Milloin voin unohtaa?

Milloin voin unohtaa hänet? MILLOIN?!

En ole päässyt yli vieläkään... Olo on raastava. Erosta on 8kk, jos mitään suhdetta nyt kunnolla olikaan. Saatanan saatana, miten voi olla niin jumalattoman vaikeaa?!

En ole tavannut yhtään hänen veroista toista miestä. En tiedä sitten, onko minun vielä hankala tutustua uusiin ihmisiin, koska hän on vain mielessäni.

Ois tämä jo ohi. En edes voi jollain tasolla uskoa, että tämä olisi totta. Tuntui todellakin siltä, että me ollaan kuin luodut toisillemme. Mutta ei. Tuntuu melkein ironisen naurettavalta edes sanoa niin...

Tuskissaan sitä pitää vielä kierrellä. Meneekö tässä nyt vielä vuosia, että voin unohtaa?

Pääsisinpä muuttamaan toiseen kaupunkiin, niin ei häneen tarvitsisi edes törmätä. En tiedä uskallanko edes sanoa tätä, mutta luultavimmin, olin, olen ollut, ja kenties näemmä olen, rakastunut häneen. Jumalauta.
3330
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tuolla on vielä paljon kivoja miehiä out there, sellaisia jotka ymmärtävät tuskasikin. :)

Äänestä

unohtuisi kun lopettaisi täällä pyörimisen. Täällä kun voi aina kuvitella saavansa vastakaikua, vaikka tosielämässä niin ei oliskaan. Ja kyllähän mä itsekin täällä pyörin, ei sillä. Silti tiedän kokemuksesta tuon, että täältä poispysyminen auttaa tuohon unohtamiseen. Mutta en tiedä sitten haluaako ihmiset täällä edes unohtaa.

Äänestä
  • tilanne on vielä kaikkein petollisin, jossa toista ei kunnolla tunne. Silloin voi helposti ajatella häneen mitä tahansa hyviä ja ihania ominaisuuksia ja lukea täältä ne kaikkein ihanimmat viestit hänen kirjoittamiksen ja ne ilkeät ja typerät taas jonkun toisen. Vaikka se ei todellisuutta yhtään vastaisikaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


......... kirjoitti:

Milloin voin unohtaa hänet? MILLOIN?!

En ole päässyt yli vieläkään... Olo on raastava. Erosta on 8kk, jos mitään suhdetta nyt kunnolla olikaan. Saatanan saatana, miten voi olla niin jumalattoman vaikeaa?!

En ole tavannut yhtään hänen veroista toista miestä. En tiedä sitten, onko minun vielä hankala tutustua uusiin ihmisiin, koska hän on vain mielessäni.

Ois tämä jo ohi. En edes voi jollain tasolla uskoa, että tämä olisi totta. Tuntui todellakin siltä, että me ollaan kuin luodut toisillemme. Mutta ei. Tuntuu melkein ironisen naurettavalta edes sanoa niin...

Tuskissaan sitä pitää vielä kierrellä. Meneekö tässä nyt vielä vuosia, että voin unohtaa?

Pääsisinpä muuttamaan toiseen kaupunkiin, niin ei häneen tarvitsisi edes törmätä. En tiedä uskallanko edes sanoa tätä, mutta luultavimmin, olin, olen ollut, ja kenties näemmä olen, rakastunut häneen. Jumalauta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu