Hetki Kirkalle

Muistelen -80 luvun alkua,olin silloin kova rokkijätkä mielestäni johon eivät mitkään iskelmäprinssit purreet.
Satuin sitten ravintola iltaa viettämään Kuopioon Renkkuun,joka oli siihen aikaan paras mesta bailata koko savossa.
Kuulin sitten naapuri pöydästä että täällä esiintyy Kirka tänä iltana,ajattelin että humppa kohta raikaa...
Kuitenkin vetäydyin naisen toivossa tanssisalin puolelle pöytään istumaan ja huomasin paikan olevan tupaten täynnä.
Pian alkoi musiikki virrata,tuli suukon kai antaa saan,hetki lyö,leijat,hengaillaan jne...
Täytyy sanoa että aloin pikkuhiljaa muuttaa käsityksiäni tästä Kirkasta,sehän perhana osasi laulaa kun rokkistarat konsanaan,versiot oli hyvin rokahtavasti sovitettuja.
Toisella puoliajalla Kirka räjaytti pankin,sieltä tuli sellainen arsenaali covereita Rainbow:sta Graham Bonnettiin että ravintelin katto oli lentää ilmaan...
Yleisön hurmos ja hyvä fiilis oli käsin kosketeltavissa,se energia määrä joka levisi koko saliin oli mykistävä,encoreista ei ollut tulla loppua.

Niin minusta tuli Kirka fani,ymmärsin hänen olevan enemmän rock kuin kukaan muu siihen aikaan suomessa,nimenomaan live esiintyjänä parasta a-ryhmää.

Kun sitten minullakin sattui olemaan renttu kausi ja istuin koko viikon samaisessa ravintolassa,ja mikäs oli iltoja viettäessä kun jokaisena iltana esiintyi Kirka.
Täytyy sanoa että kuinka ihmeessä se mies jaksoi esiintyä aidosti,energisesti joka ikinen ilta ilman pienintäkään kyllästymisen merkkiä.
Siinä oli varmaan suuri osa ammattitaitoa mutta suurin osa sitä että hän rakasti työtään .
Kirka oli kiinnitettynä usein pitkiä jaksoja Kuopiossa kyseisessä ravintolassa,hän oli suosituin artisti niillä leveyspiireillä silloin.

Viimeisen kerran näin Kirkan Vantaalla ulkoilma konsertissa,noin pari vuotta ennen kuolemaansa.
Kaveri oli hieman vanhettunut noista Hengaillaan levyn ajoista,mutta sama rock henkisyys oli päällänsä,punaiset farkut ja musta t-paita.
Hyvin Kirka hommansa hoiti silloinkin,ainoa pointti oli että rock-covereita ei paljoa esitetty,mutta hänen uutta musaansa kylläkin ihan hyvällä meiningillä.

Olen sitä mieltä että Kirkasta olisimme saaneet suuren maailman tähden jos hänet olisi osattu paremmin markkinoida ,senhän todistaa menestys Kreikassakin.
Kaveri varmaan pohti näitä asioita mielessään,ja kamppaili rockin ja iskelmän välimaastossa .
Uskon että Kirka olisi halunnut olla enemmän ROCK kuin pelkkä artisti.

Kuunnelkaa biisi saat kaiken,siihen on osattu vangita Kirkan maaginen mystiikka ja mahtava laulu soundi.

Kaipaan kaiholla nuoruuttani,ja samalla sitä mahtavaa fiilistä jonka Kirka loi ilta toisensa perään Kuopion keikoillaan,molemmat ei koskaan enää palaa...