsia kolmen, ja toisella neljän eri isän kanssa. Ja lapset oireilevat, Eivät niinkään vaihtuvien miesten määrää varmasti kuin juuri niitä katkeavia ihmissuhteita. Siinä menee se uusi mies, mahdolliset setä- ja tätipuolet, serkkupuolet jne. Ja aivan siitä syystä, että eron jälkeen äiti kieltää ne kaikki yhteydet. Erään tapauksen tunnen läheisesti. Tämän naisen lapset ovat onneksi osa jo niin isoja, että eivät usko äitinsä juttuja. Ihan älytöntä skeidaa syöttänyt periaatteessa sivullisista ihmisistä, joilla ei ole mitään tekemistä eron kanssa. Mutta eronkatkeruudessa(?) on äiti päättänyt pistää kaikki suhteet uusiksi. Ja aloittaa usein siitä uudesta miehestä. Surullista lapsille. Surullista isille. Ja surullista myös niille muille sivullisille, joiden välit katkeavat niihin lapsiin, joista ovat välittäneet ja jotka ovat olleet usein kylässä. En minä ainakaan osaa tehdä mitään eroa lapseen suhtautumisessa sillä onko hän biologinen sukulainen vai ei. Ihan samalla lailla otetaan mukaan elämään!
Mäkin juu tarkotin just sitä että kun tavataan mies niin kohta on mukula ja sitten erotaan, tavataan uus mies ja uus mukula sille ja sama toistuu vielä kerran tai kaks tai useamminkin! Ja vaikka niitä mukuloita ei enää kolmen, neljän jälkeen tuliskaan niin ihmissuhteet vaihtuvat silti tiuhaan. Nämä lapset oireilevat ja pahasti. Jos perheessä on muuten asiat kunnossa ja kerran on äidillä puoliso vaihtunut ja asiaa on käyty yhdessä läpi ja lapset näkevät isäänsä niin en usko että mitään suurempia traumoja tulee lapselle.
Olen omakohtaisista kokemuksista johtuen lukenut paljonkin aivojen toiminnasta. Aivojen toimintahäiriöissä on kyse samasta asiasta, että "oliko ensin muna vai kana"..
Ihmisen ympäristö ja ulkopuolelta tulevat ärsykkeet muuttavat helpostikin kehon toimintoja, eikä ainakaan vähiten aivojen toimintaa.
Kannattaisi ottaa selvää ennemmin käyttäytymispsykologiasta. Kyllä toisilla naisilla on itsellä ongelmia tunne-elämän puolella, että tekemällä lapsen uuden miehen kanssa, niin alitajuisesti ajatellaan, että tämä nyt mies ja elämä on ja pysyy?! Mutta tosiasiahan on, että tässä lapset joutuvat vain sijaiskärsijöiksi, sen sijaan, että vanhemmat hoitaisivat ensin oman tunne-elämän kohdalleen.
En tarkoita, että kaikilla näin olisi!! ON varmasti onnellisia uusioperheitä, joiden aikaisemmat erot on johtuneet mistä ovat, mutta näillä aikuisilla on elämän realiteetit ja oma tunne-elämä yleensä järjestyksessä.
kasvattaa tasapainoisia lapsia on elää itse kunnollista elämää. Tuskin kukaan lapsi siitä ilahtuu, jos äiti on huora.
Onko tämä piilovittuilua Jihuulle?
Kaverillani oli kuusi sisarusta ja tämän perheen lapset olivat lähtöisin viidestä isästä (äidin kertoman mukaan). Kaverini hankkiutui 20-vuotiaana tietoisesti raskaaksi alle kuukauden "seurustelun" jälkeen (yhteinen päätös miehen kanssa), ja erosi miehestä ennen kuin lapsella oli ikää 6kk. On toki mahdollista, että lapsuuden kodin isien määrä ei vaikuttanut tähän kaverini lisääntymisratkaisuun ja/tai että kyseinen tapa ryhtyä äidiksi oli sekä hänelle että lapselle oivallinen ratkaisu, mutta... njaa.
Mutta jos mies on mulkku niin siitä pitää hankkiutua eroon, eikä huonon miehen vaihtaminen toiseen oletettavasti parempaan ole syy etteikö enää voisi lapsia hankkia, sitä en tarkoita. Ehkä silloin kuitenkin on syytä kiinnittää erityisesti huomiota siihin millaisen parisuhde- ja perhemallin välittää lapselleen ja mitkä ovat perheen onnellisuuden rakennuspalikoita.
Ja anteeksi. Omaa kokemusta useammalta isältä saatujen lasten kasvatuksesta ei ole.
Lapset kahdelle eri miehelle. Jakorasia? Jaa, siinä tapauksessa lapsia olisi paljon enemmän ja huomattavasti useammalle miehelle, jos olisin jokaisesta siittäjää hakenut.. sillä lapsiluvulla ja isien määrällä varmaan olisin päässyt jo ennätysten kirjaan.
Lapset tapaavat molemmat omaa isäänsä perinteisin mallein kuten muissakin eroperheissä. Arkemme ei ole sen kummallisempaa. En ole lastensuojelun enkä sossun asiakas, vaan hoidan omat asiani erinomaisesti itsenäisesti.
Ikävä tuottaa pettymys nettipsykologeille, mutta en ole riippuvainen miehistä enkä jatkuvasta pariutumisesta. Olen yksinkertaisesti halunnut lapsia ja tehnyt lapseni sopivien isäehdokkaitten kanssa, joista on ollut jo alussa tiedossa, että parisuhteen onnistuminen on epätodennäköistä vaikka sitä on sitten yritettykin. Tämän enempää minulla ei ole tarvetta lisääntyä, aikomukseni on vahvasti huolehtia ehkäisystä joka ei tähänkään saakka ole koskaan pettänyt.
Eihän se jakorasia tarkoita sitä, että lapsia hankkii monien kanssa. Sehän riittää jo, kun harrastaa seksiä "miljardin kanssa", kuten mainitsit.
eri miehelle lapsia ja 13v pojan isä ei välitä,
12v pojan isä välittää mutta poika ei ja
kummipoikamme on 2v,
ovat olleet yhdessä nyt 10vuotta.
Minä en kuulu siihen kategoriaan, mutta kun lueskelin muiden vastauksia huomasin että jokunen "kahdelle miehelle" lapsia tehnyt oli jo vastannut niin vastaanpa sitten minäkin.
Minä sain ensimmäisestä avioliitostani puolisoni kanssa 6(7) lasta. Näistä nuorin oli 3 vuotias kun mieheni yllättäin sairastui ja vuorokautta myöhemmin kuoli.
Lienee ymmärrettävää, ettei hän siis tapaa lapsiaan.
Sen sijaan lapsilla on kyllä hyvät välit isänpuoleiseenkin sukuunsa.
Toisen puolisoni tapasin joitain vuosia myöhemmin ja olemme saaneet yhdessä kaksi lasta.
Arki soljuu omalla painollaan eikä "uusperheellisyys" ole missään vaiheessa ollut rasite kelleen meistä. Molemmat appivanhempani kohtelevat kaikkia lapsiani tasavertaisesti eli "isien puolelta" lapsilla on siis kaksi isoäitiä ja kaksi isoisää kaikilla.
Ensimmäisen puolisoni vanhemmilta tämä kävi automaattisesti. Nykyisen puolisoni vanhemmat ovat luullakseni tietoisesti "opetelleet" sen. Heille kun elämänmuutos (ainokaisen lapsensa ryhtyminen yhtäkkiä suurperheelliseksi) oli paljon isompi.
Vanhimmat lapseni olivat jo semiaikuisia kun menin uuteen liittoon joten heille puolisoni ei ole mikään isäpuoli, mutta kaksi nuorinta joiden muistot omasta biologsiesta issästään ovat vähemmän eläviä, taitavat häntä sellaisena pitää.
Samoin ovat jo aikuistuneiden lasteni lasten meidän molempien yhteisiä lapsenlapsia ja uusi puolisoni siis " täysvaltainen vaari".
Olen jo 43 vuotias eli vaikka elämä tekisi minulle oharit ja tämäkin liitto päättyisi leskeyteen ( Toivon todella, ettei niin koskaan käy) niin tuskin enää "ehtisin" kenenkään muun kanssa saamaan uusia lapsia. Mutta mikäli elämäntarinani olisi ollut toisenlainen niin en usko, että olisin lopettanut elämistä ja unelmieni toteuttamista vain siksi että perheessä olisi silloin ollut useampia biologisia isiä.
Jokaisen tarina on omanlaisensa.
Sinulle onnea ja voimia omaasi.