Onko muilla kokemuksia tilanteista joissa narsistikumppani puolustaa sinua hullun lailla, jos (usein kuvitellustikkin) joku uhkaa tai kaltoinkohtelee sinua, jonka hän kokee olevan omaisuuttaan?
Olen esine
meimi
3282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellainen voi yllättävän pitkään tuntua oikealta ja luonnolliselta - ikään kuin hyvään parisuhteeseen kuuluvalta välittämiseltä ja huolenpidolta. Noin minä ajattelin.
Kunnes vuosien varrella asia alkoikin näyttäytyä kontrolloimisena, tiukkana valvontana, 'paimentamisena', ja aina se esitettiin samoin: kumppani on huolissaan minusta ja turvallisuudestani, ettei minulle vain sattuisi mitään pahaa... Sitä paitsi olihan hänellä perheen päänä oikeus ja velvollisuus huolehtia minustakin sillä tavoin, minä olin hänen vastuullaan (lue: vallassaan).
Kyllä siinä tosiaan on kysymyksessä yhdenlainen 'omaisuutena' oleminen, alisteinen kuuluminen toiselle. Narsistin vääristyneessä ajatusmaailmassa läheiset ihmiset kuuluvat hänelle vähän kuin äiti pikkulapselle (hänen tarpeitaan tyydyttämään), mutta narsisti vain selittää itselleen asian jollakin tavoin aikuismaisesti. Minun kokemukseni mukaan esim. uskonto tarjoaa hyvät puitteet narsistiselle kontrolloinnille ja 'omaisuutena' pitämiselle: mies on perheen pää...
-Kunnes vuosien varrella asia alkoikin näyttäytyä kontrolloimisena, tiukkana valvontana, 'paimentamisena'-
Päätitkö itse jatkaa samaa linjaa?
=/
jos joku MUU uhkaa, mutta vaikka puolustaa ulkopuolelta tulevaa väkivallan uhkaa vastaan (jos sattuu olemaan sillä tuulella) niin katsoo omalta taholtaan tulevan väkivallan oikeutetuksi. Ja sitä väkivaltaa, mitä hän itse harjoittaa, "ei ole koskaan tapahtunutkaan", "minä vain kuvittelen, syyllistän ja ilkeilen hänelle sanomalla niin".